lauantai 22. heinäkuuta 2017

Prada aurinkolasit





Kuvan aurinkolasit löytyy kahdella eri linssi- ja sankasävyllä:
hopeisena täältä ja violettina kultaisilla sangoilla täältä

Elloksen merkkivalikoima on yllättävän hyvä, olin ihmeissäni kun löysin sieltä mm. PradanMichael Korsin ja Ray Banin aurinkolaseja. Myös Ralph Laurenilla oli tosi hauskoja ja värikkäitä aurinkolaseja Elloksen valikoimassa.

Myös näitä mietin ennen Pradojen tilaamista:




Nyt kun aurinko on näyttäytynyt hieman useammin taivaalla alkukesän piilottelun jälkeen, on aika heittää aurinkolasit kasvoille. Minulla itselläni on suhteellisen arat silmät, ja joskus joudun siristämään silmiä vaikkei aurinko paistaisikaan. Tästä seuraa päänsärky ja kipeät otsalihakset. Siksi minulla onkin aurinkolasit laukussa varmuuden vuoksi melkeinpä vuoden ympäri, pimeimpää ajanjaksoa lukuunottamatta.

Aurinkolaseja löytyykin kotoa aika monet, useimmat ovat parinkympin laseja, mutta löytyy myös parit hieman kalliimmat, joiden toivon kestävän pidempään. Edullisissa laseissa kun tahtoo löystyä sangat aika helposti, eikä niitä myöskään itse säilytä yhtä turvallisesti kuin tyyriimpiä laseja.

Löytyykö sieltä puolen aurinkolasihulluja? 😎


Sisältää mainoslinkkejä

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Yksi kesäilta, 8 värikästä kuvaa

Eilinen ilta vietettiin rennosti syöden, kilistellen kuohuvaa ja rupatellen. Miehet kävi saunassa ja naiset piti juorukerhoa pystyssä sillä välin. Tänä vuonna ei ole ollut tarpeeksi tällaisia kesäiltoja, kun on voinut istua terassilla ja grillailla. Onneksi saatiin edes yksi tällainen tähänkin kesään.

Oli ihan ihmeellistä, kun ilta pimenikin yhtäkkiä ja puolen yön aikaan on jo pilkko pimeää - niin nopeasti se kesä taas kulkee, että pian ei enää olekaan valoisia iltoja. Toisaalta tykkään kyllä siitä, että illat ja yöt ovat pimeitä, mutta se on samalla merkki siitä, että se inhokki ajanjakso on taas edessä, syksy ja talvi nimittäin.

Tämä kesä on muutenkin todella omituinen, koko ajan joku ystävä tai läheinen on sairaana ja tämä heinäkuu on ollut monelle läheiselleni vaikea terveyden suhteen. Täytyy toivoa, että loppukesä olisi positiivisempi ja valoisampi - kamala katsoa vierestä kun rakkaat voi huonosti.

Viikonloppu on periaatteessa vielä ihan auki, saa nähdä mitä se tuo tullessaan. Huomiselle on  alustavia suunnitelmia, mutta ne ovat vaakalaudalla ensinnäkin sään ja toisekseen sen puolesta, voiko ystäväni paremmin ja päästäänkö suunnitelmia toteuttamaan. Mutta sen tiedän, että tänään grillataan kunnon pihvit omalla terassilla ja illalla katsellaan uutta koukuttavaa sarjaa maratonina.

Näiden kesäisten kuvien myötä, oikein kivaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua! 🌷

torstai 20. heinäkuuta 2017

Messy granny bun



Hiusten tilanne nyt - kun on useampi pesu takana. Sininen sävy on lähtenyt lähes kokonaan, joissain osissa on vielä sinistä. Mutta katsokaa mitä tilalle on tullut - granny! Olen salaa onnellinen, että tukasta tulikin harmaa, toki sinisen saa ylläpidettyä jos käyttää color maskia, mutta taisin ihastua enemmän tähän harmaaseen.

Pelkäsin, että sininen alkaa haalentua vihreän kautta epämääräiseksi ruskeaksi, mutta onneksi se päättikin mennä parempaa reittiä. Granny on se, mitä halusin pari vuotta sitten, mutta ei päästy oikeaan lopputulokseen. Ja nyt päästiin siihen ikäänkuin sattumalta. Ei voi valittaa.

Me lähdetään juuri istumaan iltaa Tuukan isän luo, siellä taitaa odottaa grillailua, saunaa ja skumppaa - ihan jees tapa viettää torstaita. Lomalla kun ei päivää, eikä aikaa katsota. Ainakin nyt ilma näyttää mukavan aurinkoiselta, toivotaan että ilta on hyvä, eikä ala satamaan vettä. Jos nyt edes yhden hyvän illan saisi, kiitos.

Mulla alkoi viime yönä vihloa toista rintaa / rintalihasta inhottavasti, ja edelleen vihlonta käy moikkaamassa aika ajoin. Olen yrittänyt venyttää rintarankaa ja rintalihaksia, mutta niitä on super vaikea venytellä. Yleensä ajattelen heti tällaisista oireista, että kyseessä on jokin vakava asia, mutta tällä kertaa yritän ajatella että se on vain lihasjumi tai hermopinne. Täytyy toivoa, että vihlonta jättäisi minut pian rauhaan, ja saisin viettää kivuttoman illan.

Tuosta muuten tulikin mieleen, että otin itselleni lisävakuutuksen naisten syöpien varalta. Muutamalla eurolla kuussa saan vakuutuksen, joka turvaa eloa jos sattuu sairastumaan johonkin naisten syöpään ja joutuu vaikkapa jäämään töistä joskus pois. Tällainen lisäturva on mielestäni ihan fiksu ottaa kaiken varalta, se on edullinen ja auttaa taloudellisesti, jos sattuu käymään niin ikävästi, että joskus löytyy pahalaatuinen kasvain.. Jo viime vuonna mietin tuota, ja nyt kesällä päätin sen ottaa. Onko teillä jollain sattumalta vastaava vakuutus?

Apuva, kello on jo noin paljon, nyt täytyy laittaa kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata illan viettoon. Mukavaa iltaa teillekin 💋

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Paska kesä

Kuva viime viikolta, kun oli vielä aurinkoa näkyvissä


Hahaa, muistatteko tuon biisin? Se on soinut päässä koko alkuviikon, sillä kun ulos katsoo, niin ei siitä kyllä ole muutakaan sanottavaa. Tässä vaiheessa sitä kiittää itseään siitä, että ollaan varattu reissu vielä tälle kesälle - jos nämä "lomasäät" jatkuvat tällaisina, ei hyvä heilu. On tämä kyllä ihan naurettavaa, miten paljon on satanut tänä kesänä.

Käytiin eilen ostamassa uusi ruohonleikkuri, sellainen kunnon sähkökäyttöinen työnnettävä - meillä oli ennestään vain trimmeri, ja meidän pihat on liian suuret leikattavaksi pelkällä trimmerillä. Mutta 2,5 kesää jaksettiin sillä hinkuttaa, nyt ei onneksi enää tarvitse. Nyt vaan odotellaan kuivia kelejä, että voi leikata nurmikkoa. 😏

Vaikka kelit on kököt, on meillä muuten ihan mukavaa puuhaa tälle lomaviikolle vielä tiedossa. Huomenna mennään pitkästä aikaa oikein kunnolla istumaan iltaa Tuukan isän ja hänen vaimon luo, syödään ja otetaan rennosti. Ajateltiin ottaa hyllyllä odotteleva samppanja mukaan, kilistellään sitten vaikka sille paskalle kesälle. Tällä viikolla pitäisi vielä heittää keikka sorttiasemalle, nimittäin parveke on täynnä kylppärin uudistuksesta jääneitä vanhoja kylppärikalusteita ja roinaa. Viikonloppua JOS sää sallii, mennään kuuntelemaan kun kaveri heittää DJ-keikkaa puistossa, olisipa ihana nauttia kesäpäivästä ulkona, jännityksellä odotellaan millainen ilma on.

Ensi viikon olen töissä, heti maanantai aamuna lennän työmatkalle Latviaan ja palaan keskiviikkona. Pari päivää toimistolla ja sunnuntaina on lento Kroatiaan. Tämä vuosi on kyllä mahtava sen suhteen, että pääsen käymään neljässä itselle uudessa maassa. Malta kesäkuussa, nyt tässä heinä-elokuun vaihteessa Latvia ja Kroatia ja elo-syyskuun vaihde vietetään Itävallassa Tuukan isän 60 v. -matkalla. Ihanaa päästä uusiin kohteisiin, ja vieläpä sellaisiin mistä on kuullut paljon hyvää.

Että nopsasti se tämäkin kesä hurahtaa, mutta nyt täytyy vain pysähtyä ja nauttia siitä kaikin rinnoin. Ollaan kyllä lomailtukin aivan täysillä, nimittäin on tullut nukuttua 12 tuntisia yöunia, mitä en ole nukkunut sen koommin sitten teinivuosien. Ihan hassua herätä keskellä päivää, mutta lomalla saa tehdä mitä huvittaa - ja kyllä sitä ehtii taas nukkua lyhyitä yöunia, kun paluu arkeen tulee eteen.

Nyt Tuukka huutelee, että voisimme mennä kokeilemaan jos nurmikko olisi tarpeeksi kuivaa leikkaamiseen, eli pitää nousta tästä koneelta ja lähteä puuhastelemaan. 

Kivaa päivää! 💛

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Miniloma Tallinnassa: Spa-hemmottelua ja hauskoja tilanteita






Nyt kun ulkona sataa kaatamalla vettä, on hyvä hetki muistella hieman viikonloppua ja sen aurinkoisia hetkiä. Aloitin lomani oikein mukavasti, nimittäin lähdimme ystäväni Nooran kanssa yhdeksi yöksi ja pariksi päiväksi etelänaapuriin, Tallinnaan.

Aineettomista lahjoista tunnettu Elämyslahjat tarjosi meille hotellimajoituksen Viimsi Spa hotellissa. Kyseessä oli kahden hengen Spa-paketti, jonka sai räätälöidä itselle sopivaksi. Pakettiin kuului majoitus kahdelle hengelle aamiaisineen, molemmille yksi hoito kattavasta listasta sekä Spa- ja saunaosaston käyttö. Elämyslahjoilla on paljon erilaisia hotelli- ja Spa-paketteja valikoimassa.

Viihdyimmekin koko lauantain hieronnoissa ja Span puolella. Viimsi Spa on todella kiva paikka, tykkäsin varsinkin saunaosaston monipuolisuudesta. Meidän suosikit saunoista oli kaksi erilaista höyrysaunaa, joista toisessa sai kuoria itsensä suolalla. Lilluttiin myös porealtaissa tovi jos toinenkin, välillä ostettiin allasosaston edullisesta baarista pientä suolaista ja juotavaa, sitten lilluttiin ja saunottiin taas.

Viimsi Spahan kuuluu myös vesipuisto monine liukumäkineen sekä +18 puoli, jossa on rauhallisempaa - en tosin kokenut että muutaman lapsen läsnäolo olisi haitannut mitenkään normaalin Span puolella, joten emme kokeneet tarvetta mennä +18 puolelle. Vesipuiston käytöstä olisi pitänyt maksaa pieni, 10 euron lisämaksu, +18 puolen hintaa en ottanut selville.

Itse hotelli oli siisti, mutta hieman aikaa nähnyt - kuitenkin huone oli puhdas ja sängyt yllättävän hyvät. Spa-puoli on ehdottomasti Viimsi Spa hotellin vahvuus - samoin kuin kauneus- ja hierontaosastot. Sain elämäni parhaan urheiluhieronnan - hieroja oli todella ammattitaitoinen ja osasi hieroa kunnolla. Alkuun säikähdin, kun näin että hierojani oli isokokoinen ja vahva mies - tiesin, että nyt tulee kunnon moukarointia. Mutta pelkäsin turhaan, ammattitaitoinen ote ja sopiva lujuus olivat vain hyvä asia minun lihaksilleni. Maltalla kun kävin hieronnassa, oli se lähinnä öljyn levittelyä, ja minun hartiani kaipaavat kyllä enemmän moukarointia kuin silittelyä. Lisäksi hieroja rusautti selkäni parista kohdasta minun annettua luvan siihen - ai että miten vapauttava tunne oli, kun selkä rusahti ja hieronta oli tehokasta. Suosittelen siis ehdottomasti käymään kunnon hieronnassa, jos joskus lähdette Viimsi Spahan.

Tuo paketti, joka meillä oli, on mielestäni todella edullinen. Sen hinta on 150 euroa ja sillä hinnalla saa tosiaan majoituksen Spa-osastoineen ja hierontoineen. Tuolla hinnalla saisi Suomessa vain ne kaksi hierontaa. Viimsistä jäi hyvä vaikutelma, Spa ja hieronta olivat niin hyvät, että lähtisin kyllä uudelleenkin! Tämä paketti sopii hyvin kavereille tai pariskunnalle.

Jos mietit lahjaa jollekin, tai haluat itse päästä hemmotteluun niin kyllä tällaisen aineettoman lahjan mieluummin antaa, kuin sitä iän ikuista tavaraa. Kokemukset kun jäävät mieleen pitkäksi aikaa, ja kukapa ei haluaisi arjen keskelle pientä hemmottelua tai hurjempaakin elämystä?




Saavuttiin tosiaan aurinkoiseen Tallinnaan lauantaina puolen päivän tienoilla. Meillä oli siinä hetki aikaa ennen hotellille menoa, joten suuntasimme lounaalle kirjaimellisesti ensimmäiseen vastaantulevaan paikkaan - tuo paikka on monelle suomalaiselle tuttu, asiakaskunta koostui varmaan 80% suomalaista. Mutta eipä tuo haitannut ja ruoka oli todella hyvää. Aurinko porotti kuumasti terassille ja saatiin nauttia oikein kunnon kesäpäivästä.

Itse otin Burrata Mozzarella salaatin ja ystäväni Noora puolestaan aasialais-vivahteisen katkarapukeiton. Molemmat ruoat olivat todella hyviä ja suosittelen tätä ravintolaa kyllä lämpimästi. Paikan nimi on Platz Restoran. Ihan vieressä on toinenkin terassi, joka on enemmän kahvila ja juomapaikka. Ympäristössä on muutama vaateliike, Bershka, Stradivarius, Springfield sekä Pull & Bear.









Lounaan jälkeen otettiin taksi hotellille Viimsiin, joka on noin 10 km päässä keskustasta. Jouduttiin todella erikoiseen taksiin, nimittäin taksi oli täynnä kaikenmoisia härpäkkeitä, musiikki oli intialaista ja kuski hyvin paljon kaikkeen mediaatioon ja muuhun hengelliseen haksahtanut. Hän ajoi ilman kenkiä ja paasasi meille uskomuksistaan koko matkan ajan. Ihan hyväntahtoinen hän oli, mutta hieman ahdistava. Vitosen liikaa hän meiltä huijasi, mutta eipä ollut onneksi iso raha. Viimsiin pääsee keskustasta myös bussilla 1A, ja bussimatka maksaa vain 2 euroa. Käytimme muutoin bussia keskustaan mennessämme, mutta vielä yhden kerran menimme taksilla, sillä oli yöaika. Tuolloin taksi maksoi 15 euroa.




Kuten ensimmäisissä kappaleissa kerroinkin, nautimme ihanan rentouttavasta päivästä Viimsi Spassa. Allasosastolla lillumisen jälkeen menimme valmistautumaan iltaa varten hotellihuoneeseen. Meidän oli tarkoitus syödä hotellilla illallinen, ja istua hetken aikaa hotellin English Rose -pubissa. Mutta tilanne niin sanotusti perkelöityi, ja yhtäkkiä päätimmekin, että kun kerran täällä ollaan, niin miksi pysytellä vain hotellissa. Hyppäsimme bussiin ja suuntasimme Tallinnan vanhaan kaupunkiin kiertelemään kujia ja syömään.

Syötiin illallista Rae -nimisessä ravintolassa, joka oli saanut hyvät pisteet Tripadvisorissa. Molemmat söimme samat ruoat, eli härän sisäfilettä pippurikastikkeella. Ruoka oli hyvää, mutta ei täydellistä. Pihvi ilman kastiketta oli hieman mauton, mutta kokonaisuus oli ehkä 4/5. Jälkkäriksi mussutettiin ihan onnessamme kesän perinteistä jälkiruokaa, eli mansikoita jäätelöllä ja kermavaahdolla. Se ei voi mennä pieleen sitten millään.









Kyselin lauantai-iltana teiltä hyviä baari- / klubisuosituksia Snapchatissa ja jokainen vastaaja suositteli Club Hollywoodia - sinne oli siis mentävä. Ennen klubille menoa pistäydyimme yksillä Labor -nimisessä baarissa, joka oli ihan super hauska paikka. Konsepti oli alusta loppuun kivan erikoinen, drinkkilistat olivat oudot - nimet olivat nimittäin kemiallisten aineiden nimiä ja juomat tarjoiltiin koeputkista ja muista kemiantunneilta tutuista lasiastioista.

Club Hollywood osoittautui kivaksi menomestaksi, paljon parempi se oli, kuin Suomessa käymäni baarit. Ihan eri meininki, parempi äänentoisto ja valoshow oli myös näkemisen arvoinen. Musiikki oli meidän makuun juuri tarpeeksi tujua, ja DJ hoiti hommansa hyvin. Hintataso on edullisempi kuin Suomessa. Sisäänpääsy oli 8€ + jos halusi jättää jotain narikkaan, kustansi se 1 euron verran lisää. Laukut tarkastettiin ennen sisäänpääsyä, joka oli hyvä juttu. Siideri maksoi vain 3,5 euroa ja drinkit taisi olla 6-8 euroa. Shotit 3-4 euroa ja vesi oli maksutonta. Käykää ihmeessä, jos tanssiminen ja hyvä meininki maistuu. Yhtään örvellystä en nähnyt, baaritiskille ei ollut jonoa ja palvelu oli hyvää. Ainiin, ja rakennus oli hauska - kyseessä saattoi olla vanha elokuvateatteri.



Vaikka klubit ovat Tallinnassa klo 05 asti auki, lähdimme me neljän pintaan metsästämään meille taksia kohti hotellia. Pääsimme oikein asiallisen ja mukavan kuskin kyytiin, ja matka taittui nopeasti auringon noustessa horistontista. Siinä sitten vedettiin viitisen tuntia unta palloon, käytiin aamulla vaatimattomalla aamiaisella, chekattiin itsemme ulos hotellista ja hypättiin bussiin. Vietettiin koko päivä kaupungilla shoppaillen ja välillä istuskeltiin kahviloissa. Aurinko porotti koko päivän kuumasti, ja päivä oli muuten ihana, mutta ai että miten kipeänä hartiat on nyt kaikkien tavaroiden kantamisesta.








Kuuden pintaan lähdettiin kohti satamaa. Oltiin ostettu edullisimmat laivaliput mitkä löytyi, enkä kyllä ehkä ihan heti lähtisi uudelleen samalla paatilla. Mentiin nimittäin Linda Linella, jossa istutaan laivassa kuin sillit purkissa pari tuntia. Menomatkalla laivassamme oli tekninen vika, joka myöhästytti lähtöä ja matkan pituus kasvoi luvatusta 1h 40 minuutista 2,5 tuntiin ja paluumatkallakin matka-aika oli 2h, vaikka sitä mainostetaan 1h 40 minuuttisena. Eihän tuo aika ole mitään tilavassa laivassa, mutta Linda Linen purkki on kyllä todella ahdas. Paluumatkalla kaikille ei riittänyt edes istumapaikkoja, ja käytävät joilla moni seisoi, olivat super ahtaita. Eli mielellään maksan jatkossa pari kymppiä extraa siitä, että pääsee ns. kunnon laivalla perille, jossa voi esim. istuskella kahvilassa tai ravintolassa matkan aikana.

Sunnuntai-iltana kello yhdeksän maissa olimme siis takaisin Helsingissä kaikkine kantamuksinemme. Reissu oli ihan super hauska ja rentouttava, ja aloin miettiä, miksi en käy useammin Tallinnassa. Se on todella lähellä (83 km!), sinne pääsee nopeasti laivalla ja siellä on edullista syödä, juoda ja majoittua. Lisäksi Tallinnan kaupunki on todella kaunis värikkäine taloineen, kukkaistutuksineen ja terasseineen. Tällaisia viikonloppuja pitää alkaa viettää useamminkin.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Tallinn, here we come!

Huomenta, enpä olisi uskonut, että ensimmäisenä loma-aamuna herään klo 07 - vieläpä aivan pirteänä. Herätyskello olisi soinut vasta nyt kahdeksan maissa, mutta olen oppinut että ei kannata nukahtaa uudelleen jos kerran jo herää luonnollisesti pirtsakkana. Siitä ei seuraa kuin loppupäivän aivosumu, jos nukahtaa uudelleen ja herää kesken unien herätyskelloon. Tälle herätykselle on kyllä syynsä, tänään nimittäin suuntaan parhaan ystäväni kanssa Tallinnaan tyttöjen minilomalle.

Meitä odottaa kylpylähotelli, jossa saadaan saunoa ja pulikoida mielin määrin, lisäksi ollaan varattu molemmille hieronnat. Itselleni valitsin kokovartalohieronnan, ja ystäväni puolestaan otti saman, mutta kuumakivi-versiona. Lisäksi tietenkin minilomaan kuuluu syömistä ja kuohuvaa. Tänä vuonna ei päästä Nooran kanssa perinteiselle etelänreissulle yhdessä, joten pitää yrittää korvata sitä vähän tällaisella mini-matkalla. Mutta toisaalta, onhan se Tallinnakin etelässä. 😉


Tein vielä eilen pitkän työpäivän, halusin saada tietyt jutut tehtyä, jotta voin jäädä levollisin mielin lomalle. Seitsemän maissa lopettelin hommat, hain iltapalaksi take away loma-sushit ja korkkasin yhden sidukan. Nukuin hyvät yöunet ja nyt jaksaa lähteä pariksi päiväksi Tallinnaan.

Jos reissukuulumiset kiinnostaa, laita nyt seurantaan Instagram-tilini: @kristiinamu ja Snapchat toimii samalla nimellä: kristiinamu <- nähdään siellä! 😎

torstai 13. heinäkuuta 2017

Uusi lasipöytä




Cross-pikkupöytä täältä
Saman sarjan sohvapöytä täältä

Päätin myydä vuosi sitten hankkimani sarjapöydän pois ja ostin tilalle kevyemmän ratkaisun. Kun tilasin pöydän, toivoin sen sopivan tälle paikalle, mutten ollut aivan varma. Onneksi se passasi sarjapöydän tilalle juuri kivasti, ja nyt on ilmavampi tuo kohta meidän kodista. Tuolien ja pöydän alle pitäisi löytää vielä kiva vaalea matto, haluan peittää tuon lattian mahdollisimman hyvin, sillä lattiamme sävy ei ole mieleeni.



Pöytä on kooltaan monikäyttöinen, tämä pöytä menee hyvin sivupöytänä, eteisenpöytänä tai vaikkapa yöpöytänä. Meillä se löysi paikkansa ruokapöydän lähettyviltä - pöytää voi käyttää hyvin vaikka lisätilana tarjoiluissa, laskupaikkana tai vaikka kuohuviinipöytänä juhlissa.

Olen pitkään kamppaillut kahden välillä, hankinko uuden ja kevyemmän pöydän, vai koitanko etsiä kapeaa senkkiä tuohon taulun alle. Nyt tämä pöytä vei sydämeni, mutta saattaa olla, että joskus tulevaisuudessa haluan kokeilla myös senkki-kortin, ja miltähän se näyttäisi tuolla paikalla. Kaipaisin hieman lisää säilytystilaa tavaroille, eli periaatteessa senkki voisi olla fiksu ratkaisu seuraavaksi, kun päässäni taas pimahtaa ja haluan vaihtelua.


Sisältää mainoslinkkejä

Seuraa myös näissä kanavissa:
Instagram & Snapchat: @kristiinamu

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

3 asiaa minusta, jota et varmasti tiennyt



Elämme aikaa, kun itsetietoisuus ja itsensä tunteminen, kuunteleminen ja kehittäminen ovat ikäänkuin trendi-ilmiö. Mindfulness, eli tietoinen läsnäolo, meditaatio, pohdiskelu. Olen sitä mieltä, että tämä on ehdottoman hyvä trendi ja se ei saisi jäädä vain sellaiseksi, sen pitäisi levitä laajemmin ja normalisoitua ihmisten tapaan elää.

Miksikö olen sitä mieltä?

Siksi, että se on antanut niin paljon itselle, ja tiedän että se antaa paljon myös muille. Tässä on vain sellainen pieni trikki, että ennen kuin vaikkapa tietoisen läsnäolon tai oman mielen kehitysharjoituksista saa mitään irti, tulee tälle asialle antautua täysin ja tiedostaa miksi, miten ja milloin näitä asioita harjoittaa. Mieli on siitä jännä kapistus, että kun annat sille mahdollisuuden, se pystyy vaikka mihin.

Mutta en tullut nyt höpöttelemään pelkästään tähän aiheeseen liittyvistä hyvistä asioista ja paasaamaan, kuinka mahtavaa se itsensä kehittäminen on. Tulin nostamaan esiin myös muutaman asian, jotka olen oivaltanut tässä parin vuoden sisällä, osan ihan vastakin. Sellaisia asioita, jotka eivät ole niitä kevyimpiä ja ihanimpia asioita. Sellaisia asioita, jotka myös vähän säikäyttävät.

Nimittäin en ole oivaltanut pelkkiä hyviä asioita itsestäni. Tietyllä tapaa on helpompaa kuin ymmärtää miten oma mieli ja keho toimii, mutta kyllä se on myös vaikeaa myöntää, että kyllä minussa on niitä huonojakin puolia. Sellaisia puolia, jotka jopa hävettävät joskus. Mutta nyt ei eletä enää 1800 -lukua, nyt eletään maailmassa, jossa ollaan suvaitsevaisia ja saamme (toivottavasti) elää sellaisina, kuin olemme. Ja jossa kaikesta voi puhua.

Ja loppujen lopuksi, eikös meissä kaikissa ole myös niitä asioita, joita emme mielellään näytä ulkopuolisille?

😴

1. Siedän ärsykkeitä (äänet, sähellys, ympärillä olevat ihmiset, hajut) vain tiettyyn pisteeseen asti. Vaikein tilanne on, jos näitä ärsykkeitä joutuu sietämään monia samanaikaisesti. Minulla on ollut jo vuosia tapana ottaa pieni päivälepo työpäivän jälkeen. Hyvin todennäköisesti minut löytää klo 17 jälkeen loikoilemasta sohvaltamme, toinen kinttu nostettuna selkänojalle ja koirat kainalosta. Tuo hetki on minulle kuin akun lataaminen. Kiireisen työpäivän jälkeen tarvitsen usein pienen levon, että jaksan jatkaa touhuja loppupäivän. On niitäkin päiviä, kun jaksaa mennä ja riehua aamusta yöhön, mutta suurelta osin normaali päiväni on sellainen, että kaipaan hetken rauhan jossain välissä. Nyt kun työskentelen pienemmässä toimistossa, jossa on vähemmän ihmisiä, huomaan, etten tarvitse lepotaukoa niin usein.

Tämä lepotauko on sellainen, että saatan joskus tarvita sen myös vapaa-ajalla, kesken kaiken. Esimerkkinä, olin remppaamassa ystäväni asuntoa, maalailtiin ja tehtiin pientä pintaremonttia. Kolmen tunnin intensiivisen puuhastelun jälkeen tunsin, että nyt on pakko päästä lepäämään. Enkä tarkoita tällä fyysistä väsymystä, vaan tuntuu siltä, kuin aivoni olisivat liian täynnä, tai ehkä ei edes aivot, vaan jokin muu varasto, joka kerää ärsykkeitä ja alkaa hälyttää, että kohta läikkyy yli. Tätä asiaa on todella vaikea selittää, se on vain tietty tunne jonka tunnen sisälläni ja siihen auttaa hetken lepo sellaisessa tilassa, jossa ei ole ääniä tai ympärillä häärääviä muita ihmisiä. Vaikka tämä on itselle normaali asia, voi se kummastuttaa ympärilläni olevia ihmisiä - heille kun on vaikea sanoa, että sori, tarvitsen pienen tauon teistä, tai sori, nyt on pakko mennä tyhjentämään ärsykevarastoa.. Jep, kuulostaa urpolta. Siksi siitä harvoin kenellekään sanookaan mitään.

💣

2. Kun hermo napsahtaa. Tämä aihe on todella vaikea ja olenkin istunut tässä koneen edessä jumittamassa kakkoskohtaa jo tovin. Tätä on vaikea selittää niin, että siitä saisi juuri sen oikean, realistisen kuvan. Joskus, kun olen liian täynnä ärsykkeitä, olen väsynyt tai minulla on huono olla itseni kanssa, saattaa päässäni napsahtaa. Nämä napsahdukset ovat nopeita, ne tulevat ja lähtevät kuin salaman isku ja niiden kesto on vain sekunteja. Tämä ilmiö tulee esiin poikkeuksetta vain kotona. Olen miettinyt tätä asiaa paljon, ja olen tajunnut, että ne tulevat vain kotona, koska koti on turvallinen ympäristö. Siellä napsahduksen näkee maksimissaan oma kumppani. Napsahdukset eivät tule koskaan julkisilla paikoilla tai silloin, kun on ystäviä läsnä. Yleensä "riehun" ihan vain itsekseni, eikä kukaan välttämättä tiedä tällaisia olevan.

No mitä nämä napsahdukset sitten ovat? Pari sekuntia kestäviä "raivonpurkauksia", joiden aikana kehoni jännittyy ja saatan puhista tai huutaa jonkin voimasanan. En koskaan esim. riko astioita tai itseäni. Eikä nämä hetket ole ollenkaan ns. synkkiä, vaan sellaisia, että nyt kiukuttaa ja lujaa. Nykyään pystyn hallitsemaan napsahdusta jo aika hyvin, ja yritän vain mielellä hallita itseni. Se on todella vaikeaa, koska helpoiten siitä pääsee pois vain huutamalla tai jotenkin muuten ns. työntämällä tuon pahan olon ulos fyysisesti. Mielen hallinnalla olo ei puhdistu samalla tavalla, vaan napsahduksen jälkeen tulee lievempi ärsytystila, joka haihtuu ajan kuluessa.

Minulle nämä ovat olleet todella vaikeita tilanteita, sillä olen todella rauhallinen ja tyyni ihminen muutoin jos puhutaan vaikkapa vihasta tai riehumisesta. En tappele kenenkään kanssa koskaan, ja vältän tilanteita joissa pitää korottaa ääntä. En pidä lainkaan siitä, että asioita selvitetään tappelemalla, siksi selvitän asiat aina puhumalla tai poistumalla tilanteesta, joka voisi yltyä huutokisaan. Onneksi tällaisia ei tule eteen juuri koskaan. Minulle huutaminen ja fyysinen negatiivinen käytös on ehdoton nounou, ja siksi ahdistuinkin aluksi näistä omista napsuistani. Ne pelottivat ja nolottivat.

Olen lukenut aiheesta ja keskustellut monen ihmisen kanssa, ja minulle on selvinnyt, että tällaiset ärsytyskohtaukset ovat hyvin yleisiä. Joskus mietin, että liian tyyni mieli voi olla jopa vaarallinen pitkällä aikavälillä. Jos koskaan ei pura kiukkua, kyynistyykö ihminen? Miksi pitäisi pelätä tai ahdistua siitä, että joskus tuntee negatiivisia tunteita? Niin kauan, kun ärsytys ei nouse niin kovaksi, että itse tai muut ovat vaarassa, ovat kai tällaiset tilanteet ihan inhimillisiä?

Palatakseni oireesta sen aiheuttamaan asiaan, tätäkin asiaa tulisi voida ennaltaehkäistä. Pitäisi ottaa se pieni lepotauko silloin kun tuntuu, että kroppa tai hermosto ylikuormittuu, pitäisi tehdä mukavia asioita ja voida hyvin. Tällainen helpottaa oloa ja hermostoa. Mutta aina ei pysty, ehdi tai tajua ottaa sitä ärsykkeetöntä hetkeä tarpeeksi ajoissa. Ja sillon saattaa napsahtaa. Onneksi tätä tapahtuu harvoin ja niitä hetkiä osaa hallita hyvin. Mutta silti, ei ole helppoa tajuta, että oma mieli toimii niin kuin toimii.

😷

3. SOME-ähky. Tiedättekö sen tunteen, kun olette olleet kännykkä kädessä niin kauan, että alatte voimaan fyysisesti pahoin? Minä tiedän, tämä tapahtuu nimittäin minulle hyvin helposti. Niin paljon kun rakastankin esim. muokata kuvia, katsella toisten MyStoryja ja muuta, joudun joskus laskemaan puhelimen kädestäni ja menemään toiseen huoneeseen.

Mietin tätä usein, mistä se johtuu? Onko tämä sama asia, kuin edellä mainitsemani? Saanko liikaa ärsykkeitä puhelimen kautta ja siksi alan voimaan huonosti? Vai onko se jokin tekninen asia, kun pitää liian kauan elektronista laitetta kädessä, alkaa tulemaan huono olo? Vai voisiko se sittenkin olla psyykkistä? Eli tuleeko minulla huono omatunto siitä, että vietän aikaa somessa, ja siksi kroppa reagoi näin?

Toisaalta tämähän on mahtava mekanismi, kroppa pitää huolen siitä, että joskus laskee sen puhelimen kädestään ja tekee jotain muuta. Usein tähän oloon helpottaa se, että alkaa esim. järjestelemään laatikoita tai siivoamaan - kun saa jotain ihan toisenlaista tekemistä. Silmät näkevät päivittäin satoja kuvia ja videoita, ei ihmekään jos aivot eivät jaksa sellaista taakkaa. Silloin täytyy laskea puhelin pois ja siirtyä muihin puuhiin.

Elämme maailmassa, jossa kroppamme ja aivomme joutuvat kokemaan päivittäin ihan älyttömän määrän ärsykkeitä, ja se kuormittaa meitä. Siksi oman kropan kuunteleminen on tärkeää, ja täytyy osata pitää tauko kaikesta ympärillä olevasta sähellyksestä, jos siltä tuntuu. Se ei ole laiskuutta, vaan se säästää meitä ja auttaa jaksamaan pidemmällä aikavälillä.

Löytyykö ketään, jolle yksi tai useampi kohta kuulostaa tutulta? 😊

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kauan siinä kestikin..



...että saatiin kesä Etelä-Suomeen. Tuntuu hyvin, hyvin absurdilta sanoa, että elellään pian heinäkuun puoltaväliä ja saatiin tänään ensimmäinen kunnon kesäpäivä. Mutta eipäs nyt valiteta, vaan nautitaan. Tämä voi nimittäin olla ohi jo taas huomenna. Kyllä sitä väkisinkin tulee ikävä niitä lapsuuden kesiä, kun oli aurinkoista toukokuulta syyskuulle, tuskinpa niitä enää tämä maailma näkee.

Olen kastellut vuorotellen kastelukannulla kukkia ja välillä koiria, koirat kinuaa koko ajan ulos, vaikka yritän pitää niitä välillä sisällä viileässä. Varsinkin Pilvi on aikamoinen auringonottaja, haluaa aina terassille makoilemaan lämpöön. Sen lisäksi, että se tykkää auringosta, saattaisipa sille maistua haukku tai pari myös mamman mehujäästä.



Tänä kesänä olen ollut wannabe-viherpeukalo. Pihasta löytyy niin mansikkaa, orvokkia kuin karviaistakin - tällä hetkellä tilanne on se, että orvokit saattaa delata hetkellä minä hyvänsä, mutta mansikka jaksaa kasvaa kasvamistaan, eikä karviaispuskakaan näytä voivan kovin huonosti. Etupihan alppiruusukin puski nätit kukat ja pudotti myös ne ihan ajallaan, ja nyt puskee kovaa vauhtia uusia lehtiä. Olen saattanut onnistua jossakin ihan ookoosti.




Tämä viikko alkoi auringon lisäksi myös muuten kivoissa merkeissä, töissä on mukavia juttuja meneillään ja eipä nuo lähiviikotkaan hullummalta näytä. Ensi viikko on mulla kesälomaviikko ja aloitetaan se jo lauantaina ystäväni Nooran kanssa leppoisasti pienellä Tallinnan lomalla. Mennään yhdeksi yöksi Tallinnassa Spa-hotelliin relaamaan. Ensi viikolla ollaan Tuukan kanssa suunniteltu menevämme moikkaamaan karhuja ja kissapetoja Korkeasaareen ja jotain muuta mukavaa lomapuuhaa pitäisi vielä keksiä.

Lomaviikon jälkeen hyppään suoraan lentokoneeseen ja suuntaan muutaman päivän työreissulle Latviaan. Tätä reissua odotan innoissani, tykkään siitä miten meillä on tiivis työyhteisö myös toisten maiden toimistojen kesken ja siitä, että pääsee ideoimaan yhdessä porukalla. Sieltä kun tulen takaisin Suomeen, onkin heinäkuu jo melkein lopuillaan, näin se aika vierähtää taas kun on paljon ohjelmaa. Ilolla odottelen tulevien viikkojen tapahtumia, kesä on ihanaa aikaa - oli sitten töissä tai lomalla! 🙏

Tällaisia kuulumisia tänne, mitenkäs sinne? Lomailetko vai oletko töissä? 😊

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Hiusprojekti: mustasta siniseksi



Ties kuinka kauan olen halunnut hiusteni latvoihin kylmän sävyn. Joko sinisen tai harmaan. Mutta se ei ole ihan helppo juttu, kun on kyseessä hius, jota on värjätty mustalla hiusvärillä usean vuoden ajan. Värin purkaminen hiuksesta on pitkä ja rasittava projekti, ja siihen lähteminen tietää aina tuntien työtä ja peppulihasten kuluttamista. Siihen kuitenkin lähdettiin, ja kolme sessiota, yli seitsemän tuntia ja reilu viikko siinä meni, että päästiin lähes täydelliseen tulokseen.

En muista ihan tarkkaan, mitä teimme milläkin kerralla, mutta ihan ensin lähdettiin purkamaan väriä hiuksista erilaisten värinpoistojen ja vaalennusten avulla. Ensimmäisen kerran jälkeen tulos oli  sellainen kuin osattiin odottaakin, eli oranssi, ja aivan hiusten latvoista hieman vaaleamman sävyinen.

Toisella kerralla tehtiin jälleen jonkinlainen vaalennus ja hiukset lähtivät vaalenemaan vielä jonkin verran ensimmäisen session jälkeisestä tuloksesta. Ensimmäisen ja toisen kerran välillä oli viikon pituinen väli. Jokaiseen mahdolliseen väliin paras ystäväni ja hovikampaajani Noora laittoi hoitavia aineita - hiukset kärsii vaalennuksista, joten kaikki hoitokonstit ovat tarpeen. Kakkoskerran lopuksi testattiin, miten hius ottaa sinistä väriä vastaan. Osa hiuksista värjääntyi hyvin, ja osa ei imenyt väriä lainkaan, tuloksen näkee hyvin kollaasin pikkukuvien alimmasta kuvasta.



Kolmannella kerralla laitettiin jälleen sininen hiusväri vaikuttamaan, ja iloksemme huomasimme, että hius alkoi ottaa vastaan hyvin väriä. Lopputulos oli se, että paria lämpimämpää kohtaa lukuunottamatta hiusteni latvat olivat siniset. Emme korjanneet enää tässä vaiheessa noita paria väärän sävyistä kohtaa, vaan teemme sen seuraavan tyvivärjäyksen yhteydessä. Nyt hiukset saavat levätä ja hemmottelen niitä öljyillä ja hyvillä hoitoaineilla.

Sininen väri on ylläpidettävä väri, eli joudumme varmasti tehostevärjäämään hiuksiani, jotta ne pysyvät kauniin värisenä. Lisäksi minun täytyy alkaa käyttää Color Maskia pesujen yhteydessä. Latvat säilyivät yllättävän hyvässä kunnossa, eikä niistä tullut purkkamaiset haperot - tätä nimittäin pelkäsin ja otin tietoisen riskin siinä, kun lähdettiin projektiin. Mutta hitsi vieköön miten ihana oli saada pitkään haaveiltu tulos ja sävy hiuksiin.

Jos etsit uutta kampaajaa Espoon alueelta, niin suosittelen lämpimästi ystäväni perheen kampaamoa Hius ja Kauneus Lähdettä. Se sijaitsee Lähderannassa, Lähdekeskuksessa. Kampaamon lisäksi saman katon alta saa mm. kosmetologin ja hierojan palveluita. Erikoisuutena haluan sanoa, että Nooran äiti, Riitta on erikoistunut ekokampaajaksi ja hiusten kasviväreihin, eli luonnonmukaisempiin hiusväreihin, jotka sopivat mm. allergikoille hyvin.

Hius ja Kauneus Lähde on myös Hiusakatemian yhteistyökampaamo, ja heiltä saa apua erilaisiin hiuspohjan ongelmiin. Eli kattava ja ammattitaitoinen paikka on kyseessä, jossa on vakituinen ja tyytyväinen asiakaskunta.

Katso hinnasto ja lisätietoja täältä: www.hiusjakauneuslahde.fi


Tällainen projekti tällä kertaa. Eikös näytäkin hurjalta nuo välivaiheen kuvat? 😅

Minua voi seurailla myös näissä kanavissa:
Instagram & Snapchat: @kristiinamu