maanantai 14. elokuuta 2017

Myrskyn jälkeen





Ai jumantsuikka, olipahan lauantaina myrsky! Oltiin ystäväni luona viettämässä tyttöjen iltaa, kun valot alkoivat välkkyä ja sankka myrskyrintama pyyhkäisi meidän ylitse. En ole koskaan nähnyt niin rankkaa myrskyä, kuin mitä tämä viikonloppuinen oli. Myönnän, että pelotti, ja halusin vähentää sähkölaitteiden käyttöä. Istuttiinkin pian kynttilänvalossa juustojen ja keksien äärellä pöydän ympärillä. Salamoita välähteli tuon tuosta ja katulamput välkkyi.. Pari kertaa osui ihan lähelle, sellainen pamahdus nimittäin kävi pariin otteeseen. Onneksi se meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin, ja ilta jatkui normaaliin tapaan.

Tänään aamulla tunsin ensimmäistä kertaa loppukesän viileyden iholla, kun käytin koirat ulkona lyhythihainen paita päällä. Vilpoinen oli, ja tietynlainen kesäntuntu alkaa olla ohi. Joka on todellinen harmi, sillä mielelläni olisin meille kaikille suonut lämpimän loppukesän, tämän kehnon kesän jälkeen. Mutta ei heitetä vielä kirvestä kaivoon, vaan toivotaan kaunista ja lämmintä syksyä.

Tämä syksy on hieman erilainen kuin aiemmat, nimittäin tänä syksynä en järjestä isoja Halloween-juhlia eikä kukaan kaveripiirissä järkkää rapujuhlia. Nämä ovat olleet ne kaksi juhlaa, joita ollaan useana vuonna vietetty porukalla. Tänä vuonna keskitytään lähes kaikkien kavereiden 30 -vuotis juhlintaan. Osaa juhlittiin jo keväällä, ja loput juhlitaan melkeinpä tässä syys-lokakuun aikana. Itsellä vielä puolisen vuotta aikaa, mutta kovasti ne ovat jo mielessä, kun kaikki niistä kyselee. Mieluiten lähtisin ulkomaille, mutta se ei taida onnistua, joten pitää sitä varmaan jotkut kekkerit väsätä, mutta juhlitaan nyt ensin nämä vanhukset alta pois, ennen kuin tulee oma vuoro. 😉

Muuten tältä tulevalta syksyltä odottelen lähinnä kivoja työjuttuja, edelleen uuden opettelua ja ystävien kanssa oloa. Juuri nyt on sellainen hetki, ettei odota mitään sen suurempia asioita, enkä ehkä jaksaisikaan mitään suuria muutoksia juuri nyt. Kevät oli sen verran muutoksia täynnä, että se saa luvan riittää tälle vuodelle - toivottavasti. Eli ihan perus eloa ja oleilua olisi suunnitelmissa, katsotaan miten menee.

Nyt kutsuu pyykkivuori - kivaa uutta viikkoa teille!

Mitä te odotatte tulevalta syksyltä? Olisi kiva kuulla! 💋

torstai 10. elokuuta 2017

Suojatie-enkeleitä

Kylläpäs ilahdutti, kun lähes koko työmatkani pituudelta melkein jokaisen isomman suojatien molemmin puoli pyöri keltaliivisiä suojatie-enkeleitä turvaamassa koululaisten tien ylitystä. He olivat muistuttamassa meitä autoilijoita siitä, että pikkuisia kulkee tänään enemmän liikenteessä, kuin koko kesänä. Tänään nimittäin alkoi koulut. Tempaus oli mielestäni todella kiva ja tarpeellinen. Näin NRJ:n porukan kuvaamassa erästä risteystä ja tekemässä juttua siitä, hyvä että tämä saa huomiota. Autoilijoita ei voi muistuttaa liikaa suojateiden turvallisuuden tärkeydestä.

Ette muuten arvaa mitä sörsselöin eilen.. Ostin kaupasta jonkun sävyttävän hoitoaineen ja valkkasin väriksi sinisen. Väri oli niin tarttuvaa, että oli pakko laittaa aine hanskoilla ja varoa ettei vaan minnekään tipu väriä. Noh, hanskoja ei ollut, mutta halusin värin päähän, joten fiksuna tyttönä käytin toisessa kädessä puutarhahanskaa ja toisessa muovipussia. 😂 Sain kuin sainkin levitettyä aineen latvoihin (en tasaisesti) ja annoin vaikuttaa viitisen minuuttia. Hyppäsin iloisena suihkuun ja meinasin saada paskahalvauksen, kun näin että hiuksista tuli aivan merenneitohiukset. Tulos on nyt sitten tässä..



Viikko on hurahtanut vauhdilla ja viikonloppu häämöttää yhden työpäivän päässä. Viikonloppuna minun piti mennä ratsastamaan maastoon ystäväni kanssa, mutta joudummekin katsomaan uuden päivän tälle. Mutta sitten kun pääsemme, on kiva mennä maastoon, nimittäin viimeksi kun ratsastin, tehtiin se hikisessä maneesissa. Toin Kroatiasta paikallisen tuottamaa luomu-viikunahilloa ja ajattelin nautiskella sitä juustojen kanssa viikonloppuna. Muuten tämä viikko on mennyt hieman kevyemmin, pakko vähän keventää lomien ja herkuttelujen jälkeen.

Lomaltapaluu on sujunut kivasti, on mukavaa olla töissä ja nähdä työkavereita. Juuri eilen juttelin kollegalleni, kuinka olen iloinen tästä porukasta - kävi hyvä tuuri työkavereiden suhteen. Saan paljon kyselyitä töistäni varsinkin Snapchatin puolella ja mietinkin, että voisin ehkä tehdä postauksen siitä, mitä mm. työpäivääni kuuluu. Työaiheiset jutut ovat olleet aika suosittuja, joten sellainen postaus voisi olla kiva lisä tänne blogin puolelle.

Tällaista tänne, suojatie-enkeleiden ihailua ja merenneitohiuksia. Onneksi se haalenee nopeasti!

Mitäs sinne? 💋

tiistai 8. elokuuta 2017

TOIVEPOSTAUS: Ikä vs. elämäntilanne

Huono bloggaaja täällä hei! Sainpas erään hyvän postaustoiveen, ja ajattelin sen nyt toteuttaa. Miksikö olen sitten huono bloggaaja? Katsokaas kun, sain tämän toiveen MAALISKUUSSA. Maaliskuussa, jolloin alkoi pienoinen kriisi elämässäni, irtisanouduin työpaikastani, jäin työttömäksi, sain uuden työpaikan, tutustuin siihen, reissasin, tein töitä, reissasin taas lisää..

Ja noh, tässä sitä ollaan. Elokuu. Neljä kuukautta on hurahtanut nopeasti ja blogi on myös saanut tuntea digitaalisissa nahoissaan osan siitä. Mutta nyt, nyt alkaa elämä tasapainottua, lomat ja reissut on lusittu, uusi duuni alkaa olla hanskassa ja normi rutiini alkaa pikku hiljaa palata elämään. Nyt on siis aikaa taas jopa miettiä. Ja ajattelinpas aloittaa sen toteuttamalla tämän toivepostauksen, on nimittäin ajankohtainen.

Ikä vs. elämäntilanne on aiheena hyvin kiehtova ja hykerryttävä. Aloitetaanpas nyt kuitenkin sillä, että kerron ikäni ja elämäntilanteeni, jos joku ei sitä vielä tiedä.

29 -vuotta
Naimisissa
Omistusasunto
Ensi kuussa velaton auto
Kaksi koiraa
Ei lapsia
Vakkari työ
Sinut itsensä kanssa, ainakin 95% ajasta

Enpä nyt tälle listalle muuta keksi, huikatkaa jos joku oleellinen asia puuttui, jota en tajunnut tuohon läntätä. Eli näin "paperilla" voisi sanoa, että ihan hyvin pyyhkii. Ja sitä mieltä olenkin, en vaihtaisi juuri nyt mitään. Tai no, joskus ne omat reisimuhkurat tai jokin ärhäkkä luonteenpiirre kyllä kieltämättä ketuttaa, mutta noin päällisin puolin ja positiivisesti ajateltuna kaikki on hyvin, enkä vaihtaisi mitään. Nyt ei saa kiinnittää huomiota pikkujuttuihin, vaan miettiä kokonaiskuvaa.

Mutta kuka sen määrittelee, milloin pitäisi elämässä mitäkin "saavuttaa"? Itse olen sitä mieltä, että nykymaailmassa se olemme me itse. Mutta suosittelen kaikille, että ei lähtisi niin kovin määrittelemään - mikä ennustajaeukko sinä luulet olevasi? Eipä ne asiat useinkaan mene niin, kuin joskus on "määritellyt"

"Haluan naimisiin 28 -vuotiaana" - Mies jättää vuotta ennen ja tulee muuten hemmetinmoinen kiire löytää uusi se oikea ja vielä päästä naimisiin.
"Perhe täytyy kyllä perustaa nuorena, että jaksaa niiden mukuloiden kanssa" - Paskanmarjat, eipä sitä perhettä niin vaan perusteta. Ja tämän tulisi olla selvä viimeistään nyt jo kaikille.
"Oma koti pitää saada viimeistään kolmekymppisenä" - Mies ilmoittaa jonain kauniina päivänä, että asuntolaina on suurin virhe, minkä ihminen voi tehdä. Koitappa saada yksin 200 k laina.. Niinpä.

Elämä rakentuu pienistä palasista, onnesta, yhteensattumista ja omista päätöksistä. Itse kannustan elämään hetken kerrallaan ja kysymään aina välillä itseltään; "olenko onnellinen?". Jos vastaus on kyllä, voit jatkaa hetkessä liitelyä. Jos vastaus taas on ei, on aika tehdä muutoksia.

Itse en ikinä uskonut meneväni naimisiin 26 -vuotiaana. Joskus heitin vitsillä, että 27 -vuotta olisi hyvä ikä, mutta kappas, otinkin etumatkaa. Oman kodin olen halunnut aina. Tämä johtuu osaltaan siksi, että olen muuttanut lapsuudessa ja nuoruudessa about 87302 kertaa. Halusin jotain pysyvää, jotain omaa, jotain minne rakentaa oma ja vakaa elämä. Ja tästä omasta kodista olenkin aivan äärettömän kiitollinen ja onnellinen.

En myöskään uskonut, että voisin edetä uralla ilman loppuunkäytyä korkeakoulua. Mutta omasta mielestäni olen edennyt hyvin - juuri niin, kuin olen toivonutkin. Minulla on vastuuta, vapautta ja päätäntävaltaa. Saan toteuttaa itseäni ja ohjata muita. Vasta muutama vuosi sitten ymmärsin, että menestys ei ole kiinni papereista, vaan omasta tahdosta ja halusta tehdä ja onnistua.

Lapset, oi joi, ne lapset.. Tämä on aihe, josta on kyselty paljon läpi koko blogihistoriani. Juuri nyt minun ikäiset bloggaajat tuntuvat perustavan perheitä ja useaa on siunattu omalla pienellä kääröllä. Se on aivan ihanaa ja hymy korvissa katselen sekä heidän, että tuttujeni vauvamasuja ja vetistelen vauvauutisille. Mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että olen onnellinen siitä, että he saavat kokea sen onnen ja ilon. Itse en kaipaa tuota iloa, ainakaan vielä. Joskus heitän vitsillä, että minulta puuttuu äiti-geeni. Olen tuhottoman hyvä ja huolehtiva mamma meidän koirille, mutta oikeaa ihmisvauvaa en näe meidän elämässä, ainakaan vielä.

Sanon tuon ainakaan vielä siksi, että tiedostan mielipiteen voivan muuttua. Tähän asti en ole koskaan tuntenut tahtoa olla äiti. En tiedä mistä se johtuu, mutta eikai sille edes tarvitse olla syytä. Nykypäivänä on ihan ok, jos ei halua yrittää perustaa perhettä. Ja mikä tärkeintä, äärettömän hyvä tuuri on sattunut siinä, että meillä molemmilla tämän talouden ihmisillä on ollut poikkeuksetta aina sama linja asian suhteen. Tällä hetkellä elämäni tärkein ihminen on aviomieheni, and I'd like to keep it that way - for now at least. Olen ollut tämän asian suhteen aina hyvin avoin ja koen hyvin vahvasti, että jokainen on täysin oikeutettu olemaan asiasta mitä mieltä tahansa. Me elämme täällä omaa elämäämme, kuten parhaaksi näemme. Se mitä tulevan pitää, se selviää vasta silloin.

En ole koskaan suunnitellut tarkasti sitä, miten toivoisin elämäni menevän. Olen aina vain toivonut olevani onnellinen ja menestyväni omien kriteereideni puitteissa. All in all, juuri nyt on hyvä olla.

Ettei menisi liian siirappiseksi, pakko myöntää, että kun kuuden kuukauden kuluttua mittariin napsahtaa uudella numerolla alkava luku, kyllä se hieman kuumottaa. En osaa eritellä syytä sille, mutta pientä ikäkriisiä on havaittavissa. Ehkä One Directionin kappaleen lyriikat hieman avaavat tätä teille..

Let’s go crazy, crazy, crazy ’til we see the sun. I know we only met but let’s pretend it’s love.
And never, never, never stop for anyone. Tonight let’s get some and live while we’re young

En niinkään meinaa tuota rakkausasiaa - se on onneksi kunnossa, mutta lähinnä tuota muuta osuutta. Tottahan se on, että vanhana ei voi enää riehua ja rellestää samalla tavalla kuin nuorena. Siksi tästä nuoruudesta täytyy ottaa kaikki irti vielä, kun se on mahdollista. Takaisin ei ole paluuta.

Tällaisia mietteitä iästä, "saavutuksista" ja elämäntilanteesta.

Mitä ajatuksia aihe teissä herättää? Olisi tosi kiva kuulla! 😘

maanantai 7. elokuuta 2017

Täydellinen (tyttömäinen) syystakki - alevinkki!



MITEN SAAT ELLOKSEN OMISTA ALETUOTTEISTA VIELÄ EXTRA 50% ALEA?
Mene tälle sivulle ja klikkaa "AKTIVOI TÄÄLLÄ"

Jos ihastuit takkiin, tee edellä oleva ja sitten siirry tästä takin sivulle, lisää takki ostoskoriin ja näet ostoskorissa lisäalen. Takille jää näin hintaa vain 27 euroa!



Magda takki täältä

Tein aivan älyttömän hyvän takkilöydön syksyksi ja vieläpä alesta! Minun on vaikea löytää kivoja takkeja, sillä leveän lantion ja pepun takia suorat mallit eivät istu tai mene kiinni lantion kohdalta. Siispä tämä ihana ja tyttömäinen takki oli kuin lottovoitto syksyksi. Koitan pian saada siitä kuvia tänne blogiin päälläni, mutta tätä ei ole enää montaa jäljellä, joten halusin vinkata siitä heti - nyt kun niitä vielä saa!

Olen saanut takin jo postista, ja se istui todella kauniisti. Helma levenee ja vyötäröllä on kiva kiristys tuomassa muotoa takkiin. Takki menee hyvin koko loppukesän ja syksyn, niin kauan kun on plussakelejä - eli Suomen sään tuntien ainakin joulukuulle saakka.



Syksyksi minulta löytyy myös tämä ihana Andrea mekko ja Esprit jakku - molemmat myös hyvässä alessa nyt! Nyt löytyy siis muutama kiva vaate syksyyn, vaikka syksyn tuloa on ahdistavaa ajatella, on sen tulo välttämätön ja edessä varmasti.

Tällaisia alelöytöjä ja vaatejuttuja pitkästä aikaa! Onkos siellä jo aloitettu syksyyn valmistuminen vaateostosten puitteissa?


Sisältää mainoslinkkejä

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Ihanaa, kun sataa!


Kotona ollaan. Saavuttiin tänään yhden maissa päivällä takaisin sateiseen Suomeen. Pakko olla hieman outo, mutta rehellisyyden nimissä sade ja kropan omaa lämpötilaa viileämpi ilma tekee juuri nyt hyvää. Euroopassa on meneillään helleaalto, ja siitä olemme saaneet nauttia - ja "kärsiä" kuluneen viikon ajan.

Aamusta iltaan hikeä, jopa illallista nauttiessa sai pyyhkiä otsaa servietillä minuutin välein, enpä muista milloin viimeksi on ollut niin kuuma, kun olen ollut reissussa. Joten kyllä, juuri nyt tämä Suomen perinteinen keli tuntuu virkistävältä. Mutta viikon päästä olenkin varmasti taas jo toista mieltä.

Loma oli päivisin lähes täysin allas- ja merielämää, välillä otettiin aurinkoa omalla altaalla ja välillä karattiin kymmeniä riehuvia lapsia karkuun rauhalliselle spotille meren äärelle. Meidän hotellimme oli nimeltään Punta ja se oli todella lapsiystävällinen - tässä pieni suositus siis lapsiperheille! 😊 Oli mini-discoa useasti viikossa, oli lasten klubia baarin seinän toisella puolen samaan aikaan, kun aikuiset kiskoi Happy Hour drinkkejä, oli lapsillekin sopivaa vesijumppaa jne. Rauhaa kaipaaville aikuisille en suosittele hotellia.

Muutoin Punta oli keskitasoinen, siisti ja hyvällä sijainnilla. Ihan 5 minuutin kävelymatkan päässä oli useita ravintoloita, kahviloita, leipomoita ja oikeastaan kaikki elämä. Sijainnin puolesta hotelli oli nappivalinta. Allasalue oli ihan kiva, mutta olisin kaivannut laajempaa aluetta siihen nähden, kuinka paljon porukkaa sen ympärille päivittäin kertyi. Iltapäivää kohden altaasta tuli oikea lasten sirkus, kun joka puolelta hypittiin pommeja ja vesiplätsejä veteen, ja tuntui siltä, kuin olisi ollut itse tunkeilija lasten altaassa. Tässä hotellissa otettiin muuten lapset huomioon, mutta heidän turvallisuuteen ei kiinnitetty huomiota.

Kirjoittelen Vodicesta kohteena lisää vielä myöhemmin, mutta lyhyesti sanottuna olin todella positiivisesti yllättynyt, kuinka eläväinen ja hyvien palveluiden täyttämä paikka oli. Lämpimästi suosittelen! Vodicesta on helppo tehdä päiväretkiä lähistöön, jos samat nurkat alkaa jossain vaiheessa lomaa ottaa pannuun.

Viime yö meni vähillä, lähes olemattomilla yöunilla, tänään nukuinkin sitten melkein kolmen tunnin päikkärit, ja kohta sänky kutsuu taas. Nukuin myös koko lentomatkan molempiin suuntiin. Vaikka takana on ihana loma, on myös mukava palata kotiin ja huomenna töihin. Varmasti kiva loppukesä ja syksy edessä, motivaatio on korkealla ja mieli positiivinen.

Kotona on hyvä olla.

PS. vielä ehdit käyttää 20% alekoodin ihaniin iDeal of Sweden kännykän kuoriin, kurkkaa postaus ja koodi täältä tai skrollaa hieman alaspäin.

torstai 3. elokuuta 2017

Retki Kroatian Sibenikiin






Eilen otettiin laiva läheiseen Sibenikin kaupunkiin. Keli oli kuuma, ja olo oli kuin hikisellä possulla koko päivän ajan. Noin neljänkymmenen asteen helle ja kilometrien kävely oli aikamoinen koettelemus, mutta selvittiin. Tulipahan ainakin hikoiltua parin treenin verran. Laivamatka Vodicesta Sibenikiin kesti noin 1h 15min kolmella välipysähdyksellä muilla lähisaarilla. Edestakainen lippu maksoi aikuiselta 36 kunaa, eli noin 5 euroa. Laiva oli paljon mukavampi vaihtoehto, kuin bussi, koska laivalla näki kauniita maisemia ja ilmastointi toimi 😉

Pyörittiin ristiin rastiin Sibenikin niin kaunista vanhaa kaupunkia, pysähdyttiin välillä jätskille tai juomalle, ja jatkettiin taas. Tuolla on kuvattu myös Game of Thrones kohtauksia, enkä ihmettele, sillä paikka on äärimmäisen upea. Yksi vaikuttavimpia vanhoja kaupunkeja, joissa olen käynyt.

Laskettiin leikkiä, että tuolla varmasti asuu oikeasti Voltureita, ja molemmilla taisi naama venähtää, kun yhtäkkiä korkealla paikalla, pienellä kujalla kaunis, vaalea nainen pukeutuneena siniseen mekkoon tarjosi meille museokierrosta... Kiitettiin ja kieltäydyttiin kohteliaasti. 😂 (Twilightit katsoneet ymmärtää)

Jos olisin tiennyt, kuinka kaunis paikka tuo Sibenikin vanha kaupunki on, olisin ehdottomasti ottanut kunnon kameran mukaan kännykän sijaan. Mutta kyllä ne näkymät jäivät hyvin muistoihin ihan katselemallakin ja puhelimen kamera tallensi myös onneksi muutaman hyvän otoksen.

Meillä oli vain muutama tunti aikaa olla maissa, eli muutoin Sibenikin tutkiminen jäi toiseen kertaan, tänne suunnalle haluamme nimittäin ehdottomasti tulla uudelleenkin.

Nyt alkaa koneesta loppua akku, ja maha kurnia, eli läppäri kiinni ja ravintolan metsästykseen. Kyselkää jos tulee jotain mieleen liittyen näihin kohteisiin, joissa ollaan aikaa vietetty. Palaillaan taas! 💋

tiistai 1. elokuuta 2017

Island Paradise Marble





Katso Island Paradise Marble kuoret täältä
Käytä koodia Kristiina ja saat 20% alennuksen
Muista valita oikea malli valikosta

Sain taas teille hyvän alekoodin, jos haluatte tilailla näitä ihania ja laadukkaita kuoria kännykkään. iDeal of Sweden kuoret on suunniteltu Ruotsissa, ja jokainen kuori on tehty käsityönä. Omaksi suosikiksi ne ovat nousseet siksi, että kivojen kuosien lisäksi ne ovat ohuet, ja ovat kestäneet käytössä hyvin. Puhelin on lennellyt milloin missäkin, ja ovat pysyneet ehjänä. Kuorten sisäpuolella on pehmuste joka vaimentaa iskuja.






Katso kaikki uutuuskuoret täältä

Näiden perinteisten takakuorien lisäksi verkkokaupasta saa myös "lompakko kuoria", eli sellaisia, joissa on muutama korttipaikka samassa. Verkkokaupassa voi maksaa monella eri maksutavalla, kuten kortilla tai laskulla. Toimitusaika on muutaman arkipäivän verran.

ALENNUSKOODI:
Koodilla Kristiina saat koko tilauksestasi 20% alennuksen 9.8. asti! 💖



Yhteistyössä iDeal Of Sweden

Herkuttelupäivä Vodicessa






Meillä oli eilen kunnon herkuttelupäivä.. Löydettiin itsemme milloin leipomosta (joita täällä riittää!) ja milloin kahvilasta jäätelöltä.. Illallinen oli myös napakymppi, pihvi, jonka tilasin, hipoi täydellisyyttä. Suosittelen kuvassa näkyvää ravintolaa.

Mulla on tullut nyt vaan molempina iltoina pahan olon kohtaus, tämä kuumuus ja tuhti ruoka eivät sovi yhteen. Päätinkin, että tästä lähin syön täällä vain kevyitä annoksia, iltaisinkin. On kyllä tullut isona yllärinä, kuinka paljon täällä on ihania ravintoloita ja kahviloita - täällä on valinnanvaraa koko viikolle aivan loistavasti, ja ylikin!

Tähän asti tapaamamme henkilöt eivät ole olleet kovin kielitaitoisia, eli välillä saa vääntää, että saa mitä haluaa. Mutta se kuuluu matkailuun. Hintataso vaihtelee, osa jutuista on todella halpaa, kuten jäätelö ja paikallinen olut, osa taas lähes Suomen hinnoissa, kuten drinkit. Toki vaihtelevuutta ja tarjouksia löytyy. Tuo pihviannos maksoi esimerkiksi 20 euroa, mutta oli se kyllä sen arvoinenkin. Mustekala- ja rapuannokset maksavat täällä noin 11 euroa, riippuen tietenkin syökö keskustassa vai sivukaduilla. Kirjoittelen lisää näistä kun olen taas kotikoneen äärellä.

Täällä jatkuu lomailu, palailen taas kun on aikaa napata läppäri syliin. 😘

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Lomaterveiset Kroatiasta






Täällä sitä ollaan, vihdoin, monen vuoden suunnittelun jälkeen. Reilu vuorokausi takana, ja Kroatia on näyttänyt meille kauniit, yksityiskohtaiset kasvonsa. Täällä riittää ihasteltavaa paljon. Eilinen päivä meni koomassa, meistä kumpikaan ei nukkunut edellisenä yönä, sillä meillä oli niin aikainen herätys. Itse kävin autolla kaverin 35 -vuotis juhlissa ja tulin kotiin hetkeä ennen lähtöä. Tuukka oli myös valvonut koko yön.

Lento tänne kesti vain 2h 40min, ja se lähes koko aika nukuttiin onneksi. Mulla alkoi olla niin huono olo lentokentällä, että oli pakko vetää vähän unta palloon. Tuukka nukkui myös bussimatkan Splitistä tänne Vodiceen, itse ihastelin kauniita maisemia ja pelkäsin henkeni edestä korkealla vuoristossa, kun jättimäinen bussimme kierteli serpentiiniteitä..

Kun saavuimme hotellille, emme saaneet heti huonetta käyttöömme, joten suuntasimme altaalle lounaalle ja ottamaan aurinkoa. Puoli kolmen maissa siirryttiin huoneeseen ja nukahdettiin kuin tukit, molemmat. Muutama tunti päikkäreitä ja sitten olikin aika ottaa ensikosketus meidän viihtyisään, pieneen kaupunkiin. Yllätyin, miten paljon täällä on tekemistä, näkemistä ja ravintoloita. En odottanut ollenkaan näin eläväistä kaupunkia.

Syötiin jätskit ja tutkittiin hieman rantakatua, käytiin syömässä mukavassa ravintolassa ja istuttiin hetki kunnes oli pakko päästä takaisin nukkumaan. Kymmenen maissa oltiin taas jo sängyssä ja unta riitti hyvin aamuun asti. Tänään onkin ollut jo normaali olo, ja tänään jaksaa varmasti istua iltaa pidemmälle yöhön. Söin muuten todella hyvää rapu-risottoa, täällä aion maistella meren eläviä, sillä kala ja äyriäiset ovat täällä tuoreita.

Mittari näyttää +33 astetta, eli kuuma on ja hiki virtaa. Meillä on ihana verivesi uima-allas, jossa on mukava käydä dippaamassa ja vilvottelemassa. Täällä jatkuu lomailu, terkkuja ja lämpöä Suomeen! 💋

PS. Instagramissa ja Snapchatissa lisää: @kristiinamu & Kristiinamu

torstai 27. heinäkuuta 2017

Ei tässä ehdi edes kissaa sanoa..

Huh, nyt on ollut haipakkaa kuluneen viikon ajan! Pahoittelut blogihiljaisuudesta, osa teistä laittoikin jo Snapchatin puolelle kysymyksiä että milloin tulee uusi postaus. No, nyt se tulee, mutta seuraavasta en osaa sanoa. Todennäköisesti nappaan läppärin mukaan Kroatiaan, jos ehtisin sieltä päivitellä paremmin blogia.

Olin alkuviikon työmatkalla Latviassa, siellä ehdin kääntyä hotellilla vain nopeasti pari kertaa ja koko ajan oli päivät täynnä melkein minuuttiaikataululla ma, ti ja ke. Meillä oli koko firman markkinointi- ja tuotevastaavien kokoontuminen Riiassa, ja suunniteltiin joulukampanjaa sekä muuta markkinointiin liittyvää. Samalla vietimme tiimipäiviä ja käytiin tekemässä vaikka mitä hauskaa Riiassa.




Maanantai aamuna saavuimme kollegani kanssa Riikaan, ja treffasimme Puolan tiimin hotellilla. Meille oli järjestetty opastettu kaupunkikierros Riian vanhassa kaupungissa. Riika on kaunis paikka, hieman samantyylinen kuin Tallinna. Kierroksen jälkeen käytiin pyörähtämässä pikaisesti hotellilla ja pian jo oli taksit hakemassa meitä takaisin keskustaan. Siellä mentiin Puolan ja Latvian tiimien kanssa syömään ihanaan puutarhamaiseen terassiravintolaan. Taisin syödä elämäni parhaan pihvin siellä. Nyt jos joskus on todistettu se, että puolalaiset ovat hullumpia kuin suomalaiset, he nimittäin vetivät aamu viiteen asti laulaen karaokea ja vaikka mitä muuta, kun me suomalaiset vedimme unta palloon jo yhden jälkeen.





Tiistai aamuna herätys oli onneksi vasta yhdeksän kieppeillä, ja suunnattiin aamupalalle. Aamiaisen jälkeen meillä olikin työn täyteinen workshop liittyen joulun kampanjaan ja markkinointiin. Tiistaina saimme seuraksemme myös Liettuan sekä Viron tiimit. Tiiviin workshopin ja päivän jälkeen meitä tultiin jo taas hakemaan, ja suuntasimme Wolftrike Drift Halle:en, jossa meitä odotti juomaa, purtavaa ja mönkijä- sekä wolftrike ajelua. Olihan menoa - ihan super hauskaa ja taisin vähän innostua tuosta wolftrike driftingistä! Tuo kolmipyöräinen menopeli oli varustettu moottorilla ja sillä oli hauska ajaa kurveihin "kovaa".. Ainakin kovalta se tuntui! Mönkijällä pääsin myös ajelemaan, mutta olin aikamoinen nössö siinä lajissa.





Ilta jatkui Drift Hallelta suoraan fiiniin tilaan, jossa meitä odotti yllätys. Pääsimme nimittäin kokkaamaan itse itsellemme neljän ruokalajin aasialaisen illallisen ammattikeittiöön, ammattikokkien ohjaamana. Se oli hauskaa, ja mielenkiinnolla odotimme miltä itse tehty ruoka maistuisi. Illan kohokohta oli, kun eteemme alkoi tupsahdella yksitellen tekemiämme ruokia; dumplingseja, Misokeittoa, possua ja jälkkäriksi green tea -pannareita jäätelöllä. Tuo kokkailu oli hauska kokemus, ja ruoka todella hyvää. Ainoa ruokalaji, mistä en innostunut, oli Misokeitto. Vietimme iltaa ja jälleen puolen yön aikaan alkoi uni painaa. Videotodisteiden mukaan puolalaiset vetivät jälleen pisimmän korren, mutta aamulla oli kiitollinen siitä, että ei näyttänyt samalta kuin he - taisi nimittäin kollegoita hieman heikottaa.

Viimeinen päivä oli vain puolikas, sillä alkuillasta meillä olikin jo lento takaisin Suomeen. Illalla kotiin päästyäni olin aivan rikki, henkisesti siksi, että oli ollut niin tiiviit päivät ja tavannut paljon uusia ihmisiä. Ja fyysisesti siksi, että mönkijä taisi olla minulle hieman raskas ohjattava, ja käsilihakset muistuttivat olemassaolostaan.

Kiireinen, mutta todella hauska reissu takana. Nyt vielä huominen töitä ja ensi viikko vietetäänkin sitten helteisessä Kroatiassa. Sinne on luvattu jopa +38 astetta varjoon, eli hellemekkoja ja bikineitä vaan matkalaukku täyteen ja menoksi.

Tällaista kuuluu tänne, kiva kun olette huhuillee että missä luuraan. Mitä teille kuuluu? 💜