keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Vähiin käy ennen kuin loppuu..ja uusi elämä alkaa


Se on kuulkaas muruset niin, että tällä rouvalla on enää kuusi kokonaista työpäivää jäljellä, ja sitten alkaa uusi elämä. Noh, ehkä hieman radikaalisti sanottu, mutta kyllä se työ on niin suuri ja tärkeä osa elämää, että tuo lause pitää ainakin lähes paikkansa. Minne lasken peppuni seuraavaksi - se on vielä arvoitus minullekin.

Olin eilen tapaamisessa, työhaastattelussa, joka meni mielestäni todella hyvin. Paikka vaikutti aivan täydelliseltä minulle, ja menisin ko. paikkaan töihin mielelläni, täydellä sydämellä. Mutta nyt on edessä raastava odotus, ennen kuin saan tietää miten minun käy tässä asiassa. Jutustelin eilen Snapchatiin pitkät tovit tästä aiheesta, ja ne ovat nähtävissä kokonaisuudessaan tuonne n. klo 18:20 asti. Löytyy SC:sta nimellä Kristiinamu.

Olo on samaan aikaan haikea ja samalla hyvin odottava. Samalla hoidan täällä vanhassa paikassa asioita kuntoon, ja samalla puhkun uusia ideoita - varsinkin tähän paikkaan, johon oli eilen haastattelu. On se jännä, miten paljon energiaa voi jostain asiasta saada. Ihanaa! Yleensä olen hermoilevaa sorttia tällaisissa muuttuvissa tilanteissa, mutta juuri nyt oloni on jokseenkin seesteinen. Olen hyvin sinut tilanteen kanssa, ja uskon, että mitä tuleman pitää, sen kuuluu mennä niin.

Samalla, kun työasiat pyörivät mielessäni, on tässä muutamia muitakin mielenkiintoisia ja mukavia juttuja ilmassa. Toukokuussa on nimittäin minun ja Tuukan hääpäivä, Tuukan syntymäpäivä ja jos saadaan suunnitelmat natsaamaan, niin lähdetään ehkä käymään Tukholmassa ystäväpariskunnan kanssa haistelemassa hieman keväistä merituulta. Ja kesäkuun ensimmäisenä päivänä otan nokan kohti Välimerta ystäväni kanssa - edessä on täydellinen rentoutumisloma, auringosta ja kauniista maisemista nauttien.

Elikäs nyt elellään jännittäviä aikoja, mutta oikein positiivisin mielin. Oikein kiherryttää, kun miettii mitä kaikkea tulevaisuus voi tuoda eteen! 🌷

Sattuuko ruudun toisella puolen olemaan muita, joilla muutoksia elämässä parhaillaan?

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Tunne lukkosi - omien tunnelukkojen pohdintaa

Ajattelin kirjoitella hieman Tunne Lukkosi -kirjasta, ja sen myötä löytämistäni omista tunnelukoistani. Fatka on se, että menneisyytemme muokkaa meistä sellaisia, kuin olemme nyt. Aina ei tarvitse olla edes traumaattisia kokemuksia, vaan pienemmätkin kokemukset muokkaavat meitä ihmisinä, joskus huomaamattamme. Kun aikuisena huomataan joitain toistuvia käyttäytymis- tai ajatusmalleja, peilataan niitä hyvin usein lapsuuteen - sinne, missä meistä muodostuu ihmisiä ja persoonia.

Alla lueteltu tunnelukot, jotka sain testin tuloksena vahvoina. Lisäksi liitin tunnelukkojen alle niiden kuvaukset ja omat mietteeni kuvauksiin perustuen.


Uhrautuminen - vahva

"Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutusi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän."

Tunnistan tämän tunnelukon, eli skeeman itsessäni hyvin vahvasti. Olen ollut aina todella huono pyytämään apua tai palveluksia. Olen aina mieluummin tehnyt kaiken itse, kuin "häirinnyt" muita pyynnöilläni. Ajattelen näin, että säästän tällä itseäni ja muita. Tosiasiassa tämä on äärettömän kuormittava tapa, ja se myös katkeroittaa nopeasti. Pienessä mielessä pohdin asioita, uhraudun tekemään jotain. Tämä pätee hyvin esimerkiksi ihan kotona, arkisissa askareissa.

Ongelma tässä on se, että ei se toinen osapuoli tajua, mitä minun päässäni pyörii. Eihän hän millään voi tietää, mitä tarvitsen, jos en avaa suutani. Uhrautuja olettaa helposti, että toinen kyllä tietää missä mennään. Tyhmäähän se on, ei meillä kellään ole sitä kuuluisaa kristallipalloa. Olenkin opetellut pyytämään apua useammin, mutta jokaisella kerralla se tuntuu vaivalloiselta ja nololta, niin hassulta kun se kuulostaakin.

Olen yrittänyt pohtia, olisiko vaikkapa lapsuudessani jokin kokemus, joka on laukaissut tämän lukon minussa, mutta en ihan heti keksinyt mitään tapahtumaa tai kokemusta, joka olisi tehnyt minusta uhrautujan. Ehkä jo itsessään se, että olen elänyt aina kaksistaan äitini kanssa, kertoo, että on pitänyt pärjätä omillaan ja ilman apua tai sisarusten tukea.


Hylkääminen - vahva

"Menetyksen pelko ohjaa elämääsi - olet huolissasi yksin jäämisestä. Uskot että läheisesi kuolevat tai jättävät sinut. Pelkäät jääväsi yksin ja luultavasti takerrut läheisiin ihmisiisi, mutta samalla karkotat heidät luotasi - pahin pelkosi on kuin itseään toteuttava ennuste. Menettämisen pelkoa seuraa luottamuksen puute joka tulee usein ilmi kontrollointina, omistushaluisuutena ja mustasukkaisuutena. Riippuvuudet voivat olla selviytymiskeinosi, joilla yksinolon aiheuttama ahdistus tuntuu siedettävämmältä.

Koet suhteisiin kuuluvat tavalliset erotilanteet ahdistaviksi etkä luota siihen että suhde kestäisi erot. Tulkitset herkästi toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä eroaikeiksi ja saatat ylireagoida niihin, vaikkapa siihen kun toinen ei vastaa puheluusi tai tekstiviestiisi. Vaikka suhde olisi vakaa, se luultavasti tuntuu vain väliaikaiselta - ikään kuin se olisi koko ajan vaakalaudalla. Saatat itse epätoivoissasi uhata erolla, ikään kuin testataksesi odotustasi - joko suhde nyt päättyy. Menetyksien myötä tunnelukko vahvistuu ja alat uskoa ettei mistään löydy kestävää suhdetta."

Tätä tunnelukkoa en tunnista parisuhteessani, sillä lähes jokainen lause on päinvastainen omaan tilanteeseeni nähden. Olen aina pystynyt luottamaan suhteessa ja suhteeseen, enkä pelkää eroa. Sen sijaan toisen lauseen ensimmäinen osa pitää paikkansa, pelkään ihan äärettömän paljon, että menetän läheiseni jollain tavalla sairauteen tai kuolemalle. Tältä osin siis tunnistan tämän tunnelukon.


Suojattomuus - vahva

"Olet kova huolehtimaan ja usein peloissasi - koet olosi turvattomaksi. Murehdit kohtuuttomasti terveyttäsi, vaaroja tai onnettomuuteen joutumista, taloudenhoitoa tai kontrollin menettämistä. Saatat valita kumppanin joka auttaa ja suojelee sinua tai odotat että kumppanisi on peloton ja vahva - kyvykäs suojelemaan sinua vaaroilta. Pelkosi saattavat aiheuttaa sinulle ahdistus- tai paniikkikohtauksia - tai sitten olet jatkuvasti enemmän tai vähemmän ahdistunut etkä voi nauttia arjesta. Saatat turvautua riippuvuuksiin ahdistuksen helpottamiseksi.

Pyrit varmistumaan että olet turvassa. Siksi olet oppinut välttelemään riskejä: hissejä, autoilua, kaupungilla liikkumista, matkustamista, investointeja tai uramahdollisuuksia - pitäydyt mieluummin vanhassa tutussa ja turvallisessa. Pelot rajoittavat elämääsi ja läheisiäsi joiden täytyy sopeutua pelkoihisi. Jatkuva murehtiminen ja vaarojen välttely tyypillisesti lisää entisestään välttelykäyttäytymistä ja voimistaa pelkoja ja suojattomuuden tunnelukkoa."

Tämä tunnelukko kuvastaa minua osittain. Murehdin terveyttä ja pelkään vaaroja sekä onnettomuuksia. Olen elänyt ihan nuoresta asti siten, että hakeudun turvattomista ja pelottavista tilanteista pois. Olen omien sanojeni mukaan pelkuri. Nuorempana murehdin paljon myös taloudellista tilannettani, mutta vuosien mittaan olen oppinut, että asiat kyllä aina selviävät. En kuitenkaan koskaan ole nojautunut kumppaniini, vaan olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että selviydyn itse tilanteesta kuin tilanteesta. Olen myös elämäni aikana kokenut vahvaakin ahdistusta liittyen suojattomuuden tunteeseen. En kuitenkaan rajoita elämääni, vaan pakotan itseni ajattelemaan, että on pakko pyrkiä elämään täyttä elämää ajoittaisista peloista ja huolista huolimatta. 

Koen myös rakkaimpieni puolesta suojattomuutta, ja olen todella suojelevainen. Nuorempana en pystynyt esimerkiksi nukkumaan, jos Tuukka oli vaikkapa baarissa. Pelkäsin, että hänelle tapahtuu jotain. Edelleen tunnen tätä tunnetta, mutta se ei ole enää niin vahva. Tosiasia on se, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, eikä siitä huolehtiminen auta asiaa. Jos koen uhkaavan tilanteen, käyttäydyn hyvin suojelevasti myös ystäviäni kohtaan.

Pohdin myös tämän lukon kohdalla lapsuuttani ja nuoruuttani, ja löysin yhden asian, jonka uskon laukaisseen tämän lukon minussa. On ollut aika, kun olen kokenut turvattomuutta perheenjäseneni ja itseni puolesta, ja uskon tämän olleen ainakin osatekijä tämän tunnelukon suhteen. Tämä on sijoittunut teini-ikään, jolloin ihmismieli on hauraimmillaan.


Tunnelukkotesti ja kirja ovat todella opettavaisia ja auttavat ymmärtämään omia käytös- sekä ajattelumalleja. Täten ehkä myös olo helpottuu, kun ymmärtää seurauksien syyt. Tunnelukko ei aina ole ns. paha asia, josta pitää opetella pois - tärkeintä on ymmärtää miksi oma mieli toimii, kuten toimii.


Tunnelukkotestin voi tehdä netissä, täällä.


Mitkä tunnelukot sinulla ilmeni vahvoina? Ymmärrätkö mistä ne saattavat tulla, vai koetko, että sinulla ei ole tällaisia tunnelukkoja?

maanantai 24. huhtikuuta 2017

ARVONTA: VIP-LIPUT Profeetat 29.4. keikalle!

No nyt olisi astetta kovempi arvonta tiedossa! 😎 Löytyykö suunnitelmia tulevalle lauantaille? Peru ne! Nyt voit nimittäin voittaa liput sinulle ja yhdelle ystävällesi Hartwall Areenalle Profeetat keikalle - VIP aitioon ja superhyville istumapaikoille!

Nauti ennen keikkaa herkullinen buffet-illallinen muiden VIP-aitiolaisten kanssa, ja siirry siitä katsomon parhaille paikoille ottamaan vastaan spektaakkelimainen show Elan ja Cheekin tähdittämänä!


OSALLISTU ARVONTAAN STARSQUADIN SIVUILLA, TÄÄLLÄ

Pääsy VIP-aitioon n. klo 17:00. Keikka alkaa klo 20:00.

Tsekkaa lisätietoja Starsquadin sivuilta:
www.starsquad.fi/tapahtumat/profeetat

Arvonnan ikäraja on K18
Arvonnan voittaja saa tiedon voitosta torstaina, 27.4.
Osallistu arvontaan 27.4. klo 12:00 mennessä.

Arvonta toteutettu yhteistyössä Starsquadin kanssa


KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE! ARVONTA ON NYT SUORITETTU JA VOITTAJAAN ON OTETTU YHTEYTTÄ.

Uutta makuuhuoneessa





Käännettävä Sylvia pussilakanasetti neljässä eri värivaihtoehdossa (6 osaa) täältä

Tilasin meille aivan ihanan pussilakanasetin, jossa on 2 x pussilakana ja 4 x tyynyliina. Materiaali on niin hyvän tuntuista, että vällyjen alle haluaa mennä aina kun mahdollista, ilmava materiaali on todella luksusmainen, tykkään! 💜 Tuukka kehui myös tuntumaa heti, joten eroaa selvästi meidän muista lakanoista.

"Öko-Tex-sertifikaatti ZHHO 057117. Tuote ei aiheuta allergisia oireita eikä muita terveyshaittoja. Tuote on testattu eikä se sisällä terveydelle haitallisia kemikaaleja. 100% puuvillaa."



Mutta postauksen pääpointti on meidän uudet yöpöydät - näitä on odotettu! Meillä on ollut tähän asti IKEAn Malm -yöpöydät, jotka ovat aika massiiviset, ja kaipasimme hieman kevyempiä yöpöytiä. Tuukalle olisi käynyt hyvin esim. jotkin hienot jakkarat, mutta itse kaipasin edes pientä säilytystilaa. Siksi näiden etsimisessä on mennyt tovi..

Mutta viime viikolla ihan sattumalta Askossa käydessämme, nämä pöydät tulivat vastaan, ja tiesimme heti, että tässä ne nyt olisivat! Onneksi saimme pöydät heti mukaamme, ja Malmit saivat väistyä uusien tieltä. Tuo pieni säilytysosa on aivan täydellinen.

Meillä on muutenkin makuuhuoneen laitto hieman vaiheessa, nimittäin ollaan laittamassa olohuoneemme tv makuuhuoneen seinään kiinni, kunhan vain löydämme olohuoneeseen uuden, sopivan tv:n. Siihen asti meillä on aputuolin päällä pieni tv makkarissa, joka näyttää ihan järkyttävältä, mutta saa nyt olla väliaikaisesti niin.

Olen lueskellut nyt jonkin verran tuota yöpöydälläni näkyvää "Tunne lukkosi" -kirjaa, ja vaikka olen ollut suhteellisen tietoinen lukoistani, olen saanut vahvistusta ajatuksilleni tämän kirjan kautta. Tuon tunnelukkotestin voi tehdä netissäkin, täällä. Kannattaa oikeasti tehdä - tämä opettaa ymmärtämään omaa toimintaa ja ajatusmalleja. Voisin kirjoittaa tästä ihan oman postauksen, jossa käyn hieman läpi myös omia tunnelukkojani. Onko teillä tästä kirjasta tai testistä kokemuksia tai sanottavaa? 😌


Sisältää mainoslinkin

lauantai 22. huhtikuuta 2017

No agenda - vapaa viikonloppu



What what, mikä tämä tällainen viikonloppu on, kun ei ole mitään sovittuja suunnitelmia? Ihan hassua istua tässä, aamupala nenän edessä enkä tiedä ollenkaan mitä tämä päivä pitää sisällään. Mulla ei ole _mitään_ suunnitelmia koko viikonlopulle!

Katsoin eilen Vain Elämää ja suoraan sanoen olin hieman skeptinen, koska se on tällä kaudella kuvattu eri lokaatiossa, ja osa artisteista ei ole ollenkaan omaan mieleeni.. Yllätyin kuitenkin iloisesti, sillä nämä mielestäni hyvät artistit olivat muidenkin puolesta extra-hyviä! ainoa asia, mistä en tykkää tässä formaatissa, on se itkemisen viljely - kyllä, itku on ihana asia ja sitä saa näyttää, mutta onko siitä pakko kokoajan jauhaakin? Selvää on, että biisit herättää tunteita, mutta ohjelman ei tarvitsisi pyöriä liikaa sen ympärillä - eli vähemmän puhetta itkusta, enemmän actionia kiitos. Tulee sellainen olo, että heitä on tyyliin käsketty itkemään ja buustaamaan sitä.

Olen muuten huomannut yhden jännän piirteen itsessäni, enkä ole oikein varma, että onko se hyvä vai rajoittava piirre. Saan nimittäin nykyään ihan kamalia morkkiksia siitä, jos kritisoin tai "haukun" jotain ei-positiiviseen sävyyn. Inhoan jotenkin niin paljon turhaa negatiivisuutta ja ilkeilyä, että nykyään hävettää jopa sanoa ääneen, jos en pidä jostain. Mutta pakkohan sitä on ihmisen voida välillä sanoa jotain negatiivistakin - kunhan se pysyy asiallisena.

Nyt näyttäisi olevan ihana ilma tulossa päiväksi, mutta ai että kun harmittaa että tilaamani parvekkeen tuolit eivät ole vieläkään saapuneet - tilauksesta taitaa olla jo pari viikkoa. Haluaisin niin laittaa tuon parvekkeen kuntoon, että siellä voisi alkaa viihtyäkin. 

Kävin äsken koirien kanssa metsässä, ja muutama naapuri oli mylläämässä pihoillaan - ihanaa kun kesä lähenee ja kaikki heräilee eloon, niin kasvit kuin ihmisetkin. Meillä on tälle kesälle pihahommia ihan kiitettävästi edessä. Meidän piha-aita pitäisi maalata, samoin kuin terassi pitää öljytä. Jätettiin se viime kesänä väliin ja ai että, sen kyllä huomaa. Varsinkin nyt talven jäljiltä se on ihan kamalan näköinen. Itse pihalle tai sen kasveille ei tarvitse tehdä karsimista enempää mitään sen kummempaa.

Epäs tänne tämän kummempia, saa nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan. Oikein mukavaa viikonloppu teillekin!


PS. maanantaina kannattaa tulla tänne blogiin, sillä laitan kuulkaas niin kovan arvonnan pystyyn! 🔥
Vinkki: 29.4. / Hartwall Areena / VIP x 2! 😉 

torstai 20. huhtikuuta 2017

Koiraperheen elämää




Koiraperheiden - kuten lapsiperheidenkin elämä on hyvin yksilöllistä, ja erilaisia elämäntapoja löytyy moneen lähtöön. Kaaposta ja Pilvistä toivotaan postauksia tasaisin väliajoin, ja ajattelinkin nyt hieman kirjoitella meidän elämästä - koiraperheen näkökulmasta.

On olemassa koiraperheitä, joissa koirat ovat "vain koiria", eli ne ovat kivoja kavereita, mutta elävät täysin muun perheen jaloissa. Näissä perheissä koira ei saa tulla sohvalle tai sängylle, sen tarpeista huolehditaan vain ns. pakolliset tarpeet, se elelee omaa elämäänsä perheen kodissa, eikä sitä juurikaan oteta mukaan elämän menoihin. Monesti näissä tapauksissa koira on otettu ns. jonkun takia, eikä koko perheen yhteisestä tahdosta.

On myös koiraperheitä, joissa harrastetaan kasvatustoimintaa, ja joskus näissä perheissä koira ei ole kuin perheenjäsen, vaan niitä tulee ja menee - ilman sen suurempia tunnesiteitä. Näissä perheissä on totuttu siihen, että koiran tarkoitus on jalostaa yhä parempia rodun edustajia, ja että pentueita tulee ja menee, joskus useinkin.

Sitten löytyy perheitä, joissa koira on kaikessa mukana, sen ehdoilla elellään, ja koira on mukana minne tahansa perhe meneekin. Koiraa pidetään perheenjäsenenä ja sen kanssa vietetään paljon aikaa. Koiran mukaan hankitaan tietynlainen auto ja ehkä jopa kotikin. Koira vaikuttaa perheen kaikkeen tekemiseen ja sisältöön vahvasti.

Näiden muutaman kärjistetyn esimerkin lisäksi löytyy koteja, joissa koiraa inhimillistetään liikaa, ja sellaisia, joissa koiraa kohdellaan kaltoin. Kaikenlaisia perheitä löytyy, mutta useimmiten perheet ovat muutaman esimerkin sekoituksia. Jokainen perhe tekee, kuten parhaaksi näkee, eikä toisten tavasta pitää koiraa ole muilla kovin kummoista sanottavaa - niin kauan kun koiraa ei kohdella kaltoin tai niin kauan kun koiran olosuhteet ovat hyvät.



Pitkähkön alkusepustuksen jälkeen päästäänkin siihen, miten meillä elellään. Kuten sanottu, jokaisella on se oma tapa elää - niin koira-asioissa, kuin muissakin. Meille koirat ovat ehdottomasti perheenjäseniä, ja niiden kanssa vietetään paljon aikaa. Kun ensimmäinen koira otettiin, tehtiin periaatepäätös, että kun koira otetaan, se myös hoidetaan hyvin. Luonnollisesti koiran hankinta tarkoittaa rahan ja ajan menoa, ja joistain asioista luopumista. Me emme ikinä ole yli 9 tuntia pois kotoa päivän aikana, ja se tottakai rajoittaa menoja jonkin verran. Emme esim. koskaan voi mennä töiden jälkeen vaikkapa ostoksille, tai olla yhtä aikaa kokonaista yötä pois kotoa. Mutta nämä ovat asioita, jotka ovat meille ok ja selkeitä, ja jos joskus tulee tarve olla pois yötä kotoa, silloin hankitaan koirille hoitaja.

Meidän koirat ovat hieman erilaisia, Kaapo on nyt vanhemmiten alkanut viihtymään paljon yksin. Se mm. nukkuu usein yläkerrassa, kun me muut nukutaan alakerrassa. Se viettää joskus myös päivisin aikaa eri huoneessa, kuin me. Pilvi taas on hyvin usein siellä missä minäkin olen, tälläkin hetkellä, tätä kirjoittaessani se istuu tuossa viereisellä tuolilla, ja katselee mitä puuhailen. Pilvi rakastaa olla lähellä, ja tuleekin lähes poikkeuksetta viereeni tai rintani päälle makaamaan, jos menen itse makuuasentoon. Kaapolla tulee läheisyyskohtauksia aina aika-ajoin, esim. viime viikonloppuna sen oli pakko änkeä molempina aamuina ihan meidän viereen, mielellään päälle tai alle.

Ja tästä päästäänkin aiheeseen - nukkuminen. Kun 2011 oltiin hankkimassa Kaapoa, toitotin kovaan ääneen, että meillähän ei koira nuku sängyssä. Mutta kappas vaan, kun aikaa meni, niin heltyi tämän mamman sydän. Vasta vanhemmiten Kaapo on alkanut nukkua muualla, kuin sängyssä. Sohvalle koirat ovat aina saaneet mennä, paitsi jos on vieraita, silloin kysyn saako koirat olla mukana sohvameiningeissä - jos ei, niin silloin pysyvät lattialla. Pilvi taas on ihan vauvasta asti päässyt sänkyyn, jotenkin uskon että tässä on käynyt samoin, kuin oikeiden lapsien kanssa kuulemma usein käy: toisella on löysemmät säännöt, kuin ensimmäisellä.

Pilvillä onkin hauska tapa (tai jos kysytään koiranhoitajiltamme, niin ei ollenkaan hauska 😄), eli Pilvi tykkää tosi paljon nukkua peiton alla, ja hän osaa myös pyytää päästä sinne. Ensin se tulee istumaan tyynyn viereen ja alkaa tuijottaa peittoa. Jos peitto ei maagisesti nouse, alkaa neiti kuopia peittoa tassullaan. Se saattaa myös pitää epämääräistä kurnutus-ääntä tehostaakseen kuopimista. Ja se tosiaan tekee sitä niin kauan, että peitto nousee, ja että hän pääsee sen alle. Ei siis osaa itse ryömiä peiton alle, vaan se täytyy neidille nostaa ylös. Tämä on minusta hassu tapa, ja nykyään osataan jo yölläkin nostaa peittoa Pilville, eikä herätä siihen enää. Mutta ymmärrän vallan hyvin, jos koiranhoitajat eivät tästä niin välitä. 🙊 Varsinkin talvisin on kiva saada pehmoinen lämpöpatteri lämmittämään jalkoja. Kesällä voi olla, että Pilvi saa porttikiellon peiton alle, kun on muutenkin lämmin.





Parhaiten varmasti meidän elämää kuvaa, kun sanon, että koirat ovat läsnä kokoajan ja puuhailemme niiden kanssa paljon. Minulla on esim. tapana jutustella Pilvin kanssa aina, kun se vain on näköetäisyydellä. Kun katsellaan telkkaria, saatan harjailla tai hieroa koiria, temppuillaan yhdessä, valokuvaan niitä viikottain itselleni muistoksi.. Käydään kävelyllä yhdessä ja erikseen, esimerkiksi eilen halusin mennä rauhalliselle kävelylle järven rantaan, ja otin vain Pilvin mukaan. Tämä siksi, että jos on kaksi koiraa, ei saa itse samalla tavalla rentoutua ja nautittua lenkistä. Ja toisena päivänä taas Kaapo saa oman lenkkinsä, vastapainoksi. Meillä on oma piha, jossa varsinkin kesäkaudella ollaan paljon, koirat saa makoilla ja peuhata nurmikolla, heitellään niille lelua tai riehuvat keskenään. Talviaikaan koitan aina panostaa enemmän mm. tokoon ja muuhun, jota voi harjoitella sisällä, jotta koirat saisi tarpeeksi aktiviteetteja talvisinkin, kun ulkona ei pysty olemaan niin kauaa.

Iltaisin katsellaan koko poppoo sängyssä telkkaria, ja samalla yleensä vedetään iltavillit - varsikin Pilvi tykkää riehua iltaisin. Meillä koirien kanssa olo on hyvin paljon leikkiä, temppujen opettelua ja tietenkin pihalla oloa. Koirapuistoissa me ei käydä enää, koska Kaapo ei enää katsele vain vierestä, jos toinen uros käy sille ärhentelemään. Tämän vuoksi en halua ottaa riskiä, että joku tuo uhittelevan uroksensa puistoon ja täten Kaapo joutuisi vaikeaan tilanteeseen. Lenkillä muiden koirien ohitus menee oikein hyvin, eikä Kaapo ole lähes lainkaan toisista kiinnostunut. Kerran kävi niin, että kävelimme tietä pitkin, ja vastaan tuli koira, joka alkoi äristä Pilville. Pilvi käveli siis toisella sivullani, ja Kaapo toisella sivulla. Kaapo kiersi heti Pilvin ja tämän murisevan koiran väliin ja alkoi puolustaa Pilviä. En ollut uskoa silmiäni, meidän leppoisa tossukka nosteli huuliaan. En tietenkään suvaitse sellaista käytöstä, ja otin Kaapon heti puhutteluun, mutta kaipa tuollainen käytös tietyllä tapaa on eläimille ihan luonnollista - omia puolustetaan, muttei aleta itse rähisemään ensin.

Kesäisin käydään läheisen järven rannalla kahlaamassa ja metsästämässä kelluvia keppejä, jopa uimassa jos uskaltaa. Eilen käytiin tosiaan Pilvin kanssa katsomassa onko kaikki jäät ja lumet jo sulaneet, ja neiti paineli suoraan veteen kahlaamaan - hullu nainen! Tätä odotellaan kovasti, että päästään vesileikkeihin. Meidän asuinalue on muutenkin hyvin mukava koirien kannalta, on metsää ja kävelyteitä, vettä ja kallioita.



Mutta eipä se koiraperheen elämä aina ole niin ruusuista, nimittäin meidän Pilvillä menee tuo tuhoamiskausi hieman aalloissa. Joskus se on pitkiä aikoja tuhoamatta mitään, ja tällä viikolla kun tulin töistä kotiin, se oli syönyt meidän sohvan kulman rikki. Kaikista leluista ja virikkeistä huolimatta, Pilvin valtaa joskus itse paholainen. Mutta tällaiset asiat vain pitää hyväksyä, niiden kanssa on elettävä, kun on koiran päättänyt hankkia. Mutta en voi kiistääkään, etten olisi "pieniä" pultteja saanut, kun näin että kallis sohva on osittain tuhottu. Luojan kiitos Kaapolla ei ole tällaista viettiä, tulisi nimittäin vähän pahempaa jälkeä niillä hampailla ja leukavoimilla. Harmillista on se, että vakuutukset eivät korvaa koiran aiheuttamia tuhoja. Ainakin näin olen ymmärtänyt.

Toinen asia, joka tulee todennäköisesti jokaisen koiran kohdalla jossain vaiheessa vastaan, on lääkärikäynnit. Meillä on onneksi toistaiseksi selvitty ns. peruskäynneillä, eikä tähän asti ole tapahtunut mitään suuria katastrofeja. Mutta kaikkeen pitää varautua, ja siksi hankittiin molemmille koirille heti niiden saavuttua kattavat vakuutukset, jotka turvaavat taloudellisesti, jos jotain vakavaa sattuisi. Vakuutukset eivät ole halpoja, ja kahdelle koiralle kertyy hyvä potti vuositasolla, mutta se antaa sielunrauhaa sille, jos joskus pitäisi päästä vaikkapa operaatioon, joka veisi meidän molempien kuukausipalkat, ei se tuolloin jäisi rahasta kiinni.

Tästä koira-aiheesta voisin höpötellä vaikka kuinka, mutta ehkä tiivistän tämän aiheen siihen, että meillä koirat elää mukana meidän puuhissa ja olemme järjestäneet elämämme niin, että nämä kaksi pikkusopulia elävät mahdollisimman hyvää elämää meidän kanssa. Meille tämä on normaalia ja kevyttä, mutta kyllä mulla välillä käy sääliksi meidän koirien hoitajat, kun läväytän niiden nenän eteen 2 x A4 sivun ohjeet siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Miten niin kontrollifriikki? Vain parasta meidän mussukoille 😅 Onneksi nämä hoitajat ovat niin hyviä, että kertovat vasta lomien jälkeen, ettei lukeneet ohjeita, ja olen saanut olla ilman stressiä reissujen ajan. Mutta kaikesta hemmottelusta huolimatta, tiedostamme, että koira on eläin, eikä ihminen ja näin ollen eivät ole turhan inhimillistettyjä. Meillä koirat ei esimerkiksi saa lähes lainkaan turhia herkkuja tai ihmisten ruokaa, tiedänpä yhden koiran, jolle tehdään joka aamu nakkivoileipä, "koska se tykkää siitä". Aivan..

Millaisia koiruuksia teiltä löytyy? Elelläänkö teillä koirien ehdoilla, vai onko teillä jokin muu tapa elellä koirien kanssa? Olisi kiva tietää minkälaisia turreja sieltä löytyy!

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Onko elämys paras lahjaidea?



Elämme aikaa, kun monella meistä on jo kaikkea tarvittavaa. Lisäksi vallitsevan KonMari-trendin ansiosta pyrimme kaikesta turhasta materiasta eroon. Tämän vuoksi nykyaikana panostetaan varmasti elämyksellisiin lahjoihin enemmän kuin koskaan aiemmin.

Pääsin testaamaan Elämyslahjat.fi palvelua, ja pääsin konkreettisesti testaamaan, miten heidän palvelu toimii ja miten sitä käytetään. Aivan ensiksi lähdin selailemaan, mitä kaikkea ylipäätään heidän valikoimastaan löytyy. Sorttasin kaupungiksi Helsinki ja lähikaupungit, ja huomasin, että pk-seudulla on satoja erilaisia vaihtoehtoja elämyslahjaksi kauneushoidoista käsiaseella ampumiseen ja ravintolakokemuksista lentokoneen ohjaamiseen.

Kenelle Elämyslahja sopii? Alla esimerkkejä lahjaideoista:

Miehelle: hurjaa menoa /  ravintolaillallinen
Äidille: kauneushoitolakokemus /  viinikurssi
Ystävälle: tankotanssikurssi /  suppailua Töölönlahdella
Pariskunnalle: salsatunnit /  miniloma

Mielestäni elämyslahja sopii hyvin myös esim. kaasolle kiitoslahjaksi tai polttarisankarille ohjelmanumeroksi. Elämyslahja sopii jokaiselle, ja satojen vaihtoehtojen joukosta löytyy kyllä aivan varmasti kaikille sopiva sekä mieluinen lahja.

Haluatko ostaa lahjaksi elämyksen, muttet ole ihan varma mistä lahjan saaja tykkää? Anna lahjan saajan päättää itse, ja valitse kätevä avoin lahjakortti

Elämyslahjan osto on helppoa: valitse haluamasi elämys ja tilaa lahjakortti joko postitse kotiin / saajalle tai sähköpostitse. Lahjakortti on voimassa vuoden ja näyttämällä lahjakortin paikan päällä, pääset lunastamaan ostamasi elämyksen valitsemassasi paikassa.

Lue lisää Elämyslahjan ostosta ja käytöstä täältä

ARVONTA

Instagramissani @kristiinamu on nyt käynnissä arvonta, jossa voit voittaa 50€ arvoisen avoimen lahjakortin! Käyhän ihmeessä osallistumassa ja voit päästä kokeilemaan jotain uutta & hauskaa elämystä 😘


Yhteistyössä Elämyslahjat

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Limettipuu parvekkeellamme + pääsiäisen check list


1. Vaihda kesärenkaat autoon. ✅ Tämä tehtiin heti perjantaina, ja nyt sitten toivotaan, ettei sään jumala päätä heittää enää lunta meidän teille.

2. Käy Ikeassa. ✅ Käytiin eilen Ikeassa, ja löydettiin sieltä melkein kaikki, mitä mielessä olikin. Ainoa asia, joka jäi vielä hankkimatta, on uusi valaisin olohuoneen kattoon - meillä meni jo viime vuonna rikki vanha valaisin, enkä ole löytänyt mistään siihen sopivaa.. Argh! Mutta muuten löytyi kaikkea pientä, salaattikulhosta kasveihin.

3. Kevätsiivous. ✅ Tämän aiheen kimppuun käytiin heti pääsiäisen alussa, ja saatiin kivasti koluttua kaikki paikat läpi, nyt on poistettu pölyt sängyn ja sohvan alta, hinkutettu lattialistat ja ikkunat.

4. Ystävän syntymäpäivä. ✅ No tätä on nyt kyllä juhlittu ihan tarpeeksi, yhteensä kolme kertaa. Perjantaina käytiin Umeshussa syömässä - nam! Ja lauantaina mentiin vielä laittamaan jalalla koreasti, jolloin tapahtuikin aiemmin kertomani Levikset repee -skenaario.

5. Parvekkeen kevätsiivous. ❎ Almost done! Vielä yksi pöytä pitää roudata sorttiin, mutta muuten parveke näyttää siltä, että sinne saa asetella kalusteet paikoilleen. Tuo kuvan limepuu on nyt parvekkeellamme, se on mielestäni ihana ja tuoksuu niin hyvälle!

Pääsiäinen tuntui aivan ihanan pitkältä, tuntui että olisi ollut ainakin viikon pois toimistolta. Viime yö meni pyöriessä, olen nimittäin todella herkkä muutoksille, ja eilen vaihdoimme korkeat yöpöydät mataliin ja minähän sain sitten hirveän ongelman niistä yöllä - pienikin muutos huoneessa "pilaa" yöuneni ensimmäiseksi yöksi. Kuulostaa naurettavalta, mutta kärsin tästä joskus kovastikin ja tämän asian vuoksi minun on myös vaikea nukkua uusissa paikoissa, esim. hotelleissa ja vieraiden luona. 

Aamulla siis oli sellainen olo, että olisi tehnyt mieli jäädä vällyjen alle koisimaan, mutta onneksi olo helpotti kun pääsi liikkeelle ja sai pestyä kasvot kylmällä vedellä. Elättekö te muut muuten ihan maanantaissa? Itsellä on kokoajan ihan maanantai-fiilis, saa nähdä meneekö koko viikko väärässä päivässä elellessä..

Ihanaa ja toivottavasti aurinkoista uutta viikkoa kaikille! 💋

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pientä pintaremonttia - eteisen kaapin uudistus




Meidän kodissa on kaksi asiaa, jotka haluaisin muuttaa. Tummat lattiat vaaleammiksi ja kylpyhuoneen ehostus tai taikominen suuremmaksi. Kylpyhuone saa ensi kuussa uusia kalusteita vanhojen tilalle, joten siitä tulee niiden myötä hieman nätimpi. Tummien lattioiden muuttaminen vaaleiksi ei ole ihan niin pieni homma, joten päädyin tekemään jotain muuta sen eteen, että eteisestämme tulisi hieman valoisampi. Päätin nimittäin maalata eteisen kaapin oven valkoiseksi.



Se oli tosiaan ennen tuollainen tumman puun värinen, oikeastaan lähes saman sävyinen, kuin meidän laminaattilattia on. Kaappi on vanha ja raihnainen, ja uskalsin alkaa maalauspuuhiin - kaapin voisi heivata sorttiin, jos pilaisin sen täysin.

Lopputuloksesta tuli ihan ok, ei mikään ammattimiehen tulos, mutta menettelee. Väristä tuli tasainen, vain pari pientä valumajälkeä pääsi syntymään, ja nekin näkyy onneksi vain läheltä katsomalla. Tämä saa siis kelvata nyt toistaiseksi, ja se mitä lähdin hakemaan - eli vaaleampaa kokonaisuutta, onnistui hyvin. Harmi etten tajunnut ottaa kauempaa tuota "ennen" kuvaa, mutta ehkä näistä kuvista kuitenkin välittyy homman pointti.

Tänään meillä on edessä Ikea-reissu, pitäkää sormet ristissä, että löydän sieltä haluamani. Saisi nyt vaan nämä kelit parantua ja vaihtaa suunnan hieman keväisemmäksi, oikein ahdisti, kun Facebook muistutti, että viime vuonna tähän aikaan on voinut olla jo auringossa shortsit ja T-paita päällä omalla takapihalla.

Mukavaa pääsiäisen viimeistä päivää teille, toivottavasti olette saaneet levätä viikonlopun aikana, ja on ollut muutenkin mukava pääsiäisen aika. 😽

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

FOTD - tumma silmämeikki




Eilen juhlittiin ystäväni syntymäpäivää kolmannen kerran, ja oltiin tyttöporukalla liikenteessä. Sain jonkun ihmeellisen päähänpiston kihartaa tukan, vaikka yleensä en viihdy kikkarapäänä. Kiharoihin yhdistin vahvan silmämeikin, ja yleisilme olikin sitten aika juhlava, mutta mikäs siinä.

Ilta oli temmellystä täynnä ja naurun täyteinen ilta päättyi siihen, että synttärisankari tanssi niin kovin, että housut repesivät aivan totaalisesti takamuksesta 😄 Onneksi kello lähenteli tuolloin pilkkua, ja olikin jo aika lähteä kotiin.



Silmämeikissä käytin the Balmin NUDE'tude luomiväripalettia, josta löydät lisätietoja tästä postauksesta. Tarkemmin sanottuna käytin meikkiin sävyjä Snobby, Stubborn, Sultry ja Sleek.



Tuo paletti on ollut tosi mieluinen, ja sitä tuleekin käytettyä aina, jos meikkaan silmiä yhtään enempää. Arkisin kuljen mahdollisimman vähällä meikillä, ripsienpidennysten ansiosta saatan vain sipaista alaripsiin ripsiväriä, eikä muuta tarvita. Arkimeikkiini kuuluukin lähes poikkeuksetta vain meikkipohja, alaripset ja kulmat.

Pääsiäinen on sujunut täällä mukavasti, iltaisin on ollut menoa ja päivät olen pyhittänyt pieneen pintaremonttiin sekä siivoukseen. Huomenna suunnistetaan vielä Ikeaan, saapi nähdä mitä sieltä tarttuu mukaan. Ensi viikolla saapuu myös parvekkeelle tilaamani tuolit, toivon että löydän niihin sopivan pöydän Ikeasta.

Tänään viettelen koti-iltaa, käytiin äsken Tuukan isällä syömässä ja nyt on mukava köllähtää täyden mahan viereen sohvalle. Pitkät yöunet edessä, kyllä tämä miniloma on ollut ihana.

Mitä teidän pääsiäiseen on kuulunut? 🐣