perjantai 31. heinäkuuta 2015

Bikinis perfectos

No nyt ne löytyi! Täydelliset, olkaimettomat, mutta tukevat bikinit. Sanotaanko, että vielä pari vuotta sitten käytin pelkästään tuettomia bandeau-mallisia bikinin yläosia, mutta nyt hienovaraisesti sanottuna, kropan muututtua aikuisen naisen kropaksi kaipaan tukea ja paremmat kupit myös bikineihin.

Tuon ankkurin taidan räppästä pois, en kaipaa turhia härpäkkeitä niihin roikkumaan. Biksuissa on siis ohut toppaus ja lisäksi kaarituet. Takana kiinnitys hakasella - joka on myös loistava, sillä rusetille solmittavat mallit painavat aina selkää aurinkoa ottaessa. Kävipäs tuuri, I'm happy! :)

Kiitos Heini, kun löysit nämä mulle! Hintakaan ei ollut paha; Cubuksen mix & match tarjouksessa yläosa ja alaosa 7,95€/kpl. Veikkaankohan paljon väärin, jos sanon että tänä vuonna jää ennätysmäärä bikinejä myymättä tai aleen vaatekaupoissa? Uskaltaisin väittää näin.. Ellei sitten moni ole hermostunut kesään ja ottanut lentoja kohti palmurantoja.

Onko teillä seisseet biksut turhaan kaapissa koko kesän vai oletko kenties ollut rohkea ja pulikoinut huonosta säästä huolimatta? Tai ollut jopa onnekas ja päässyt etelän lämpöön nauttimaan vesileikeistä?

Se olis kuulkaas sitten perjantai! Viikon toiseksi paras päivä :) Millaisia suunnitelmia teillä on? Me suunnataan tänään Tuukan kanssa syömään illalla ja mun täytyy myös käydä hankkimassa lahja, huomenna on ystävän miehen syntymäpäiväjuhlat, joihin ollaan menossa isolla porukalla. Mukava viikonloppu edessä, toivotaan että sääkin paranee iltaan mennessä. Kivaa viikonvaihdetta teille! :)

torstai 30. heinäkuuta 2015

Pilvimon

Paljon on tapahtunut kahden vuoden blogitauon aikana, ja niitä asioita tulen ehkä valottamaankin välillä täällä. Kuitenkin päällimmäisenä mielessä on yksi uusimmista tapahtumista, nimittäin Kaapo sai vihdoin kaverin ja meillä asustaa nykyään kaksi karvanaamaa. Tästä kirjoittelinkin jo Camillan blogin puolelle, nappaan sieltä tähän postaukseen muutaman otteen.

Noin puolitoista vuotta mietittiin perheenlisäystä ja Kaapolle kaverin hankintaa, pohdittiin eri rotujen välillä ja käytiin katsomassa pentueita. Taistelu toisen staffin ja ranskiksen välillä oli kieltämättä tiukka, mutta päädyttiin ranskikseen mm. sen pienemmän koon takia. Staffit on ihan ylivoimaisia, mitä rodun mahtavuuteen tulee, mutta käytännön syistä toisen "ison" koiran hankinta ei tuntunut miellyttävimmältä valinnalta.


On se hassua, miten nopeasti arki voikaan muuttua ja tuntua niin sopivalta - ei osattaisi enää elää ilman Pilviä ja sen suloista nuuhkunenää. Uskallan sanoa tämän saman myös Kaapon puolesta, niistä on tullut oikea parivaljakko - majakka ja perävaunu, paita ja peppu. Nukkuvat ja leikkivät yhdessä, niiden yhteisiä puuhia on mahtava seurata. Myönnän että tv:tä on tullut katsottua vähemmän nyt, kun talossa on ihan liveviihdettäkin.

Pilvi kasvaa ja kehittyy päivä päivältä, on ihan superhauskaa seurata sen kehitystä ja luonnetta - tuntuu että se oppii joka viikko jotain uutta ja sen silmistä alkaa näkymään viisaus, eikä ole niin hölmö ja pieni vauva enää. Pilvi täyttää elokuussa 5 kuukautta. Pilvi oli yhtä nopea oppimaan temppuja kuin Kaapo, heti ekalla viikolla istui ja läppäsi tassua käskystä. Ahmatti tekee mitä tahansa herkkujen eteen ;)

Muutama kysely olikin jo ehtinyt tulla meidän uudesta tulokkaasta, joten ajattelin tehdä neidille ihan oman postauksen. Ja kommenttiboksissa saa esittää kysymyksiä, vastaan mielelläni! Löytyykö sieltä ranskis- tai ranskis-staffikoteja? :)

Kurkkaa lisää kuvia Pilvistä ja kaikesta muustakin Instagramista: @cavagram2

New sunnies

Ihan ekaksi: KIITOS superisti kaikille terveisistä ja kommenteista ja kaikesta, on ollut tosi ihana nähdä miten monia teitä vanhoja "tuttuja" vielä on siellä ruudun toisella puolen! Tällaiselle porukalle on ihan mahtavaa kirjoitella :)

Päätin hemmotella itseäni kahdesta syystä: siitä, että kesä on ollut sään puolesta suorastaan hanurista ja siitä, että olen muutaman ärräpään ja hampaankiristelyn jälkeen selvinnyt suhteellisen rankasta työvuodesta tähän asti kunnialla. Meillä on ollut töissä paljon muutoksia ja työnkuvaani on lisätty hommia tai muutettu ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Ennen en sietänyt muutoksia nopealla aikavälillä lainkaan, mutta nyt olen tottunut nopeatahtiseen työhön enkä pelkää muuttuvia tilanteita. Näin sitä oppii ja kehittyy, ja vaikka vieläkin nousee selkäkarvat pystyyn kun ajattelen kulunutta puolta vuotta, en silti kadu sitä juurikaan siksi, että nyt mennään eteenpäin entistä vahvempana. Mahdottomiltakin tuntuneet tilanteet ovat hoituneet kuin itsestään - alan viimein uskoa sanontaan "kaikella on tarkoituksensa".

Ostin Dolce & Gabbanan aurinkolasit (alesta) ja päätin, että vedän ne naamalle koko loppu kesän jokaisena päivänä vaikka tulisi vettä saavista! Ja kyllähän se syyskuun ulkomaanreissukin siellä jo häämöttää, siellä viimeistään ajavat tarkoitustaan ja estävät säteiden tunkeutumista silmämuniin. Ostin keväällä Inglesin reissulta Mangosta ihanat aurinkolasit, mutta sain naarmutettua niiden linssit alkukesästä, joten nyt oli tarve uusille silmäsuojille.

Ihailen muilla aina Ray Banien Aviator-mallisia aurinkolaseja, mutta itselleni ne eivät sovi sitten alkuunkaan, ja sekös mua ketuttaa! ;) Siksi valitsen lähes aina tuttuja ja hyväksitodettuja lasimalleja kasvoilleni - niissä olo on kotoisa. Eipä tarvitse pelätä näyttävänsä Halloween-asuiselta poliisilta. Eihän?

Mitä teille kuuluu? Onko kesä sujunut leppoisasti vai onko sielläkin saatu purra hammasta ja repiä harmaita hiuksia päästä aina aika ajoin? Toivottavasti ei! :)

maanantai 27. heinäkuuta 2015

CAVA 2.0

Avasin editorin ja eka ajatus oli: "millaisella kielellä mä kirjoitan?!". Luulisi, että tässä olisi muutama muukin huolenaihe, kuin se, millaisella ulosannilla tässä lähdetään liikkeelle. Ensinnäkin, en puhu kirjakieltä, mutta sen kirjoittaminen tuntuu luontevammalta, kuin puhekielen kirjoittaminen. Toisaalta taas jotkut puhekielen ilmaisut ovat niin kiveen hakattuja, että niitä tulee käytettyä myös kirjallisessa ilmaisussa. Itseäni taas häiritsee lukea liian puhekielellä kirjoitettuja blogeja - tai mitä tahansa, joten taidan pitäytyä tässä itselle tutussa ja turvallisessa muodossa, ja kirjoittaa sekaisin.

Toinen ajatus oli: "mitä hemmettiä mä taas teen?!". Mutta ei siitä pääse yli eikä ympäri: blogi on niin syvällä minussa, että se ei lähde edes kulumalla pois. Olen tässä pohtinut jonkin aikaa mitä kivaa uudistusta tai uutta puuhaa kaipaan ja monen ystävän tai tutun suusta olen kuullut samat sanat: "aloita taas bloggaamaan". Yritin vuodenvaihteessa aloittaa sisustukseen liittyvää blogia, mutta se ei tuntunut omalta, aihealueen rankka rajaaminen ei sovi minulle ollenkaan. Lisäksi tuolloin oli juuri alkamassa kiireinen jakso töissä ja unohdin koko blogin olemassaolon päiviksi.

Paljon on kysymyksiä ilmassa ja mietin mitä tämä nollasta lähtevä blogi kenellekään tuo. Suomessa on nykypäivänä aivan loistava blogien taso ja määräkin on päätä huimaava. Sitten taas palaan siihen perinteiseen lähtökohtaan: jos aloitan sen itseäni varten, se on aloitettu oikeista syistä. En todellakaan tiedä mitä tämä tuo lukijoille, mutta ehkä ainakin itseäni se auttaa vanhan kaipuussa - kirjoittamista ja valokuvaamista on ikävä. Uskoisin, että aiheet saattaisivat pyöriä mm. kodin laittamisen & sisustuksen, koirien ja ihan normaalin elämän ympärillä. Lisäksi matkailujuttuja tulee varmasti olemaan ja jonkin verran myös pukeutumiseen liittyviä asioita. Lisäksi kosmetiikka ja kauneudenhoito kulkevat vahvasti mukana blogissa.


Kolmantena mietin, millaista sisältöä haluan tänne tuottaa, mutta se kysymys jääköön auki hamaan tulevaisuuteen. Luin monta sivua sitä kahden-kuuden vuoden takaista blogiani ja jännä huomata miten erilaisia juttuja silloin on tehnyt, kun miettii mitä haluaisin nyt tehdä. Voihan se toki olla, että parin vuoden päästä ajattelen tämän hetken jutuistani samalla tavalla, mutta olin hämmentynyt miten erilainen tyyli ja jutut silloin oli. Tottakai tunnistan itseni niistä, mutta jotain muutosta on selvästi tapahtunut. Kai tämä menee samaan kastiin sen kanssa, kun katsoo vaikka omia pukeutumistyylejä tai hiustyylejä menneiltä vuosilta ja silmät vaan suurenee kun ei ymmärrä mitä silloin ajatteli? Ehkä se on myös vain ihan positiivista että kehittyy johonkin suuntaan. Paras taito on oppia nauramaan itselleen.

Tässäpä olikin muutama polttava ajatus blogin alkumetreille ja teille, jotka ette minua tiedä tai tunne, kerron hieman taustoistani.

Nimeni on Kristiina, olen 27 -vuotias ja kahden karvalapsen mamma sekä onnellinen vaimo. Blogielämäni alkoi vuonna 2008 ja jatkui vuoden 2013 syksylle, tästä viidestä vuodesta kirjoitin blogia päätyökseni kahden vuoden ajan. Tämän jälkeen halusin palata ns. normaaliin rytmiin, hankin päivätyön ja nautin vapaista viikonlopuista. Rakastan matkailua ja näitä kahta karvaista veijaria, jotka meidän kanssa täällä kodissamme asustavat. Mieheni kanssa olen kulkenut samaa polkua jo pian 11 vuotta ja naimisissa olemme siitä olleet reilun vuoden. Vapaa-ajalla vietän paljon aikaa ystävien kanssa ja olen myös hieman koukussa miljoonaan sarjaan, joita myös seuraan aktiivisesti. Lisäksi kiinnostuksenkohteisiin kuuluu valokuvaaminen, kauneudenhoito ja sisustaminen. Olen kirjoitellut viime viikot muutamia juttuja ystäväni Camillan blogiin ja siitä se blogi-innostus taas lähti.

Tervetuloa seurailemaan juttujani ties mistäkin, toivottavasti viihdyt :)

Löydät minut myös Instagramista nimimerkillä @cavagram2.