lauantai 31. lokakuuta 2015

RESEPTI: peruna-tomaatti-mozzarellapaistos


Elän selvästi jonkinlaista kokeilujen aikakautta, eilen heitin hatusta ja tein katkarapumössölleni kaverin aineista, joita kaapista löytyi. Nimesin sen kekseliäästi peruna-tomaatti-mozzarellapaistokseksi. Alta löytyy resepti ja valmistusohjeet:

Tarvitset:
6 keskikokoista perunaa
2 tomaattia
1/2 sipulin
mozzarellajuustoa
oliiviöljyä, suolaa ja pippuria

Valmistus:
Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Leikkaa perunat ohuiksi siivuiksi ja keitä niitä muutama minuutti vedessä. Siivuta tomaatit sekä mozzarella ja silppua sipuli pieneksi. Asettele keitetyt perunaviipaleet piirakkavuokaan tai muuhun uunivuokaan pariin kerrokseen ja lorauta öljyä päälle. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää sipulisilppu perunoiden päälle, lado tomaattiviipaleet ja mozzarellajuusto vuokaan ja lorauta koko komeuden päälle vielä vähän oliiviöljyä. Laita uuniin 30-40 minuutiksi ja tarjoile haluamasi lisukkeen kanssa.




Helppo, nopea ja hyvä perusruoka vähillä raaka-aineilla ja helposti muunneltavissa. Voit käyttää tähän vaikka fetaa, paprikaa, lisätä jauhelihaa vuokaan, käyttää erilaisia mausteita tai ihan mitä tahansa mieli tekee. Kannattaa kokeilla, on meinaan hyvää vaihtelua keitetylle perunalle tai muille perinteisille lisukkeille! :)

Katkarapumössön ohjeen löydät tästä postauksesta.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Viikonlopun menotärppi & arvonta: Anne-Mari Pahkala AIME - Art Of Fashion

MITÄ? Suomalaisen vaatesuunnittelijan, Anne-Mari Pahkalan ensimmäinen soolonäyttely. AIME - Art Of Fashion.
MISSÄ? Ullanlinna, Neitsytpolku 9, Helsinki / Galleria Saima
MILLOIN? Avoinna enää tämän viikon, aukioloajat: pe 11-17, la & su 12-16

MIKSI KANNATTAA MENNÄ?
Ornamo-säätiön stipendin saanut, upea ja innovatiivinen Suomalainen vaatesuunnittelija Anne-Mari Pahkala tarjoaa työllään inspiraatiota ja unelmia. AIME -näyttely koostuu käsinmaalatuista, uniikeista silkkiasuista, kuvataiteesta, taidelasista sekä videoinstallaatiosta. Kokonaisvaltainen näyttely inspiroi ja herättää ajatuksia. Anne-Mari on myös hyvin tunnettu suositun artistin, Jannika B:n dramaattisten esiintymisasujen luojana.

Halo / Kuvat: Nana Simelius


Gallerian yhteydessä on myös pop up -kauppa, josta voi ostaa Anne-Marin Halo-mallistoa. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että on kunnia tuntea ja olla yhteistyössä upean Suomalaisen talentin kanssa ja on ollut mahtavaa seurata Anne-Marin uran etenemistä ja onnistumisia vuoden 2011 Muodin Huipulle -ohjelman jälkeen.


ARVONTA:

Oli myös ihana kuulla, että Anne-Mari halusi arpoa näyttelyssä käyneiden kesken yhdet juuri näyttelyn avajaisissa lanseeratut "Moon" -korvakorut, jotka on valmistettu hopeasta ja käsintehdystä designlasista. Korvakorun lasin sisällä hehkuu Kuu.
Arvo 115€.

Käytyäsi näyttelyssä, osallistu arvontaan kommentoimalla tätä postausta. Kerro, mitä mieltä olit näyttelyssä esitetystä AIME Fashion -videoinstallaatiosta ja millaisia tunteita se sinussa herätti.

Suoritan arvonnan maanantaina, eli osallistuthan ennen sitä. Jätä kommenttisi mukana joko sähköpostiosoitteesi tai nimimerkki. Otan yhteyttä / huhuilen voittajaa blogin puolella maanantaina 2.11.



Anne-Marin työtä voit seurata seuraavissa kanavissa:
Instagram @annemaripahkala

Kiitos Anne-Marille arvonnasta & onnea ensimmäisestä soolonäyttelystä! :)

torstai 29. lokakuuta 2015

Getting ready for Halloween

Eilinen kangaskaupassa käynti tuotti tulosta. Lampsin suorilta käsin "palataivaaseen", eli ostastolle, jossa myydään edullisesti kangaspaloja ja ylijäämiä rullista. Tyllit ja organzat - check. Vihreää kahdessa sävyssä - check. Yläosa ja myrkynvihreä kynsilakka H&M:ltä - check. Tuloksellinen shoppailureissu, ja koko komeuteen meni vain 15 euroa - halloween-asu hankittu! :)

En ole aikaisempina vuosina panostanut pukeutumiseen sen ihmeemmin, yleensä vain meikkiin ja hiuksiin. Tänä vuonna on kiva, kun löysin itselle sopivan teeman ja roolin, sillä aiempina vuosina olen ollut joku, jonka rotua en itsekään tiedä. Viime vuonna minut ristittiin jostain syystä vesihiideksi - väreistä päätellen samantyylinen teema jatkuu tänäkin vuonna...




Tähän väliin on muuten pakko kehaista tuota H&M:n uuden beauty konseptin kynsilakkaa - levittyneisyys on ihan loistava, suti on leveä ja väri upean tasainen. Täytyy toivoa, että pysyvyyskin on hyvä! Sävy, jonka ostin on "Science Fiction" ja sävymaailmahan oli todella laaja. Kahdella kerroksella saa sen sävyn, joka on pullossa.

"As any man knows, beautiful women can be dangerous.
In Greek mythology, some beautiful women can be straight up deadly."

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Golden Eyes

Sain IsaDoralta testiin juhlakauden uuden Eye Shadow Palette Golden Edition -luomiväripaletin. Paletin sävy on 65, Golden Eyes ja siinä on juuri omaan käyttööni täydelliset, lämpimät ja hieman metalliset sävyt.

En tiedä onko jokseenkin sairasta, mutta aina jos olen ostanut tai saanut jonkin uuden meikkituotteen, palan halusta päästä testaamaan sitä ja viime yönäkin, kun en saanut nukuttua, mietin aamua ja sitä, että pääsen testailemaan uusia luomivärejä. Jep, tällaista se on, kun on liian vähän sisältöä elämässä ;)



Kuvissa vilahtava mekko on muuten Anne-Mari Pahkalan luomus muutaman vuoden takaa, joka on edelleen yksi lempivaatteistani. Harmi vaan, että näin hienolle mekolle on niin harvoin käyttöä. Instassa näkyy kuva mekosta kokonaisuudessaan, jos haluat käydä kurkkaamassa :) Löytyy nimimerkillä @cavagram2.

Olen tullut siihen tulokseen, että mun oma ihonsävy tekee kepposia luomiväreille. Käytän normaalisti ruskeita sävyjä luomilla ja nyt jo toisen kerran käy niin, että burgundyn sävyinen luomiväri vetää ihan ruskeaksi luomella. Toki luomivärin pigmentillä on osuutta asiaan, mutta kyllä ne pigmenttisimmätkin vaan jostain syystä muuttaa väriään ihollani. Paletin kaksi vaaleinta sävyä ovat aika vähäpigmenttisiä, ja niistä tulee lähinnä hilettä tai helmiäistä luomelle, mutta tuo kullansävyinen väri (burgyndyn ja mustan välissä) on ihan ehdoton suosikki, todella hyvä pigmentti ja jättää upean, metallimaisen pinnan iholle. Burgyndy on loistava varjostussävy ja musta tuo viime silauksen meikkiin. Tykkään kovasti, tämä jää ehdottomasti vakituiseen käyttöön.

Viikko on hurahtanut jo puoliväliin ja lauantaina olisi tiedossa ehkä koko syksyn odotetuin tapahtuma. Järjestämme isohkot Halloween-juhlat ja olemme vuokranneet baarin käyttöömme. Aivan mahtavaa päästä pukeutumaan ja tietenkin ihailemaan muiden asuja ja meikkejä! Löysin lukijoiden joukosta minulle ja parille ystävälleni maskeeraajan ja hän tulee meille lauantaina loihtimaan meistä tytöistä toinen toistaan upeampia ja karmaisevampia otuksia. Ajatukset ovat siis kovasti jo viikonlopussa, mutta nautitaan nyt ensin nämä loppuviikon arkipäivät, nyt ainakin paistaa aurinko ihanasti! :)

Onko teillä viikonlopulle suunnitelmia tai ehkä jopa Halloween-meininkiä tiedossa? Ainiin, ja postauksessa näkynyt IsaDoran luomiväripaletti + muut juhlameikkikokoelman tuotteet tulevat kauppoihin marraskuussa! :)

tiistai 27. lokakuuta 2015

Siivoustalkoot ja matkahaaveilua

Sain maanantaina siivousinnon ja siivosin meidän saarekkeen kolme kaappia ja kaksi suurta laatikkoa. Niistä tuli yhteensä kolme pussillista roskaa (lähinnä paperiroskaa). En ymmärrä, miten laatikoihin tulee aina ängettyä kaikkea sinne kuulumatonta ja miten sieltä aina löytyy niin paljon poisheitettävää. Siivoan tarkemmin laatikot ja muut kaapit ehkä 2-3 kertaa vuodessa. Nyt on taas kaikki järjestyksessä ja lasitavaralle sekä koristeille löytyy omat paikkansa. Säilytän mm. tuikkukippoja ja maljakoita yhdessä kaapissa ja sitten esim. viinilasit ja kahvikupit, joita ei tarvitse viikottain, löytyvät omastaan.

Kyllä jo ihan pelkkä kaappien siivoaminen saa mielen virkeämmäksi ja olo on parempi, kun on saanut jotain fiksua aikaiseksi. Samalla, kun siivosin, tein ihan super hyvän löydön: löysin käyttämättömiä liikuntaseteleitä 80 euron arvosta, eli nyt pääsen ostamaan niillä juuri vanhentuneen salikortin! Ihan mahtava löytö, kannatti siivota.

Kaapo ja Pilvi könöttivät tässä asennossa lähes koko sen ajan, kun siivosin kaappeja. Hyvä kyttäyspaikka, mutta tarpeeksi kaukana, ettei itse joudu hommiin ;) Naurattaa tuo Pilvin paikka, aina vauvana se tykkäsi istua Kaapon etutassujen välissä, mutta ei oikein tajua, että enää ei meinaa mahtua siihen - silti pakko änkeä samaan, tuttuun ja turvalliseen hengailupaikkaan edelleen. Ja Kaapon ilmekin jo kertoo sen, onko pikkusisko toivottu vai ei ;)

Olen tässä pohtinut käyttöä veronpalautuksille ja ollaan Tuukan kanssa puhuttu syksyn mittaan ulkomaan (etelän) reissusta. Haluaisimme lähteä keväällä johonkin hyvään paikkaan, mutta pakko sanoa, että tuntuu kieroutuneella tavalla vähän keskisormen heiluttelulta se, että juuri nyt kun olen työttömänä, saan hyvät veronpalautukset ja olisi muutama muukin asia, johon niitä käyttää kun ei saa joka kuukausi normaalia palkkaa tilille. Toisaalta ihan loistavaa, että veronpalautuksia tulee, mutta kerrankin kun haluaisin laittaa ne hieman parempaan matkaan, niin voi olla, että jään kotiin ruikuttamaan ja käytän ne paljon arkisempiin asioihin. Mutta en luovuta vielä, ja eihän sitä tiedä, vaikka ennen joulukuuta sen duunin jo löytäisinkin - lippu korkealla!

Toinen asia, joka ärsyttää on se, että Suomesta järjestetään todella vähän reissuja sellaisiin koheisiin, joissa olisi talvella tarpeeksi lämmin ja alle 7 tunnin lentomatka. Vaihtoehdot ovat tasan Kanarian saaret ja UAE. Gran Canarialla tuli käytyä viime maaliskuussa ja sinne en kyllä ihan heti haluaisi uudelleen. Siksikin haaveissa on ollut palata takaisin Arabiemiraatteihin, mutta tällä kertaa johonkin naapuriemiraattiin, jossa olisi hotelli ihan rannalla. Mielessä on ollut Sharjah, Ajman sekä Ras al Khaimah - onko teillä ehkä jotain kokemuksia jaettavana näistä em. paikoista? :) Tai jostain hyvästä kohteesta, jonne voisi ostaa lennot (mielellään suorat niin lyhyelle matkalle) ja hotellin erikseen, joka ei löydy matkanjärjestäjien listoilta? Myös Israel ja Jordania kiinnostaa, mutta niissä ei taida olla lämmintä vielä helmi-maaliskuussa. Egyptissä olen ollut kerran lokakuussa, silloin oli todella kuuma, mutta sekin taitaa alkuvuodesta olla vähän turhan viileä paikka. Lisäksi, en ole varma kiehtooko Egypti minua enää viime kerran jälkeen niin paljoa, että menisin uudelleen. Toki sielläkin on monia paikkoja, joissa käydä, ei saa leimata yhden turistikohteen takia koskaan.

Tällaisia matkajuttuja on tullut pohdittua, heittäkää vinkkiä jos tulee jotain mieleen liittyen kohteisiin! :)

maanantai 26. lokakuuta 2015

Olohuoneen matto

Ah, olipa ihana saada olohuoneen matto takaisin paikoilleen lähes puolen vuoden jälkeen. Odotettiin mahdollisimman pitkään tuon maton takaisinlaittamisessa, että Pilvi on varmasti sisäsiisti, eikä pissi heti matolle - on meinaan aika vaikea puhdistettava! Koti onkin näyttänyt aika autiolta ilman noita lattiavaatteita, siksi olen varmaan kehittänytkin uuden taidon levitellä omia vaatteita lattioille mahdollisimman laajalti ;)

Metsästettiin tätä mattoa aika pitkä tovi. Ei haluttu normaalia villamattoa, jossa on pitkät langat, mutta haluttiin silti jokin muu, kuin esimerkiksi ihan perinteinen räsymatto. Haluttiin sellainen, joka pysyy paikallaan ja on kooltaan aika suuri. Ensin itseasiassa kannettiin kotiin tästä matosta pienempi koko, mutta siitä tuli vaihtokeikka. Matto löytyi pitkän etsinnän jälkeen Askosta.




Pilvi rakastaa mattoa, aina syömisen tai juomisen jälkeen on pakko mennä hinkkaamaan naamaa siihen ja tuhista hyväntuulisesti. ;) Mulla itselläni on myös outo tapa, istun nimittäin aika usein tv:tä katsellessani lattialla ja nojaan sohvaan. En tiedä miksi, mutta tämä tapa on ollut mulla aina - jotenkin siinä lattialla on vaan mukava olla. Joskus vitsailen Tuukalle, että menen "naisen paikalle", kun hän itse istuu sohvalla ja itse asetun viereen, mutta lattiatasolle.

Viime viikko meni mm. jännityksen takia myös vähän pilalle liikunnan suhteen, mutta tänään ajattelin vetäistä lenkkikengät jalkaan ja suunnata tuonne ihanan aurinkoiseen ilmaan. Pari päivää menikin sateisissa tunnelmissa, onneksi aurinko päätti kurkata tänään, ja itseasiassa Foreca näytti, että koko alkuviikko olisi hyvää ilmaa ja aurinkoista. Facebook muistutti tänään parin vuoden takaisesta ja ensilumi oli tullut tuolloin 26.10. Nyt on vähän eri meininki selvästi, ja joku puhui että tälle vuodelle on luvattu lämmintä talvea - saa nähdä toteutuuko.

Toivottavasti maanantai on alkanut teillä mukavissa merkeisssä, oikein kivaa päivää ja palataan pian!

SEURAA INSTAGRAMISSA: @CAVAGRAM2 & @FRENCHIESTAFF // SEURAA FACEBOOKISSA: CAVAblogi

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Viikonlopun ajatuksia

En ehtinyt istahtaa viikonlopun aikana lainkaan blogin äärelle, mutta nyt tuli sellainen tunne, että täytyy päästä purkamaan ajatuksia ylös. En tiedä mistä aloittaa, joten aloitan alusta, eli perjantaista.

Perjantaina kirjoittaessani edellistä postausta, mulla ei ollut vielä tietoakaan siitä pahasta mielestä, joka mut valtaisi muutaman tunnin kuluttua. Nyt kävi nimittäin niin, että koin työnhakijan pahimman painajaisen, ja tulin torjutuksi eräässä rekrytoinnissa. Tämä oli sellainen työpaikka, jolle olin valmis antamaan kaikkeni. Koin todella suurta uskoa ja toivoa yritystä kohtaan. Tiedättekö sanonnan: "antaisin vaikka toisen käteni".. Melkein olisin voinut käyttää tätä sanontaa tämän työpaikan kohdalla ja jopa haastattelun jälkeen oloni oli todella positiivinen. Olin jo nähnyt itseni työpaikalla ja sisäistänyt itseni sinne, olin jo päässäni alkanut tapani mukaan suunnitella asioita ja aloittanut jopa kehitysprojektin miettimisen - toisin sanoen, uskoin itseeni ja siihen, että olisin tämän kyseisen paikan uusi toivo ja odotin, että pääsen tekemään hommia, kuten tekisin omalle yritykselleni. Työntekijänä olen todella lojaali ja arvostan minua palkannutta yritystä - sehän se nimittäin on se, joka mahdollistaa leivän saamisen pöytään.

Mutta rekrytointiprosessi oli todella kova ja tottakai yritys tekee päätöksensä sen mukaan, miten parhaaksi kokee. Tällä kertaa valinta ei osunut minuun ja se kyllä söi minua rehellisesti sanottuna paljon. Täytyy varmaan heittäytyä pessimistiksi, silloinhan ei voi pettyäkään. Mutta minä ajattelen niin, että pessimistin ajatusmaailma näkyy myös ihmisen läpi ja se jo itsessään vaikeuttaa ihmisen menestymistä. Pari päivää on mennyt ristiriitaisissa tunnelmissa, toisaalta olen ollut todella maassa, mutta toisaalta viikonlopun aikana tapahtui myös kaikkea todella mukavaa henkilökohtaisessa elämässä, että on vaikeaa olla surullinen.

anopin kauniin kodin yksityiskohtia  / yöllinen silta perjantailta




Hetken uutista sulateltuani ja sängyssä lamaantuneena maattuani, ryhdistäydyin ja aloin valmistautua ystäväni synttäri-illalliselle. Mentiin tyttöporukalla syömään ja siitä siirryttiin parille läheiseen ravintolaan. Puolen yön aikaan tulin kotiin, menin suihkun kautta sänkyyn ja nukuin todella hyvät yöunet. En ollut nukkunut maanantain ja perjantain välisinä öinä, kuin muutaman hassun tunnin - yhteensä. On se jännä, miten odotus ja jännitys voikaan viedä yöunet ja mitä kaikkea puuhaa sitä öisin keksiikään. Parina yönä hipsin sängystä yläkertaan, tein leipää, istuin pimeässä olohuoneessa sohvalla ja söin. Muutaman kerran tein istualtani venytysharjoituksia sängyllä ja kävelin ympyrää työhuoneessa. Silittelin Pilviä ja tönin kuorsaavaa Kaapoa. Kääntelin tyynyä ympäri, että sain aina viileän puolen vasten poskea ja samoin tein peitolle, välillä se löytyi lattialta ja olin mennyt lakanan alle nukkumaan. Öisin sitä elää aivan omaa elämää ja tekee vaikka mitä kummallisuuksia. 

Keskiviikkona en enää jaksanut vaikeaa nukahtamista ja kävin ostamassa luonnon omaa nukahtamislääkettä, eli 1 mg melatoniinia. Tämän avulla sain pari vuotta sitten unta, kun kärsin nukahtamisvaikeuksista. Tälläkin kertaa se helpotti nukahtamista, mutta kolmelta heräsin pirteänä ja sitten taas valvottiin, arviolta pari tuntia siinä taas tsembaloin ja yleensä aina aamun pikkutunneilla saa unen päästä kiinni. Onneksi tällaisesta tarvitsee kärsiä harvoin, mutta silloin kun kärsii, ei se ole lainkaan mukavaa. Huomaan, että tämä kotona oleminen alkaa käydä henkisesti rankaksi ja kaipaan normaalia arkea todella paljon. Mulla riittäisi tällä hetkellä energiaa ja halua tehdä vaikka minkälaisia suorituksia - onneksi ensi viikolla saan taas auttaa erään verkkokaupan rakentamisessa. Työtä vastaavan puuhan teko auttaa ja virkistää mieltä huomattavan paljon.

Lauantaina herättiin Tuukan kanssa pitkien yöunien jälkeen virkeinä ja painuttiin takapihalle haravoimaan ja valmistelemaan pihaa talvikuntoon. Pressutettiin pihakalusteet ja vietiin ylimääräiset tavarat varastoon. Pihahommien jälkeen siivottiin vielä kotia ja otettiin vihdoin olohuoneen matto varastosta takaisin sisälle. Sitten alkoikin olla jo aika valmistautua iltaa varten, mentiin kaveriporukalla ensin ystävällemme istumaan iltaa, katsottiin ruudusta perjantainen Vain Elämää ja hengailtiin heidän omassa baarissa alakerrassa. Puolen yön aikaan siirryttiin sporttibaariin, johon tuli lisää meidän kavereita. Pelailtiin, istuttiin pari tuntia ja lähdettiin kotiin. Tänään onkin ollut rentoilupäivä, aamu otettiin iisisti ja iltapäivällä mentiin Tuukan äidille kylään viettämään hänen syntymäpäivää. Tuli herkuteltua oikein olan takaa ja nyt on kyllä sellainen fiilis, että tietää syöneensä hyvin!

Mieli on kieltämättä ollut koko viikonlopun vähän maassa ja tänään se jotenkin vielä huipentui, kun puhuttiin paljon työasioista ja työelämästä ylipäätään. En voi kuin toivoa, että pian löytyisi se itselle tarkoitettu duuni, jossa pääsisi antamaan parastaan. Jotenkin työpaikasta on kehittynyt itselleni todella tärkeä osa elämää ja ilman sellaista elämäkin tuntuu puutteelliselta.

Pahoittelut hieman tunteikkaasta meiningistä blogissa tänään, kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.  Ja vaikka jokin asia harmittaa, pitää aina yrittää muistaa ne hyvät asiat elämässä, miten hyvin oikeasti kaikki onkaan ja keskittyä niihin. Mutta joskus saa vähän harmittaakin, kunhan siitä pääsee yli ja eteenpäin, eikö vaan?

Toivottavasti teillä on ollut onnistunut viikonloppu. Mukavaa viikonvaihdetta! :)

perjantai 23. lokakuuta 2015

Kaiken sorttista löpinää

Ilmeisesti haravointi on hyvin vakavaa puuhaa.


Täytyy kyllä sanoa, että tänä vuonna syksy on ollut aika ihana. Muistan, kun vielä pari kuukautta sitten valittelin täällä, etten ole valmis syksyyn tai talven tuloon, ja olin muodostanut koko konseptia kohtaan asenneongelman. Muutamaa sadepäivää lukuunottamatta tämä syksy on ollut ainakin täällä Etelä-Suomessa todella ihanteellinen, ruska on ollut kaunis ja aurinko on näyttäytynyt lähes päivittäin. Juuri tänään, tätä postausta kirjoittaessani on tosin ollut rankkasadetta aamusta ja viime yönä, mutta se oli odotettavissa. Miksikö? Minulla on sellainen tuuri, että aina, kun on jotain normaalista poikkeavaa, tärkeää menoa ja joudun mahdollisesti olemaan jonkin verran ulkona, sadepilvet kerääntyvät päälleni. Tämä on toistunut jo useana vuonna, lähes poikkeuksetta. Onneksi tänään olin autolla liikenteessä, pystyin näyttämään kieltä sateelle ja lampsia kuivana tapaamiseen.

Hyvät ilmat ovat olleet ideaalit myös koirille, ei märkiä tassuja tai rapaa joka lenkin jälkeen. Vielä, kun saataisiin leuto ja vähäluminen talvi, olisi tämä loppuvuosi juuri sellainen, josta pitäisin. Lunta saa ja pitää olla, mutta ne hirmutalvet muutama vuosi sitten, kun lunta tuli aivan älyttömästi, ovat jääneet autoilevana ihmisenä mieleen kauhukuviksi. Lumipenkat kaventavat ajoväyliä, tuovat näköesteitä risteyksiin, lisäävät aamurutiineihin ylimääräiset 15-20 minuuttia, kun täytyy putsata auto kinoksen alta ja muutenkin, liika on liikaa. Lumityöt voi ottaa treenin kannalta, mutta autoillessa tuo valkoinen aine ei ole yhtään tervetullutta. Noina lumisina talvina meillä oli vielä sellainen auto, joka ei ollut sitten yhtään sopiva talvikäyttöön, onneksi nyt on vähän parempi talviauto käytössä, niin ei mene sormi suuhun jos sään jumala päättääkin heittää kaikki peliin.

Tällä viikolla olen puuhastellut paljon kaikkea muuta, ja blogijutut ovat olleet vähän vähemmällä, enkä ole joka päivä ehtinyt editorin ääreen. Oikeastaan olen tällä hetkellä juuri siinä tilanteessa blogin suhteen, jota salaa toivoin. Tällä tarkoitan lähemmin sanottuna sitä, että olen osannut ottaa tämän puhtaasti harrastuksena, ilman sen kummempia paineita. Kirjoittelen rennolla otteella mitä mieli milloinkin tekee, ja se on tehnyt minusta onnellisen. Rehellisesti sanottuna, en vielä muutama kuukausi sitten uskonut, että voisin vielä nauttia bloggaamisesta. Mutta kappas vaan, kyllä kannatti aloittaa uudelleen ja tämä on tuonut päiviini juuri sen pienen lisän, mitä kaipasin. Kirjoittamisen ja vuorovaikutuksen ilon.

Milloin tämä kestonuha lähtee pois? Jos joku haluaa inhan kaverin, voin lahjoittaa ;) Koko ajan jompi kumpi "nenä", eli sierain on tukossa ja olen joutunut käyttämään nenää avaavaa suihketta öisin. Tuo aine on muuten todella ristiriitainen, samalla kun se aiheuttaa vapautuneen tunteen ja avaa nenää, tiedän, että jos jatkan sen käyttöä, nenä jää siihen koukkuun ja siinä sitä sitten ollaan. Kierteessä. Onneksi tunnistan nykyään sen hetken, kun täytyy pärjätä ilman suihketta, pari päivää menee tukkoisella nenällä ja sitten se aukeaa, kun aine poistuu kropasta. Tiedän useita ihmisiä, jotka ovat olleet pitkiäkin aikoja koukussa nenäsuihkeeseen - se ei ole leikin asia. Ehkä kaikille parempi, etten jatka tätä valistusta pidemmälle.

Tänään illalla on tiedossa ystävän synttäri-illallinen, keräännytään muutaman tytön kesken ravintolaan juhlistamaan sankaria ja parantamaan maailmaa. Ihan parasta. Huomenna jatkuu tänään alkanut lehtisavotta takapihalla ja salaa mietin iskeväni kirveen "ihanan" vaahteramme juuriin. Näinä hetkinä täytyy kuitenkin muistaa myös sen hyötypuolet, sillä puun ansiosta meidän koti ja varsinkin makuuhuone on viileä kesäisin. Nöyränä siis keräämään lehtiä, please help me.

Nyt saa riittää löpinät, toivotan teille kaikille oikein mukavaa viikonloppua ja palailen langoille taas, kun sen aika tulee :) Kivaa päivää!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Crochet Top in khaki green




Tilasin hetken mielijohteesta khakinvihreän hippitopin Asokselta viime viikolla, ja tänään se odotti  jo nätisti postilaatikon pohjalla :) Tämä merkki on minulle uusi tuttavuus, mutta merkillä näytti olevan paljon muitakin kivannäköisiä vaatteita. Kaikki hieman tällaisia hippityylisiä, löytyy virkattua ja pitsiä, neuleita, toppeja ja mekkoja. Kannattaa kurkata, jos yhtään kolahtaa!

Tämä on aika kesäinen, mutta jos alle pukee mustan topin ja päälle esimerkiksi muhkean neuleen, voi se toimia kivasti näin syksylläkin. Materiaalin kanssa pitää olla varovainen, sillä toppi koostuu useammasta, silkinpehmeästä narusta ja yksikin kun tarttuu johonkin terävään, on lankapako varma. Ovh. tällä on näemmä ollut 41€, joka on mielestäni aika korkea materiaaleihin nähden (akryyli, polyesteri), mutta tuo alehinta 23€ on jo ihan siedettävä. Jotenkin merkin nimestä päätellen voisi olettaa, että materiaalina käytetään aivan jotain muuta, mutta mikäs tässä, ihan kelpo toppi ja nättikin vielä - tulee varmasti käyttöön. :)



Löytyykö muita hippejä ? ;)

tiistai 20. lokakuuta 2015

Avaruus

Dilemma. Vuoden verran ollaan nyt tässä asusteltu ja olohuone ja yläkerta muutenkin alkaa olla pientä viilausta vaille valmis. Yksi asia, jota olen pohdiskellut, liittyy tuohon olohuoneemme pitkään, tyhjään seinätilaan. Toisaalta tykkään avaruudesta ja simppelistä, mutta välillä aina mietin, sopisiko siihen jokin elementti. En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt, mitä se voisi olla, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vastakkaisella seinällä on suuri taulu, siksi en halua suoraan vastapäätä toista samanmoista. Ehkä jokin erikoisempi seinähyllykkö voisi olla sopiva ratkaisu meille.

Matto on vielä varastossa, mutta laitamme sen varmasti lähipäivinä takaisin paikoilleen, kun Pilvi alkaa vihdoin olla sisäsiisti. Matto on sen verran haastavaa materiaalia, että sen toistuva putsaaminen olisi tuskaa, siksi olemme pitäneet sitä näin kauan säilytyksessä varastossa.

Ihailen usein lehdissä ja esimerkiksi Pinterestissä olohuoneita, jotka ovat täynnä vilttejä ja huopia, sisustustyynyjä ja raheja, kirjoja kymmenittäin hyllyssä ja niiden seurana useita kynttilöitä, tunnelmavaloja ja kaikenmaailman muuta tilpehööriä - upean näköistä, mutta ei vaan yksinkertaisesti toimi meidän taloudessa. Tekstiilien vähyys on puhdas käytännön valinta, meillä on yksi viltti sohvalla ja jouluisin pari talvista koristetyynyä. Muuten saisin olla kokoajan pyykkämässä (saan jo nyt...), sillä koirat omii kaiken pehmoisen ja mukavan. Meillä kun koirat saavat olla sohvalla vapaasti, niin sen päätöksen myötä sitten olen jättänyt hienommat viltit suosiolla kaappiin. Sohvan materiaalin valitsimme koiraperheelle sopivaksi, ja itseasiassa nyt syksyllä olisi projektina pestä nuo päälliset koneessa. Puhdistan sohvan viikottain karvoja keräävällä tarrarullalla ja sohvalle tarkoitetulla tahranpoistajalla ja rätillä.

Tykkään, että tasoilla on muutamia pienempiä sisustuselementtejä, kuten kukkia tai kynttilöitä, mutta niitäkään ei saa olla liikaa, tai tulen hulluksi. Jostain syystä en pidä lainkaan ylimääräisestä tavarasta ja sen läsnäolo tekee olon levottomaksi. "Simple is chic" kuvastaa hyvin sisustusmakuani. Joskus olen kuullut, että jopa lemmikit ostetaan sisustukseen sopivaksi, kuinka hullua se on? Meillä ei kyllä sovi nämä hurtat sisustukseen, mutta onneksi ei pidäkään. Kylläpä näyttääkin kuvissa tämä koti alastomalta ilman mattoa, pakko käydä hakemassa se asap varastosta takaisin!

Ajattelin listata tähän vielä mistä mitäkin on hankittu, kun se usein kiinnostaa, mutta nyt kun aloin asiaa tarkemmin pohtimaan, en muista kuollaksenikaan mistä meidän tv-taso on. Kurkkasin muutamat sisustusliikkeiden nettikaupat läpi, mutta ei löytynyt nopealla etsimisellä. EDIT: kiitos lukijat, ihanat! Jyskistä on tv-taso :) Sohva on hankittu Suomen Sänkytukusta, sohvapöytä Ellokselta, sohvapöydän päällä oleva metallitarjotin + Kashmir-kynttilä Indiskasta, lattiavalaisin sekä sisustustikkaat  + siinä roikkuva viltti Pentikiltä, tv-tason vasemmalla puolella olevat pikkujakkarat Indiq Livingistä, sen päällä oleva kivilyhty HALI:sta, tv-tason oikealla puolella oleva jakkara Ellokselta, sisustustikkaiden edessä oleva apujakkara IKEA:sta ja niiden vieressä olevat puulaatikot Kodin Anttilasta.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Aika juoksee, pysäytä se

Tällä hetkellä näkee paljon olevan puhetta erilaisista hyvänolon saavuttamisen keinoista, henkisestä hyvästä olosta ja meditaatiosta. Tämä on aihe, jota olen pohtinut parin viimeisen vuoden ajan lähes päivittäin ja sisäiseen hyvään oloon panostaminen ja sen ajattelu on mukana menossa arkena sekä viikonloppuisin. Minusta on hienoa, että tähän asti paljon puhuttujen fyysisen ja ulkoisen hyvänolon rinnalle on nyt otettu esiin myös sisäisen hyvänolon löytäminen ja saavuttaminen.

Nuorena aika kuluu juosten, ja harvoin sitä osaa pysähtyä miettimään ajan kulua, nopean rytmin vaikutusta rutiineihin tai ihan kokonaisvaltaisesti omaan elämään. Mona puhui postauksessaan hyvin tästä aiheesta, ja allekirjoitan sen täysin. Joskus kiire ja hektinen elämäntyyli aiheuttaa sen, että emme muista enää esimerkiksi tiettyjä hetkiä päivästä, kun ne ovat sujahtaneet niin nopeasti ohi rutiinilla. Muutenkin ihmisellä on taipumus unohtaa rutiinilla tehtyjä asioita, ja siitä meille tulee yleensä olo "laitoinhan varmasti kahvinkeittimen pois päältä?" - yleensä olemme sen laittaneet, mutta koska emme muista tehneemme niin, herää vahva epäilys siitä, että kohta koko talo on palanut poroksi ja joudumme taivasalle asustelemaan. Rutiini ja lihasmuisti hoitaa yleensä nämä pienet arjen askareet puolestamme, mutta onko se hyvä asia, että ei muista tehneensä sitä?

Vaikka ajankulun tiedostamista ja hetkeen keskittymistä ei aina voi millään tehdä, on sitä mielestäni hyvä tehdä tieytin väliajoin ja itseensä ja tässä nyt olemiseen kannattaa keskittyä aina välillä. Se, että tiedostat olevasi tässä ja nyt, antaa aivoille pienen hengähdyspaussin opitusta rutiinista ja virkistää mieltä. Lisäksi pysähtyminen rauhoittaa ja antaa turvallisuuden tunnetta. Yleensä aika valuu sormien läpi hiekan lailla, kun ajatukset valtaavat päivän polttavat uutiset, tulevat työjutut, edessä häämöttävä deadline tai vaikkapa viikonlopun tulevat juhlat. Entäs nyt sitten? Nyt on NYT ja joskus se pitää takoa itselleen päähän, elämme paljon tulevassa ja menneessä.

Nyt olen muutaman kappaleen verran paasannut siitä, että pysähtyminen kannattaa, mutta miten se sitten tehdään?

Jokaiselle meistä löytyy varmasti oma tapa, mutta yhden mainitakseni mm. paljon esille nostettu meditaatio  on oikeasti tehokas keino. Moni luulee, että meditoidakseen, tulee nostaa kaapista vähintäänkin joogamatto esiin, laittaa mukavat ja väljät vaatteet päälle ja istua risti-istunnassa tyhjässä huoneessa. Meditoidessa yleensä keskitytään esim. hengitykseen tai keskittymistä yhteen asiaan tai ajatukseen. Tarkoituksena saada normielämän yleinen hälinä ja kiire pois mielestä - edes hetkeksi. Usein tuo hiljainen huone ja hyvät fasiliteetit ovat aloittelijalle (kuten minä) tärkeitä apuvälineitä, mutta kehittyneempi henkilö voi harrastaa meditaatiota vaikka kävellessään kaupungilla tai istuessaan bussissa. Olisipa sitä niin taitava, että pystyisi em. asioihin.

Olen tutustunut meditaatioon vasta ihan hetki sitten, ja sitä ennen ja tälläkin hetkellä olen suorittanut ajassa pysähtymisen ja rauhoittumisen omalla tavallani. Saatan istua sohvalla tai vaikka maata sängyssä ja katselen ympärillä olevaa huonetta, keskityn tähän hetkeen ja siihen, miltä musta tuntuu. Hengittelen rauhallisesti ja saatan kiinnittää huomiota vaikka pallean liikkeisiin tai siihen, miltä tuntuu kun keuhkot täyttyvät ilmalla. Mietin itseäni ja tuntemuksiani, mietin miten hyvä on olla ja yritän sulkea ahdistavat arjen ajatukset pois. Täytän ajatukset hyvillä asioilla, joita yleensä ovat koti, terveys, aviomies, koirat, hyvät ystävät, perhe, jne. Tiedostan, että jokin harmia aiheuttava asia ei ole mitään näiden hyvien asioiden rinnalla ja näin pystyn sulattamaan jonkin negatiivisen asian kokonaan pois mielestäni.

Tässä harjoituksessa mielestäni ykksösijalla ja tärkein asia on asioiden suhteuttaminen. Sen avulla olen päässyt monesta ikävästä ajatuksesta eroon ja se on jännä asia, mutta tunnen, kun hyvä olo valtaa minut. Se tunne tuntuu itselläni konkreettisesti kropassa, yleensä se alkaa alavatsasta ja nousee päähän tai kaulalle asti. En oikein tiedä mistä se johtuu, mutta tämä sama ilmiö on toistunut usein. Rauhallisuuden ja rauhoittumisen tunne. Onnellinen olo. Näitä harjoituksia pari vuotta tehneenä, olen huomannut elämän hidastuvan ja ottavani ajasta kiinni yhä useammin. Pystyn järjestelemään stressiä aiheuttavat, esim. työasiat riviin ja ymmärtämään, että maailma ei kaadu kiireeseen, siitä päästään yli ja eteenpäin.

Jos et tunne haluavasi kokeilla meditaatiota edes sen kevyimmässä muodossa, kokeile tuota mainitsemaani "hyvän olon" harjoitusta ja aikaan keskittymistä. Jossain vaiheessa siitä tulee rutiini ja huomaat tekeväsi sitä automaattisesti, kun sille löytyy sopiva hetki. Tätäkään ei tarvitse tekemällä tehdä, eli ei tarvitse mennä makaamaan sänkyyn, vaan voit tehdä sen silloin, kun luonnollisesti jo siellä sängyssä makoilet. Joskus olen huomannut, että Salkkarit ovat jo puolessa välissä, kun istun sohvalla, tuijotan tyhjää ja mietin elämääni. Siihen uppoutumiseen on ihan mukava havahtua, mutta joskus joudun katsomaan katsomosta koko jakson uudelleen.

Oma sisäinen hyvinvointi on ihan yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää kuin ulkoinen sellainen - anna itsellesi aikaa ja rauhoitu, tunne ja tiedosta itsesi. Jos et ole koskaan pysähtynyt ja kokeillut, tee se tällä viikolla ja saatat yllättyä. Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

lauantai 17. lokakuuta 2015

Sisustus Chill & Nicolas Vahé / Katkarapuleipien resepti




Olen aika ihastunut. Pääsin kokeilemaan Sisustus ChillinNicolas Vahén mielenkiintoisia tuotteita omassa keittiössäni ja samalla sain vastauksen rukouksiini liittyen erääseen ärsytystä herättäneeseen asiaan. Teen mielelläni tarjoiltavaksi esimerkiksi kylmäsavulohesta kotoisasti sanottuna mörsseleitä, jota voi sitten nautiskella esimerkiksi ruisnappien tai ruissipsien kanssa. Lohen ja rapujen kanssa kun puuhastelee, tulee käytettyä jonkin verran myös tilliä. Itse inhoan pilkkoa tilliä veitsen kanssa, koska suoranmallinen veitsi ei toimi mielestäni tarpeeksi hyvin tässä toimenpiteessä. Sen sijaan olenkin käyttänyt fiskarseja asian hoitamiseen, mutta tässä taas ongelmana on ollut liian suuri leikkausjälki, eli en osaa leikata tarpeeksi tiheästi.

Sen vuoksi, mahdollisuuden saadessani, otin innosta pomppien testiin Nicolas Vahén leikkuulauta-veitsisetin. Miten tämä sitten poikkeaa vaikkapa ihan normaalista veitsestä? Antakaas, kun näytän teille :)



Ymmärrättekös? ;) Veistä siis ns. keinutetaan silputtavan raaka-aineen päällä. Täydellinen, kaareva veitsi, jolla saa niin pientä silppua, kuin tarvitsee. Nopea, helppokäyttöinen ja vielä muotokieleltään kaunis väline. Veitsellä saa nopeasti silputtua tillin lisäksi esimerkiksi ruohosipulia, pähkinöitä tai vaikkapa suklaata leivoksiin. Leikkuulaudan kääntöpuolella on kupera osa, jota voi käyttää hyödyksi sellaisten raaka-aineiden kanssa, jotka ei saa päästä karkuun. Itse käyttäisin tätä puolta esimerkiksi juuri niiden pähkinöiden leikkaamiseen.



Ajattelin tässä samalla jakaa teille oikein herkkureseptin, jonka kehittelin. Tutkin muutamaa Skagen -reseptiä ja yhdistelin niistä mieleisen variaation, ja kyllä kannatti - oli sen verran herkkua, että piti syödä kahteen kertaan! ;) Pidemmittä puheitta, tässä tulee ohje, olkaapa hyvät!

TARVITSET:
  • Haluamaasi leipää, itse käytin makeaa maalaislimppua (saaristolaisleivän tyylistä), mutta tähän sopii myös esim. paahtoleipä tai ciabatta - maun mukaan!
  • 200 g katkarapuja (ostin valmiiksikuorittuja)
  • pieni nippu tilliä
  • pieni nippu ruohosipulia
  • 1,5 purkkia Valion Crème Fraichea (n. 225 g)
  • 2-3 tl Dijon-sinappia
  • ripaus suolaa & valkopippuria (itse käytin Nicolas Vahén salt & pepper -sekoitusta)
  • muikun- tai siianmätiä (itsellä oli muikkua)
  • sitruunaa

VALMISTUS:
Sekoita crème fraiche ja sinappi keskenään, lisää silputtu tilli ja ruohosipuli. Mausta makusi mukaan suolalla & pippurilla. Lisää valutetut ja kuivatut ravut sörsseliin ja sekoita.

Leikkaa leivästä reunat pois, asettele seos leipien päälle ja koristele mädillä, sitruunalla & tillillä. Voit myös puristaa aavistuksen sitruunan mehua leipien päälle, kun ne ovat valmiita.

Laita loput seoksesta tiiviiseen, kannelliseen astiaan jääkaappiin ja nauti loppu myöhemmin. Tämä paranee, kun on hetken aikaa vetäytymässä kylmässä. Nam! :)




VERKKOKAUPPA:
Nämä tuotteet löydät Sisustus Chill lifestyle -verkkokaupasta ja se on tarkoitettu juuri sinulle, joka rakastat kauniita asioita ja omaat visuaalista silmää niin kodin, kuin ruoanlaitonkin suhteen! Verkkokaupassa myös pieni, laadukas valikoima vaatteita ja asusteita.

Suosittelen tutustumaan veitsisetin lisäksi erityisesti Nicolas Vahén herkkuvalikoimaan, jonne pääset suoraan tästä: www.sisustuschill.fi/nicolas-vahe-herkut - nämä tuotteet ovat todella hyviä ja vielä kauniissa pulloissa, loistava joululahjaidea esimerkiksi kokkaavalle perheenjäsenelle tai ystävälle :) Niin ihanan kamalalta kuin se kuulostaakin, ihan pian pitää alkaa mietitä joululahjoja!

LIFESTYLE-KAUPPA:
Lisäksi verkkokaupan rinnalle aukeaa pian uusi lifestylekauppa, jossa näitä verkkokaupan ihania tuotteita pääsee hypistelemään paikan päälle livenä. Kannattaa ottaa Sisustus Chill seurantaan Facebookissa, josta avajaisajankohta selviää pian. Kauppa avataan tunnelmalliseen, vanhaan tehdasrakennukseen Lahden läheisyyteen, Villähteelle.



LUKIJAETU:
-15% alennus kaikista Sisustus Chill -verkkokaupan tuotteista
Voimassa 25.10. asti
KOODISI: SYYSALECAVA

Shoppailemaan tästä:

Sisustus Chill Facebookissa:
www.facebook.com/sisustuschill
Sisustus Chill Instagramissa:
@sisustuschill

Postaus on toteutettu yhteistyössä Sisustus Chill -verkkokaupan kanssa.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Koiran koulutuksesta osa 2.

Ensimmäisen osan, jossa kerron yleisiä asioita meidän tavoista ja miten olen opettanut "istu" ja "tassu" -käskyt, löydät täältä. Alla vielä tärkeä ote ensimmäisesta postauksesta.

"Sain taannoin kommenttiboksiin viestin, jossa toivottiin postausta liittyen koiran koulutukseen. En ole tässä asiassa ammattilainen, mutta ajattelin silti hieman valottaa sitä, miten meidän koirat on koulutettu ja jakaa pari meillä hyväksitodettua vinkkiä. Aloittelijoille suosittelen kattavampia opaskirjoja, mutta toivon, että tästä postauksesta joku saa edes hieman ideoita ja vinkkejä oman koiran koulutukseen :) Muistutan vielä, että kaikilla meillä on se oma tapa, ja nämä postauksessa esiintulevat tyylit eivät välttämättä sovi kaikille koirille tai omistajille."

Kun koira hallitsee "tassu" -käskyn, voi sen jälkeen alkaa opettaa muita tassuihin liittyviä käskyjä. Tässä postauksessa kerron, miten meillä on opittu käskyt "koske" ja "läppää".

KOSKE:

"Koske" -käsky ei ole normaalissa arjessa kovinkaan tarpeellinen, mutta jos koiralle haluaa opettaa opettamisen ja osaamisen ilosta muita temppuja, tämä on ihan hauska ja haasteellinen temppu opettaa - tämä voi vaatia hieman enemmän harjoittelua, kuin esim. "tassu". Muistutan vielä, että kerron näitä asioita omasta näkökulmastani, toinen koira voi omaksua tempun ekastakin kerrasta. Mutta here we go, näin meillä opittiin käsky: "koske".

  • Aseta koira istumaan eteesi ja pyydä antamaan tassua muutaman kerran peräjälkeen. Näin koira hoksaa, että nyt on kyse tassuihin liittyvästä harjoituksesta.
  • Tämän jälkeen aseta esim. nyrkki tassun eteen maahan, ja taputa toisen käden sormilla nyrkkiä samalla katsoen koiran silmiin ja viemällä katse nyrkkiin.
  • Kun koiran katse osuu nyrkkiin, taputa nyrkkiä uudelleen ja sano rauhallisesti "koske".
  • Jos koira ei meinaa tajuta mitä haet takaa, voit ottaa koiran tassun käteen ja koskea tassulla nyrkkiä samalla sanoen "koske". Eli näytetään konkreettisesti, mitä harjoituksella haetaan.
  • Tätä harjoitusta tehdään muutaman kerran.

Jos koiran keskittyminen ei riitä ja sen katse harhailee muualle, lopeta harjoitus johonkin temppuun, jonka se jo osaa. Harjoitusta ei ole hyvä lopettaa siihen, että koira vapautetaan ns. palkinnoksi harhailevasta katseesta - vaan koira vapautetaan onnistuneesta tempusta, oli se sitten juuri harjoiteltu tai jokin muu jo osattu. Heti, kun koira on siinä pisteessä, että se koskee nyrkkiä, toisetaan "koske" -käsky rauhallisesti 1-2 kertaa ja tämän jälkeen kehutaan iloisesti ja/tai annetaan makupala.

Kun koira osaa koskea nyrkkiä, voi sen opettaa koskemaan mitä tahansa, mitä sen edessä on. Kaapo koskee tällä hetkellä esineitä ja ihmisiä, jotka ovat sen edessä joko lattialla tai kasvojen tasolla.


LÄPPÄÄ:

"Läppää" -käsky on meillä ollut todella helppo opettaa sekä Kaapolle, että Pilville.

  • Koira asetetaan istumaan eteesi ja käsi viedään "high five" -asentoon koiran kasvojen korkeudelle, tai eri mallisesta koirasta riippuen suurinpiirtein sille kohdin, jolle tassu nousee luonnollisesti.
  • Koske samalla kädellä koiran tassua, vie se koiran eteen ja sano "läppää" (tai esim. high five) iloisella äänellä. Koira läppää innostuneena helpommin, eli koiraa voi tässä kohdin vähän tsempata iloisella äänellä ja silityksellä.
  • Toista tassun kosketusta ja käden vientiä koiran eteen, kunnes koira tajuaa jujun.

Kättä voi myös varovasti heilauttaa vähän eteenpäin, vähän kuin tehden "high five" -liikkeen, mutta hillitysti siten, ettei koira koe käden osuvan kuonoon. Eli ihan vaikka sormien liikuttaminen eteenpäin riittää, kunhan koira tajuaa liikkeen. Käskyä ei kannata toistaa liian usein, vaan pyrkiä toistamaan se silloin, kun koira tekee toivotun liikkeen tai silloin, kun tekee liikkeen ns. koiran puolesta tassusta kiinnipitäen. Tässäkin liikkeessä koiralle voi näyttää konkreettisesti, mitä haetaan takaa ottamalla kevyesti tassusta kiinni ja tuomalla sen vasten omaa kämmentä. Pahoittelut, että toinen temppu jää vähän kuvan ulkopuolelle, mutta ehkä siitä selvän saa :)


Alla ote postaussarjan ensimmäisesta osasta:
"Koskaan ei tule toistaa käskyä kiihtyneesti toistaen useita kertoja, tai sen tarkoitus voi heikentyä ja koira ei välttämättä yhdistä sitä enää itse toivottuun toimintaan. Lisäksi kiihtynyt energia siirtyy helposti ihmisestä koiraan ja on tärkeää olla aina itse rauhallinen ja pitkäjänteinen. Valitse siis kouluttamiselle sellainen hetki, kun tunnet olevasi rauhallinen ja energinen siten, että jaksat tarvittaessa tehdä toistoja useankin kerran."

Vinkkejä koiran koulutukseen: ole rauhallinen, älä kiihdy jos koira ei opi ensimmäisellä (tai toisellakaan) kerralla, älä toista käskyä liian usein tai toistuvasti, ole johdonmukainen, hengitä syvään, tarkastele koirasi energiaa, lopeta harjoitus aina onnistuneeseen ja iloiseen mielentilaan, keskity oman kropan käyttöön sekä äänenpainoon, muista, että sinussa oleva energia voi siirtyä koiraan helposti.

Oma suositukseni on, että kannattaa lukea pentukirjallisuutta ja koulutuskirjallisuutta ja valita niistä omaan käyttöön sopivimmat niksit, koskaan ei tarvitse käyttää vain yhtä tapaa ja omalle koiralle ja itselle sopivat tavat voi poimia monesta vinkistä ja koota niistä hyvän kokonaisuuden juuri itselle sopivaksi.

Miten teillä on opittu temppuja, onko kouluttaminen ollut helppoa vai haastavaa? Mikä on koirasi suosikkitemppu ja löytyykö teidän perheestä jotain erikoistaitoa? :) Mitä haluaisit vielä opettaa koirallesi?

torstai 15. lokakuuta 2015

Pöytätabletti x 6

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni uusien tablettien hankintaa ruokapöydällemme, sillä edelliset ovat jo lähes vuoden vanhat ja sen ovat näköisetkin. Tykkään todella paljon Pentikin tableteista, ja hakusessa olikin samantyyliset, kuin edelliset. Halusin kuitenkin hieman vaihtelua värimaailmaan ja löysinkin mielestäni meille täydellisesti sopivat yksilöt, mistäpä muualta, kuin Pentikiltä! Kassalla sain jännittää hetken, sillä näitä haluamiani löytyi vain viisi kappaletta, mutta onneksi varastossa oli vielä lisää. Viimeksi metsästin kolmesta eri paikasta meidän aiemmat tabletit, nyt pääsi helpommalla!




Tykkään Pentikin muovitableteista siksi, että ne on helppo pestä ja puhdistaa ja ne ovat niin ohuita, että ikään kuin sulautuvat pöytään. Ainoa asia, jota toivoisin näiltä, on parempi kiinnittyneisyys, nyt ne eivät oikein tahdo pysyä paikallaan, jos pöydällä häärää jotain. Jokin, ehkä hieman tahmeampi pinta tai muu ratkaisu voisi olla kiva lisä näihin muuten kivoihin tabletteihin. Hinta on myös mielestäni kohtuullinen, nämä olivat 5,80€ / kpl ja kuuden hengen pöydän tableteille summaksi tulee 35 euroa, joka ei ole paha olettaen, että nämäkin viihtyvät meillä pidemmän aikaa käytössä :) Ja nyt on sitten kahdet, joita vaihdella fiiliksen mukaan. Meiltä löytyy myös kankaisia tabletteja, mutta niissä tuo pysyvyysongelma on suurempi, kun eivät pysy lainkaan suorassa pöydällä. Siksi suosin näitä muovisia tabletteja enemmän.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Alennuskoodi Booztille!

Esittelin toissaviikolla teille Booztin kanssa yhteistyössä kootun minishopin, josta löytyy tämän sesongin suosikkituotteitani. Olen nyt muokannut minishoppia hieman, ja valinnut sinne mm. paljon  lämpimiä neuleita sekä muita ajankohtaisia tuotteita. Minishopista löytyy myös takkeja ja kenkiä syksyyn sekä talveen. Lisäksi valitsin suosikkimallini Guessin uusista laukuista ja pikkujoulukauteen sopivista mekoista. Alla esimerkkejä minishopin tuotteista:



Sain ilokseni tarjota teille -15% alennuksen minishopin tuotteista. Jos haluat käyttää edun, toimi seuraavasti:

  • Kopioi koodi: cava15 ja hyppää minishoppiini TÄSTÄ!
  • Alennuksen saat 14.-15.10. eli ke-to
  • Koodin voi käyttää, kun ostoksien summaksi jää minimissään 49€

Omat syysvaatehankintani ovat onneksi hyvällä mallilla. Viime talvena ostin siistin, mustan villakangastakin ja sain Tuukalta joululahjaksi ihanan huivin, jonka aion kaivaa jo pian käyttöön. Ainoa, mitä tarvitsisin, on nahkasaappaat. Haluaisin löytää ruskeat saappaat, mutta mustatkin ovat tietysti aina klassiset ja hyvä valinta. Neuleita hamstrasin heti elokuussa, kun neulevalikoima oli kaupoissa hyvällä mallilla. Yksi suosikkini takkimalleissa on viittamainen, ja muistinkin juuri, että varastossa odottaa myös ihana Victoria's Secretilta muutama vuosi sitten tilattu takki. Syksy on ehdottomasti pukeutumisen kannalta parasta aikaa, kun saa käyttää kauniita takkeja, ihania saappaita ja lämpimiä asusteita! :)

Toivottavasti tästä on hyötyä syksyn vaatehankintoihin! :) Postaus on toteutettu yhteistyössä Booztin kanssa.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Jotain punaista

Materialisti sisälläni odottaa ilmojen viilenevän, sillä kaapissa odottaa jotain punaista. Ruskean laatikon esiinkaivaminen aiheutti minussa jo viime jouluna kerran koettua intoa. Laatikosta paljastui muhkea, pehmeä huivi, jonka aion kietoa kaulalleni heti, kun ilmat sen sallivat. Onneksi siihen ei  pitäisi mennä enää kauaa.

Olen kuullut LV:n huiveista usein huonoa, ja varsinkin shawleissa materiaali menee kuulemma nopeasti huonoksi. Siksi olin iloninen, kun paketista paljastui jokin muu huivi, kuin shawl. Ja aionkin pitää tästä hyvää huolta - sillä tämäkin materiaali menee kyllä nopeasti huonoksi, jos osuu esim. tarrakiinnityksen karheaan puoleen tai jää kiinni johonkin terävään. Merkki ei paranna materiaalia vahingoittumattomaksi. Tämä huivi on 94% villaa ja 6% silkkiä.



Mulla on ollut tässä pari vuotta taukoa, että en ole hankkinut mitään uutta merkkituotetta ja se on ollut hyväksi. Parin vuoden aikana olen hankkinut vanhoille, ns. turhille tuotteille uuden kodin ja jättänyt vain ne suosikit ja käyttötuotteet itselleni. Nyt näitä omia käyttötuotteita ja ehkä joskus tulevaisuudessa tulevia uusia hankintoja osaa taas arvostaa eritavoin. Materiaankin voi turtua ja se ei ole mielestäni terveellistä. Koskaan ei saisi pitää mitään hienoa oletusarvona. Tottahan toki se on ihanaa, jos pystyy hankkimaan jotain uutta ja kivaa usein, mutta se on fakta ainakin omalla kohdallani, että niiden saaminen ei tunnu enää yhtä hyvältä, jos niistä tulee ns. arkipäivää.

Mikä on sinun materialistinen haaveilun aiheesi tällä hetkellä, onko se ehkäpä jokin merkkituote? :)

Mulla on ollut jo useamman päivän, varmaan viikon ajan ihmeellinen semi-flunssa päällä - nenä on tukossa ja aivastuttaa. Silti ei ole yhtään kipeä olo, ja olenkin silti käynyt lenkillä ja salilla. Inhottavaa vaan, kun koko ajan pitää niistää, mutta silti tauti ei tule päälle kunnolla ja tätä myötä ei myöskään lähde pois. Toivotaan, että ei tarvitsisi enää kuluttaa montaa rullaa paperia niistämiseen! Oletteko te pysyneet terveinä tänä syksynä? :)

Edit: laitoin blogikirppikselle Guess kaulakorun, yhden mekon sekä Liu Jo laukun :) Kurkkaa tästä.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Koiran koulutuksesta osa 1.

Lähipäivinä blogin sisältö on ollut varsin koirapainotteinen, mutta ei hätää, tällä viikolla on tulossa muitakin aiheita :) Sain taannoin kommenttiboksiin viestin, jossa toivottiin postausta liittyen koiran koulutukseen. En ole tässä asiassa ammattilainen, mutta ajattelin silti hieman valottaa sitä, miten meidän koirat on koulutettu ja jakaa pari meillä hyväksitodettua vinkkiä. Aloittelijoille suosittelen kattavampia opaskirjoja, mutta toivon, että tästä postauksesta joku saa edes hieman ideoita ja vinkkejä oman koiran koulutukseen :) Muistutan vielä, että kaikilla meillä on se oma tapa, ja nämä postauksessa esiintulevat tyylit eivät välttämättä sovi kaikille koirille tai omistajille.

Olen aina uskonut kehun, kosketuksen ja namupalan voimaan palkitsemisessa. Monesti olen huomannut, että iloisella äänellä annettu kehu ja taputus on jopa parempi palkkio, kuin namupala. Varsinkin Kaapo on aina ollut enemmän huomion, kuin namupalojen perään. Pilvi taas on innokas saamaan mitä tahansa palkkioita, mutta namupalat taitavat viedä voiton meidän herkkupepulla ;) Oman koiran tuntemus on heti alkuun hyvä ja tärkeä asia, jotta löytää oikean palkitsemismuodon.

Aloitetaan ihan alkumetreiltä, eli koiran kotiinsaapumisesta. Meille molemmat koirat ovat tulleet pentuina, 7 -viikkoisina. Koira tutustuu ensimmäiset päivät kotiin ja uuteen ympäristöön, mutta samalla on hyvä aloittaa rajojen vetäminen vaikka jo heti toisesta päivästä alkaen. Toki kannattaa tutkia koiran käytöstä, jos se on vielä ihan pihalla ja raukka uudessa paikassa, voi koulutuksen aloittaa kevyesti leikin lomassa. Sekä Kaapo, että Pilvi ovat molemmat osanneet jo peruskäskyjä ensimmäisten viikkojen aikana, ollessaan uudessa kodissa. Kaapon ensimmäiset "temput" olivat istu, tassu ja maahan. Myös paikallaoloa harjoiteltiin ja tietenkin luoksetuloa. Mutta se, miten niitä harjoiteltiin, selviää seuraavaksi.

ISTU: koiralle istuminen on luonnostaan helposti tapahtuva ele, ja koira yleensä istuukin, kun sen pään yläpuolelle vie namupalan tai lelun. Heti, kun koira istuu, sanotaan rauhallisesti ja jämäkästi "istu". Eli käsky annetaan heti, kun koira tekee toivotun asian.

Jos koira ei istu luonnostaan, voi koiran pään päällä pitää namupalaa tai lelua ja toisella kädellä painaa kevyesti koiran takapuolta alaspäin kohti istuma-asentoa, ja toistaa käskyn "istu" rauhallisesti ja päättäväisesti kerran tai kaksi kertaa. Jos koira ei vaikuta vastaanottavaiselta, voi harjoituksen lopettaa, vaihtaa toiseen ja jatkaa myöhemmin uudelleen.

TASSU: mielestäni "tassu" -käskyn ja muut tassuihin liittyvät käskyt (läppää, koske) on hyvä opettaa sen jälkeen, kun koira hallitsee käskyn "istu" perusteellisesti. Tassun opettaminen on mielestäni yksi helpoimmista "tempuista", joita koiralle voi opettaa. Tassu -käskyssä yhdistyy usein itse käsky ja käsiliike. Ota koitan tassu käteesi ja sano jämäkästi ja rauhallisesti "tassu".

Seuraa koirasi katsetta ja katso, suuntaako koira katseensa tassuun. Jos näin tapahtuu, on se merkki siitä, että koira yhdistää sanan tassuun. Tässä kohdassa voi myös puristaa kevyesti tassua ja sanoa uudelleen "tassu". Tätä liikettä toistetaan rauhallisesti muutaman kerran, kunnes tassua ei enää oteta käteen, vaan käsi viedään tasun eteen ja annetaan koiralle mahdollisuus antaa tassu kädelle itse. Jos koira ei tajua jujua, voi tassua koskettaa kädellä hieman ja toistaa käskyn "tassu". Tätä kakkosvaihetta voi myös toistaa muutaman kerran, jälleen rauhallisesti ja harjoituskerran toisesta selkeästi erottaen esim. ajalla tai istuttamalla koira uudelleen eteesi.


Vinkki: koskaan ei tule toistaa käskyä kiihtyneesti toistaen useita kertoja, tai sen tarkoitus voi heikentyä ja koira ei välttämättä yhdistä sitä enää itse toivottuun toimintaan. Lisäksi kiihtynyt energia siirtyy helposti ihmisestä koiraan ja on tärkeää olla aina itse rauhallinen ja pitkäjänteinen. Valitse siis kouluttamiselle sellainen hetki, kun tunnet olevasi rauhallinen ja energinen siten, että jaksat tarvittaessa tehdä toistoja useankin kerran.

Myös koiran energiatasoja kannattaa tutkia, ennen koulutushetken aloittamista. Omasta mielestäni paras hetki kouluttamiselle on, kun koira on purkanut suurimman osan energiastaan esim. leikkimiseen, mutta myöskään väsyneen koiran koulutus ei usein johda toivottuun lopputulokseen. Jokainen tuntee oman koiran parhaiten ja näitäkin hetkiä voi testailla ja tutustua rauhassa ennen koulutuksen aloittamista. Lisäksi pentua ei kannata kouluttaa jos se on juuri syönyt, sillä silloin ajatukset ovat usein siinä seuraavassa luonnollisessa asiassa, eli kakkaamisessa tai pissaamisessa.

Käskyjen lisäksi, olen tehnyt lisäharjoituksena pelkkien käsimerkkien opettamista. Olen heti alusta alkaen yhdistänyt käskyn ja käsimerkin "temppuihin" ja jossain vaiheessa testasin pelkän käskyn tai käsimerkin käyttämistä. Jos koira ei heti hoksaa pelkkää käsimerkkiä, voi käskyä alkaa sanoa hitaasti ja rauhallisesti aloittaen ihan käskyn ensimmäisestä tavusta. Esimerkki: käsimerkki käskylle "maahan" menee meillä siten, että pidän käsivartta ja sormia suorana, kämmen kohti lattiaa ja lasken kättä alaspäin hitaasti. Jos tämä ei tepsi, sanon "maahan" -käskystä vain sen ensimmäisen tavun: "maa..." ja tässä kohtaa yleensä koira jo tajuaa, mitä olet sanomassa. Seuraavalla kerralla voi kokeilla pelkkää käsimerkkiä. Tässäkin, kuten kaikessa, toistot ja rauhallisuus palkitaan. Pelkästään käsimerkkien läyttöä kannattaa alkaa harjoitella vasta, kun koira hallitsee käskyn + käsimerkin yhdistelmän kiitettävästi.

Alla koottuna vielä Kaapon ja Pilvin hallitsemat käskyt ja käsimerkit (toivottavasti muistin kaikki):

Kaapon (4 v.) tällä hetkellä hallitsemat käskyt: istu, maahan, tassu, läppää, seiso, paikka, tänne,   alas, pois, mene, mene sinne päin (=pakittaa taaksepäin pari askelta), ota, odota, sivulla, kuono (= painaa kuonon maahan tai esim. tasolle), koske (= koskettaa tassulla esim. osoitettua esinettä), käänny, ympäri, väistä, tälle puolelle (= esim. jos haluan Kaapon toiselle puolelle kävelytietä)
Kaapon tällä hetkellä hallitsemat käsimerkit seuraaville käskyille: maahan, läppää, seiso, paikka, tänne, mene, mene sinne päin, käänny, väistä

Lisäksi Kaapo tietää mitä tarkoitan, kun kysyn "haluatko ruokaa, onko nälkä?", "mennäänkö ulos / ulos?" ja usein jos Kaapo tulee viestittämään, että hän haluaa jotain, nousen seisomaan, levitän kädet ja sanon "näytä mammalle mitä haluat" ja sitten Kaapo menee esim. ruokakupille tai eteiseen ovelle tai vaikka istuu pöydän viereen ja katsoo pöydällä olevaa lelua tms.

Pilvin (7 kk) tällä hetkellä hallitsemat käskyt: istu, maahan, tassu, läppää, paikka, tänne, pois, alas

Koiran kanssa puuhailu ja päivittäinen koulutus ja opittujen käskyjen ja temppujen ylläpito auttaa sekä omaa arkea, että antaa koiran aivoille virikkeitä - aivojumppaa on joskus sanottu jopa liikuntaa tehokkaammaksi "väsytyskeinoksi", eli päivittäisen ulkoilun lisäksi kannattaa harjoitella tottelevaisuutta ja temppuja aktiivisesti. Näillä vinkeillä olen itse toiminut ja ollut tyytyväinen koirien tämänhetkiseen "tasoon" kotikoirina :)

Tätä kirjoittaessani tajusin, että en saa tätä koko aihetta millään mahtumaan yhteen postaukseen, joten jaan tämän muutamaan osaan. Toiveita ja kysymyksiä saa esittää, jos niitä tuli mieleen postauksen aikana! :)

lauantai 10. lokakuuta 2015

Jos metsään haluat mennä nyt...

Mamma on laulellut tuota omituista kappaletta jo moneen otteeseen. Ilmeisesti Pilvin ja mamman metsäretki sai sen aikaan. Jotenkin se on ollut muutenkin todella hyvällä tuulella, ja päätin, että jos metsässä tulee iloiseksi, niin minäkin tahdon sinne! Siispä pyysin, ja mamma nappasi hihnan käteen ja sinne me painuttiin, mehtään.



Ilma tuoksui ihanalle, samalla niin raikas ja kirpeä, samalla niin moni tuoksu kantautui nenääni. Parhaita on toisten koirien jätökset, mutta jostain syystä mamma aina kieltää tomerasti niiden kohdalla haistelun - ei kai se ole niin vakavaa, jos toisen kakkaa vähän osuukin nenänpäähän? Sehän on ihan parasta!





Vaikka pissa-kakkajutut uppoaakin hyvin, miksi pitää kuvata juuri, kun on pissaushommat tehty? Vaikka oltiin metsässä kahden, olisi aika noloa, jos joku näkisi mitä mamma oikein puuhaa. Toisaalta ymmärrän, että väkisinkin kameraan tallentuu pissajuttuja, koska jokainen puu on merkattava varmuuden vuoksi. Tämä on nimittäin minun mehtä.

Yritettiin leikkiä piilosta, mutta näyin kuulemma ihan selvästi heinän seasta. Omasta mielestä se oli loistava piilottelupaikka. Mamma nappasi puusta tipahtaneen oksan, ja lähdin innoissani jahtaamaan sitä - ja sain kiinni! Harmi vaan, että oksat pysyvät ehjinä näissä hampaissa ehkä sekunnin. Sitten on taas aika etsiä muuta puuhaa.



Tällä kertaa mamma ei luopunut kepistä niin helposti, joten ajattelin että nämä typerännäköiset temput auttaisi asiaa. Jouduin tekemään vaikka mitä, mutta vihdoin sain kepin itselleni. Sekunniksi.




Parasta metsässä on se, kun saa juosta vapaasti vähän pidemmälle kuin hihnassa, mutta pidän kyllä aina silmällä, ettei mamma jää liian pitkän matkan päähän minusta. Pitäähän sitä jonkun vahtia, ettei karkaa omille teilleen. Parasta on se, kun mamma on niin iloinen mennessäni katsomaan, että se on vielä lähellä. Mamma yrittää aina tarjota herkkuja palkkioksi, mutta paras palkkio on kyllä ne ihanat kepit. Niitä on niin kiva mutustella.



Kuten silmistä näkee, juoksentelu ja riehuminen on rankkaa puuhaa ja nyt kyllä maistuisi päiväunet. Kiitos mammalle kivasta lenkistä, välillä on hauskaa olla ilman sitä vauva-Pilviä, kun saa mennä ja touhottaa ihan rauhassa. Mennäänhän taas pian, mennäänhän?

Mukavaa ja energistä lauantaipäivää kaikille! :)

perjantai 9. lokakuuta 2015

Metsäretki

Eilen aamulla, kun maassa oli vielä routa, kävin Pilvin kanssa kävelyllä läheisessä metsässä ja kallioilla. Tämä on meidän vakkaripaikka, jossa Kaapo on saanut nuuhkia ja kiipeillä rauhassa, mutta keskikesällä sinne ei pääse, kun kasvillisuus ottaa vallan - siksipä syksyn tullen onkin ihana saada taas vakkaripaikka takaisin tällaisia metsäretkiä varten.

Pilvi pääsi eilen tutustumaan kunnolla ensimmäistä kertaa paikkaan ja ilme oli vakavana kaikesta uudesta ja ihmeellisestä. Nyt on kaunis aika, kun aurinko paistaa kirkkaasti, osa kasvillisuudesta on vielä vihreää ja osa kelta-oranssia - mikään puu ei ole vielä täysin paljas ja routa tuo oman kauneuden maahan. Vaikka usein olen valitellut haluavani asua ulkomailla, on se Suomen luonto vaan niin kaunis.




En ole katunut hetkeäkään sitä, että päätimme muuttaa betoniviidakosta vehreämmälle alueelle - juuri eilen anopin kanssa juteltiin, kuinka ihanaa on asua luonnon ja järven lähellä. Joskus on tutkittu, että suomalaisen unelmapaikka asua on "keskellä kaupunkia, järven rannalla" -ja tälle on naurettu kautta aikain. Mutta meillä se toteutuu kyllä yllättävän tarkasti, lyhyt matka lähes kaikkialle ja silti saadaan nauttia luonnon tuomista eduista. Ja mikä parasta, koirille tämä on ihan luksusta.

Tulin juuri salilta, mulla oli mukana mun ja Tuukan hyvä ystävä Joni, joka näytti vähän miten laitteita käytetään ja mitä kannattaa tehdä milläkin + tutustutti myös vapaisiin painoihin. Oli kyllä kiva käydä sellaisen henkilön kanssa, joka oikeasti tietää mitä tekee. Yksi pappa tuli kysymään Jonilta, onko hän kohta vapaa - taisi näyttää personal trainerilta, enkä ihmettele :D Jatkossa on sitten mukavampi mennä tutustumaan itsenäisesti enemmän laitteisiin + muihin juttuihin, kun tietää jo vähän perusteita. Nyt on mukava aloittaa viikonloppu hyvillä mielin, ja huomenna on tiedossa ystävän illallissynttärit, kivaa siis tulossa. Oikein mukavaa ja energistä viikonloppua teillekin! :)

torstai 8. lokakuuta 2015

Musta kuin eebenpuu

Tein eilen silmämeikin aiemmin mainitsemillani Pieces meikeillä. Löysin Vero Modan Pieces -osastolta ensimmäistä kertaa tämän merkin meikkejä, ja koska utelias olen, ostin muutaman testiin. Mukaan lähti musta luomivärikynä, musta luomiväri sekä kulmakynä.

Kulmakynä tuntui heti ensikosketukselta omituisen pehmeältä ja "kostealta", tykkään, että kulmakynä on kova, jotta sillä saa aikaan terävät linjat ja tarkat vedot. Testasin kulmakynää ja se ei ollut minulle lainkaan hyvä. Koostumus on todellakin liian kostea, ja sillä ei saa aikaan siistiä jälkeä. Toki tämä voi toimia jollekin toiselle paremmin, mutta omaan käyttöön tuo tuote ei jää. Sen sijaan luomivärit olivat yllätys, niistä lisää alempana.

Intensiivisen meikin tekoon on hyvä käyttää useampaa tuotetta. Toki on varmasti olemassa tarpeeksi pigmenttisiä mustia sävyjä suoraankin, mutta itse koin, että tässä meikissä tuo kahden tuotteen ja eri koostumuksen käyttö oli hyvä asia. Luomivärikynä oli hieman kostea, voidemainen, kun sen levitti luomelle. Pigmentti ei ole itsessään syvä musta, vaan se kuultaa hieman läpi.

Luomivärikynän päälle taputtelin sormin mustaa luomiväriä ja päälle vielä sudin siveltimellä lisää väriä. Alaluomelle käytin ohutta sivellintä ja kostutin siveltimen kärjen veteen, jonka jälkeen otin siveltimeen luomiväriä. Kun sivellintä kostuttaa hieman, luomiväri ei karise niin helposti poskipäille.  Luomivärin jälkeen lisäsin nestemäisen eyelinerin yläluomelle ja kajalin alaluomen vesirajaan.  Ripsarit alaripsiin ja vielä lopuksi pientä häivytystä luomiin ja meikki on valmis.




En usko, että lähtisin tässä meikissä roskakatosta pidemmälle - en tunne oloani lainkaan kotoisaksi, joka kuulostaa kieltämättä oudolta, sillä minulla on tapana muutenkin meikata tummasti. Tuo, että koko luomi on musta ja todella tumma, tekee olon omituiseksi. Olisiko tästä siis Halloweeniksi meikki-ideaa? ;) Edit: ja niin kävi kuin kävikin, että sain soiton ja jouduin lähteä hakemaan sukulaista sairaalalta tässä meikissä :'D Juuri kun kirjoitin, että en lähtisi minnekään. Noh, en saanut ainakaan mielestäni kummallisia katseita, joten kai se meni ihan hyvin!


Tällaista tuli testattua eilen, tuli sekin todistettua, että minullekin voi löytyä liian tumma silmämeikki! ;) Millainen on teidän vakio silmämeikki? Eroaako arki- ja viikonloppu toisistaan? Voisitko käyttää tällaista syvän mustaa silmämeikkiä joskus? :)

Mukavaa, pirtsakkaa päivää kaikille!