sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Granny to be

Heh, otsikointi olisi varsin huolestuttava, jos se tarkoittaisi sanomaansa kirjaimellisesti. Tällä kertaa se tarkoittaa kuitenkin hiustyyliä, joka on varsin suosittu tällä hetkellä, ja oikeastaan ollut jo jonkin aikaa. Kuten moniin muihinkin, myös tähän "trendiin" tulen hieman hitaasti, takaoven kautta. Ajatus muuttumisleikkiin lähti oikeastaan liian ihanista Instagram-kuvista, joita feediini satelee päivittäin monia. Seuraan useampaa hiuksiin painottuvaa Instagram-tiliä ja niissä tämä ombre hair on hyvin yleinen tyyli, joka vastaan tulee.

Oma ensimmäinen haaveeni oli saada hiuksista sellaiset, joissa tyvi olisi musta aika pitkältä alueelta siten, että kun laitan ponnarin tai nukkuran, koko päätä myöten menevä hiusalue olisi musta. Ja siitä alaspäin hiukset lähtisi sitten liukumaan ruskean kautta granny-harmaaseen. Jopa sinertävä lopputulos olisi ollut mieluinen, mutta kampaajani pudotti minut heti alkuun maan pinnalle, ja kertoi, että siniseen väriin tarvitaan vitivalkoinen pohja, jota minun pikimustalla, punapigmenttisellä hiuksellani on mahdoton saada. Eipä siinä mitään, harmaa kuitenkin oli mahdollinen saada ja eikun tuumasta toimeen.

Tehtiin latvaan kaksi kertaa vaalennus peräkkäin ja sen jälkeen laitettiin värisekoite, jonka tuli taittaa alimmista, eli vaaleimmista latvoista punaisuus pois lähes kokonaan ja tilalle tulisi harmaata. Hieman ylempänä latvoissa oli tiedossa, että punaisuus jäisi jollain tavalla eloon, koska hius vaalentui luonnollisesti vähemmän hiuksen keskiosasta.

Lopputulos oli kuin olikin mieluinen ja kivan erilainen, tällaista ei ehkä ihan joka naisella tule vastaan. Pikimustaan tottuneena pieni vaihtelu virkistää paljon. Sovittiin kampaajani kanssa, että katsotaan minkälainen hius on ensimmäisen pesun jälkeen ja sitten tehdään jatkosuunnitelma. Itse tykkään tästä jo todella paljon, kampaajani toivoi, että taitettaisiin vielä enemmän punaisuutta pois ja koitetaan saada harmaa alue suuremmaksi. Katsotaan miten tukkaprojekti jatkuu, mutta nyt mennään hetken aikaa semi-grannyna.



Eilen, lauantaina käytiin Tuukan kanssa joululahjaostoksilla ja reissu olikin todella onnistunut. Yleensä ensimmäinen lahjanhankintareissu on tuskainen, kun ei tiedä vielä lainkaan mitä haluaisi kenellekin hankkia, mutta nyt mentiin ihan rennolla meiningillä ja lopputulos oli hyvä. Katseltiin rauhassa erilaisia tavaroita ja tarjontaa, ja aina kun joku näytti joltain lahjansaajalta, mietittiin homma tai paketti kuntoon ja edettiin siitä. Löydettiin melkein kaikille perheenjäsenille lahjat, ja nyt suurin stressi on pois.

Stressistä puheen ollen, on ollut todella rento viikonloppu tuolla pääkopan sisällä. Luulisi, että nyt kun uusi työ on alkamassa, aivoissa kehittyisi pieni stressinpoikanen, mutta olen osannut ajatella asian todella loogisesti ja rennosti. Tiedän mitä alan tekemään ja homma on ns. hanskassa. Eniten tässä jännittää uudet työkaverit ja muutenkin uuteen työyhteisöön tutustuminen - ja tämä pelkästään hyvällä tavalla. Innolla odotan tulevaa, sormet syyhyää jo ja on ihan päästä takaisin "sorvin ääreen".

Eilen ystäväni kutsui meidän tyttöporukkaa luokseen iltaa istumaan, ja päätin itsekin mennä hieman kilistelemään uuden työn kunniaksi. Osa tytöistä lähti vielä jatkamaan iltaa keskustaan, mutta itse päätin tehdä fiksun liikkeen ja siirtyä kotiin ja ottaa kunnon yöunet. Tämä flunssanpoikanen on edelleen hieman päällä, enkä siksikään uskaltanut lähteä viipottamaan pitkin keskustaa. Ensi viikolla pitää olla skarppina ja kunnossa ottamassa uutta työtä vastaan. Sanoinko jo, kuinka iloinen olen?! :)

Miten teidän viikonloppu on sujunut? Onko siellä suunnalla hiushaaveita? Mukavaa viikonvaihdetta!

PS. jos et jo seuraa, niin laitahan Instagramini seurantaan, siellä on mm. kuva hiusprojektin keskivaiheilta, kun vasta vaalennukset oli tehty. Tilin löydät nimellä @cavagram2

lauantai 28. marraskuuta 2015

"Happiness is the new black"

Näin sanoi erään aikuisten sihijuoman korkki, joka aukesi eilen illalla Salkkareita katsellessani. Istuin sohvalle, heitin jalat pöydälle ja nautin rauhasta. Olo oli väsynyt, levollinen ja onnellinen. Päivä oli eittämättä paras aikoihin. Aamu alkoi aikaisella herätyksellä ja suuntasin kohti ystäväni kampaamoa. Mutta enpäs ehtinytkään perille asti, kun puhelimeni soi ja suuntaan tuli pieni muutos.  Kävin eräässä paikassa tapaamisessa toistamiseen, ja tapaamisen jälkeen suuntasin suoraan kampaamon tuoliin. Ilmassa oli jännitystä, eikä eniten siksi, että ystäväni oli aloittamassa (ainakin omassa mittakaavassani) suurehkoa muodonmuutosta hiuksiini. Enemmän jännitystä loi ilmaan tuo aamuinen tapaaminen, josta minulla oli todella hyvä mieli ja kovat toiveet. Siinä leviteltiin värejä hiuksiini, kun puhelin pirahti jälleen soimaan, ja sain kuulla parhaat uutiset pitkään aikaan.



Olin saanut uuden, mielenkiintoisen ja haastavan työpaikan. Taisin vahingossa kiljahtaa puhelimessa, eikä se jäänyt viimeiseksi eilisen päivän aikana. Olo on täydellisen onnellinen, tuntuu kuin tasapaino olisi palannut elämääni - saan arkirutiinin takaisin ja mikä parasta, olen työstä todella innoissani ja motivoitunut. On mahtavaa päästä olemaan taas osa työyhteisöä ja tutustua uusiin ihmisiin. Tämä koko tapahtuma kävi niin nopeasti, että en miltein ehtinyt kissaa sanoa. Hyvät asiat tulevat joskus odottamatta, viimeistään nyt allekirjoitan tuon sanonnan paikkansapitävyyden.

Happiness is the new black - hauska sattuma, että tämä tapahtui juuri Black Friday:na. Haluaisin vielä tähän loppuun kiittää kaikkia teitä ihania lukijoita ja läheisiä, jotka olette tämän vajaan kolmen kuukauden ajan seuranneet ajatuksiani työstä ja sen olemattomuudesta, tsempanneet ja kommentoineet - teistä on ollut suuri apu ja tuki vaikeassa tilanteessa. On niin hienoa nähdä, kuinka hyvät ihmiset ovat toistensa tukena ja jaksavat kannustaa ja tuoda positiivisuutta muiden elämään. Täällä on nyt todella onnellinen nainen, täynnä tarmoa ja inspiraatiota.

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille! Me lähdetään pian kaupoille tonttuilemaan Tuukan kanssa. Palataan pian! :)

torstai 26. marraskuuta 2015

Pönttöni mun

En tiedä miten se tapahtui, mutta rakastuin palavasti lasipönttöön. En sano sitä ruukuksi, koska se on meillä eri tarkoituksessa. Tosin, eipä se kyllä ole myöskään pöntön asemassa, joten ehkä tuota nimeä voisi miettiä toisen kerran ;) Pönttö ei myöskään anna oikeutta sen kauneudelle ja ilolle, jota se silmälle luo. Onneksi esineillä ei ole tunteita.

Ostin tuon ihanan kapistuksen tietämättäni, mihin käyttöön se tulisi. Yhtään ruukkua kaipaavaa kukkaa ei talossamme ollut, joten kokeilin miltä paristokäyttöiset valot näyttäisi sen sisällä. Ja sinne jäivät, tykkäsin niin kovasti siitä miten kauniisti valo tulee epätasaisesti maalatun lasin läpi. Valoja mietinkin jo hetken aikaa kaupassa tätä ostaessani, mutta en ollut varma toimisiko idea - ja hyvin näytti toimivan. Toi tuo on illalla ja pimeällä eniten edukseen, mutta kyllä se päiväsaikaankin toimii oikein kivasti.

ruukku - Ihana Kukkanen / valot - Indiska

Toisaalta nämä tällaiset "pöntöt" ovat kivan monikäyttöisiä, ehkä keväällä isken siihen orkidean..jonka todennäköisesti tapan taas. Mutta toivossa on hyvä elää, vai mitä?

Viikko on hurahtanut jälleen kovaa vauhtia, tänään onkin pitkästä aikaa kiire päivä - joten toivottelen kaikille hyvää torstaita ja palataan huomenna aamulla.. Black Friday is coming! ;)

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

MAKIASH by models



Ellos, tuo meille kaikille tuttu verkkokauppa. Jollekin tulee ensimmäisenä asiana mieleen Elloksesta kodin sisustus ja toiselle ehkä vaatteet ja asusteet. Mutta tuleeko kenellekään Elloksesta puhuessa ensimmäisenä mieleen kosmetiikka? Noh, eipä tullut minullekaan, kunnes minun tietämättömyyttäni valotettiin. Ja kun sitten klikkailin itseni Elloksen kosmetiikkaosastolla, olin äimistynyt. Totaalisen äimistynyt.

Kauneusosasto on nimittäin VALTAVA! Siellä on paljon meille kaikille tuttuja tuotemerkkejä, mm. Anastasia Beverly Hills (ja merkin tunnetut kulmatuotteet!), Essie, Tweezerman, oma supersuosikkini IsaDora, Maybelline sekä bareMinerals. Ja tässä vain muutama mainitakseni..

Sain testata itselleni uutta meikkibrändiä, jonka nimi on MAKIASH. MAKIASH on huippumallien kanssa yhteistyössä kehitetty tuotemerkki, ja tuotteissa on kiinnitetty huomiota kestävyyteen ja laatuun. Brändi tekee kokoajan yhteistyötä mallien kanssa, jotta tuotteen arvot pysyvät kohdallaan ja tuotekehitys edistyy taukoamatta.


Valitsin testiin MAKIASH luomiväri-trion sävyssä Desert Storm. Luomivärin löydät täältä. Lisäksi valitsin kaksi meikkipussini tärkeintä tuotetta, vedenkestävän kajalin sekä eyelinerin. Ja nyt onkin pakko kehua tuota eyelineria, nimittäin en ole koskaan törmännyt näin vakaaseen terään. Tussimainen terä, mutta kovempi - tällä saa todella tarkkaa jälkeä. Kyseessä onkin huopaterä, josta en ole aiemmin kuullut. Hintaa tuotteella on 16,90€, joka on mielestäni hyvin kohtuullinen laatuun nähden. Lisäksi tuote kuivuu heti, joten se ei pääse leviämään kuten nestemäiset eyelinerit yleensä.

Olen nyt käyttänyt tuota huopateräistä eyelineria viitisen kertaa ja pysyvyys on ihan omaa luokkaansa. Edes silmien sisänurkkien rajaus ei lähde päivän / illan mittaan, joka minulla ainakin lähtee aina ensimmäisenä, koska silmät luonnollisesti erittävät vettä pitkin päivää - varsinkin näin kylmällä ilmalla. Pikkujoulumeikin pelastus on siis tässä, suosittelen todella lämpimästi ja aion ostaa tätä tuotetta itselleni jatkossakin. MAKIASH Perfection eyelinerin löydät Elloksen verkkokaupasta täältä.

Postaus on toteutettu yhteistyössä Elloksen kanssa, ja tuotteet on saatu testiin Elloksen verkkokaupasta.

tiistai 24. marraskuuta 2015

FROSTY



Tänään aamulla oli todella kaunista. Ulkona oli huurteista ja kasvit, talojen seinät ja postilaatikot oli ihanasti huurteessa tai niissä oli kuurankukkia. Käytiin Pilvin kanssa metsässä kävelyllä ja typykkä oli innoissaan huurteisista vaahteranlehdistä ja heinistä. Valkoinen maa on niin kaunis, vaikka olisikin vain ihan ohut lumipeite, se tuo tunnelmaa talveen. Olisipa jouluna edes tämän verran valkoista maassa.




Meidän parvekkeen valot tuli taas ihan uudella tavalla esiin, kun taustalla olevat parvekkeen lasitkin olivat ihan kohmeessa, eikä niistä nähnyt melkein ollenkaan läpi. Jostain syystä olen aivan rakastunut tähän alkutalveen ja on ollut niin hyvä fiilis, etten muista koskaan kokeneeni samaa edellisinä talvina. Ehkä se loppukesän "masennuskausi" sitten tuli tarpeeseen ja nyt osaa taas nauttia kaikesta ihan eri tavoin. Ja tuolla masennuskaudella tarkoitan sitä hetkeä, kun kuulin että työt loppuu, oli ollut huono kesä ja syksy oli tulossa ihan liian pian jne. Siitä pääsi kuin pääsikin yli ja tässä ollaan, sydämiä silmissä ja ihan erilainen olo kaikin puolin.

Ajateltiin ensi viikonloppuna mennä Tuukan kanssa joululahjaostoksille, tai ainakin etsimään ideoita. Sitä seuraavat viikonloput menevätkin erilaisissa pikkujoulumeiningissä jossain ihan muualla kuin kotona. Itsenäisyyspäivän viikonloppu vietetään tyttöjen kanssa Tampereen lähellä ja sitä seuraavana viikonloppuna onkin aika suunnata Tukholmaan ja risteilylle, sieltäkin voi tehdä hyviä joululahjalöytöjä. Yleensä olen lähtenyt shoppailemaan lahjoja veronpalautusviikonloppuna, mutta se on puhdasta kidustusta itselle, kun siellä on tosiaan muutama muukin kuluttamassa takaisin saamiaan lainarahoja ;)

Milloin muuten teillä hankitaan lahjat, pikku hiljaa vai yhdellä rytinällä?

Mikä on elämän tarkoitus?

Sain mielenkiintoisen haasteen, jossa ei puhutakaan ihan kevyistä asioista. Pidemmittä puheitta, aloitetaan.

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Kiitollisuus on asia, joka on mukana jokapäiväisessä elämässäni. Muutaman vuoden sisään olen oppinut pitämään sen läsnä ja miettimään aina aika ajoin, mistä olen kiitollinen. Ja vastaus on, että todella monesta asiasta. Terveys, tuo tärkein arvo kaikista, on asia, josta jaksan kiittää joka päivä. Lisäksi elintaso (ruoka, juoma) on sellainen, mistä pitää aina olla kiitollinen. Upeat ystävät ja läheiset tulevat tietenkin myös heti kärjessä ja erityisesti niin rakas aviomies. Karvalapset ja niiden terveys on toki myös hyvin tärkeää ja herättää kiitollisuutta. Kyllä ne kiitollisuuden aiheet taitavat pyöriä niiden perusarvojen ympärillä paljolti. 

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Tämä kysymys on todella vaikea ja ristiriitainen. Toisaalta, haluaisin sanoa, että kaikella on tarkoituksensa ja kaikki tapahtumat elämässämme kasvattavat meitä sellaiseksi, kuin nyt olemme. Toisaalta taas meidän kaikkien elämässä on varmasti asioita, joista ei niin välitä. Toki voisin sanoa, että haluaisin muuttaa sen, että äitini ei olisi vaikkapa sairastunut syöpään tai sen, että isäni olisi minulle läheisempi. Mutta olisinko sitten minä? Ehkä olisin, mutta erilainen minä. Kaiken jälkeen, olen kuitenkin todella tyytyväinen nyky-minääni, eli vastaan nyt lyhyesti ja ytimekkäästi, että ehkä en muuttaisikaan mitään. Tai muuttaisin, olisi mahtavaa jos en olisi niin suuri karkin ystävä - siinä säästyisi kukkaro, hampaat ja hermot! :D



3. Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?

No huh, ei sitten yhtään syvällisempiä voisi nämä kysymykset olla! Ei se mitään, näitä on todellakin hyvä pohtia aina välillä. En usko, että kaikkien elämällä on sama tarkoitus. Uskon, että kaikilla meillä on oma tarkoituksensa tällä pallolla ja uskon myös siihen, että jokainen meistä myös rakentaa tarkoitustaan elämänsä varrella. Uskon, että joku on luotu tuomaan tälle maailmalle rauhaa, toinen taas järjestystä ja osa on luotu äideiksi ja osa isiksi. Elämän tarkoitus on oppia itsestään läpi annetun elämän ja auttaa muita oppimaan toisistaan. Onnellisuus, tasapainoisuus, auttaminen ja hyvyys. Siinä muutama voimasana, joilla päästään kohti elämän tarkoitusta.

Kiitos haasteesta, Taru. :) Haluaisin haastaa tähän jokaisen halukkaan, tulee muuten hyvä ja tyhjentävä olo kun miettii tällaisia! Ja toki saatte laittaa vastauksia vaikka omaan blogiin tai tämän postauksen kommenttiboksiinkin, jos haluatte. Mukavaa  ja energistä päivää! :)

maanantai 23. marraskuuta 2015

My Moments part 6.


My Moments -postaussarjan kuudes osa tulee tässä, aiemmat osat pääset kurkkaamaan täältä. Ensimmäisenä kuva joulupalloista, jotka odottavat vielä oman paikkansa löytämistä ruokapöydällä olevan tarjottimen päällä. Löysin nuo Clas Ohlsonilta, sieltäkin voi näköjään löytää jotain nättiä ja modernia kotiin. Lauantain pikkujouluihin tuli myös viedä pieni pikkujoululahja, jotka pukki sitten jakoi kaikkien osallistujien kesken. Ostin tämän saman setin pikkujoululahjaksi ja tietenkin kaikista kavereista, ehkä eniten anti-jouluihminen, eli ystäväni Noora sai pakettini. Pitikin osua juuri noin! Noh, ehkä saan lunastettua ne vaikka itselleni takaisin, jos niille ei tule Nooralla käyttöä.



Nämä korit ovat viime viikkoinen löytöni yhdeltä FB-kirppikseltä. Eräs taitava nainen tekee näitä ajankuluksi virkkaamalla ja bongasin hänen kuvansa koreista. Oli pakko ottaa yhteyttä ja sovittiinkin treffit nopeasti ja sain ihanat korit kotiin. Olen tilannut myös yhden toisen korin, eri mallisen, jonka aion laittaa kylppäriin. Mielestäni on kiva ostaa toisten käsitöitä, nykyään kun moni osaa tehdä niin hienoja, ja oikeasti kauniita käsitöitä.



Siirsin sypressit uusiin paikkoihin. Iso pääsi ikkunan eteen ja pienet siirsin keittiön nurkkaukseen. Sydäntarjottimien päällä oli ennen öljy- ja maustepulloja, nyt ne löytyvät keittiön avohyllystä. Ajattelin ostaa tuohon isompaan sypressiin jotain pieniä joulukoristeita, ehkä hilenauhaa tai muuta vastaavaa, mutta ei mitään ihan älyttömän näkyvää ja huomiota herättävää. Noissa pienissä mielestäni riittää, että laitoin rusetit ruukkujen ympärille.

Vau, tänäähän tuli postauksia ihan kaksin kappalein! :) Siinäpä oli tämän kertainen My Moments -postaus, seuraavaa odotellessa. Mukavaa iltaa kaikille!

Pikkujoulut

Lauantain pikkujoulut olivat menestys. Tykkään itse järjestää paljon juhlia, mutta on se vaan välillä niin mukavaa mennä ns. valmiiseen pöytään, eikä tarvitse huolehtia tai stressata mistään. Ja osaa arvostaa toisen panostusta, kun tietää miten iso homma (ja kallista) on tuo juhlien järjestäminenkin. Aivan loistavat pippalot ja kaikki niin hyvällä tuulella, ja suurin osa oli lähtenyt mukaan "jotain punaista" -teemaankin hatunnoston arvoisesti! :) Illan päätteeksi 10 kilon kinkusta oli jäljellä vain luu ja muutenkin herkkuruoat menivät hyvin kaupaksi, ei ainakaan jäänyt epäselväksi, että meidän poppoo tykkää syödä! ;)



Nyt olisi sitten yksi viikonloppu välissä ja seuraavana viikonloppuna lähdetään tyttöporukalla ystävämme koti-kotiin Tampereen lähelle viettämään pool party -pikkujouluja, teemana on mikäpä muukaan, kuin "leidit landella" :D Joulu lähestyy kovaa vauhtia, ja tehtiin juuri viikonlopun aikana suunnitelmat aatoksi ja joulun pyhäpäiville. Kun on useampi paikka, missä saa käydä, niin aina pitää vähän hioa aikatauluja, ettei tule liiallista ravaamista ja saa ottaa ihan rennosti pyhien yli. Toisaalta, itse en ole koskaan ollut kovin paha stressaaja jouluisin, vaan hyvällä mielellä ja rennolla otteella ollaan hoidettu aina joulu läpi. Ainoa asia, joka vaatii vähän game plania, on joulun ruokakaupassa käynti, yleensä isketään heti 23.12. aamusta ruokakauppaan ja kalatiskille, niin ei tarvitse sen suurempia jonotella, jos aaton aattona menisi myöhemmin kauppaan, niin siellä on koko muukin Suomi.

Lahjalistaa aloin tuossa miettimään ja listasin lahjan saajien nimet ylös. Listalle pääsi 9 henkilöä. Kuinka monelle henkilölle siellä päässä hankitaan / ostetaan / tehdään lahjoja, vai onko teillä sellaista tapaa ollenkaan? :) Itse rakastan antaa ja suunnitella lahjoja, parasta on katsoa, kun lahjan saaja avaa pakettia - se on yksi joulun kohokohdista! Ihanaa joulussa on myös piirretyt ja muut jouluohjelmat, ja tietenkin Joulupukin kuuma linja.

Toinen asia, mitä yleensä mietitään, on ruoka. Mitä ruokaa tehdään / laitetaan aattona.. Omia lemppareitani joulupöydässä ovat ehdottomasti kalat (lohi eri muodoissa), lanttulaatikko ja kinkku. Niillä voisin oikeastaan elää koko joulun läpi, mutta on se ihan kiva maistella vähän muutakin. Jouluun kuuluu myös piparit, tortut, glögi, punaviini ja juustot kekseineen.

Mitä kuuluu teidän jouluun? Mikä on joulupöydän must have ruokalaji? :)

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Etsitkö hieman erilaista joululahjaa?

Rehellisesti sanottuna joululahjojen hankinta on omalla kohdalla nykyään aikamoista tuskaa ja puurtamista. Mitä ostaa nykyajan ihmiselle, jolla todennäköisesti on jo kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta? Elämykset ovat myös loistava lahja, mutta nekin alkaa olla jo ns. menneen talven lumia. Perus sukat ja bokserit, meikit ja kauneustuotteet ovat toki kivoja, mutta eivät yllätä lahjan saajaa sitten millään tavalla.

Tämän vuoksi halusinkin tuoda esille erään nettikaupan, joka mielestäni osaa yllättää ja josta löysin useamman joululahjan omille läheisilleni. Nettikaupan osoite on WWW.COOLSTUFF.FI ja siellä nimensä mukaan on kaikkea todella coolia. En tietenkään voi paljastaa tässä postauksessa vielä, mitä kaikkea itse tilasin lahjaksi, mutta voin esitellä yhden tuotteen, jonka tilasin meille kotiin ihan vain ajankuluksi ja hauskaksi ohjelmaksi illanistujaisiin.

Kyseessä on Idioottitietous -niminen tietovisapeli, jossa kysymykset ovat jotain aivan muuta, kuin mihin olemme klassisissa tietovisoissa tottuneet. Kysymyksenä voi olla vaikkapa: "Miten pitkään ruoka on kulkenut kehossa syömishetkestä aina siihen hetkeen, kun se tulee ulosteena ulos?" tai muuta vastaavaa ;) Tämän pelin pelaajilta toivotaankin huumoria ja hauskaa asennetta! Alta olevasta kuvasta voit tihrustaa vielä muutaman esimerkkikysymyksen ;)



Tämän tuotteen lisäksi halusin nostaa esiin muutaman mielestäni hauskan lahjaidean. Katso myös alla esiteltyjen lahjaideoiden kuvat hieman alempaa postauksesta.

MIEHELLE TAI POJALLE:
Super Retro Trio Multikonsoli, jolla voi pelata ihania, legendaarisia pelejä, kuten Super Mario 3, Zelda ja Sonic! Tällä konsolilla voit pelata kaikkia Nintendon 8-bittisiin konsoleihin sekä Super Nintendo- ja Sega Mega Drive -konsoleihin tarkoitettuja pelejä! Sujautat vain kasetin oikeaan pesään, niin palaat vuoteen 1990. Tämä tuote oli saanut 5 tähden arvostelut CoolStuffin nettikaupassa, eli homma pelittää! :) Tutustu tarkemmin konsoliin tästä.

NAISELLE:
Viinilasipullo kaverille, joka on tunnettu lauseesta "mennään vain yhdelle" ;) Lasipullo, 75 cl. Sopii myös esim. hilpeyttä herättäväksi karahviksi illallispöytään. Viinilasipullon voit tilata täältä.

LAPSILLE:
Candy Grapper Tivoli tuo tivolitunnelmaa kotiin, ja on loistava ohjelmanumero esim. lasten juhlissa! Namuja kalastellaan ohjattavilla kourilla. Kurkkaa lisätietoja ja kuvia tästä.

KAIKILLE:
Power Stone Bank tämän kapistuksen avulla akku ei pääse koskaan loppumaan tiukassakaan tilanteessa. Tuotetta saatavilla kaksi mallia: kuuteen latauskertaan ja kolmeen latauskertaan soveltuva malli. Tämän jälkeen tuote ladataan jälleen täyteen ja uudet latauskerrat ovat käytettävissä. Lisätietoja täältä.



Toivottavasti tästä postauksesta on hyötyä! Itse pähkäilen lahjoja usein ihan stressiksi asti, ja uskon että tämä kauppa auttaa myös monia muitakin löytämään täksi vuodeksi hieman erilaisen lahjan! :) Kannattaa tutustua CoolStuffin valikoimaan, se on todella laaja ja lahjaideoita löytyy kaiken ikäisille ja erilaisille ihmisille. Kokeile ihmeessä myös "lahjakone" -tyylistä ominaisuutta CoolStuffin sivuilla, johon voit määritellä lahjan kriteereitä (esim. hinta, sukupuoli, tyyli) ja generaattori antaa useita vaihtoehtoja - ehkä näin löydät tämän vuoden toivotuimman ja eniten iloa tuottavan lahjan! Lahjageneraatoriin pääset tästä.

Postaus on toteutettu yhteistyössä Coolstuff.fi verkkokaupan kanssa.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Lunta tupruttaa

Tänä aamuna ainoa asia, joka sai hymyn huulille, oli tuo valkoinen aine, jota taivaalta satoi maahan. Eilen olin todella hyvällä fiiliksellä koko päivän ja olon parantuessa kävin mm. Cobellossa pyörähtämässä ostamassa pientä uutta kotiin. Illalla Noora tuli kylään ja katsottiin Mega Posse ja Paratiisihotellin tämän viikkoiset jaksot uusintana. Inkiväärishotit teki olosta pirteän ja terveemmän. Illalla varsinkin huomasin sen vaikutuksen, kun olo oli väsynyt ja shotin jälkeen meni noin 20 minuuttia ja sain energiaa enemmän, kuin olen mistään energiajuomasta koskaan saanut.

En tiedä oliko se tuo shotti, vai mikä kun vei sitten myös yöunet. Valvoin kuuteen asti ja sen jälkeen olen nukkunut kolmisen tuntia katkonaisesti. Siksi nyt aamulla onkin ollut hyvin vedoton ja surkea olo. Tänään illalla on tiedossa isot pikkujoulut ja olen odottanut niitä tosi paljon. Nyt pitää vaan päivän aikana kaivaa energiaa ja juhlatunnelmaa jostain ö-mapista ja nauttia illasta ja ystävien seurasta. Onneksi on monta tuntia aikaa levätä, ennen kuin pitää alkaa touhuamaan iltaa varten.



Tein eilen muutamia pieniä muutoksia täällä kotona, siirsin minisypressit keittiöön ja isomman ikkunan eteen olohuoneen puolelle, heivasin moccamasterin kaappiin, koska käytetään sitä todella harvoin - näin sain lisätilaa kettiöön. Lisäksi muutama piensisustusta edustava esine vaihtoi keskenkään paikkaa ja pari uutta tuli tilalle - pienillä muutoksilla saa paljon lisäiloa ja vaihtelua.

Tuo kuvassa näkyvä tuikkulyhty on Cobellosta, se sopii mielestäni loistavasti rosterista pintaa vasten, valkoisesta taustasta se ei erottuisi niin hyvin. Lisäksi kynttilän valo hohtaa nätisti metallipintaa kohti ja sivusilmällä katsottaessa voisi luulla, että liesituulettimemme päällä on pieni sisustustakka. Ai että, miten ihana joulufiilis tuli, kun kävin Cobellossa ihailemassa talven ja joulukauden tuotteita - sieltä saa aina niin kivasti inspistä omaankin kotiin.

Voi nyyhky, lumen/rännän tulo on loppunut tätä postausta kirjoittaessani, olisi ollut niin ihana saada valkoinen lumipeite maahan illaksi, olisi sopinut pikkujouluihin niin sopivasti. No mutta, joulutunnelma on ilman luntakin taattu, sillä meidän isäntäparin kauniimpi osapuoli on sellainen hössöttäjä, että luo vaikka jätesäkeistä joulun. Siellä on yön aikana paistettu jo kinkkua ja joulupukkiakin on illaksi vähän lupailtu - on hienoa, kun on tuollaisia ystäviä, jotka panostavat yhdessäoloon ja juhliin. Nyt sitä juhlamieltä odottelemaan ja rakentamaan, oikein ihanaa lauantaita teillekin! :)

perjantai 20. marraskuuta 2015

Eteinen

Meillä on superpieni eteinen. Kun eteisestä astuu sisään, ollaankin jo keittiössä ja olohuoneessa. Heti tässä sisään tultaessa, pikkueteisen jälkeen on kuitenkin tilava vaatekaappi, joten en ole kokenut tuon pikkuruisen eteisen häiritsevän. Joissain saman talonyhtiön asunnoissa on rempattu pikkueteisen ja itse huoneen välinen seinä pois, mutta mielestäni on kiva, että ennen ulko-ovea on vielä yksi ovi ja erillinen tila kengille - eipä tarvitse katsella kenkiä kokoajan ja koirat ei myöskään pääse nuuhkimaan niitä. Vaikka kyseessä on hyvin pieni tila, olen yrittänyt laittaa sen mahdollisimman käytännölliseksi ja kivaksi.



Mietin pitkään, mitä hankin tuohon ns. ylätasanteelle ja löysin sitten entiseltä työpaikaltani metallisen, kevyen hyllyn, joka topi tilaan loistavasti. Hyllylle saa kengät, koirien hihnat ja ylimmällä hyllyllä on kukka ja pieni lyhty, jonka sisään olen näperrellyt paristokäyttöiset ledivalot. Tuossa punaisessa paperikassissa säilytän Pilvin villapaitoja. Alla vielä "hieno" pohjapiirros kuvastamaan eteistä, kun noista ottamistani kuvista on vähän vaikea hahmottaa.




Kokeilin muuten eilen lukijan vinkkaamaa, Annika O:n blogista löytyvää flunssankarkotusshottia, eli tuttavallisemmin inkiväärishottia. Sen jälkeen juopottelin pitkin iltaa vielä inkivääri-hunajavettä, jospa tämä flunssa tästä alkaisi pian talttumaan :) Tuohon shottiin tulee siis yhden appelsiinin mehu, noin 1cm x 1cm pala inkivääriä raastettuna ja loraus hunajaa. Inkiväärivesi valmistetaan seuraavasti: keitä noin 0,5l vettä kattilassa kiehuvaksi, leikkaa kuorittua inkivääriä siivuiksi noin 3cm palanen ja anna seoksen kiehua hiljalleen noin 15 minuuttia. Kaada setti teemukiin ja lorauta vielä sekaan hunajaa. Hengittele höyryä ja juo kun on jäähtynyt sopivaksi. Huom! Jos kurkun limakalvot ovat turvonneet, kannattaa juoda viieleitä ja haaleita juomia, kuuma turvottaa niitä entisestään ja olosta voi tulla jopa tukalampi.

Ja nyt aamusta on pakko sanoa, että joko tuo eilinen kikka auttoi tai sitten on käynyt muuten hyvä tuuri, mutta tänään ei ole ollenkaan niin kipeä olo, kuin eilen. Tein vielä varmuudeksi äsken vielä yhden inkiväärishotin ja ajattelin keitellä tuota vettäkin vielä pitkin päivää, niin paremmalla todennäköisyydellä olo pysyykin parempana. Huomenna on nimittäin pikkujoulut hieman suuremmalla porukalla, enkä millään haluaisi jäädä pois. So far so good, toivotaan että parempi olo jatkuu eikä kipu löydä takaisin.

torstai 19. marraskuuta 2015

MAN FLU has landed. Or has it?

Kyllähän me kaikki naiset tiedämme sen. Taudeista pahimman, jota voittanutta ei ole (edes synnytys). Ja se on miesflunssa. Se perkule kun saapuu koteihimme ja valitus ja voivottelu alkaa, saamme me naiset unohtaa kaiken muun oleellisen ja keskittyä man flu -(vuode)potilaan hoitoon ja hyvinvointiin. Tai ei sittenkään, eihän man flu -potilas voi millään voida hyvin, vaan se on maailmanloppu nyt. Vähintään.

Mutta mites sitten suu pannaan, kun tämä kamala tauti osuu naiselle? OH YES - kuulitte oikein! Eilen illalla tajusin jotain aivan järkyttävän kamalaa, käyttäydyin kuin miehet flunssassa. Jokaisen uloshengityksen kaverina suustani kuului "oijoi" tai vähintään jotain valitukseen viittaavaa muminaa. Olin kuullut varoituksia tästä jo parilta tutultani, että tauti on muuttanut muotoaan ja se esiintyy yhä useammissa määrin myös naisilla - voiko elämä päättyä todella tähän? Vastaus kuuluu: siltä tuntuu.



Nieleminen sattuu, kaktus pitää tiukasti jättimäistä limapalloa kurkussa kiinni, nenä on tukossa ja takaraivoa ja niskoja särkee. Vitamiinipurkki kädessä ja toisessa valkosipulia - kaikki rohdot on käytettävä ettei tämä tästä pahene, sillä ylihuomenna on yhdet vuoden suurimmista pikkujouluista ja niitä en jättäisi väliin mistään hinnasta! Man flu on tehnyt kovasti tuloaan, ja se on todellakin kamala. Näin ne bakteerit nykyään kehittyy ja muuttaa muotoaan, eikä lääketiede pysy millään perässä. Onko tässä Cava 2.0 -blogin loppu? Hyvin todennäköisesti. Jos minusta ei kuulu loppuviikkona, on man flu minut kaatanut.

Osanotto kaikille muille, mahdollisesti samaan epidemiaan kaatuneelle ja mukavaa päivää teille, jotka elävien kirjoissa saatte vapaasti liihotella ;) Sairastupa kiittää ja kuittaa.

PS. oikein mahtavaa Miestenpäivää vaan kaikille! ;)

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

"Meillehän ei kuusta tule" Eipä.

Heh, kas kummaa, tämä täti sai jälleen kerran syödä sanansa. Vielä pari päivää sitten ajattelin, että meille ei tänä vuonna joulukuusta tule, ja nyt niitä on kolme. Noh, eihän ne ihan joulukuusia ole, mutta mini-sellaisia. Toissapäiväisellä Ikean reissulla hankin suunnitellun ovimaton ja lakanoiden lisäksi kolme sypressiä, kaksi ihan pientä ja yhden vähän suuremman. Suurempaan saatan ehkä jopa asennella muutamia jouluisia koristeita lähempänä aattoa. Näihin pieniin ostin metalliruukut ja askartelin pienet rusetit koristamaan niitä.



Sanonpa vaan, että jos joulu olisi useamman kerran vuodessa, saisin rampata salilla tiheämpään tahtiin - juuri tähän aikaan vuodesta alkaa tehdä mieli esim. suklaata, jota en normaalisti syö kovin usein. Lisäksi parasta talviherkkua ovat juustot ja viinrypäleet, ja kyllähän minä niihin eilen illalla saatoin hieman sortua...



Yhteen aikaan mulla oli useinkin tapana ostaa erilaisia, ihania juustoja ja tarjota niitä vieraille. Nykyään tulee harvemmin ostettua, ehkä niistäkin on omalla tavallaan voinut "syödä yli". Eilen kyllä muistin taas juustojen ihanuuden, saatanpa ostaa toisenkin kerran niitä tässä joulun alla.

Varattiin pienellä tyttöporukalla Tukholman reissu joulukuulle, kun Viking Linen joululahjaetu pamahti sähköpostiin. Ihanaa mennä katselemaan jouluista Tukholmaa ja hankkimaan joululahjoja - sieltä kun saattaa löytää jotain, mitä Suomesta ei saa. Ja nyt kun ruoasta on ollut puhetta, aloin salaa haaveilemaan Laivan joulubuffasta, saakohan sieltä sellaista?! Yleensä en mene buffetiin syömään, koska syön lähinnä vain alku- ja jälkiruokia siellä, ja neljän kympin suolainen hinta ei ihan kata sitä, mutta jos siellä olisi joulubuffa, voisin harkita maksavani sen verran.

Tosin, ensi viikonloppuna taitaa olla eka kerta, kun saan jouluruokia tänä vuonna, nimittäin ystävämme järjestämissä pikkujouluissa on tarjolla joulubuffet ja tämä järjestäjä on vielä kokki, eli varmasti on mahtavat tarjoilut, tämä jouluruoan ystävä ei malta odottaa! ;) Olenkin miettinyt, pitäisikö paastota pari päivää ennen sinne menoa, mutta en taida tuohon lähteä, sillä muuten joulupöytä tyhjenee alta aika yksikön, eikä muille jää mitään.

No johan tuli taas tarinaa ruoasta, ehkä seuraavassa postauksessa on jotain muuta, toivottavasti! ;) Mukavaa keskiviikkoa. Meinasin kirjoittaa pikkulauantaita, pitääkö teistä muuten joku keskiviikkoa pikkulauantaina? Itse en ole koskaan ollut keskiviikkona ulkona tai vihteellä muutenkaan, paitsi lomalla, mulle siis keskiviikko on ihan vain yksi arkipäivä muiden joukossa.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Miltä tuntuu nähdä oma hiuspohja zoomattuna moninkertaiseksi? Kauhealta!

Tämän päiväinen kokemus oli jokseenkin kauhistuttava, oksettava ja hirvittävän mielenkiintoinen samaan aikaan. Luulin ensin, että mulla on vähintäänkin joku suurempikin ongelma päänahassa ja hiuspohjassa, mutta ei, ihan normaalilta näytti - hiustupet / hiuksen kasvuaukot olivat vain hieman tukossa ja päänahka kuivahko. Tälle neidille määrättiin hoidoksi mantelihappokuorinta ja kosteuttavammat hoitotuotteet.

Tuo MicroCamera tekniikka on kyllä huippukeksintö, enkä ole sellaiseen aiemmin missään törmännyt. Onneki on tuollainen ystävä, joka tietää tästäkin hiusasiasta vähän enemmän. MicroCamera on tuollainen pieni laite, jota kuljetellaan päänahkaa myöten ja katsotaan vieressä olevalta näytöltä omaa hiuspohjaa ja samalla kampaaja analysoi sen. Kameran kautta näkee hiuspohjan kunnon, hiuksen kunnon, mahdolliset haavaumat, kuivuuden, täit (lapsilla varsinkin yleinen vaiva) ja kaikki mahdolliset ongelmat - ja tietenkin myös hyvät puolet.



Tuossa ylempänä näkyy itse kamera, jolla päänahkaa zoomaillaan ja alemmassa kuvassa allekirjoittaneen päänahka ja hiuksia. HYI SAAKELI!!! Siis aivan kamalan oksettava kuva, mutta silti Noora vakuutti, että päänahka näyttää tuolta yleensäkin ja kyseessä on vain kuivuus. Tähän kuvaan ei tallentunut lähikuva hiustupesta, jossa näkyy tuo hiuksen kasvureikäkin tarkemmin. Tuossa kuvassa näkyykin, että kuvasuurennos on 200 kertainen - eli tällä pääsee todella lähelle! Tuossahan näyttää siltä, että hiukset kasvaisi todella harvassa, vaikka tukkaa kyllä löytyy tästä päästä ja paljon!

Hiuspohjan tutkimuksen jälkeen Noora levitti mulle tyvivärin, jotta tukka on kuosissa vuoden ensimmäisissä pikkujouluissa ensi viikonloppuna. :) Tukkajuttujen jälkeen haettiin viereisestä lounaskahvilasta ihanaa, kotiruokaa - nimittäin lohikeittioa ja tuoretta ruisleipää. Aivan ihanaa vaihtelua syödä lounaaksi jotain tällaista, liian usein sitä ottaa esim. valmiin salaatin, jos ei siis kotona ole tekemässä ruokaa. Lohikeitto kyllä yksi parhaista ruoista ikinä.

Noora tarjoaa yhteistyön merkeissä myös teille maksuttoman hiuspohja-analyysin kampaamokäynnin yhteydessä - kurkkaa Hius ja Kauneus Lähteen yhteystiedot ja varaa halutessasi aika esim. hiustenleikkaukseen tai -värjäykseen kampaamon omilta nettisivuilta: hiusjakauneuslahde.fi

Oletko koskaan päässyt tällaiseen tutkimukseen ja jos, niin miltä se tuntui? Ja jos et, niin kiinnostaisiko kokeilla?

maanantai 16. marraskuuta 2015

Pesänrakennusta ja parvekkeen valoköynnös

Marraskuu on puolivälissä, ja minuun on iskenyt jokavuotinen touhotus ja kodin laittamisen into. Huomaan tutkivani verkkokauppoja ja erilaisia FB-kirppiksiä + Toria kokoajan etsien jotain sykähdyttävää, uutta kotiin.

Eilen illalla leivottiin Tuukan kanssa joulutorttuja, asensin valoköynnöksen parvekkeelle, ja istuin kynttilöiden ympäröimänä koko illan. Ihailin loppuviikosta ostamaani ruusukimppua ja kynttilöiden valoa. Pimeys ja talven lähestyminen tuo tunnelmaa ja saa minussa heräämään pesänrakentajan. Kauheasti uusia ideoita kotiin, ja vihdoin päästiin ehkä myös ymmärrykseen siitä, mitä laitetaan meidän olohuoneen tyhjälle seinälle.

Päätin myös, että tänä vuonna en laita joulukuusta lainkaan, vaan käytän muuhun sisustukseen joulua ja hieman koristeita. Aion tehdä saman rakennelman meidän liesutuulettimen päälle, jonka tein viime vuonnakin - laitan kuvia sitten, kun sen aika on :) Käytän rakennelmaan mm. kynttilöitä ja Riviera Maisonin minikuusia.





Tänään ajattelin piipahtaa Ikeassa kurkkaamassa jouluosastoa. Meillä on jostain syystä enää tosi vähän muuten Ikeaa kotona, lähinnä pihakalusteet on hankittu sieltä viime keväänä. Mutta ehkä siellä olisi nyt jotain pientä kivaa, joka miellyttäisi silmää.

On tosi harmillista, että meidän takapihalle ei saa sähköjä, mutta onneksi sentään parvekkeella on sähköpistoke, niin sai edes sinne laitettua valot talveksi. Etupihalle saa myös laitettua, mutta siellä olen lähinnä polttanut lyhtyjä viime talvena. Etupihalla ei ole oikein mitään sellaista puskaa, johon valot saisi nätisti viritettyä, pitäisi varmaan ostaa joku havukasvi siihen möllöttämään tätä tarkoitusta varten.

Ajattelin myös käydä myöhemmin tällä viikolla Cobellossa kurkkaamassa suosikkini, RM:n joulua. Onhan noita verkkokauppojakin paljon, mistä tilailla, mutta jotenkin myymälässä se tunnelma on ihan omaa luokkaansa ja kauniista tuotteista saa enemmän irti. Ja lisäksi tietenkin sieltä saa vinkkejä oman kodin laittamiseen, kun kaikki on aina niin nätisti sommiteltu.

Mutta nyt suuntaan kohti salia, mukavaa alkanutta viikkoa ja palaillaan taas pian! :)

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Sohvapöytämania






Nyt seuraa rehellinen "tunnustus": minä tykkään Elloksen huonekaluista! Modernin sisustuksen ystäville Ellokselta löytyy mielestäni paljonkin varteenotettavia vaihtoehtoja. Eniten omaan silmääni iskee Elloksen sohvapöydät sekä tuolivalikoima. Kokosin yllä olevaan kollaasiin omat suosikkini Elloksen valikoimasta, juurikin näiltä em. alueilta. Ostettiin vuosi sitten tuo alarivin keskimmäinen olohuoneen pöytä meille - nyt haaveilen jo vastaavasta, mutta marmoripinnalla. Siinä ei näkyisi kolhut ja tahrat samalla tavalla.. Voipi olla että jos saan Tuukan suostuteltua, naputtelen meille tulemaan sellaisen ;)

Tuo meidän sohvapöytä löytyy edelleen Elloksen valikoimasta. Kolmijalkainen sohvapöytä löytyy täältä. Kannattaa muutenkin tsekata Elloksen laaja ja todella moderni sohvapöytävalikoima. Kollaasin tuolit löydät puolestaan täältä ja nojatuolivalikoiman täältä. Oletko sinä tehnyt kotiin löytöjä Ellokselta? Mikä on suosikkikategoriasi? :)

Postaus on tehty yhteistyössä Elloksen kanssa.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Sydämeeni joulun teen

Olen alkanut pikkuhiljaa laittaa talvea kotiin. Suoranaisia joulujuttuja ajattelin laitella esille vasta joulukuun ensimmäisenä päivänä, mutta nyt voi jo hieman levitellä kynttilöitä ja kirkkaita talvivaloja sisälle ja ulos. En ole mikään älytön joulun harrastaja, mutta muutamia koristeita meiltä löytyy kaapista. Enemmänkin käytän valoja, kynttilöitä ja kukkia eri sesonkien koristeluun. Eilen ostin reilun kaupan ruusuja kaupasta, tietenkin valkoisia - ne ovat talvikauteen sopivia. Toki myös tumman punaiset ruusut ovat mahtavia, mutta miellän ne enemmän rakkauden ruusuiksi, talviaikaan kotiin sopii hyvin valkoiset ruusut ja joulukuussa sitten punainen joulutähti tai muu vastaava joulukukka.

En malttanut pitää näppejäni irti joulusuklaahyllystä ruokakaupassa.. Joten mukaan lähti Fazerin Winter Edition levy, jossa mantelilla ja karpalolla höystettyä maitosuklaata, pienellä jouluisella twistillä. Säästän tätä johonkin erityiseen hetkeen.. :)

Viime jouluna vietettiin aatto täällä meillä, mutta tänä vuonna mennään taas perinteisesti Tuukan äidin luokse. Joulu on aika jännä asia, ja ehkä jopa hieman ristiriitainen. Lapsena joulu oli usein taianomainen päivä, muistan kun tein mummin etupihalle jouluhiirille (mitä ne on?!) pienen polun, jotta pääsevät suuren hangen läpi kotiin, sisälle lämmittelemään. Muutenkin lapsena sitä ajatteli joulusta niin eri tavoin. Nyt aikuisena on välillä vaikeaa saada sitä maagisuutta jouluun, mutta yritys on kova. Vuonna 2012 joulu oli mulle todella maaginen ja ikimuistoinen, kun Tuukka kosi aattoaamuna - sitä en unohda ikinä :') Se on ollut kyllä ehdottomasti paras joululahja.  Nyt joulu onkin rauhoittumisen ja perheen kanssa olon aikaa. Kynttilöitä, hyvää ruokaa, joulusauna ja jokin peli tai hyvä elokuva illaksi - ja koko ilta tietenkin napostellaan juustoja, keksejä ja viinirypäleitä, ne kuuluvat meidän jouluiltaan aina.

Missä vaiheessa teidän kotien joulun / talven laitto on? Vai laitatteko ollenkaan? :) Miten te vietätte joulua tänä vuonna?

perjantai 13. marraskuuta 2015

Pilvin OOTD




En kestä, miten suloinen tuo typykkä on villamanttelissaan. En ole varma, mutta musta tuntuu, että Pilvi jollain sairaalla tavalla tykkää pukeutua vaatteisiin - aina ihan intona kun puetaan ja käyttäytyy ihan normaalisti, tai jopa innokkaammin ne päällään. Kaapolla taas on tapana jähmettyä paikoilleen, ihan kuin vaate veisi siltä liikkumiskyvyn. Yleensä pienen houkuttelun jälkeen herrakin osaa olla esim. villapaidassaan. Harvoinpa meillä tulee puettua koiria, juurikin vain kylmällä säällä oikeastaan.

Joskus tekisi mieli laittaa koirille myös pienet tossut jalkaan, kun tiet on jäässä tai täynnä pikkukiviä ja soraa. Harmi, että Kaapo ainakin on todella haastava pakkaus mitä tulee tossuihin, ei siedä sitten yhtään. Pilvin kanssa voisin alkaa harjoitella sellaisten käyttöä, ei ole sitten anturat koetuksella, jos hirmupakkasia tulee tänä talvena.

Pilvi muuten täytti pari päivää sitten 8 kuukautta. En olisi pentuajan kamalista hetkistä osannut päätellä, että siitä kuoriutuu näin ihana pakkaus ja fiksukin vielä. Pentuaikana jopa kaduin toisen koiran ottamista, kun tuntui, että Pilvin vauvakausi oli paljon pahempi, kuin Kaapon. Mutta kannatti jaksaa ja palkinto "seisoo" tässä :)

Musta tuntuu, että viikot kuluu huimaa vauhtia - taas on perjantai. Se meinaa sitä, että nauliudun sohvaan kiinni klo 20:00, kun Posse alkaa. Tänään on vieläpä hyviä vieraita ja Teemu Selänne stuntissa! Onko muita Posse-faneja langoilla?

Nyt onkin lähdettävä koirien kanssa lenkille ja kauppaan - jääkaapissa ei ollut tänääne edes aamupalatarpeita, joku on ollut laiska kaupassakäyjä ;) Oikein kivaa perjantaita ja pian alkavaa viikonloppua teillekin!

torstai 12. marraskuuta 2015

Intialaista päähierontaa ja neulontaa

Eilen oli kaiken kaikkiaan oikein mukava ja onnistunut päivä. Aamupäivällä pääsin huollattamaan kynnet kuntoon ja iltapäivällä kävin intialaisessa päähieronnassa. Olen ollut aiemmin yhden kerran sellaisessa omissa polttareissani, ja tämä oli toinen kertani. Hieronnat erosivat jonkin verran toisistaan. Hierontaan kuului myös selän, hartioiden ja käsivarsien käsittelyä ja myös kasvot saavat rentouttavan hieronnan. Olen kärsinyt kolme päivää niska-päänsärystä ja eilisen jälkeen tuntuu, että veri on alkanut kiertää päässä ja niskassa paremmin ja päänsärkykin on lievittynyt. Innostuin tästä niin kovin, että taidanpa alkaa käydä säännöllisesti hieronnassa. Onneksi ystäväni äiti tekee näitä, joten ei tarvitse etsiä paikkaa kauempaa.

Hieronnan jälkeen suuntasin vielä omalle äidilleni kyläilemään. Äiti oli kutonut Pilville ihanan villapaidan viileitä ilmoja ja lenkkejä varten, ja se oli niin suloinen. Äiti oli ollut vielä niin fiksu, että oli käyttänyt villapaitaan heijastinlankaa, eli nyt Pilvi näkyy hyvin, kun kävellään autotien vieressä kävelytiellä. Pyysin myös Kaapolle omaa villapaitaa, sillä on tosin yksi joka täytyisi ennen uuden saamista kaivaa varastosta käyttöön. Ja ihan vinkki vinkkinä vaan äiti, odotan jo uusia villasukkia - pare löytyä joulupukin kontista ainakin yhdet! ;)

Kyllä sitä joskus aina toruu itseään siitä, että käsityötunneilla joku muu kiinnosti aina enemmän, kuin itse tekeminen. Neulonta ja virkkaus oli inhokkipuuhaani koulussa, tykkäsin enemmän käydä sekoilemassa puutyöluokassa - vaikkakin sielläkin huonolla menestyksellä. Yhden ruman linnunpöntön olen tainnut onnistua kasaamaan ja monet lapaset ilman peukaloa tai sukat ilman kantapäätä. Kyllähän suoraa putkea on ihan helppo kutoa, mutta näköjään olen lapsena ollut luovuttajatyyppiä, jos vaikea hetki on sattunut eteen.

En oikein tiedä mistä tämä johtuu, mutta olen lähipäivinä mietiskellyt paljon kouluaikaa ja vanhoja luokkakavereita, kävin jopa Facebookittamassa pari, joiden nimet välähti ihan yhtäkkiä mieleen. Jostain syystä olen aina miettinyt kouluaikoja negatiivisella sävyllä, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että kyllähän sekin aika oli ihan todella mukavaa. Ja puhun nyt lähinnä ala- ja yläasteajoista. Tietyllä tapaa niin huoletonta elämää ja oppi paljon uusia asioita joka päivä. Varsinkin yläasteelta muistan todella monet hyvät ja hauskat hetket. Yläasteen jälkeen mentyäni Kauppaoppilaitokseen olenkin ollut sydämet silmillä siitä lähtien, sillä tapasin Tuukan kauppiksen ekalla luokalla.

Kuluneeseen 11 vuoteen on mahtunut todella paljon erilaisia asioita. Olen ollut kuudessa eri työpaikassa, kolmessa eri koulussa ja asunut kuudessa eri kodissa. Tämä koti on jo minun ja Tuukan neljäs yhteinen koti. Ihan ensiksi muutin 18 -vuotiaana pieneen, 32 neliöiseen yksiöön, johon Tuukka tuli melkein heti perässä. Sen jälkeen muutettiin isompaan, 62 neliöiseen kaksioon, jossa asuttiin pari vuotta. Sen jälkeen olikin edellinen kotimme, 70 neliöinen kolmio ja nyt tämä meidän ensimmäinen oma koti, sekin reilu 70 neliöinen ja kolme huonetta. Tilaa ei tarvittu lisää tässä muutossa, vaan nyt ideana oli löytää se omannäköinen, ensimmäinen ikioma koti. Ja se me löydettiinkin.

Nyt kun avaa tämän tilanteen "paperille", huomaan, että meidän taival on mennyt aika lailla "oppikirjojen" mukaan. Seurustelu, muutto yhteen, kihlat, häät, oma asunto ja pari koiraa kylkeen. Seuraava "oppikirjan" mukainen askel olisi varmaankin lapsi, mutta omassa mielessä tuossa kohdassa kyllä ilmestyy vain suuri blur-efekti ja kysymysmerkki. Onneksi ollaan saatu aika vähän kokea ns. läheisten kyselyä ja painostusta asian suhteen - onneksi nykyään on normaalia, että lapsia ei "tehdä" heti, jos ollenkaan. Olen 27 -vuotias ja näen itselleni vielä monta vuotta aikaa tehdä päätös lapsista. Eikä sittenkään mikään ole varmaa, eihän lasten saanti todellakaan ole mikään oletusarvo tai itsestäänselvyys.

Ennen vanhaan 27 -vuotias taisi olla jo vanha lasten tekoon. Ainakin tätä mieltä oli viime vuoden gynekologini, joka ei meinannut kirjoittaa e-pillerireseptiä minulle uusiksi. Hänen mielestään minun piti tehdä lapset nyt, mielellään jo eilen, koska joka vuosi äidiksi tulemisen mahdollisuus pienenee. Olin tuolloin aika äimistynyt ja kohtelias järkytyksestä, jos nyt saisin mennä saman tädin vastaanotolle saattaisin sanoa pari valittua sanaa. Tiedän monta päälle 30 -vuotiasta naista, jotka ovat saaneet esikoisensa esim. 32 tai 34 -vuotiaina, ja hyvin on mennyt. Ehkä nykyään aikuisetkin ovat sen verran nuorekkaita, että lasten menossa pysytään mukana vielä viisikymppisenäkin - helposti.

Tämä lapsiasia on sellainen, joka aiheuttaa varmasti monelle naiselle harmaita hiuksia. Ja miksei miehillekin. Pakko sanoa tähän väliin, että olen todella onnekas ja onnellinen, että meillä on Tuukan kanssa ollut aina kaikki ajatukset tämän asian suhteen samassa linjassa. Tämä on varmasti asia, joka vaikuttaa monen suurinpiirtein meidän ikäisen pariskunnan jatkoon: jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei missään nimessä, on varmasti vaikeaa jatkaa suhdetta. Jotkut eivät edes tapaile ihmisiä, jotka ovat eri mieltä tässä asiassa, toisaalta onhan se hyvä heti tehdä selväksi omat aikomukset tulevaisuuden suhteen, vaikka joskus tietenkin se tapailukin saattaa jäädä molempien toiveesta tapailuksi, jolloin lapsiasiat eivät vaikuta siihen millään tavoin.

Mutta never say never, koskaan ei voi tietää miten mieli ja ajatukset muuttuvat, voihan se olla, että löydän itseni 10 vuoden päästä suurperheen äitinä, tai sitten en. Tällä hetkellä meille riittää pienet karvatassut ja niiden tepsuttelu, eipä tuonne sänkyyn mahtuisikaan enää yhtään ylimääräistä tuhisiaa, kun pikkupossut valtaa jo nyt puolet tilasta!

Tämä postaus on ollut aivan järkyttävä, ei päätä eikä häntää ja annoin näköjään kaikkien ajatusten lennähtää näppäimistölle samaan aikaan - en pahastu, mikäli et lukenut postausta sanasta sanaan loppuun asti ja hatunnosto jos niin teit! Joka tapauksessa, mukavaa päivää just sulle! :)

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Anastasia Beverly Hills Brow Pen



Yöh, mikä otsikkomonsteri! Mutta siinäpä se aihe on kokonaisuudessaan, jota tämä postaus käsittelee. Ostin Kicksistä Anastasian kulmakynätussin - ensimmäinen nestemäinen kulmatuotteeni ikinä. Testailin kynää eilen ja tässäpä tulee ensimmäiset ajatukset tuotteesta.

  • ihanan tarkkaa jälkeä, ei tarvitse terottaa koko ajan
  • pakkaus on sopivan kokoinen käteen
  • vaatii hieman harjoittelua, että tulos on tasainen ja toivottu
  • pelkään, että tussi kuivuu ja mietityttää kuinka kauan tuote kestää?


Hintaa tällä Brow Penillä oli Kicksissä 22,90€, jostain nettikaupasta voisi varmasti saada edullisemminkin. Hintaan nähden toivon pitkää kestävyyttä, niin kulmissa kuin itse tuotteessakin. Sävyjä tässä on vain tämä yksi "universaali" sävy, omalle kohdalle se ainakin osoittautui hyvin sopivaksi. Sävy on ehkä astetta tummempi, kuin normaalisti käyttämäni.

Kulmakarvani ovat keskenään aika paljonkin erilaiset, muodossa on pieni ero, mutta myös karvassa on eroa. Toinen on harva ja toinen tuuhea. Lisäksi toisessa harottaa karvat enemmän, kuin toisessa - kuinka rasittavaa! Onneksi sentään silti on edes ne omat kulmakarvat, joskus nuorempana nypin ne niin pahasti, että pelotti niiden jäävät nysiksi loppuelämäkseni.

EDIT: tuote pysyi todella hyvin kulmissa ja vielä illalla, kun pesin kasvot, tuntui ettei väri ollut hälventynyt laisinkaan. Plussaa siis pysyvyydestä! :)

Oletteko te kokeilleet näitä paljon kehuttuja Anastasia Beverly Hills -tuotteita? Mikä on suosikkisi?

tiistai 10. marraskuuta 2015

Miten meni, noin niinkun omasta mielestä?

Tiedättekö sen tunteen, kun lähdet freshinä kaupoille, ja joka kerta, kun tulet sovituskopista ulos, olet aina vaan enemmän ja enemmän räjähtänyt? Mulle kävi näin taas eilen. Kolme tuntia kaupoilla, olisi pitänyt ottaa ennen ja jälkeen kuvat, niin olisi ollut naurun aihetta monella muullakin, kuin vain itselläni :D

Päätin tosiaan eilen aamulla, että vietän päivän mukavissa puuhissa, parhaassa seurassa. Eli lähdin yksin shoppailemaan. Tavoitteena oli löytää ohuet hansikkaat, yksi tai kaksi käyttöpuseroa ja pitkä trikootoppi. Kaikki löysin ja vielä viime hetkillä ihana Kicksin myyjä (Pilvi lähettää terkkuja englanninbulldoggillesi ;) !) suositteli mulle Anastasia Beverly Hillsin kulmakynää, joten se lähti vielä mukaan, ennen kuin kyyti tuli hakemaan kotiin. Tämä on ensimmäinen nestemäinen kulmakynäni, ajattelin testata sitä asap ja laittaa tännekin juttua siitä, jos joku muukin pähkäilee sen hankintaa. :)



Lähtiessäni liikenteeseen, olin juuri tullut suihkusta ja meikki oli siisti ja hiukset nätisti nutturalla. Tullessani kotiin, olin kuin minkäkin urheilusuorituksen tehnyt, meikit poskilla ja tukka auki + takussa. Miten meni, noin niinkun omasta mielestä? Kysyinpähän vaan, kun katsoin peiliin.

Mulla on tapana ottaa sellaisista vaatteista kuva, joita jään miettimään tai jotka tiedän jo kopissa ottavani. Tai vaikkapa, jos vaate on erityisen kiva jollain tapaa, jota en kuitenkaan aio ostaa, mutta haluan siitä ns. muiston. Jälkeenpäin on hauska katsella sovituskoppikuvia. Tuon punaisen mekon (joka näkyy alakulmassa) kävi niin, että omaa kokoani oli vain yksi kappale ja siitä oli sauma auki siten, että en olisi sitä itse saanut korjattua. Harmitti, sillä parin viikon päästä on pikkujoulut ja teemana "jotain punaista". Tuo mekko olisi ollut täydellinen niihin. Toisaalta taas, koitan välttää sellaisten vaatteiden ostamista, joille näen vain yhden käyttökerran. Joskus sellaisia tulee kyllä hankittua, mutta esim. tämä punainen mekko olisi todennäköisesti joko seissyt kaapissa seuraaviin joulujuhliin tai mennyt uuteen kotiin. Sellaista shoppailuterapiaa eilen, tänään tiedossa kotijumppaa ja siivousta, huomenna pääsen intialaiseen päähierontaan, jota odotan kuin kuuta nousevaa. Jos se auttaisi vaikka pari päivää kestäneeseen päänsärkyynkin. Mukavaa tiistaita kaikille! :)

SEURAA INSTAGRAMISSA: @CAVAGRAM2 // SEURAA FACEBOOKISSA: CAVAblogi

maanantai 9. marraskuuta 2015

It's a FOOD thing.


Ruokajutut ovat olleet toivottuja, ja niitä olenkin muutamaan otteeseen täällä jakanutkin. Sain toivetta, että tekisin postauksen, jossa esittelisin ihan perus ruokia, joita viikon varrella tulee valmistettua ja syötyä. Viime viikolla en muistanut kuvata kaikkia ruokia, mutta kyllä tästä postaus silti saadaan. Mitään sangen erikoista ei meilläkään syödä, joten jos kaipaat Farang-tasoisia vinkkejä, kurkkaa ne vaikka ammattimaisesta ruokablogista, tässä nimittäin tulee ihan normaaliin arkeen helppoja ja maukkaita vinkkejä.


KATKARAPUJA SIELLÄ TÄÄLLÄ
Silloin tällöin ostan 6 euron katkarapupurkin ja käytän niitä 2-3 ruokaan viikon aikana. Yleisin lisuke, mitä katkaravuista teen, on jo aiemminkin blogissa vilahtanut katkarapumössö. Ohjeen löydät tästä postauksesta. Tätä ihanaa "katkarapuhyvettä" voi käyttää esim. leipien päälle tai uuniperunan täytteeksi. Viime viikolla käytin rapuja juuri tähän ihanuuteen ja lisäksi tein yhtenä päivänä katkarapusalaatin. Alla ohje yksinkertaiseen ja nopeaan lounasherkkuun.

Katkarapusalaattiin tarvitset:
katkarapuja
kurkkua
paprikaa
jääsalaattia
tummia viinirypäleitä
fetaa


PASTAN YSTÄVILLE
Kaikista pastoista suosikkini on pennepasta, ja jätän sen aina al denteksi, eli en keitä pastaa ihan lirupehmeäksi - mielestäni pastassa pitää olla hieman rakennetta, mutta sen keittämisessä pitää olla tarkka, ettei se jää myöskään liian raa'aksi. Olen tehnyt nyt pariin otteeseen jauheliha-sienikastiketta, jossa on käytetty chiliä ja valkosipulia mausteena. Alla ohje.

Tarvitset:
pennepastaa
naudan paistijauhelihaa 500g
kokonaisia herkkusieniä 1 prk
Pastaria tai Dolmio pastakastike, yleensä otan sellaisen, jossa on esim. yrttejä
1 tl valkosipulimurskaa tai vaihtoehtoisesti 2-4 valkosipulinkynttä maun mukaan
3 tl chilimausteseos
3 tl paprikamauste
aromisuola
pippuri

Valmistus:
Lorauta pastaveteen hieman oliiviöljyä ja laita pasta kiehumaan. Paista jauheliha kypsäksi, mausta jauheliha ja kaada pastakastike joukkoon. Kiehauta ja jätä hautumaan kannen alle muutamaksi minuutiksi. Ota pasta pois liedeltä. Tarjoile.

Maailman helpoin ja todella maukas pastaruoka hieman tulisuutta arvostavalle. Chilimausteen voi korvata oikealla chilillä jos kaupasta löytyy tarpeeksi vahvaa, pastakastikkeen voi myös itse tehdä esim. paseeratusta tomaatista ja basilikasta tai vaihtoehtoisesti käyttää tuoretta tomaattia ja ruokakermaa hieman erilaisen lopputuloksen saamiseksi. Variaatioita on monia, yllä oma suosikkini.

Bon appétit ja mukavaa alkanutta viikkoa! :)

lauantai 7. marraskuuta 2015

No se Balmain X H&M




Somessa on ollut aivan järkyttävä hypetys Balmainin ja H&M:n yhteistyömallistosta lähipäivinä, porukka postailee kuvia mustista kasseista ja kutsuvierastilaisuuksista, listaa mitä aikoo ostaa/tilata ko. mallistosta ja sekoaa. Perussettiä - tämä sama homma toistuu jokaisena vuonna, kun H&M kaappaa mukaansa jonkun hyperbrändin ja tekee yhteismalliston. Tänä vuonna tämä hypetys on vaan ollut jotain niin megalomaanista, että olen selannut somea, kuin peura ajovaloissa.

Ei siinä, hyvin toimi hypetys ja aivopesu, löysin itseni nimittäin selaamasta mallistoa H&M:n nettikaupassa toissapäivänä ja perkule, kyllähän sieltä muutama vaatekappale lähti tilaukseen. Katsotaan sopiiko päälle, ja jos niin miten. Vaan kyllä mua naurattaa tää mun "anti-fashionismi", en innostu oikein koskaan näistä hypetyksistä ja tulen kaikkeen aina hieman myöhässä, mutta silti iski pieni paniikki, kun en ensin päässyt sisälle verkkokauppaan suuren kävijämäärän takia. Yllättävän nopeasti kuitenkin ovet sitten aukeni, ja pääsin heittämään tuotteita ostoskoriin.

Miesten mallisto näytti kivalta myös, siellä oli pari hupparia / rotsia, jotka näen Tuukan päällä, saa nähdä innostuuko hän ostamaan jotain. Edit. nyt näytti olevan miesten mallisto totaalisesti loppuunmyyty netistä. Aika yllättävää, yleensä miesten tuotteita on jäänyt reilusti verrattuna naisiin, kertooko tämä kenties jotain miesten pukeutumisen edistyksestä Suomessa? ;) Hienoa jos näin on!

Lähditkö sinä mukaan tähän hullutukseen; eli toisinsanoen, oliko mallisto sinun tyyliisi sopiva? :)

perjantai 6. marraskuuta 2015

10 random asiaa minusta

Sain sähköpostiin toiveen tällaisesta "x asiaa minusta" -postauksesta, joten laitetaanpas ehdottomasti toivetta ilmoille! :) Nämä on ollut muissa blogeissa hauskaa luettavaa, joten on mukava itsekin osallistua "haasteeseen". Ja ei kun menoksi!

1. Olen kotoisin Oulusta. Olen syntynyt keskustaan ja sen jälkeen asunut mm. Oulunsalossa, Rajakylässä sekä Kiviniemessä. Lapsuuden mökkini on Ruukissa, josta näen unia tietyin väliajoin - itseasiassa juuri viime yönä taas olin Katinhännän pitkällä tiellä ja käveleskelin "pytingin" kohdilla ja ilmeisesti olin menossa jokirantaan. Joku saattaa tietää paikan..

2. Tähän samaan asiaan liittyen jännä sattuma: yksi hyvistä kavereistani on kotoisin Ruukista ja muuttanut aikuisiällä pk-seudulle ja olemme tutustuneet vasta täällä, vaikka olemme samaa ikäluokkaa ja pyörineet samohin aikoihn samoilla paikoilla lapsenakin, ja tunnemme samoja ihmisiä. Jos joku tietää, kuinka pieni paikka Ruukki on, tajuaa tämän sattuman vakavuuden :D

3. Rakastan musiikkia. Saatan katsoa hyviä Idols-koelauluja Youtubesta iho kananlihalla vaikka kuinka pitkään, rakastan katsoa livekonsertteja tv:stä ja kuuntelen lähes kokoajan musiikkia. Tietenkin laulan myös kovaan ääneen yksin kotona ollessani, anteeksi naapurit.

4. Olen ollut jo vuosia koukussa johonkin tiettyyn juomaan, mutta juoma vaihtelee aina kauden mukaan. Se alkoi Batterysta, sitten se oli Edi, sitten Coca Cola Zero, sitten Red Bull ja tällä hetkellä se on Starbucksin kaupassa myytävät kahvit, lemppareita on Seattle Latte ja Cappuccino.

5. Vaikka olen ollut pitkään bloggaaja, en ole koskaan seurannut aktiivisesti muita blogeja. Blogien lukeminen on ollut minulle aina todella kausittaista ja epäsäännöllistä, luen blogeja yleensä vain, jos niissä on jokin todella kiinnostava aihe tai etsin tietoa. Kavereiden ja tuttujen blogeja tulee lueskeltua kuulumisien muodossa.



6. Olen todella aikaansaava. Kaveriporukassa olen lähes poikkeuksetta järjestämässä tai järjestäjätiimissä, kun eteen tulee reissuja, illanistujaisia tai juhlia. Myös töissä olen tehokas ja tykkään tekemisen meiningistä.

7. Minulta kysyttiin viime viikolla hypoteettinen kysymys, ottaisinko mieluummin 100 miljoonaa euroa vai eläisinkö takuuterveen elämän. Valitsin terveen elämän. Tämänkö piti olla vaikea kysymys?

8. Rakastan naurua, huumoria, kaksimielisiä juttuja, sekä itseironiaa että normaalia ironiaa. Rakastan sitä tunnetta, kun vaikka ystäväporukalla järjestetyn reissun jälkeen sekä poski- että vatsalihakset ovat kipeänä naurusta.

9. Tänä talvena tulee 11 -vuotta siitä, kun minun ja Tuukan yhteistaival alkoi. Paras taival ikinä.

10. Olen todella äidillinen ja huolehtiva luonne, ja uskon että se on juuri sellainen luonteenpiirre, joka alkaisi ärsyttämään omia mahdollisia lapsiani kun he ovat teini-iässä ;) Tämä huolehtivaisuus korostuu erityisesti matkoilla, kun pitää muistaa monta tärkeää asiaa ja huolehtia, että kaikki sujuu hyvin.

Tulipa hauskoja ja tunteikkaita juttuja mieleen ja nämä 10 asiaa ovat ne ensimmäisenä mieleen tulleet, yksi asia johtaa toiseen ja siitä koostui tämä lista.

***

Tänään onkin taas perjantai, ja sehän meinaa sitä, että ilta kuluu tv:n ääressä istuen. Posse on ihan vakkarijuttu perjantaisin. Olin alkusyksystä ihan järkyttynyt, kun kuulin, että Posse ja Vain Elämää tulee päällekkäin ja meinasin jo repiä pelihousuni, mutta jotenkin tänä vuonna Posse on vaan vienyt voiton ihan kirkkaasti. Olen katsonut Vain Elämää suosikkiesiintyjieni esityksiä sitten Ruutu.fi:stä jälkikäteen, ja on sitä pari kokonaista jaksoakin tullut sieltä katsottua.

Oikeastaan on aika ihanaa, että tänä viikonloppuna ei ole mitään sovittua iltamenoa, koko syksy on ollut aikamoista pyöritystä ja kokoajan on saanut kilistellä ja laittautua. Kotiviikonloppu sunnuntain isänpäivää lukuunottamatta tulee tarpeeseen ja aion vedellä koko viikonlopun kotivaatteissa. Lehtisavotan viimeinen osa odottaa takapihalla ja sitten talvi saa tulla. Facebook muistutti aamulla neljän viime vuoden muistoja tältä samaiselta päivämäärältä, ja silloin olin jo leiponut ensimmäiset joulutortut. Pitäisiköhän jatkaa perinnettä ja käydä hankkimassa torttutarpeet illaksi?

Oikein ihanaa ja leppoisaa viikonloppua teille! :)

torstai 5. marraskuuta 2015

Isänpäivä lähestyy

Isänpäivä lähestyy, enkä tänäkään vuonna ole valitsemassa korttia omalle isälleni. En edes muista, milloin olisin viimeksi sellaisen valinnut. Joillain lapsilla ei ole isää, koska hän on häipynyt kuvioista jo ennen lapsen syntymää, joidenkin isät katselevat lapsiaan taivaasta ja joillain voi olla jopa kaksi isää. Sitten on meitä, joiden isät ovat elossa, mutta joiden kanssa ei ole yhteydessä. Tänä talvena tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun näin oman isäni viimeksi. Sitä ennen taukoa oli neljä vuotta. Sitä ennen kävin isäni luona, toisella paikkakunnalla kun olin koulusta lomilla.

Kaikki läheiseni ovat tottuneet siihen, että mulla "ei ole" isää, tai ainakin siihen, että hän ei ole kuvioissa. Jännä juttu, mutta multa ei ole kovin usein kysytty, miltä se tuntuu. Kysyn tätä kuitenkin itseltäni hyvinkin usein, ja huomaan, että olen ehkä kehittänyt sellaisen vastauksen, jonka tokaisen itselleni ja tyydyn siihen. Vastaus on: "olen tottunut siihen". Toisaalta se kuulostaa kamalalta, mutta toisaalta, kai kaikkeen voi tottua tai turtua?

Mikä se vastaus sitten oikeasti voisi olla? Miltä se tuntuu, kun oma isä ei ole kuvioissa mukana? Kun mietin läheisiäni, joilla isä on kuvioissa, lämmittää se aina omaa mieltäni erityisen paljon. Musta on ihana katsoa, jos esimerkiksi isä ja tytär hulluttelee tai on läheisiä. Katson läsnäolevia isiä aina todella paljon ylöspäin ja arvostan heitä suuresti. Toisaalta, en ole kokenut, että olisin isää tarvinnut koskaan mihinkään ns. konkreettiseen - olen pärjännyt hyvin äitini kanssa kahden. Olenpa ainakin oppinut tyhjentämään likakaivot ja muutaman muun ällöttävän tai perinteisen miesten jutun, kun aina ei ole ollut miestä talossa niitä tekemässä.

Kyllähän sitä aina toivoo, että lähellä olisi se välittävä isä, johon turvautua, jolle hankkia isänpäiväkorttia tai vain mennä kylään ja kertoa kuulumisia. Mielestäni lapsella ei voi koskaan olla liikaa rakastavia aikuisia ympärillä. Isä olisi ehkä raahannut minut niille kick boxing -tunneille, joista yhdessä vaiheessa haaveilin.

Mietin ja analysoin myös usein sitä, miten tällainen ensin osa-aikainen isättömyys ja sen jälkeen täysipäiväinen isättömyys olisi minuun vaikuttanut ja olen myös usein miettinyt, onko minulla omituinen suhde miehiin - tätähän usein kuulee, että huono isäsuhde vaikuttaa aikuisiällä myös tuleviin miessuhteisiin. En kuitenkaan ole löytänyt itsestäni tällaisia merkkejä. Olen ehdottomasti parisuhdeihminen ja ystävystyn miesten kanssa helposti. En koe heitä uhkana, enkä koe tuntevani mitään muutakaan normaalista poikkeavaa heitä kohtaan. Lapsena ystävystyin paremmin poikien kanssa, mutta en tiedä liittyykö tämä asiaan millään tavalla.

Onnekseni, minulla on ollut lähes aina lähipiirissä joku isä, josta olen saanut ns. miehen mallia ja nähnyt, millainen hyvä isä on. Erityisesti Tuukan isää olen aina katsonut ylöspäin ja miettinyt, että hänenlaisen isän haluaisin, jos nyt saisin valita. Olen niin onnellinen, että tällainen henkilö löytyy elämästäni.

Tätä aihetta oli pakko alkaa kirjoittaa ylös, sillä olen huomannut tällä viikolla pohtineeni asiaa normaalia enemmän, tuo lähestyvä isänpäivä ja "10 -vuotispäivä" on selvästi saaneet ajatukset juoksemaan ravia. Tästä asiasta on tullut puhuttua aika vähän kenenkään kanssa, ehkä osaksi siksi, että näytän päällisin puolin siltä, että asia ei minua vaivaa. Ja jos rehellisiä ollaan, ei se onneksi vaivaakaan niin paljoa, että kokisin traumatisoituneeni jollain tavalla. Mutta joskus, joskus aiheesta olisi ehkä ihan järkevää ja puhdistavaa vaihtaa pari sanaa jonkun läheisen kanssa.

Moni on varmasti pohtinut tämän postauksen aikana syitä sille, miksi isäni ei ole kuvioissa mukana. En kuitenkaan kenenkään henkilökohtaisia asioita halua tänne alkaa edes nimettömänä kirjoittamaan, joten sanon, että monen asian olisi voinut tehdä toisin, mikäli olisi halunnut pitää tyttären elämässään. Kyse ei ole mistään dramaattisesta, mutta tarpeeksi vakavista asioista, että lapsen ei tarvitse niitä suodattaa.

Enkä sano, että yhden vanhemman perheen lapset olisi millään tavoin huonommin kasvatettuja, mutta  kuten jo ylempänä sanottu, koskaan ei voi olla liikaa rakastavia aikuisia ympärillä. Lapsella on oikeus turvalliseen, rakastavaan lapsuuteen ja jos se on mitenkään mahdollista tarjota, on aikuisella oikeus se tehdä.

Nyt te, joilla se ihana, rakastava oma isä on lähellä. Menkää sinne kauppaan, ostakaa se kaupan kaunein isänpäiväkortti ja kertokaa, miten tärkeää on, että juuri hän on läsnä. Hyvää isänpäiväviikkoa kaikille :)