maanantai 26. syyskuuta 2016

Stressi-Erkki täällä hei


Voi jösses, ja minä kun luulin että osaan nykyään elää stressittömästi - hiukset tippuu tätä menoa päästä! Onneksi stressiin ei liity mitään negatiivista, lähinnä sellaista "muistanko kaiken" ja odottavalla innolla stressaamista tässä on nyt havaittavissa. Unet on menneet vähän miten ovat tässä lähiöinä, mutta onneksi tämän viikon jälkeen tilanne tasoittuu taas töidenkin puolesta.

Viikonloppu meni rennoissa meiningeissä - perjantaina oli löhöilta Vain elämää tuijotellen, lauantaina istuin ystävälläni iltaa ja siirryin kotiin potemaan päänsärkyä, kun osa jatkoi baariin. Sunnuntain pyhitin kodin siivoamiselle ja kirppiskamojen lajittelulle. Sain aikaan paljon ja oli kiva, että viikonlopusta jäi muutakin käteen, kuin väsymys, joka on ollut koko alkusyksyn agendalla kaikenmaailman kissanristiäisten takia.

Iloa on päiviini tuonut mm. upea valo, joka vallitsee lähes aamusta iltaan - syksyisin valo on kaunis, kun aurinko paistaa jotakuinkin viistosti. Varsinkin tänä aamun auringonsäteet ja vieno sumu saivat aikaan todella kauniit maisemat, kun ajeltiin töihin. Ja iltapäivällä sama homma, ajelin käymään Lauttasaaressa työasioissa, ja teki mieli pysäyttää auto Lauttasaaren sillalle, kun maisemat olivat niin upeat.

Olen tässä jo muutaman illan pohtinut, josko sytyttäisin kynttilät ja parvekkeen valot, mutten ole vielä uskaltanut. Se jos joku on viimeistään syksyn merkki, mutta tottahan se on, että illat ovat jo pimeitä. Soon it will happen.. Muuten tänne ei kuulu sen ihmeempiä, arki rullaa normaaliin tapaan ja vapaa-aika menee pitkälti kotihommia tehden ja koirien kanssa puuhaillen.

Kaipaisin hirmuisesti jotain uutta sarjaa syksyyn, haluaisitteko vinkata omia suosikkejanne, joita katsotte?

Alla kanavat, joissa voit seurata puuhailujani.

Instagram: @kristiinamu & @frenchiestaff // Snapchat: @kristiinamu
Facebook: www.facebook.com/CAVAblogi // Bloglovin': Cava blogi

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Paras meikinpohjustusvoide, jonka löydät miesten kosmetiikkaosastolta


Osalle tämä vinkki on varmasti jo tuttu, mutta haluan ehdottomasti jakaa tämän teille kaikille, jotka ette ole vielä asiasta kuulleet. Elikä ehdottomasti paras (varsinkin hinta-laatusuhteeltaan) meikinpohjustustuote on Nivea Men Sensitive After Shave Balm. Eli miesten after shave -voide.

MISTÄ: Isoista marketeista, kuten K-Citymarket ja Prisma

KÄYTTÖ: Levitä puhtaalle iholle, älä anna imeytyä kokonaan. Levitä meikkivoide kun after shave on vielä hieman kosteaa iholla. Toimii kyllä myös jos ehtii kuivua, mutta parhaiten itselläni toimii näin.

LOPPUTULOS: Meikki pysyy paikoillaan koko työpäivän ajan, ilman, että iho näyttäisi öljyiseltä tai kiiltävältä. Puuteria ei tarvitse lisäillä, tai öljyä painella pois päivän aikana.

HINTA: 7-8€ / 100 ml

AINESOSAT: Aqua, Glycerin, Isopropyl Palmitate | Chamomilla Recutita Flower Extract, Tocopheryl Acetate, Hamamelis Virginiana Bark/Leaf Extract, Maltodextrin, Tapioca Starch, Triceteareth-4 Phosphate, Sodium Carbomer, Caprylic/Capric Triglyceride, Phenoxyethanol, Piroctone Olamine, Parfum

Olen käyttänyt tätä nyt elokuusta lähtien päivittäin ja olen todennut, että minulle tämä on kaikista paras pohjustustuote ikinä. The Body Shopin Wonder Blur tulee hyvänä kakkosena, mutta hinta-laatusuhteeltaan Nivean after shave vie kyllä voiton kirkkaasti.

Miehekäs tuoksu häipyy nopeasti iholta, eli ei tarvitse pelätä tuoksuvansa miehelle koko päivää ;) Tämä on sen verran edullinen tuote, että sen voi ostaa huoletta testiin, ilman pelkoa siitä, että menisi rahat hukkaan jos tuote ei toimikaan itsellä. Mutta niin paljon olen tästä hyvää lukenut ja itse kokenut, että uskallan suositella. Lisää infoa tästä löydät Googlesta hakusanalla: Nivea men sensitive after shave balm as makeup primer.

Tällainen pieni kauneusvinkki sunnuntaipäivään! :)

perjantai 23. syyskuuta 2016

Pienen mielen suuria ajatuksia

Katselin tuossa Vain elämää, tänään oli Chisun päivä. Siinä Lauri Tähkä esitti Chisun kappaleen Tämä rakkaus, jonka Chisu on kirjoittanut omalle tyttärelleen vuosia ennen tämän syntymää. Kappaleessa lauletaan rakkaudesta, jota ei voi ottaa pois. Ihmeestä, johon hänkin pystyy..

Tämän kappaleen kuullessani aloin ajattelemaan hyvin syvällisesti omaa suhtautumistani lapsiin. En kaikkiin, vaan omiin lapsiin. Aihe on esimerkiksi ikäni kannalta hyvin ajankohtainen, mutta kaikella muulla tavalla koen olevani hyvin kaukana aiheesta. Äitiydestä.

Huomasin, että en enää katsonut televisiota, vaan tuijotin parvekkeemme ovea ja olin syvällä omissa ajatuksissani..

Mietin, miksi ajattelen kaikesta muusta yleensä hyvin positiivisesti, oli se sitten uutta tai vanhaa, mutta suhtautuminen on hyvin myönteinen monia asioita kohtaan. Lähden usein uusiin asioihin avoimin, positiivisin mielin. Mutta tämä aihe.. Se on jollain tavalla mielessäni, jos ei negatiivinen, niin vähintäänkin torjuva.

Tottakai analysoivana ihmisenä menin heti omaan lapsuuteeni etsimään mahdollisia aiheuttajia torjuvalle ajatusmaailmalleni. Avoimesti totean, että lapsuuteni on mielessäni jonkin verran ristiriitainen. Samaan aikaan koen kasvaneeni turvallisessa ympäristössä ja miellän lapsuuteni positiiviseksi, en ole onnekseni joutunut kokemaan mitään dramaattisen radikaalia. Vai olenko vain naamioinut jotkin asiat valheellisiksi, helpommiksi kuin ne ovat? Osa, isokin osa meistä kokee varmasti esimerkiksi läheisen syövän tai alkoholismin ja niiden mukanaan tuomat tapahtumat ja kokemukset radikaalina ja dramaattisena. Pahana. Olen pohtinut, onko mieleni riisunut näistä asioista ne pahimmat asiat ja jättänyt samalla niin tarkan, mutta samalla hyvin sumuisen muistikuvan asioista. Vai olenko ollut niin onnekas ja osannut käsitellä asiat siten, etteivät ne enää herätä minussa pakokauhua tai vahvaa ahdistusta?

Toki lapsen mieli on horjuva, eikä viereisestä huoneesta kuultu läheisen itku tunnu samalta kuin sinä harmaana iltana, omat, eletyt ajatukset eivät enää kuulosta järkeviltä eikä toisen läheisen osittainen menetys tai oma osittainen hylätyksi tulemisen tunne tunnu sydäntä murtavalta. Onko alitajunta kehittänyt suojamuurin näiden ajatuksien ja tunteiden ympärille? Toimiiko aivot näin, rakentavat suojamekanismin?

Keskustelin työkaverini kanssa lapsuudesta eilen lounaalla, ja mietittiin myös sitä, onko jotkin asiat vaikuttaneet siihen, että olen nykyään niin tarkka omasta elämästäni. Tiedän tasan tarkkaan millainen haluan sen olevan, ja millainen taas en. Olen tarkka siitä, ketä päästän lähelle ja siitä, miten haluan elää elämääni. Pidän arvoistani kiinni kynsin ja hampain, enkä siedä epäoikeudenmukaisuutta. Ja luojalle kiitos, nykyään uskallan myös tarttua epäkohtiin ja taistella omien oikeuksieni puolesta, enkä siedä pahaa - en anna pahan katkeroittaa itseäni hiljaa sisältä päin, vaan järjestän asiat niin, että ne tulevat kuntoon parhain päin, mieluiten heti.

Vaikuttaako oma lapsuus myöhemmin mahdolliseen omien lapsien hankintaan? Vai onko kaikki sattumien summa? Vaikuttaako nykymaailma tai pelot? Miksi ajatus on luotaan pois työntävä?

Palatakseni Chisun kappaleeseen, minua jaksaa aina mietityttää toisten naisten kyky rakastaa jotain ajatusta, luoda uusi maailma jostain jota ei vielä ole. Kyky ajatella, että se joku, ehkä joskus olemassa oleva on suurin, rakkain, ehdottomin asia, ihminen. Uskaltaa jättää sen vain itseen keskittyneen elämän ja aloittaa täysin uudenlaisen, täydellisesti toiseen ihmiseen keskittyvän elämän. Ajatus on hurja, pelottava, mahdoton. Minulle. Tästä syystä tiedän, että äitiys ei asu minussa, samalla ymmärtäen, että tämä ei välttämättä ole pysyvä tila. Haluanko sen olevan, en tiedä. Samaan aikaan katson näitä edellämainitun kaltaisia tulevia ja olevia äitejä silmät suurina, ihmetellen ja ihaillen. Täydellistä omistautumista.

Lopputulema on se, että meitä kaikkia ei ole luotu äideiksi. Ainakaan vielä. Osaa ei koskaan. Avoimena, mutta osittain pelokkaana eteenpäin, kohti tulevaisuutta. Ja samaan aikaan iloitsen lähellä olevien lapsionnesta. Itse olen toistaiseksi täydellisen onnellinen juuri näin.

Hyvin erilaista tekstiä näin perjantai-iltaan. Hyvin vapaasti tippuvaa ajatuksen juoksua. Marginaalisen pieni osa kaikista aiheeseen liittyvistä ajatuksistani, mutta taas piti päästä purkamaan hieman. Kiitos jos luit. Hyvää yötä.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

RAK - Ras al Khaimah, kokemuksia?

DUBAI 3/2012

Olen tässä ehtinyt jo unelmoida hieman kevään reissusta, vaikka nyt ei kaipaa lomaa, niin tietää että keväällä matka kuulostaisi taas oikein hyvältä idealta - siispä kysynkin, onko kellään kokemusta Ras al Khaimahista lähivuosilta? Olen pohtinut, että lähtisikö uudelleen Dubaihin, vai kokeilisiko tuota naapuriemiraattia. Käytännössä RAK ei ole rajanaapuri, mutta lähellä kuitenkin.

Dubaista kiinnostaisi majoituskokemukset myös Bur Dubain alueelta? Ihan Deiraan en haluaisi majoittua, mutta Bur Dubai voisi olla hyvä ja erilainen vaihtoehto Jumeirahille. Kokemuksia siis saa laittaa tulemaan!

Viimeksi majoituimme Palm Jumeirah -saaren vieressä, lähellä Dubai Marinaa. Alue on upeaa, mutta tällä kertaa voisin periaatteessa haluta joko toiseen emiraattiin tai jos majoitumme Dubaihin, niin sitten ehkä sinne ns. vanhan Dubain puolelle, juurikin Bur Dubain alueelle. Siellä viehättäisi myös se, että joka paikkaan ei tarvitse mennä taksilla tai metrolla, vaan lähiympäristössä voisi kävellä myös jalan. Haluaisin myös kokea aavikot ja muuta erilaista, joita viime kerralla ei tullut nähtyä tai koettua.

Nyt vinkkejä & kokemuksia tulemaan eri alueista Dubaissa ja RAK:ssa! :)

tiistai 20. syyskuuta 2016

Mikä paita tuo on? Mistä nuo aurinkolasit on hankittu?

Nyt on kertynyt kahdesta jutusta niin paljon kyselyitä blogiin, instaan, snäppiin ja sähköpostiin, että vastaan kaikkiin tällä postauksella. Suurta kiinnostusta ovat keränneet kuvan aurinkolasit ja lisäksi eräs ihana neulehuppari. Tässä tulee! :)



Shout aurinkolasit kahdessa sävyssä täältä
Kangaroo pocket rib top neulehuppari täältä

Molemmille lämmin suositus, tuo pitkä neulehuppari on ollut kovassa käytössä siitä asti kun sen tilasin, ja aurinkolasit myös ovat olleet yhdet lemppareistani ikinä. Ja lähes joka kerta kun ne on ollut päässä, joku tulee kysymään mistä ne on. Hintakaan ei todellakaan ole paha, nimittäin 19,90€ on mielestäni hyvin kohtuullinen hinta kauniista aurinkolaseista. Lisäksi ne eivät ole liian kesäiset, vaan ne päässä voi rymytä syksyn ja talvenkin aurinkopäivät aivan huoletta. Itselläni on nuo, joissa on kullansävyiset kehykset.

Nämä kaksi ovat yhtiä lemppareitani, ja palautteesta päätellen moni muukin on niihin silmänsä iskenyt. Siispä tässä infot niiden suhteen.

Tänään oli todella mielenkiintoinen, mutta samalla henkisesti rankka päivä - olenkin maleksinut sängyssä jo Salkkareista lähtien. Joskus on ihana ottaa vain rennosti ilman agendaa ja vaikka unohtaa sen tiskivuoren ja pyykit - hetkeksi. Tänään on ollut sellainen ilta. Nyt yöunille ja huomenna taas uusi päivä! Hyvää yötä.

Sisältää mainoslinkkejä

maanantai 19. syyskuuta 2016

Hammastarina saa jatkoa

Olen kirjoitellut täällä kesän mittaan pariin otteeseen oikkuilevasta hampaastani, joka on aiheuttanut ehkä muutamat rypyt ja harmaat haituvat minulle. Tänään kuitenkin kävin jälleen hammaslääkärissä ja nyt on tainnut selvitä syy sille, miksi kipuilua on ollut. Luulin kivun johtuneen juurihoidetusta hampaastani, pahin pelko oli, että se joudutaan nykimään irti ja että suussani olisi pian suuri ammottava aukko. Implanttiin tuskin olisi ollut ihan heti varaa nimittäin..

Noh, joka tapauksessa, tänään oli taas uusi aika, sillä kipuilu ei ole lähtenyt pois sitten heinäkuun. Kipu on muuttunut erilaiseksi, eikä se ole ollut enää niin vahvaa syödessä. Toivon todella, että tällä kertaa jätin kivun hammashoitolan penkkiin, nimittäin paikkasimme juurihoidetun hampaan viereisestä hampaasta reiän. Toivon, että tuo oli se kivun aiheuttaja ja että nyt voisin jatkaa taas arkea ilman juilimista.

Käynti oli todella miellyttävä, tai no, niin miellyttävä kuin hammaslääkärikäynti voi olla. Minulla oli aivan ihana lääkäri ja hän teki työn nopeasti. Otin puuduksen, sillä kestän mieluummin pienen pistoksen, kuin poraamisesta aiheutuvan aivojen vihlonnan. Onneksi ei tarvinnut tehdä johtopuudutusta, niin puudutus ei kestä koko päivää. Puudutuksessa kaikista hassuinta on se, että myös nenä puutuu, joskus pahemmin kuin itse suu. Käppäilin jonkin verran ulkona lekuriin mennessä ja tullessa, ja kotiinpäästyäni suustani löytyi pieni kärpänen - ai kun mukavaa. En ollut tuntenut kun se oli päättänyt syöksyä suuhuni, kiitos tästä. Hartaasti toivon, ettei se ollut suussani koko matkaa. Ajatuksena mielenkiintoinen ja samalla jokseenkin ällö.

Viikko on lähtenyt kivasti käyntiin ja tällä viikolla onkin töissä jänniä juttuja, tosi hyvillä fiiliksin siis on otettu uusi viikko vastaan. Muutenkin pienestä stressistä (hyvästä sellaisesta) huolimatta olo on ollut kivan rento ja tyyni. Toisaalta naurattaa mitä juuri päästin näppiksestäni ulos, sillä viime yö meni kaikkea muuta kuin rennosti; nimittäin pyöriessä, kun jännitin selvästi erästä myöhemmin tällä viikolla eteen tulevaa tilannetta. Tiedättekö, kun alkaa käydä keskusteluja läpi päässään eikä pääse siitä irti vaan ne samat asiat toistuu mielessä loputtomiin? Tällaista monologia pidin pääni sisällä muutaman tunnin viime yönä, kunnes olen vihdoin nukahtanut. Mieli on hassu.

Syksy on alkanut toden teolla, sen huomaa niin työasioissa, kuin pian kaljuksi muuttuneiden koivujen ulkonäössäkin. Ollaan haravoitu meidän piha jo pariin otteeseen, ja lehtiä on pudonnut vasta ehkä 1/10 osa. Vaahteroissa lehdet pysyvät aika pitkään, ainakin jos vertaa lähialueen muihin lehtipuihin. Täytyy toivoa, että kädessäni oleva rakkula ehtii parantua ennen ensi viikonloppua, niin sitten pääsee taas haravoimaan. Ja kyllä, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, olisi pitänyt pitää viimeksi hanskoja kädessä niin ei olisi päässyt kulumaan iho puhki. Aika vakava battle scar ;)

Toivottavasti teilläkin on lähtenyt viikko mukavissa merkeissä käyntiin!

Retkellä Pilvin kanssa


Lähdettiin eilen Pilvin kanssa kahden metsäkävelylle, olin luvannut näin sillä Kaapo pääsi perjantaina ja pitihän nyt neitosenkin saada oma retkensä. Koska aurinko oli lähtenyt jo hieman laskemaan, valo oli niin kaunis, että nappasin kameran mukaan. Pilvi on sinänsä helpompi kuvattava, että se ottaa paremmin kontaktia kameraan (herkkujen toivossa). Kaapoa taas ei oikein kiinnosta katsoa kameraan ja suurin osa ruuduista onkin sellaisia, joissa tyyppi haukottelee tai vilkuilee ympärilleen.

Opetin samalla Pilville myös vapaana oloa, sillä alue oli niin hiljainen ettei nähty yhtäkään ihmistä lähistöllä. Pilvi on niin perso makupaloille, että pysyttelee hyvin lähellä koko ajan.



Kuvista huomaa, että Pilvilläkin kävi nenä koko ajan, ihania tuoksuja oli koko metsä täynnä. Pilvi on luonteeltaan todella utelias, ja se tykkää tutkia paikkoja, koloja ja kantoja. Joskus se pysähtyy jonkun paikan kohdalle, tuijottaa minua ikäänkuin kysyäkseen saako jäädä tutkimaan paikkaa. Kun nyökkään ja sanon "mene vaan", se menee ja haistelee paikan läpikotaisin. Tässä kuvassa olevalla paikalla kävi näin, ja musta tuntui että se haistoi Kaapon, sillä nappasin siitä kuvia perjantaina samassa paikassa. Sitten Pilvi asettui pyytämättä makuuasentoon samaan kohtaan, jossa Kaapo istuskeli päivää aiemmin. Halusin ilmeisesti itsestään kuvan samassa paikassa.




Meidän viikonloppu sujui leppoisasti, oltiin molempina iltoina ihan kotosalla. Lauantaina meille tuli pari ystävää kylään istumaan iltaa, katseltiin Possea ja juoruiltiin pöydän ääressä. Molempina öinä tuli nukuttua ihanan pitkät yöunet, ja olo on virkeä. Nyt onkin mukavaa aloittaa uusi työviikko, energiaa täynnä.

Ihanaa viikon alkua! :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Metsän tuoksuja - ulkoilemassa Kaapon kanssa


Käytiin eilen ihan kahdestaan Kaapon kanssa nuuhkimassa metsässä syksyä. Meidän lähimetsässä on suurimmat kasviröykkiöt jo kuivuneet ja siellä pystyy kävelemään jo ihan tennareilla pitkävartisten saappaiden sijaan. Joskus on ihanaa mennä vain toisen koiran kanssa ulkoilemaan, paljon helpompaa ja varsinkin Kaapon kanssa se on kiva, kun sitä voi pitää vapaana.

Kaapo oli innoissaan ja nenä kävi kokoajan, välillä vastaan tuli maukas keppi ja välillä piti syödä marjoja puskasta. Kaapokin selvästi nautti siitä, että pääsi ilman Pilviä ulos. Tänään on sitten Pilvin vuoro päästä ilman isoveljeä tutkimaan metsää.



Olen huomannut, että Kaapon ensimmäiset harmaat partakarvat ovat saaneet mieleni haikeaksi. Vaikka Kaapo onkin vasta 5 -vuotias, on se toisaalta jo 5 -vuotias. Jotenkin on ihan hirveää ajatella, että mamman pieni poika vanhenee. Onneksi Kaapo on ollut terve ja staffien keski-ikä on suhteellisen korkea. Mutta pakko sanoa, että joskus nämä ihan kahdenkeskeiset lenkit tekevät hyvää ja nautin niistä täysillä, ihanaa kun saa olla rauhassa toisen kanssa.

Vaikka koirat asettavat tiettyjä rajoja elämään, en kyllä missään nimessä voisi myöskään kuvitella elämää ilman koiria. Ne tuovat niin paljon iloa ja rakkautta päiviin. Tänäänkin oli niin mukava herätä, kun Kaapo nukkui selkä omaani vasten, tassut Tuukan naamalla ja pää minun tyynyssä. Kaapo on  vielä sen kokoinen, että sitä voi melkein halia kuin ihmistä, ja usein nukutaankin Kaapon kanssa ns. lusikassa, varsinkin silloin jos menen ennen Tuukkaa nukkumaan, otan usein Kaapon kainaloon.

Kävin muuten kuvaamassa nämä kuvat uudella kamerallani (Olympus PEN E-PL 7), josta teen postausta ihan pian. Syksy on kyllä mielestäni parasta kuvausaikaa ulkona, vielä kun ruska paranee ajan kuluessa, on värimaailma niin kaunis.

lauantai 17. syyskuuta 2016

5 ajatusta Vain elämää aloitusjaksosta

Lisää koirakuvia @kristiinamu & @frenchiestaff Instagrameista


En ole koskaan ollut kummoinen croissantin mussuttaja, mutta eilen kaupassa nuo muhkeat leipomukset saivat minut avaamaan vitriinin ja valitsemaan kaksi upeaa yksilöä paperipussiin aamua varten. Koskaan ei pitäisi mennä nälkäisenä ruokakauppaan. Tänään aamulla kuitenkin kiitin itseäni, sillä aamupalavaihtoehdot olivat joko a: kuivaa leipää, b: eilistä pizzaa tai c: croissant. Valitsin jälkimmäisen.

En kuitenkaan tullut tänne höpöttelemään croissanteista sen koommin, vaan enemmänkin eilisestä Vain elämää kauden aloitusjaksosta. Kuka muu katsoi? Mitä mieltä olitte? Alla omia ajatuksiani.

1. Perjantai-iltani on taas pelastettu - parasta on pitkän viikon jälkeen vallata sohva herkkujen kera ja katsella toinen toistaan mielenkiintoisempia musiikkiesityksiä ja kuunnella artistien tarinoita.

2. Omat lempparini tältä kaudelta ovat ehdottomasti Chisu, Mikko Kuustonen ja Mikael Gabriel. Chisu hänen tajuttoman ammattitaitonsa vuoksi, Mikko hauskojen letkautusten takia ja MG ihan vain siksi, että edustaa nuorempaa sukupolvea ja hänen esityksiään saa jännittää eniten. Hectorin päivää odotan todella innolla, sillä hänellä on todella hyvää tuotantoa.

3. Olinko se vain minä, vai kuulostiko teistäkin siltä, että biisit on nauhoitettu ohjelmaan tällä kaudella eri tavoin? Ainakin ensimmäisen esityksen aikana kuva ja ääni meni ainakin meidän telkkarissa sekunnin sadasosan verran eri aikaan, toisaalta se on ihan normaalia, mutta myös musiikki kuulosti siltä, että ihan kuin se olisi ollut jo itse levyversio, eikä tuolla itse talossa esitetty versio. Voin olla myös väärässä, mutta hieman hassulta kuulosti verraten edellisvuosiin.

4. Ainoa kiusallinen asia tässä konseptissa on se, että joskus joku kilisyttää lasiaan sellaisessa kohdassa, jossa olisin ainakin itse halunnut vielä kuunnella artistin tarinan loppuun. Vähän kuin keskeyttäen. Mutta tämäkin varmasti olosuhteiden pakosta.

5. Voi Miklu, kylläpä hittibiisin vetäsit! Jännitin kädet hioten MG:n vetoa, mutta jo ensimmäisen 10 sekunnin jälkeen osasin rentoutua ja nauttia showsta - hyvinhän se jätkä vetää! Go MG!

Heräsikö teillä ajatuksia aloitusjaksosta?

perjantai 16. syyskuuta 2016

Calluna vulgaris - syyskasvi parvekkeelle

Näin se viikonloppu taas vierähti eteen, olen sellaisessa draivissa, että olisin voinut vetää vielä yhden päivän ennen viikonloppua. Mutta ehkä tämä tulee ihan tarpeeseen, vaikkei se vielä siltä tunnukaan. Viikonlopulle ei ole yhtikäs mitään suunnitelmia, ihanaa mennä ihan fiilispohjalta! Tänään aion kuitenkin katsoa Vain elämää ja relata koko illan. Ostin pizzatarpeet kaupasta ja sellaista olisi siis suunnitteilla tehdä.

Ostin lisäksi todella kauniin sävyisen Kanervan meidän parvekkeelle - ja katsokaa miten nätisti meillä jo ennestään ollut ruukku siihen sopi! :)




Ruukku löytyy -40% alesta täältä*



Minkälaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on? Aiotteko katsoa myös Vain elämää? Rentoa ja iloista perjantai-iltaa! :)

*adlink

torstai 15. syyskuuta 2016

Ei kuulu

Minulta kysyttiin viikonloppuna mitä minulle kuuluu. Vastasin siihen tyhjentävästi, "kuuluu". Kelasin siinä itsekin hetken aikaa, miksi vastasin näin. Se johtui puhtaasti siitä, että tilanteeseen nähden oli niin paljon kerrottavaa, että päätin olla sanomatta mitään. Joskus on sellaisia hetkiä, kun mielen päällä liikkuu vaikka mitä, niin paljon, ettei saa sanotuksi mitään. Ei osaa poimia paria kohtaa, joista kertoisi, vaan mielessä myllertää vaikka ja mitä. Ei tiedä mistä aloittaa, eikä tiedä milloin lopettaa. Silloin on paras olla hiljaa. En tietenkään tarkoittanut pahalla vastaustani, ja sille oikeastaan naureskeltiinkin sen jälkeen hieman. Täysin tyhjentävä vastaus, ei vaadi selittelyjä.



Tällä hetkellä voisin vastata, että "ei kuulu". Minusta nimittäin. Täällä blogissa. Elämässä tapahtuu paljon, mutta vähän sellaista höpinää, mitä haluaisin tänne kirjoittaa. Päivät menee hujahduksessa ja töissä on kiire, vapaa-ajan vietän arkisin kotona jatkaen joko töitä tai tehden pakollisia kotitöitä, olen koirien ja Tuukan kanssa. Ei ehdi muuta. Eilen halusin hirmuisesti tulla höpöttämään tänne, mutta tällä hetkellä päässä pyörii niin vahvasti työasiat, että muille ajatuksille ei jää tilaa. Tässä on nyt edessä parin viikon rutistus, jonka jälkeen minulla on toivottavasti taas aikaa ajatella muitakin asioita.



Mutta tänään ehdin pyörähtää lounaan yhteydessä myös kirppiksellä. Etsittiin työkaverini kanssa juurrutetulle toimisto-avokadolle isoa ruukkua, mutta ei löydetty. Sen sijaan löysin todella kauniin, pienen hapsulaukun. En tiedä ollenkaan minkä merkkinen se on, todennäköisesti ei minkään. Mutta nätti se oli, ja ihanan värinen syksyyn. Ja minä kun luulin, että hapsukauteni alkaa olla ohi, toisin kävi. Laukussa on pitkä ketjuhihna ja pari vetskaritaskua. Laukku on kiva lisä vaikkapa muuten mustaan tai simppeliin asuun. Mi likey.

Huomaa, että päivät menee sykkien, sillä huomaan nytkin kirjoittavani tätä postausta pikavauhtia, vaikka ei ole kiire minnekään. Minulla ei ole kiire minnekään seuraavaan 24 minuuttiin, jonka ajan pyykinpesukone vielä rullaa rullaamistaan. Sen verran annoin itselleni aikaa, mutta en osaa käyttää sitä rennosti. Sen jälkeen alkaa pyykkirumba ja siivous, ja veikkaanpa että olen taas kahdeksan maissa jo täysin sänkykamaa.

Ihanaa torstai-iltaa! Huomenna on jo perjantai. Taas. How the h...

tiistai 13. syyskuuta 2016

Kiitollinen ja nöyrä

Kirjoittelen tänne aika harvoin työelämästä, mutta tänään ajattelin siitä muutaman sanasen sanoa. En ole ollut koskaan se kunnianhimoisin ihminen, mitä työhön tulee. Olen aina sanonut, että kunhan saan tehdä työtä jossa viihdyn, olen onnellinen. Seison edelleen näiden sanojen takana. En kaipaa mainetta tai mammonaa, en tähtää yritysjohtoon. Toivon kiinnostavaa työtä ja mukavia kollegoja. Toivon hyvää esimiestä ja hauskoja hetkiä työpaikalla. Toivon, että töihin on aina mukava mennä.

Kulunut vuosi on mennyt huimaa vauhtia, ja olen ollut uudessa (ei enää niin uudessa) työssäni hyvin onnellinen. Olen saanut kaiken sen, mitä edellisessä kappaleessa mainitsin. Mukavan työn, hyvän esimiehen ja ne kivat työkaverit. Ne, joiden kanssa on hauska nauraa lounaalla ja muulloinkin milloin millekin asialle, ne työtehtävät, joissa saa hyödyntää omia vahvuuksiaan ja osaamistaan. Ja sen esimiehen, jolle voi puhua kuin ihminen ihmiselle, ja johon voi luottaa.

Tässä vaiheessa uskallan sanoa, että olen hyvin onnekkaassa asemassa ja tunnen suurta kiitollisuutta ja kunnioitusta työpaikkaani kohtaan.

Mutta eilen, eilen olin niin onnellinen, että meinasin liikuttua kyyneliin, hyppiä ilmaan ja kailottaa koko maailmalle, miten otettu olin - kaiken tämän samaan aikaan. Sain nimittäin sellaisen tunnustuksen, jota en osannut odottaa tai edes uskaltanut toivoa kuin ehkä sekunnin sadasosan verran omissa ajatuksissani. Minusta tulee esimies.

Ajatus pelottaa, naurattaa, ihastuttaa ja jännittää. Todella paljon. Tämä on minulle suuri asia, ja suhtaudun siihen hyvin nöyrästi. Kunnioituksella.



Jos jotain, niin ainakin olen varma siitä, minkälainen esimies haluan olla. Ja myös siitä, minkälainen esimies en halua olla. Sillä on nimittäin todella suuri vaikutus työntekijään nyt ja tulevaisuudessa, minkälaisen esimiehen kanssa on tekemisissä. Minulla itselläni on ollut todella hyviä, ja todella huonoja esimiehiä. Aloitin työnteon ollessani 13 -vuotias, ja siitä lähtien olen tehnyt joko osa-aikaista työtä opiskelun ohessa, ollut yrittäjänä tai tehnyt täysipäiväistä leipätyötä. 15 vuotta työelämässä ja kyllä, niitä erilaisia esimiehiä on tullut nähtyä.

Vaikka on helppo sanoa, minkälainen hyvä esimies on, se ei varmastikaan ole helppoa toteuttaa käytännössä. Erilaisten ihmisten ohjaaminen ja kohtaaminen on usein myös kemiapeliä, ja esimiehen on oltava hyvä ihmistuntija.

Minulle itselleni parhaita esimiehiä ovat olleet he, joille on ollut aina helppo mennä puhumaan, joilta on saanut tukea ja ymmärrystä, ja joiden ohjauksessa on ollut helppoa olla. He, jotka kohtelevat työntekijöitään tasavertaisina ihmisinä, ja jotka uskaltavat tulla esimiehen kovasta kuoresta ulos, kokeilla hieman kepillä jäätä ja päästä samoille aalloille työntekijän kanssa.

Olemme töissä suuren osan ajastamme, ja siksi koen, että töissä pitää olla mukavaa. Tästä on suuressa vastuussa myös esimies. Siksi pidän erityisen tärkeänä, että ei jää sellaiseen työpaikkaan, jossa kokee ahdistusta, pelkoa tai vääryyttä. On tärkeää uskaltaa havitella sitä itselle oikeaa paikkaa, vaikka se ei olisikaan se helpoin tie. On tärkeää uskaltaa olla rohkea ja nostaa kissa pöydälle, jos joutuu kokemaan ikäviä asioita töissä. Rohkea on se esimies, joka uskaltaa myös myöntää, että parannettavaa on. Tehdään yhdessä, esimiehinä ja alaisina selväksi se, että töissä pitää viihtyä. Emmehän halua havahtua eläkeiässä ajatukseen, että olemme kärsineet puolet elämästämme, koska olemme joutuneet kestämään pahaa oloa työpaikalla, jossa olemme konkreettisesti puolet valveillaoloajastamme.

Näiden ajatuksien myötä otan uuden vastuualueen vastaan jännittyneenä, onnellisena ja motivoituneempana, kuin koskaan. #feelingblessed

maanantai 12. syyskuuta 2016

Pientä ja kaunista kotiin




Home neliskulmainen marmorivati täältä 



Northern Beauty tuoksukynttilä täältä / Sense of Karma tuoksukynttilä täältä




Rakastan pieniä yksityiskohtia. Rakastan marmoria. Rakastan kauniita asioita. Tämä marmorivati oli kyllä todella hyvä ostos, sillä se on kivan monikäyttöinen. Olen käyttänyt sitä jo mm. tarjoiluastiana, kynttilän alustana ja tällä hetkellä siinä makaa käytetyimmät asusteeni, josta saan ne nopeasti käyttöön.

Mielestäni tällaiset reunalliset marmorivadit ovat siitä ihania, että niitä voi käyttää moneen erilaiseen käyttötarkoitukseen, verraten ihan tasaisiin marmorilautoihin. Tähän saa tehtyä myös ihania kynttiläasetelmia, kun syksyn hämärät illat saapuvat.

Kauhulla odotan sitä päivää, kun marmorihulluuteni lopahtaa ja joudun kärsimään kaikkien 873 marmoriastiani kanssa. Mutta tällä hetkellä loppua ei todellakaan näy, ja laajennan crazy dog lady -statustani crazy marble ladyyn.


Kiinnostuitko marmorivadista?
Saat sen nyt -30% alennuksella koodilla 345403. Kopioi koodi ja siirry tilaamaan vati suoraan tästä >
Tarjouksen ehdot: 30% alennusta kalleimmasta tuotteesta + SÄÄSTÄT TOIMITUSKULUT Edut koskevat uutta tilausta Elloksen valikoimasta. 30%:n alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja.  Voimassa 30.12. asti.

Tilaatko ensimmäistä kertaa Ellokselta? Saat 50% alennuksen kalleimmasta tuotteesta koodilla 345418. Kopioi koodi ja siirry selaamaan tuotteita tästä >
Tarjouksen ehdot: Tervetuliaistarjous! 50% alennusta tilauksesi kalleimmasta tuotteesta + säästät toimituskulut! Edut koskevat vain uutta asiakasta ja uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Edut ovat voimassa 30.9.2016 asti, ja ne voi käyttää vain kerran.

Sisältää mainoslinkkejä

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Yllätysjuhlat & kuulumisia viikonlopulta

Olihan taas tapahtumarikas viikonloppu! Perjantaina käytiin töiden jälkeen Tuukan kanssa vähän kaupoilla ja syömässä. Olisin niin toivonut, että löydän pari uutta paitaa töihin, mutta paskanmarjat, tuntuu että kaupat ovat tällä hetkellä täynnä vain tylsääkin tylsempiä vaatteita. Vaikka liputankin hyvin simppelin tyylin puolesta, toivon aina vaatteilta edes jotain pientä kivaa yksityiskohtaa, miksi juuri se vaate on "ylitse muiden" ja haluan sen kotiuttaa. Tällaisia yksityiskohtia voivat olla esimerkiksi jokin erikoisempi leikkaus, pääntie tai sävy. Tällä hetkellä kauppojen hyllyt valtaavat vain tavallistakin tavallisemmat värit ja mallit.

Ovatko sisäänostajat taloustilanteen heikennyttyä niin varovaisia, etteivät uskalla ostaa riskillä vai onko tämän hetken muoti nyt tosiaan näin tylsä? Tiedä sitä, mutta lukuunottamatta yhtä yöpaitaa tulin tyhjin käsin kotiin.

Sen sijaan tyhjin vatsoin ei tarvinnut kotiutua, sillä käytiin vetämässä hyvät ravintola-burgerit napaan. Maistoin itse ensimmäistä kertaa falafel-burgeria ja se oli todella hyvä. Moni kasvisruoka on hyvää, jos mausteet on kunnossa. Siinä sitten tyytyväisenä ja masut täynnä vietettiin rentoa koti-iltaa ja menin ajoissa nukkumaan.

Katso lisää viikonlopun kuvia Instagramista: @kristiinamu


Lauantaiaamu valkeni pilvisenä, mutta todella lämpimänä ja päätettiin tehdä vähän pihahommia. Haravoin niin paljon, että iho lähti kädestä. Tuo meidän pihan vaahtera ei ole mikään maailman mukavin pihakaveri näin syksyisin, mutta kesällä se tarjoaa ihanaa suojaa auringolta ja koti pysyy viileänä. En vaihtaisi, vaikka tuo haravointi vähän ketuttaakin aika-ajoin. Toisaalta se pitää ottaa hyötyliikuntana, sillä kuumahan siinä tulee heiluessa.

Puolenpäivän jälkeen pitikin jo hypätä suihkuun, vetää sotamaalaukset naamaan ja lähteä kohti ystäväni kotia, jossa oli tarkoitus juhlia erään kaverin kolmekymppisiä - yllätys sellaisia. Ja yllätys oli oikein onnistunut, samoin kuin juhlatkin. Saan ihan älyttömän paljon kiksejä kaikista yllätyksistä, mahtavinta on nähdä päivänsankarin reaktio, kun tajuaa, että kämppä on täynnä ystäviä valmiina juhlimaan.

Koska aloitimme jo neljältä, alkoi väsy painaa jo puolen yön maissa, ja silloin päätinkin lähteä kotiin ja peittojen alle lepäilemään. Pitkät yöunet maittoivat ja nyt on energinen olo. Tänään ollaan taas tehty mm. vähän pihahommia ja käyty anoppilassa syömässä. Sunnuntait on siitä jänniä päiviä, että niillä on ihan oma, erilainen tunnelmansa. En oikein osaa päättää, onko se yksi lempparipäivistäni, vai kuuluuko se jonon hännille - jotain outoa ristiriitaa siinä on. Toisaalta ihana vapaapäivä, toisaalta viikon viimeinen päivä ja samalla jo alkaa muuntautua takaisin työ-modeen ja seuraavaan viikonloppuun on taas pitkä aika. Mutta sitten taas, eipä siellä töissäkään mitään vikaa ole, joten työn alkaminenkin on ihan kiva juttu. Sekavaa, sanoisin.

Oikein rentouttavaa viikonvaihdetta, tämä täti lähtee nyt kylppärin siivoukseen!

perjantai 9. syyskuuta 2016

FOTD / My make up




MEIKKIPOHJA:
Nivea Men Sensitive after shave balm (uusi suosikki pohjustustuotteeni!)
Maybelline FIT Me Luminous + Smooth meikkivoide, sävy 250 sun beige
Anastasia Beverly Hills contour cream kit, sävy fair
Maybelline Fit Me puuteri, sävy 250, sun beige
Anastasia Beverly Hills contour kit (puuterimainen), sävy light to medium

SILMÄT & KULMAT:
Max Factor masterpiece nude palette (löytyy tästä postauksesta)
Lumene Mystic volume rispsiväri, musta
MSCHIC musta sinkkuluomiväri rajauksena yläluomella
Anastasia Beverly Hills Brow Wiz kulmakynä, sävy soft brown

HUULET:
Yves Rocher automatic lip liner, sävy 51 beige
LumeneTrue Passion lip color, ävy 8 Vanamo

VIIMEISTELY:
Skindinavia Finishin Spray, bridal (löytyy tästä postauksesta)
Suihkutan sprayta puhtaaseen puuterivippaan ja painelen meikkipohjan "paikoilleen" - pysyy paremmin kuin suihkuttamalla

Kivaa viikonloppua! :)

torstai 8. syyskuuta 2016

Kiire perhana

Tuntuu, että tämä viikko on mennyt taas ihan siivillä. Eilen oli kokoajan mielessä, että nyt pitää päästä kirjoittamaan, mutta tähän voisi tokaista, että miten meni omasta mielestä? No ei mennyt. Tänään ei ole mitään tarinaa kerrottavana, mutta sen sijaan ajattelin listata muutamia ajatuksia herättäneitä aiheita. 

Olen tällä vikolla jättänyt Batteryn pois ja ah miten hyvin olen nukkunut. Juon yleensä energiajuoman aamuisin, joten vähän ihmetyttää voiko se vaikuttaa myös yöuniin, mutta se on ainoa konkreettinen asia, jonka uskon vaikuttaneen yöuniin.

Miksi olen vähän fiiliksissä syksystä ja siitä, että saa alkaa käyttää taas saappaita ja takkeja? Jotenkin toppaliivin tai takin käytöstä tulee aina niin kotoisa ja mukava olo, vaikkakin onhan se aina myös mukavaa, kun ei tarvitse pukea paksuja kerroksia.

Työrintamalla on mielenkiintoisia juttuja, pääsen tekemään taas hieman erilaista juttua ja lisäkokemus ja oppiminen on mahtavaa! Ei voi kun olla onnellinen, että on työ, ja vieläpä mieluinen sellainen.



Seuraa Instagramissa: @kristiinamu / Seuraa Snapchatissa: kristiinamu

Ostin kokeilunhalusta Nivean Sensitive after shave voidetta (miesten) ja olen nyt käyttänyt sitä meikinpohjustusvoiteena. Alan olla sitä mieltä, että kaikki se hehkutus, jota olen tästä kikasta lukenut, ei ole ollut turhaa. Sopii omalle iholleni todella hyvin, ja meikki pysyy mattaisena pitkään. Sanoisinko, että paras hinta-laatusuhde meikinpohjustustuotteista (vaikkakaan ei sitä oikeasti ole), joita olen koskaan testannut.

Kuten viime viikonloppuna totesin, niin tämäkin viikko on sujahtanut ohi silmissä. Mutta en valita. Mukavien asioiden parissa on kiva tehdä hommia niin töissä kuin vapaa-ajallakin, ja koska olen aikamoinen puuhastelija, on myös hyvä että puuhaa riittää. Muuten käy niin kuin kesällä kävi, että meinaisn jo heittää kauhat nurkkaan, kun tuntui että vapaa-ajalta puuttui innostava sisältö. Toisaalta, onhan se hyvä osata myös levätä välillä. Mutta enää ei ehdi, sillä kiireinen syksy on jo alkanut.

Löysin muuten eilen aivan älyttömän koukuttavan Instagram-tilin, jossa eräs nainen näyttää videolla ihan mahtavia kikkoja mm. finneihin, ohentuneisiin hiuksiin, mustapäihin ja miten päästä selluliitista eroon. Kaikki tämä siis ruokakaupasta ostettavilla tuotteilla, kuten valkosipuli, hunaja jne. Kurkatkaa ihmeessä, jos tykkäätte tämänkaltaisista Insta-tileistä, löytyy nimellä: @farahdhukai. Hän on varmasti jo osalle tuttukin, sillä neidillä on seuraajia 2,3 miljoonaa. Eikä suotta! :)

Kivaa & aurinkoista päivää!

tiistai 6. syyskuuta 2016

Uusi ihastus: NYX ja alennuskoodi



NYX -meikkibrändi on juuri nyt todella kovassa nosteessa myös meillä täällä Suomessa, ja tässä tämän vuoden aikana olen itsekin tutustunut pikkuhiljaa kyseisen merkin tuotteisiin. Ja tässä sitä ollaan, samassa veneessä, jossa kaikki muutkin NYX pauhaajat ovat. Tykkään niin kovin. Toki tässäkin merkissä, kuten kaikissa, on ne omat suosikkituotteet ja sitten niitä, jotka eivät omalle iholle sovi parhaiten, mutta kaiken kaikkiaan NYX on kyllä vienyt palan meikkihullusta sydämestäni, ja nyt ajattelin tulla jakamaan tätä maniaa tänne teillekin.

Strobing trendin must have -tuote on tämä paletti, jossa on 7 upeasti hohtavaa sävyä. Käytä hillitysti arkena tuomaan kuultoa kasvoille ja räväytä juhlissa loihtimalla upea party-look.






MIELENKIINTOA HERÄTTÄVÄ: NYX Lip Lingerie
Upean pigmenttinen, huulille samettiseksi kuivuva mattahuulipuna. Kevyt ja mukava koostumus.




Vakkarikäyttöön on päässyt myös ensimmäisessä kuvassa näkyvä NYX  Intense Butter Gloss huulikiilto nro 4. Tykkään siitä, miten kiilto ei tunnu lainkaan tahmaiselta huulilla, vaan enemmän huulirasvamaiselta.

Vielä tarkempaa testausta odottaa mielenkiintoinen tuote, nimittäin NYX Sculpt & Highlight Brow Contour kulmakynä. Tästä olen jopa pohtinut, saako Anastasian Brow Wiz uuden kilpailijan.. Nähtäväksi jää, ja tulen varmasti kertomaan tästä tuotteesta lisää, jos se pääsee lähelle Anastasian taikaa. Kovat on odotukset!

ALENNUSKOODI:
Oletko tilaamassa ihanuuksia eleven.fi -verkkokaupasta lähiaikoina?
Käytä koodi CAVA11 ja saat 11% alennuksen tilauksestasi :) Koodi on voimassa 13.9.2016 asti.
Kopsaa koodi ja siirry shoppailemaan tästä ->


Sisältää mainoslinkkejä

maanantai 5. syyskuuta 2016

16 x 3 asiaa

Lähiaikoina blogeissa kiertänyt hauska 3 asiaa -postaus laittoi myös minut listaamaan!
Pidemmittä puheitta, here we go:

3 asiaa, joista pidän
- oma koti, rantalomat ja oma työ

3 asiaa, joista en pidä
- epäoikeudenmukaisuus, huonekalujen kasaus, väenpaljous

3 asiaa, joita tein viime viikonloppuna
- kävin Rähinän keikalla, harjoittelin hieman tankotanssia (huonolla menestyksellä), keräsin omenoita omenapuusta

3 asiaa, jotka osaan
- olla hyvä mamma koirilleni, kuunnella, luetella pyydettyjä sanoja takaperin

3 asiaa, joita en osaa
- virkata, pelata tietokonepelejä enkä tehdä volttia

3 asiaa, jotka haluaisin osata
- puhua sujuvasti ranskaa ja espanjaa, laulaa hyvin, tanssia lockingia ja nykytanssia

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä
- laittaa pyykit kuivumaan, koota kirppiskamoja ja siivota kaapit

3 asiaa, joista stressaan
- terveys (tällä hetkellä olen osannut elää suht stressivapaata elämää, joten en keksi tähän muuta)



3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan
- musiikki, tanssi, kasvohoito / hieronta

3 asiaa, joista puhun usein
- työ, Kaapo & Pilvi, tv-sarjat

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälleni
- tennarit, leggingsit, yöasu ( en samaan aikaan ;) )

3 asiaa, joita en pue päälleni
- piikkikorot, liian pienet vaatteet, napapaidat

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia
- uusi tietokone, ringlight kameraan, LV pochette monogram

3 asiaa, joista unelmoin
- siitä, että aina herätessäni voisin avata parvekkeen tai pihan oven, ja näkisin meren, auringon ja palmupuita, siitä, että minä ja Tuukka pysytään terveenä ja siitä, että saadaan elää hyvä elämä

3 asiaa, joita pelkään
- kuolemaa, sairauksia, onnettomuuksia

3 asiaa, joiden toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa
- matkailua, muuten olen tyytyväinen

Tuliko samoja kuin teillä? :)

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Suuria puheita ja huonoa palvelua

Kovasti perjantaina uhosin, että olen koko viikonlopun kotona, mutta toisinhan siinä kävi. Onneksi löysin kuitenkin sen verran itsestäni selkärankaa, että siivosin kuten olin suunnitellut. Siivoilun jälkeen suuntasin ystävälleni istumaan iltaa. Ei olla ehditty viettää aikaa tarpeeksi koko kesänä, joten nyt oli jo kova ikävä. Katseltiin uutta kisailuohjelmaa: Ota rahat ja juokse, löhöttiin sohvalla, harjoiteltiin soittamaan dj laitteilla, jotka Nooran poikaystävä on Nooralle roudannut ja saatiin privaatti soittoa koko illan ajan. Oli mukava ottaa ihan iisisti, kunnes...

Saatiin joku ihme päähänpisto ja lähdettiin naapurikaupungin laidalle Rähinän keikalle. Illan hovi-dj muuttui hovikuskiksi ja päästiin mukavasti autokyydillä sinne ja takaisin kotiin. Hatunnosto vaan kuskille, minussa ja Noorassa voi olla jaksamista, kun sille päälle satutaan. Nytkin tuli kulutettua Reebokeja ja hilluttua tanssilattialla - en ymmärrä milloin minusta on tullut tanssihirmu, pari vuotta sitten tanssin ehkä kerran vuodessa baarissa. Elämäni ensimmäistä kertaa olin hotelli Vantaalla Tulisuudelmassa, ja nyt ymmärrän, miksi sitä sanotaan ruotsinlaivasimulaattoriksi. Kokemus se oli tämäkin.

Palatakseni vielä perjantain alkuiltaan, minulle tuli hieman yllätyksenä se, kuinka haastavaa tuo dj soittaminen onkaan, miten paljon kaikenlaisia vempaimia laitteista löytyy ja miten paljon siinä on erilaisia mahdollisuuksia. Olin myös äimistynyt, kun Nooran poikaystävä löi laitteeseen kiinni USB-tikun, eikä läppäriä. Mahtava, oma lajinsa tuokin, on aina hienoa katsella kun joku osaa jotain itselle uutta ja erilaista.

Perjantai kului siis hieman extempore agendan mukaan, ja lauantaikin meni aivan uusiksi sattuneista syistä. Meidän piti käydä lauantaina mm. Isossa Omenassa kaupoilla ja ostoksilla, mutta heikohkon oloni vuoksi hoidettiin vain pakolliset menot, eli käytiin hakemassa koirille ruokaa Variston Horzesta, ja käytiin pyörähtämässä Gigantissa ja sitten erään hampurilaisketjun ja ruokakaupan kautta kotiin. Iso Omenaan on kiva mennä, kun jaksaa kävellä vähän paremmalla menestyksellä.

Sain muuten hampparipaikassa hieman outoa palvelua, ja taas tällaisena hyvän asiakaspalvelun arvostajana sai tämä käytös minulle pienen sarven otsaan aikaiseksi. Tilasin kassalla kaksi ateriaa mukaan, jonka jälkeen sanoin, että minulla on mobiiliaplikaatiossa etukuponki ko. aterialle. Tähän myyjä tokaisi hyvin suoraan, että minun olisi pitänyt mainita etukupongista ennen, kuin mainitsen mitkä ateriat haluamme. Tähän vastasin, että hyvä että hän kertoi asiasta, sillä en minä tiennyt tällaisesta. Tähän myyjä vastasi nyrpeänä, että kuponki pitää lyödä kassaan ennen aterioita. Tähän luonnollisesti vastasin, että näin asiakkaana on hieman vaikea tietää heidän kassajärjestelmänsä sääntöjä. Tähän myyjä ei enää antanut mitään järkevää vastausta, vaan taisi kysellä tuleeko vielä muuta mukaan..

Mikä siinä on, että asiakkaalle ei voida puhua kohteliaasti? Mikä siinä on, että myyjät luulevat heidän kettuuntuneisuuden olevan näkymätön asiakkaalle? Koska news flash: sen kyllä aistii todella helposti ja itselle lämähti sellaiset energiat suoraan naamatauluun että harkitsen kyllä palautteen laittamista suoraan ravintolapäällikölle. Aion jatkossakin asioida ko. paikassa, mutta toivon että tämä ko. henkilö etsii itselleen hänelle sopivamman työn. Huonoja päiviä saa olla ja niitä meillä kaikilla on, mutta on taito erikseen opetella pitämään ulkopuoliset pois tästä kiukkuilusta ja hoitaa työ kuten kuuluu. Ja koko jutun pointtina oli se, että tämä myyjä joutui poistamaan kassajärjestelmästä nämä ateriat ja lyömään ne uudelleen kupongin lisäämisen jälkeen - tähän hänellä meni valehtelematta muutama sekunti, eli kyseessä ei ollut sen suurempi operaatio. Olen asioinut tässä samassa ravintolassa siitä asti, kun tänne päin muutettiin ja aina antanut kupongit ennen maksua, tilauksen jälkeen. Kukaan ei ole aiemmin tästä valittanut, kuten ei kuulukaan.



Periaatteessa pieni juttu, mutta joskus nappaa ja pahasti, kun työtä ei hoideta asiallisesti ja varsinkin kun kyseessä on taas tämä sama aihe, joka on itselle sydäntä lähellä. Asiakas ei todellakaan ole aina oikeassa, mutta asiakasta kuuluu aina kohdella asiallisesti syyllistämättä, eikä asiakkailla todellakaan ole niitä kristallipalluroita taskussa, josta voisi joka ikisen kassajärjestelmän systeemit lukea ennakkoon.

Tällainen pieni purkautuminen tähän sunnuntai-päivään. Eilen oli lepopäivä ja katseltiin sarjoja, leffa ja möyrin koirien kanssa milloin sängyssä, milloin sohvalla. Tänään mennään juhlistamaan pienimutoisesti Tuukan isän syntymäpäivää, ja illalla lepäillään ja valmistaudutaan uuteen työviikkoon. Ensi viikolla on taas paljon kaikkea, joten tiedossa on ilmeisen vilkas viikko, jonka nopeasti kulumista todennäköisesti päivittelen täällä taas ensi perjantaina.

Nyt toivottelen leppoisaa viikonvaihdetta, toivottavasti viikonloppu on sujunut kivasti tähän asti! :)

perjantai 2. syyskuuta 2016

Viikonloppusuunnitelmia

Viikko se taas sujahti ohi ennen kuin ehti kissaa sanoa. Kesällä oli niin hiljaista töissäkin, että kelloa ehti vilkuilla enemmän - aika ihanaa, että arki on taas alkanut ja päivät menee kuin siivillä. Tänä viikonloppuna ei ole mitään illanistujaisia tai juhlia suunnitteilla, pohdinkin pitäisikö viettää kotiviikonloppu pitkästä aikaa. En edes muista, milloin olisin viimeksi ollut molemmat illat kotona.

Tänään olisi niinkin hehkeää hommaa, kuin imurointia tiedossa. Villakoira-armeija senkun lisääntyy ja kohta meillä on jo kenneli. Mutta huomenna päivällä puuhaillaan Tuukan kanssa kaikkea kivaa; ensinnäkin täytyy ajella pitkin poikin, koirille pitää hakea ruokaa Horzesta, jonne meiltä on ihan kiitettävästi matkaa. Sitten pitäisi käydä hankkimassa Tuukalle uusi työtuoli ja ollaan myös suunniteltu, että käväistään tsekkaamassa uudistettu Iso Omena ja veikkaanpa, että Tuukka pakottaa mut syömään Siipiweikkoihin. Olin myös pohtinut, pitäisikö käydä Lumenen tehtaanmyymälässä, mutta se taidetaan jättää tältä osin väliin.

Myös leffassa olisi mukava käydä pitkästä aikaa, ainakin Secret Life of Pets kiinnostaisi tätä crazy dog ladya aika paljon.. ;) Lisäksi Suicide Squad ja Jason Bourne kiinnostaisi kovasti. Siitä sitten valitsemaan. Elokuvissa tulee käytyä aika harvoin, lippujen hinnat ovat mielestäni nykyään ihan kohtuuttoman suuret. Voi niitä aikoja, kun leffaan pääsi kahdeksalla eurolla jopa Helsingin keskustassa.

Tällaisella rennolla ja vapaalla aikataululla on mukava aloittaa viikonloppu ja mennä sen mukaan, mitä mieli tekee tehdä.

Jännityksellä odotan mitä syksy ja talvi tuovat tullessaan, olo on jotenkin ihan hassu, odottava - vaikka ei ole mitään syytä. Minulle tulee aina joskus tällainen fiilis, että jotain on tapahtumassa ja usein ne ovat pitäneet paikkansa.

Muutenkin on tapahtunut kummia, nimittäin olen herännyt nyt muutamana yönä klo 5:04. Syytä en ole keksinyt, miksi heräisin samalla minuutilla useana yönä peräkkäin, todella omituista. Tällainen oli aiemminkin, mutta siitä on jo muutama vuosi aikaa, syytä en keksinyt silloinkaan. Joskus mietin johtuisiko se lehdenjakajasta, mutta miten hänkään olisi samalla minuutilla ollut tuolloisen asuntomme kohdalla monena yönä peräkkäin? Ja nykyään kun emme asu kerrostalossa, ei meidän pihalla pitäisi kenenkään maleksia yöaikaan, varsinkaan samalla minuutilla. Kaikenlaisia kummallisuuksia sitä onkin olemassa..

Toivotaan, että edessä on aurinkoinen ja mukava viikonloppu - hauskaa viikonvaihdetta kaikille! :)

torstai 1. syyskuuta 2016

Ripsitarjous (Espoo & Lauttasaari)


CAVA-BLOGIN LUKIJOILLE:
VOLYYMIRIPSET & KLASSISET RIPSIENPIDENNYKSET SYYSKUUN AJAN ERIKOISHINTAAN

Ripsitekijäni Linda tekee ihania ripsienpidennyksiä Espoossa & Lauttasaaressa.
Lindan tavoitat seuraavasti:

Espoo, Lähderanta SU, MA, TI KE
Helsinki, Lauttasaari TO, PE, LA

TARJOUSHINNAT:

Hius ja Kauneus Lähde Espoo
Uudet klassiset norm. 95 € / NYT 79 €
Uudet volyymit norm. 120 € / NYT 99 €
Huollot -10% listahinnasta
Lähderannantie 22, 02720 Espoo / 040 058 5272

Facedesigners Lauttasaari
Uudet klassiset norm. 80 € / NYT 68 €
Uudet volyymit norm. 120 € / NYT 99 €
Huollot -10% listahinnasta
Lauttasaarentie 13, 00200, Helsinki / 050 465 2607 
www.facedesigners.fi

Kerro paikan päällä blogiedusta, ja saat alennuksen maksaessasi. Tarjous voimassa syyskuun ajan. Ajan voit varata soittamalla, netin kautta tai paikan päällä. Varatessasi et tarvitse koodia.

Yhteistyössä Hius ja Kauneus Lähde & Facedesigners

Tervetuloa, syyskuu!

Huomaamattani otin tänään kaulahuivin käyttöön, kun aamulla läksin kotoa. Syyskuu otti minut vastaan unisena, mutta lämpimähkö sää heti aamusta oli mukava juttu. Kun kello pärähti soimaan, olin keskellä huonetta, jossa seinillä oli hevosenkavioita, ja niissä seisoi käärmeitä, yhtä jouduin pakenmaankin...

Eli kyllä, hassut unet sen kun vaan jatkuu täällä päässä. Olen tällä viikolla herännyt jo itsestään ennen kellon soittoa, mutta tänään olin tosiaan aivan sikeässä unessa ja herätyskello muuttui unessani hälytyskelloksi, joka hälytti käärmeiden vapaaksipääsystä.

Lueskelin tuossa hetki sitten kesän bucket list postaustani, ja harmikseni huomasin, että muutamia asioita "jäi tekemättä". Koko kesä tuntui juoksevan ohitse ennenkuin se kunnolla alkoikaan. Rehellisesti tuntuu siltä, että vietin kesää Suomessa ehkä yhteensä viikon verran, ja Mallorcan reissun verran lomallani. Oikeastaan ärsyttää koko kesä ja sen huonous kokonaisuudessaan.

Samaan aikaan, kun kirjoitin tuon viimeisen lauseen, tuli hieman huono omatunto. Tarkoitan tuota enemmänkin ehkä säiden puolesta, kuin sen tapahtumarikkauden. Kyllä tähän kesään on mahtunut myös äärettömän ihania asioita, ja voin ehkä myös syyttää itseänikin, että en ole osannut elää niin hetkessä, kuin olisi pitänyt, ja tämän vuoksi kesä tuntuu sujahtaneen ohi nopeasti.

Tälle syksylle en siis aio tehdä minkäännäköistä bucket listia, vaan pyrin keskittymään hetkessä elämiseen.

Tänä syksynä on paljon tapahtumia ja juhlia, siispä ne tulevat aikanaan ja sillä välin keskityn ihan niihin arkisiin, hyviin hetkiin. Niihin hetkiin, kun saan istua rauhassa työpisteelläni ja nauttia aamupalaa lueskellen meilejä, niihin hetkiin, kun lösähdän sohvalle ja nappaan Pilvin tai Kaapon kainaloon ja tuijottelen tyhjää, ja niihin hetkiin, kun istutaan autossa Tuukan kanssa ja ajellaan töistä kotiin marmattaen ruuhkasta - päivästä toiseen. Niihin hetkiin, joihin ei normaalisti kiinnittäisi minkäänlaista huomiota. Tänä syksynä pysähdyn entistä useammin miettimään nykyhetkeä.

Ja sitten asiasta vaikkapa nakkipakettiin. Tai oikeastaan hajuihin. Olen huomannut lähiaikoina, että taidan olla herkistynyt hajuille. Ennen ripsihuollossa ei tullut minkäänlaisia oireita liimasta, nyt haistan sen selvästi, vaikka kyseessä on sama liima kun aina ennenkin. Eilen erästä juuri pakkauksestaan otettua kirjaa lukiessani huomasin, että joku sidosliima tai vastaava otti henkeeni ja tuli huono olo. Hetken kuluttua kirjan poislaittamisesta olo parani. Ja tänä aamuna suihkuttaessani pitkästä aikaa hajuvettä kaulahuiviini, alkoi taas kirveltää nenän limakalvoja ja pistävä tunne tuntui "aivoissa asti". Tätä täytyy alkaa seurailemaan, sillä tähän asti en ole reagoinut pistäviinkään hajuihin millään tavoin.

Ja herkästä puheenollen, olen aina epäillyt myös kuuloni olevan jollain tavoin omituinen. Kuulen kaiken, pienimmätkin äännähdykset ja kiinnitän huomiota erilaisiin ääniin, joihin muut eivät välttämättä kiinnitä. Huomaan myös ärsyyntyväni tietyistä äänistä jopa niin paljon, että tunnen oloni "suuttuneeksi". Tämä kuuloasia on ollut tiedossani jo varmaan lapsesta, tai vähintäänkin nuoresta iästä asti, mutta joskus tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sen herkemmäksi kuuloni tulee. Jopa lääkäri ihmetteli kerran kuulotestin tulosta, jonka sain flunssassa - silloin, kun kaikkia taajuuksia ei pitäisi voida kuulla. Kaikkea sitä..

Noniin, tulipa taas sillisalaatti. Ei muuta kuin mukavaa päivää ruudun sinne puolen! :)