keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Miniloma Hotelli Rantapuistossa

Sain kutsun päästä tutustumaan Vuosaaressa sijaitsevaan, merelliseen hotelli Rantapuistoon. Kutsu tuli oikein hyvään aikaan, sillä tiesin, että sekä minä että pari parasta ystävääni tarvitsimme pientä irtiottoa arjesta - mikä olisikaan ollut parempaa, kuin viettää rentoa tyttöjen minilomaa yhdessä nauttien hyvästä ruoasta, seurasta ja hemmottelusta. Siispä nappasin marraskuun alussa ystäväni mukaan ja lähdimme katsomaan, mistä hotelli Rantapuisto on tehty.

HOTELLI




Pohjoismaiden Yhdyspankin koulutuskeskuksesta täyden palvelun hotelliksi. Kun hotelli Rantapuiston käytävillä kävelee, voi tuntea erityisen tunnelman. Siitä huomaa jo pitkälle, että rakennusta ei ole alkujaan rakennettu hotellia varten - vaikkakin se nykyään palvelee tarkoitustaan loistavasti.

Pitkät, lähes lasiseinäiset käytävät johdattavat vastaanotosta huoneisiin sekä ravintolan tiloihin, kynttilöitä ja lyhtyjä palaa joka paikassa - aivan kuin ne olisivat ikiliekissä. Luonnonvalo pääsee kauniisti sisään suurten ikkunoiden ansiosta. Puuta on käytetty hyvin paljon sisustuselementtinä ja se tuo omanlaisen kodikkuuden tunteen hotelliin.

Kun istuin saunaosaston takkahuoneessa nauttien kylmää juomaa, ja siirtyessäni merinäköalalla varusteltuun paljuun, en voinut uskoa olevani hotellissa ja vieläpä niin lähellä Helsingin keskustaa.


HUONE




Meidän huone oli Superior King-huone, josta oli suora näkymä merenrantaan, rantasaunalle ja laiturille. Huone oli tilava ja kylpyhuone moderni. Superior-huoneeseen saa kolmannen sängyn lisävuoteesta, jos sinne haluaa majoittua vaikka tyttöporukalla tai perheen kesken. Parasta tässä huoneessa oli muhkein tyynyin varustellut sängyt ja upea ikkunaseinä leveine ikkunalautoineen ja merinäkymineen.

Hintaesimerkki joulukuulle: Superior King huone merinäköalalla, 1 yö alk. 89€ (riippuen hlö määrästä)

RANTASAUNA

Rantasauna kurkistaa kuvan vasemmassa reunassa, vaalea puurakennus.


Alkuillan vietimme rantasaunalla saunoen ja paljussa möllötellen. Se oli aivan ihana ja niin tarpeeseen tullut rentoutumishetki, että palaisin tuohon hetkeen koska vain. Saunatilat olivat suuret, mietimme, että siellä voisi järkätä kivasti vaikka polttari-illan. Saunalle saa nimittäin tilattua ruokia ja kylmää juomaa löytyy isommallekin porukalle. Jos mökkireissuun ei ole aikaa, on siis tämä ihan mahtava vaihtoehto: olo on kuin olisi hyvin varustellussa mökissä ja palju merinäköaloineen on ihan mahtava. Rantasaunan pukuhuoneessa / takkahuoneessa on pitkä pöytä, jonka ääreen mahtuu illallistamaan saunomisen yhteydessä. Valitettavasti en saanut saunasta ja paljusta valoisan aikaan kuvia, mutta Rantapuiston sivuilla löytyy lisätietoja ja kuvia saunalta.

Lisätietoja sekä hintaesimerkin saunasta ja paljusta löydät Rantapuiston nettisivuilta, täältä.

RAVINTOLA

Ravintola osoittautui koko hotellilomamme kohokohdaksi. Olen edelleen aika äimistynyt siitä, kuinka hyvää palvelua ja ruokaa saimme. Tunnelma ravintolassa oli leppoisa ja mukavan rento. Palvelu oli hyvää ja mm. meidän ruokarajoitteinen allergikko otettiin ihanasti huomioon - kokki kävi pöydässä asti kertomassa mitä hänelle tarjottiin.

Itse söin alkuruoaksi punajuurta ja vuohenjuustoa. Annos oli kaunis ja sen tekstuuri oli hyvä - sopivasti pehmeää ja rapeaa, ja makumaailma oli toisiaan täydentävä. Juuri sopivan kokoinen alkuruoaksi. Pääruoaksi otin ylikypsää karitsan entrecôtea - liha oli suussa sulavaa ja niin mureaa. Lisäksi karitsa oli maustettu sopivasti, usein karitsa tai lammas voi jäädä mauttomaksi, jos ei uskalla maustaa tarpeeksi. Jälleen kerran nappivalinta ja annoskoko oli tosi hyvä. Jälkkäriksi vetäisin ihan perinteisen jäätelöannoksen, mutta ei millä tahansa jäätelöllä, vaan Fazerin Fazerinalla - yksi parhaista jätskeistä, mitä tiedän tällä hetkellä. Palveluun ja ruoan laatuun nähden hinnat olivat mielestäni oikein kohtuulliset.

Viihdyimme ravintolassa yli kolme tuntia syöden, juoden ja rupatellen kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tämä on ravintola, jossa kannattaa käydä syömässä vaikkei yöpyisikään hotellissa. Vaikka en ole käynyt kuin kourallisessa Helsingin keskustan ravintoloissa syömässä, uskaltaisin sanoa, että tämä vetää aika hyvin vertoja monelle ns. keskitason paikalle, ja miksei paremmillekin paikoille - jos vain menu iskee, niin kannattaa käydä kokeilemassa itsekin. Ravintolassa on tarjolla myös oikein maukas sunnuntai-brunssi, jota on kehuttu kovasti.

Ravintola Rantapuiston ruokalistan hintoineen ja lisätietoja ravintolasta löydät Rantapuiston nettisivuilta, täältä.

KOKONAISKUVA

Kokonaiskuva Rantapuistosta on positiivinen, tänne voi lähteä viettämään joko romanttista yötä rakkaan kanssa tai järkätä vaikka ne polttarit tai tyttöjen illan saunatilalla. Ravintola jäi mieleen ylitse muiden - sitä suosittelen lämmöllä kokeilemaan.



Kiitos Hotelli Rantapuistolle, että saimme viettää yhteistyön merkeissä rentouttavan illan ja yön hellässä huomassanne.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Kyllä se osuu omallekin kohdalle

Olen pitänyt itseäni jotenkin superihmisenä liittyen sellaiseen aiheeseen, kuin viisaudenhampaat. Ne tulivat minulle ajoissa, ilman kipuja. Ne menivät täydellisesti purentaan ja mahtuivat suuhun hyvin. Hammaslääkärit ovat sanoneet kerta toisensa jälkeen, että ne saavat olla, jos eivät ala vaivaamaan. Mutta voi pojat, kyllähän ne alkavat, lähes jokaisella, ennemmin tai myöhemmin. Minun aikani on nyt.

Perjantaina lähtiessäni laivalle tunsin ajoittaista vihlontaa alahampaissani. Ajattelin, että joku reijän alku se siellä tykyttelee, ja kiitin itseäni siitä, että olin varannut tarkastusajan joulukuulle - sen voi tarkistaa sitten samalla, mietin. Laivareissu meni buranaa syöden ja sunnuntaina kipu yltyi sellaiseksi, että 600 mg burana ei enää auttanut kipuun, kuin ehkä puolisen tuntia. Maanantai-aamuna sitten soitin itselleni kipuajan ja pääsin käymään lääkärillä. En osannut tuolloin paikantaa kivun aiheuttajaa, eli oikeaa hammasta. Lääkäri totesi, että todennäköisesti kipu johtuu huonosta purennasta, eli jokin paikka oli jäänyt korkeaksi tms. Hän sitten hioi muutamaa hammasta ja sanoi, että tämän pitäisi auttaa. Olin epäuskoinen. Lääkäri oli kuitenkin ihana ja mielestäni hyvä, joten parin varmistelukerran jälkeen uskoin, että tasailu auttaa. Lähdin tyytyväisenä ja toiveikkaana takaisin töihin.

Viime yönä heräsinkin sitten aivan kamalaan tuskaan ja pyörin sängyssä kuin mikäkin..menin kylppäriin peilin eteen ja aloin käymään hampaita läpi aina sormella painaen alaspäin - kipu siis paheni aina, kun laitoin hampaat yhteen, joten ajattelin että saan paikannettua sormella kivun aiheuttajan. Kuljetin sormea hampaalta hampaalle, ja viisurin kohdalla pääsi huuto - miten tuo pieni perkele voikin aiheuttaa niin kovan kivun. Homma selvä, buranaa taas nassuun ja parin tunnin odottelu sängyssä siihen asti, että aamupäivystyksen puhelin aukeaa ja soittoa sinne. Sain heti kahdeksaksi itselleni paikan päivystykseen ja pian makasinkin jo jälleen hammaslääkärin pedillä.

Tutkimuksen jälkeen lääkäri totesi, että viisuri on todennäköisesti tulehtunut ja että se tulee poistaa - ihmismieli on jännä, sillä olin enemmän helpottunut uutisesta, kuin peloissani poistosta. Hetken aikaa olin siinä toivossa, että saisin poistoajan jo ihan tähän lähipäiville, mutta ei - se meni jouluviikolle. Toisaalta se on kuulemma nopeasti, sillä joskus joutuu odottamaan kuukausia hampaan poistoa. Toisaalta taas näen silmissäni kolme kivuliasta viikkoa, buranan aiheuttaman vatsahaavan ja monet valvotut yöt.

Onneksi lääkäri hioi ylä- sekä alaviisurini matalaksi, että ne eivät osu ollenkaan toisiinsa kun puren hampaita yhteen. Tämä suun sulkeminen nimittäin aiheutti kovaa kipua, kun viisuriin pääsi painetta. Suurin kipu jäi lääkäriin, mutta kyllähän tämä kokoajan tykyttää poskessa. Nyt täytyy syödä kolme viikkoa pehmeää ruokaa ja varoa puremasta tuolla kipeällä puolella. Hammas poistetaan 20.12., ja toivon että se ehtii parantua aatoksi, että voin nauttia jouluruoasta.

Kertokaa ihanat kokemuksia, kuinka monta päivää viisurin leikkauksen jälkeen olette voineet syödä normaalisti? Minun tapauksessa kyseessä on aika vaikeajuurinen hammas, eli pelkkä vetäminen ei riitä, vaan se täytyy poistaa osissa.

Onneksi lempi jouluruokani on lanttulaatikko, sitä nyt voi siis ainakin mussuttaa, jos ei muuta pysty ;) 

maanantai 28. marraskuuta 2016

Tyttöjen pikkujouluristeily

Nämä risteilyn jälkeiset päivät on aina yhtä lamaannuttavia.. Mutta kyllä sen aina kestää, sillä välillä on ihan mahtava lähteä vähän pois kotiympyröistä tuulettumaan. Tuollainen reissu kyllä on niin hyvää vaihtelua, huomasin nimittäin että työ taisi käydä vain kerran mielessä reissun aikana ja muutenkin saa kaikkea muuta ajateltavaa, kuin ne perus arkiasiat. Ja tietenkin on aina mukava kuulla mitä ystäville kuuluu.

Meidän seitsemän hengen porukasta vain kaksi lähti käymään Tukholmassa, ja me loput jäimme laivaan. Minulle se oli jo etukäteen tehty tietoinen päätös, samoin kuin parille muullekin. Kaikilla on tahoillaan kiirettä tai stressiä, joten tällainen aikatauluton löhöpäivä ja pitkän aamupalan nauttiminen - ja aamupalan syömisen sängyssä jatkaminen tuli todella tarpeeseen. Oli ihana vain makoilla sängyillä ja jutella tuntitolkulla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Meillä oli kaksi vähän isompaa hyttiä, joissa oli kerrossängyn lisäksi parisänky - mielestäni on mukavampi ottaa suurempi hytti, niin mahtuu olemaan paremmin.



Uudistunut Gabriella on kyllä tosi kiva nyt, tämä oli toinen kerta kun kävin Gabriellalla remontin jälkeen. Ravintolapuoli on fiinimpi ja ruokaankin on panostettu paljon. Kävimme molempina iltoina syömässä The Grill nimisessä ravintolassa - suosittelen sieltä hampurilaista ja härän pihviä. Molemmat super onnistuneita, eikä mitään kuivia könttejä. Myös illanviettopaikat on uusittu ja niissä on paljon viihtyisämpi sisustus nykyään. Ainoa harmi juttu on, että ravintolasta, jossa bändit ja muut esiintyjät esiintyvät, oli poistettu toinen baaritiski ja nyt juomia sai odotella aika kauan. Listalla oli drinkkejä, joiden tekemiseen meni kohtuuttoman kauan aikaa, ja sitten kun baarimikot väänsivät niitä, saivat ihan perus hanajuomien ja limppareiden jonottajat odotella pitkään. Tässä toimisi mielestäni hyvin jokin oma baaritiski tai alue pelkille nopeiden juomien tilaajille. Noh, mutta tuo on onneksi sellainen pieni sivuseikka vain, joka ei vaikuttanut kokonaisfiilikseen.

Yksi asia, johon olen kiinnittänyt jo aiemmin huomiota laivaillessa on tanssi- ja bilebändien aina samat, toistuvat biisit. Mietin, että jos näin pari kertaa vuodessa laivamatkalla käynyttä alkaa puuduttamaan samat biisit - miten niiden esittäjät jaksavat soittaa niitä aina vaan, viikosta toiseen? Tälläkin kertaa bilebändin biisisetti oli täysin sama molempina iltoina, täysin samoine spiikkeineen. Toki se varmasti helpottaa bändiä, mutta kuinka nautinnollista se on pidemmän päälle artisteille?

Reissu oli hauska, taas saa olla maha kipeänä naurusta ja jäi mieleen hyviä muistoja, joille nauraa myöhemminkin. Tällä reissulla en nähnyt myöskään mitään uskomatonta örvellystä, jota joskus laivoilla on havaittavissa. Laiva oli täynnä hilpeää pikkujoulukansaa ja suurin osa osasi käyttäytyäkin.

Tästä alkaakin nyt sitten pikkujoulukauden loppukiri, pari seuraavaa viikonloppua on pikkujouluja ja sitten alkaakin joulu jo lähestyä kovaa vauhtia. Pian alkaa jo joulukuu ja vuoden viimeinen kuukausi käynnistyy.

Kuvituksena vain molempien iltojen ruoka-annokseni The Grill ravintolasta, pidin kännykkää melkein kokoajan hytissä kun halusin ottaa irtioton myös somessa pyörimisestä ja halusin keskittyä ystävien seuraan ja kasvokkain jutteluun.

Mukavaa uutta viikkoa! :)

perjantai 25. marraskuuta 2016

Lankesin! GANT HOME -50%



Pakko tulla vinkkaamaan - lankesin sittenkin Black Friday:n!
Elloksella nimittäin Gantin kotituotteita -50%, joka on tosi iso ale brändin normaaleihin alennuksiin.

Katso GANT home -50% ja kaikki muut kodin Black Friday tarjoukset Elloksen kamppissivulta, TÄSTÄ.



Gantin lisäksi Elloksen alesivulla näytti olevan meidän marmorinen sohvapöytämme -50% alennuksessa hintaan 59,95€, ei ketuta ei ;) Sohvapöytä löytyy täältä.

Joskus se kyllä ketuttaa, kun löytää alesta sellaisia tuotteita, mistä on maksanut itse täyden hinnan, mutta toisaalta - raha menee aina johonkin, niin ei kannata harmitella jälkeenpäin. Näistä Gantin tuotteista ajattelin klikata ostoskoriin ainakin koristetyynyn tai pari.. Apua, viekää tämä kone multa pois!! Nyt - kivaa viikonloppua! :)

Ilmoitus / Sisältää mainoslinkkejä.

Tyttöjen viikonloppu edessä

Ihanaa, perjantai! Tätä päivää on odotettu jo tovin aikaa. Eikä siksi, että on Black Friday, vaan siksi, että tänään meidän tyttöpoppoo pistää hynttyyt yhteen ja lähdetään liplattelemaan laineille viikonlopuksi.

Meidän laivareissua on kohdannut pieni epäonni jo ennen kuin se on ehtinyt alkaakaan, nimittäin kahdeksasta tytöstä kolmella on ollut jotain, joka on vaarantanut matkan. Nyt näistä kolmesta kaksi ei valitettavasti pääse lähtemään mukaan. Yhdelle löydettiin "tuuraaja", eli tällä hetkellä kasassa on seitsemän henkilön poppoo - saa nähdä kuinka monta meistä selviää laivaan.

Black Friday näyttää olevan monelle se juttu marraskuussa, mutta minun täytyy myöntää, etten ole ikinä kulkenut BF tarjousten perässä. En oikein itsekään tiedä miksi, mutta tällaiset yleiset alennuskamppikset eivät koskaan osu minuun. Samoin kuin Hullut päivät - en ole niilläkään tainnut olla koskaan siksi, että on Hullut päivät, vaan sattunut niiden aikana käymään muuten vain. Mielestäni tällaiset alekamppikset ovat kuitenkin hyviä, sekä asiakkaan että kaupallisesta näkökulmasta. Jos tax-freessä on tänään näkyvillä Black Friday, saatan ehkä sittenkin sortua käyttämään BF tarjouksen... ;)

Kyllä, aion mennä tänään vetämään tämän maailman parhaan hampparin!


Eniten odotan risteilyltä kyllä yhdessäoloa ja hyvää ruokaa. Ja olisihan se hauska laittaa illalla vähän jalalla koreasti, jos tanssituttaa. Meidän porukan laivareissut ovat olleet aina enemmän tai vähemmän hasardeja ja jännityksellä odotan mitä tällä kertaa tapahtuu. Jotenkin meidän porukka ajautuu aina jollain tapaa johonkin kisaan; yleensä se on tanssikisa tai karaokekisa. Tällä kertaa meidän kumpikaan karaoketähti ei päässyt mukaan, mutta tanssihirmu tulee messiin, eikä olisi eka kerta jos hän nappaisi meille skumppapullon kisan voitosta. Minusta on ihan mahtavaa, että porukassa on tällaisia ihania heittäytyjiä - voi kun osaisi itsekin jotain niin hyvin, että uskaltaisi pistää menemään! Arvostan kyllä tosi paljon ihmisiä, jotka uskaltavat mennä näyttämään omaa osaamistaan.

Täällä siis ollaan rennoissa risteilytunnelmissa ja takaisin blogin ääreen palaan joko sunnuntaina tai maanantaina. Laivailua voit seurailla Snapissa ja Instassa, löytyy nimellä Kristiinamu molemmista.

Minkälaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on? Mukavaa viikonvaihdetta! :)

torstai 24. marraskuuta 2016

Mikä sinua innostuttaa?

Tiedättekö sen tunteen, kun elämä on ollut hetken aikaa tasaista, ja kaipaisi jotain uutta ja jännää tuomaan piristystä arkeen? Silloin sitä helposti koittaa haalia jotain sellaista lähitulevaisuuteen, joka innostuttaa.

Se on ihan henkilökohtaista, ovatko nämä arjen piristäjät suuria vai pieniä asioita, mutta jonkinlaisia juttuja löytyy monelta. Sellaisia juttuja, joista saa vähän jännitystä elämään, uutta odotettavaa tai muuten hyvää mieltä. Se voi olla vaikkapa uudet hiukset, shoppailupäivä tai vaikkapa matka - meillä kaikilla on ne omat jutut, jotka meitä piristävät.

Minua arjessa piristää mm...
  • juhlat tai jokin tapahtuma, jota suunnitella ja odottaa
  • matkat, risteilyt, viikonloppureissut
  • uusi tatuointi ja sen suunnittelu

Tällä hetkellä tulossa olevia, odotusta ja jännitystä aiheuttavia asioita ovat...
  • Tyttöjen risteily tulevana viikonloppuna
  • Pikkujoulut ja uudenvuoden juhlat
  • Jouluaatto ja joulun aika
  • Ajmanin/Dubain reissu ensi maaliskuussa
  • Tatuoinnin suunnittelu

Tällä hetkellä asiat ovat siis kieltämättä aika hyvin, ja olo on hyvin siunattu, että lähitulevaisuudessa on tapahtumia, ystäviä ja rakkaita sekä omaa kivaa tuon tatuoinnin muodossa. Suunnittelu on ihanaa, ja näissä sitä riittääkin. Näistä olen tällä hetkellä todella onnellinen ja kiitollinen - kiitollisuutta ei pidä koskaan unohtaa.

Onko sinulla tällaisia juttuja, joita pitää joskus "hommata" piristämään arkea?
Mitä odotat juuri nyt?

Ihanaa torstaita! :)

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Bataattiranskalaiset ja korianteri-chilidippi




KORIANTERI-CHILIDIPPI

Tarvitset:
turkkilaista jogurttia 300g
kourallinen korianteria
2 punaista chilipaprikaa
loraus hunajaa

Valmistus:
Silppua korianteri ja chili pieneksi. Sekoita kaikki ainekset haarukalla keskenään ja lorauta hunajaa hieman sekaan. Käytä koko seos vielä smootheikoneen kautta muutaman sekunnin verran tai sekoittele sauvasekoittimella hetki, jotta dipistä tulee tasaista, ja että mausteet saavat vielä vähän kyytiä. Anna maustua hetki jääkaapissa kelmun alla ja tarjoile.

Vinkki:
Maistele ja lisäile mausteita tai jogurttia sen mukaan, kuinka vahvaa / mietoa haluat dipistä.





BATAATTIRANSKALAISET

Tarvitset:
2 isohkoa bataattia (n. 1kg)
loraus oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Valmistus:
Kuori ja pilko bataatit ohuiksi ranskalaisiksi. Pese ranskikset kylmän veden alla vaikka siivilässä (jotta tärkkelys irtoaa bataatista) ja kuivaa talouspaperilla (jotta ranskiksista tulisi rapeammat uunissa). Selätä bataatit leivinpaperin päälle uunipellille mahdollisimman tasaisesti. Hulauta hieman öljyä (ei liikaa!) ja suolaa sekä pippuria ranskisten pintaan.

Paista uunin keskitasolla 225 asteessa (kiertoilma) noin 30-40 minuuttia. Voit nostaa lopuksi pellin ylemmälle tasolle muutamaksi minuutiksi, jos haluat että ranskikset saa hieman väriä pintaan. Huom: uuneissa eroja, tarkkaile!

Tarjoile bataattiranskalaiset dipin kanssa, joka täydentää ihanasti makuelämystä: makea bataatti ja chilinen dippi sopivat super hyvin yhteen! :) Dipin ohje vedin ihan hatusta, mutta kävi hyvä tuuri, eikä jää viimeiseksi kerraksi kun tätä teen. Dippiä voi käyttää myös vaikka tortilloihin tai hampparin väliin.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Täydellinen mekko uudeksivuodeksi - check!

Lankesin pitkästä aikaa tilaamaan Nellyltä jotain itselleni. Olin aivan täysin mainoksen uhri, nimittäin sain uutiskirjeen jossa oli samettisia tuotteita ja tämä täti oli aivan myyty! Minulla on ennestään yksi samettinen mekko ja se on ihanan miellyttävä ja pehmoinen päällä, mutta samaan aikaan juhlava ja näyttävä. Harmikseni siinä on ohuet naruolkaimet, ja koska etsin mekkoa uuden vuoden juhliin, halusin talvijuhlaan pitkähihaisen mekon. Siispä päädyin kuvan yläkulman mekkoon. Nyt vain toivotaan, että se istuu kivasti.

Eikä se tilaus jäänyt vain mekkoon, ostoskoriin klikkailin tuon ihanan mekon lisäksi myös...






Kun aloin tehdä postausta tilauksestani, kysyin olisiko mahdollista saada teille joulushoppailuun alennuskoodia, jos olette suunnitelleet tekevänne tilauksen. Kävi ilmi, että Nellyllä juhlitaan etkoja Black Fridaylle asti ja kannattaa käydä kurkkimassa mitä aleja sieltä päivittäin löytyy.

Sisältää mainoslinkkejä

Suhtautuminen on kaikki kaikessa

Olen kirjoitellut tänne monia kertoja siitä, kuinka asenteella ja suhtautumisella voi vaikuttaa sekä omaan, että myös muiden elämään. Kirjoitanpa vielä kerran.

"Kyllä sinä sitten ymmärrät, kun kasvat vähän" on ehkä ärsyttävin lause kuulla joltain toiselta henkilöltä. Olen itse joutunut kuulemaan tätä onneksi suhteellisen vähän, mutta huomaan, että haluaisin itse välillä toitottaa tuota kliseetä moneen suuntaan. Vaikka tuo lause on hermoja raastava ja harmaita hiuksia aiheuttava, niin surkuhupaisaa kun se onkin, se pitää hyvin monesti paikkansa.

Tuon lauseen kuitenkin ymmärtää monesti väärin. Se ei mielestäni nimittäin suoranaisesti tarkoita sitä, että _kun kasvat vuosia ja ikää, niin ymmärrät_. Tuo lause tarkoittanee enemmänkin sitä, että _kun annat ajan kulua, ja koet asioita, tulet mieleltäsi rikkaammaksi ja sitä kautta ymmärryksesi kasvaa_.

Tämän lauseen voi kohdistaa kenelle tahansa: kaikki on suhteellista. Kun sen pilkkoo osiin ja tarkoituksen muotoilee uudelleen, alkaa se käymään järkeen yllättävän hyvin. Sana kasvaa, ei tarkoitakaan fyysistä ikää, vaan mielen rikkautta ja kehittyneisyyttä. Joskus, useinkin me itse olemme este mielen kehittymiselle, jonka aiheutamme kapeakatseisuudellamme.

Kapeakatseisuudesta voi päästä pois jos niin haluaa, suhtautumalla asioihin avoimesti positiivisuus edellä, jolloin voi löytää toisista ja mikä tärkeintä; myös itsestään uusia, mahtavia puolia. Toki itsensä avaaminen voi olla pelottavaa, sillä moni meistä piiloutuu juurikin "ravilaput silmillä" -tyyppisen ajattelutavan taakse, jos ei uskalla kohdata maailmaa uudella tavalla. Tätä kapeakatseisuutta voi kuvata myös sanoilla kyynisyys, negatiivisuus ja välinpitämättömyys. Pelottavinta tässä on se, että joskus ihminen ei itse tajua olevansa tässä tilassa - joskus tuosta elämäntavasta on tullut ns.  normaalia.

Kysymys kuuluu: kuka meistä oikeasti haluaisi olla sellainen, kyyninen ja huonosti voiva? Minä ainakin uskon siihen, että jokainen meistä haluaisi voida hyvin, oppia kaikkea mahtavaa ja elää positiivista elämää. Ja juuri näitä asioita avoimuus ja positiivisuus tuovat mukanaan. Ei ole tuulesta temmattu ajatus, että positiivinen synnyttää positiivisuutta ja puolestaan taas negatiivisuus kasvattaa negatiivisuutta. Siihen lumipalloon en haluaisi mukaan pyörimään.

Liian usein kun meistä puhutaan, ajatellaan fyysistä minää. Vaikka meitä ympäröi keho, ei se ole itsessään minä. Me olemme myös henkinen puoli ja mitä tähän asiaan tulee, mielestäni juuri se sisältö on enemmän minää, kuin mikään ympärilläni oleva - kehoni mukaan lukien. On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat kaiken ulkokuoren kautta, ja sitten on niitä, jotka ajattelevat asioita syvällisemmin, meidän sisimpämme kautta.  Toki suurin osa meistä putoaa tuohon väliin, ja käyttää molempia tyylejä. Se, missä suhteessa niitä käyttää, on mielestäni "the question".

Hetken mietittyäni asiaa, on minulle valjennut, että silloin tällöin nuo asiat kulkevat käsi kädessä: avoimuus ja sisimpämme sekä kapeakatseisuus ja fyysinen puoli. Tästä loistava esimerkki on, että jos et ole sinut oman itsesi kanssa, ajattelee sitä usein liikaa fyysisyyden kautta. Hyvin usein henkisesti vakaat ja henkiseen puoleen panostavat henkilöt ovat myös tyytyväisiä itseensä - myös siihen fyysiseen puoleen.

Tässä nyt pieni siivu ajatuksenvirtaa aika vaikeastakin aiheesta. Toivottavasti pääsit kärryille edes hetkeksi.

Haastan itseni tähän loppuun analysoimaan oman henkisen ja fyysisen eli toisin sanoen positiivisen ja negatiivisen suhteen ja kirjoittamaan sen luvuksi.

75% henkinen / positiivisuus
Arvioisin, että noin 75%:sesti olen onnistunut selättämään negatiivisuuden ja keskityn positiivisuuteen. Luku on vaikea määrittää, koska en ihan itsekään osaa luokitella kaikkia ajatuksiani ja tunteitani: onko jotkin ajatukset puhdasta negatiivisuutta vai ns. ihmisen normaalia, väliaikaista taantumaa? Siksi en uskaltanut heittää luvuksi suurempaa lukua. Elän suurelta osin avoimin mielin, mutta skeptisyyttäkin löytyy, tosin se taitaa olla myös varotoimena ihan fiksu juttu? En tiedä, mutta sitäkin löytyy. Haluan ajatella itsestäni sekä muista enemmän positiivisesti, kuin negatiivisesti, haluan arvostaa itseäni ja muita - yhä enemmän.

25% fyysinen / negatiivisuus
Vaikka asiasta on helppo kirjoittaa, ei se ole yhtä helppo saavuttaa. Edelleen huomaan joskus voivani pahoin omassa itsessäni, silloin en ole tyytyväinen omaan vartalooni tai johonkin muuhun alueeseen itsessäni. Tällöin täytyy jaksaa kääntää ajatukset väkisin positiiviseksi, joskus se kestää pitkäänkin. Mutta joka kerta se toimii, ja sen takia sitä jaksaa aina yrittää uudelleen. Tämä 25% ei ehkä koskaan laske ja siirry positiiviseksi, mutta se on hyvä tavoite loppuelämälle.

Voin rehellisesti sanoa, että vielä muutama vuosi sitten nämä luvut olisivat olleet aika erilaiset.

Mihin lukuihin sinä asettaisit itsesi? Jos et halua kommentoida, niin mieti itseksesi - tällä saa aika hauskasti konkretisoitua tässä postauksessa läpikäytyjä asioita. Mutta olisi myös tosi mahtavaa nähdä kommenttina sinun lukusi, vaikka anonyymina, vaikka ihan ilman analyyseja.

Suhtaudu itseesi tänään avoimemmin, anna mielellesi mahdollisuus kehittyä. Anna itsesi tuntea pelottaviakin tunteita ja opettele täyttämään mieli positiivisuudella.

Ja hei, haluan vielä erikseen kiittää teitä edellisen postauksen kommenteista, oli tosi hauskaa ja mielenkiintoista lukea teidän joulunvietosta ja ajatuksista. Ihanaa päivää! :)

maanantai 21. marraskuuta 2016

Ajatuksia joulusta

Nyt on sellainen tilanne, että väistämättäkin alkaa ajatella joulua pikku hiljaa - kaupat täyttyvät joulusomistuksista ja lahjaideoista, ensi viikonloppuna on monessa paikassa joulun avaus ja pikkujoulukausi jyllää kuumana. Tänä vuonna olen myös laittanut enemmän ajatusta sille, mitä joulu minulle merkitsee.

Jouluna...

... syödään hyvin - ruoka on ehdottomasti yksi joulun kohokohdista. Rakastan jouluruokia, ja koska niitä "saa" vain kerran vuodessa, nautin niistä täysin rinnoin. Minun lautaselleni päätyy paljon kaikkea, mutta eniten suurta lemppariani; lanttulaatikkoa. Lanttulaatikon lisäksi kerään lautaselleni lohta, sinappisilliä, perunoita, kinkkua, rosollia ja vaaleanpunaista kermavaahtoa. Toki maistelen myös kaikkea muuta, mutta tässä nyt ne lemppareimmat.

... ollaan yhdessä. Joulun aikana tulee nähtyä koko perhettä: äitiä, Tuukan äitiä ja siskoa sekä hänen miestä, Tuukan isää, hänen puolisoaan sekä tämän lapsia. Ja tietenkin kaikkien koirat. Tässä on ollut perinteinen joulupäivien kokoonpanomme ja joulua olemme viettäneet parissa paikassa. Tänä jouluna meille saattaa tulla pieniä muutoksia jouluaaton kokoonpanoon, mutta niistä myöhemmin lisää kunhan asiat selviää.

... rauhoitutaan. Otetaan rennosti, ollaan vaikka koko joulu oloasussa, pehmeissä vaatteissa ja villasukissa. Ei stressata, nautitaan lomasta.  Nukutaan kun nukuttaa ja löhötään sohvalla rakkaiden kainalossa.

... nautitaan joulun tunnelmasta: herätään aamulla katsomaan Joulupukin kuumaa linjaa. Itselle Joulupukin kuuma linja kuuluu jouluaattoon. Joulun klassiset piirretyt ja muut tv-ohjelmat kuuluvat myös meillä jouluun. Napostellaan konvehteja ja napsitaan kinkkua vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu. Poltetaan paljon kynttilöitä ja ihastellaan jouluvaloja. Jännitetään lahjapaketteja.

Kuva viime joululta


Tällaisia asioita kuuluu minun jouluuni, ja näistä asioista nautin suunnattomasti. Meillä on vietetty aina aikuisten joulua, lähipiiriini ei ole vielä koskaan kuulunut pieniä lapsia. Joskus sitä ajattelee, että joulun tunnelman luovat lapset, mutta itse olen nauttinut näistä aikuisjouluista todella paljon. Kunhan ympärillä on rakkaita ihmisiä, on joulun tunnelma taattu. Ja kyllä myös itseni sisällä asuu edelleen se pieni lapsi, joka rakastaa lasten piirrettyjä ja hauskoja seurapelejä - mielestäni omaa sisäistä lasta ei saisi koskaan kadottaa ja vakavoitua. Mielestäni aattoaamun parasta viihdettä on katsella Joulupukin kuumaa linjaa ja kuunnella lasten laulua ja jännittäviä puheluita joulupukille.

Itselleni joulu alkaa jo 23. päivä, eli aaton aattona, kun käymme perinteisesti Tuukan ja Tuukan äidin kanssa marketissa ostamassa jouluruoat ja tuoreet kalat joulupöytään. Joulu jatkuu aina 26.12. asti, ja tämän 4 päivän aikana kierrämme kaikki tärkeät paikat ja täytämme mahat täyteen uudelleen ja uudelleen herkullisella jouluruoalla. Sitten alkaakin uudenvuoden odottelu, tänä vuonna olemme vuokranneet juhlatilan johon olemme kutsuneet ystäviä, meille tulee mm. DJ soittamaan ja olisi tarkoitus viettää uuttavuotta hieman suuremmalla kaveriporukalla.

Kyllä se vaan niin on, että joulun aika on ihanaa ja sillä on aivan erityinen merkitys meidän vuodessamme.

Mitä sinä odotat joululta eniten? Minkälaisia perinteitä teidän jouluunne kuuluu? :)

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kun vanhat reseptit puuduttavat



Kyllä me kaikki sen tiedämme: arki pyörii samojen ruokien ympärillä ja vanhoihin resepteihin jää jumiin, kangistuu ja  tylsistyy. Siksi on ihanaa, että nykypäivän internet-maailmasta löytää vaikka joka päivälle jonkin uuden idean niin ruokailuun, kuin kaikkeen muuhunkin. Itse olen kokeilevaa sorttia, ja usein muokkaan valmiita reseptejä hieman omaan makuuni sopivaksi.

Selailin eilen muutamaa ruokablogia ja törmäsinkin sitten Uinon blogissa pariin hyvään lisukereseptiin, vaikka ei niin sanottu ruokablogi olekaan. Nappasin sieltä talteen pari ohjetta ja perjantaina tehdessäni burritoja meille illalliseksi, tein kylkeen tsatsikin sekä basilikamajoneesin. Nämä lisukkeet toivat burritoihin toivottua lisämakua.



Omaan makuuni tuo basilikamajoneesi oli hieman liian tuhtia, joten seuraavalla kerralla teen sen majoneesin sijasta turkkilaiseen jogurttiin, johon mm. tsatsiki tehdään myös. Basilikamörsseli on aivan super hyvää, ja mikä parasta, se on todella helppo ja nopea tehdä. Ja sitä voi tarjota vaikka tortillojen tai nachojen kanssa, laittaa hampparin väliin tai käyttää ihan dippinä. Alempana alkuperäinen ohje sekä jogurtti-muunnelma siitä.




Tarvitset:
1 dl majoneesia (tai turkkilaista jogurttia)
kourallinen basilikan lehtiä
1tl sitruunamehua

Itse tein annoksen tuplana - varsinkin jos sen tekee jogurttiin, kannattaa annos tehdä tuplana. Kevyempää mörsseliä kun tulee varmasti vedettyä napaankin enemmän, kuin majoneesipohjaista.

Valmistus:
Sekoita sitruunan mehu ja majoneesi (tai jogurtti) hyvin sekaisin. Sekoita majoneesiseos (tai jogurttiseos) ja basilikan lehdet sauvasekoittimella tasaiseksi. Itse silppusin basilikan lehdet veitsellä ja sekoitin sitten kaiken yhdeksi mössöksi smoothiekoneella - sauvasekotin kun puuttuu tästä talosta. Eli toimii niinkin, ja tuli tosi hyvää.

Kannattaa kokeilla tätä joskus, se toimii tosiaan monen eri ruoan kanssa lisukkeena ja maistuu super hyvälle. Tätä voi myös muunnella haluamallaan tavalla, basilikan sijaan tähän voi laittaa vaikkapa korianteria ja chiliä, valkosipulia, ruohosipulia tai ihan mitä tahansa yrttiä ja maustetta.

Onko sinulla jokin hyvä mörsseliresepti korvan takana? Jaa ihmeessä meillekin! :)

lauantai 19. marraskuuta 2016

Hidas, ihana aamu

Pilvi siirtyi sängystä lampaan taljan päälle loikoilemaan


Herään klo 8:37 tekstiviestiin - kyllä, sellaiseen perinteiseen. Ulkona on vielä hämärää ja päätän jäädä vielä sänkyyn makoilemaan, ei ole kiire minnekään. Pilvi lämmittää varpaitani peiton alla, siellä missä se on joka yö. Kaapon on tunkenut kuononsa niin syvälle kylkeni alle, että mietin miten ihmeessä se saa henkeä - kyljet paisuu ja laskee, eli hengissä on. Minulla on jännä tapa varmistella aina joskus, onko joku hengissä, jos hän / se on aivan hiljaa ja paikoillaan. Tuukka nukkuu tyynymuurin toisella puolella peitto korvissa asti, kaikki kolme kuorsaa tai tuhisee ympärillä.

Rauhalliset aamut on parhaita. Yksi ihanimmista tunteista on se, kun heräät lauantai- tai sunnuntaiaamuna, etkä ihan heti muista mikä päivä on. Ja se tunne, kun yhtäkkiä tajuat, että on viikonloppu eikä sängystä tarvitse nousta vielä pitkään aikaan, jos ei halua.

Havahduin siihen, että Pilvi nousi peiton alta pois - nytkö se haluaa ulos pissalle? -mietin.. Mutta ei, Pilvi vaihtoi vain paikkaa ja kömpi Tuukan peiton alle, ja pian jatkui tasainen kuorsaus. Huh, sain vielä hetken armon aikaa.

Tunnin verran taisin siinä sängyssä makoilla, välillä selailin kännykkää ja välillä painin Kaapon kanssa. Se kun usein aamuisin haluaa olla niin lähellä, liian lähellä. Mieluiten makaisi rinnan päällä, mutta tuo 20 kiloinen mötikkä on ehkä hieman liian kookas sellaiseen touhuun. En oikein tiedä mikä siinä on, Pilvi tykkää myös maata mahan / rinnan päällä, ja usein nukahtaa siihen. Ehkä ne hakevat jotain tiettyä turvaa siitä, tai sitten niillä on vain kiva olla siinä.

Nyt ajattelin alkaa valmistaa lounasta - senkin pyrin tekemään rauhallisesti, suorittamatta. Tänään relataan.

Ah, jotenkin tällaiset hitaat aamut ovat vain ihan parhautta arkiaamujen vastapainoksi. Ihanaa ja rentouttavaa päivää sinne kaikille :)

perjantai 18. marraskuuta 2016

Konttorirotta varastohommissa

Minä olen henkeen ja vereen toimistotyöläinen. Reilun kymmenen vuoden myymälätyöskentelyn jälkeen siirtyessäni ensin kotitoimistolle pyörittämään toiminimeä ja siitä sitten työntekijäksi muihin yrityksiin, olen löytänyt paikkani. Nyt nykyisessäkin toimistotyössäni viihdyn todella hyvin, kaikin puolin. Työnkuvani on laaja, ja se sisältää mm. tuotehallinnallisia ja markkinoinnillisia tehtäviä, sekä b2c & b2b kauppaa. Työhöni kuuluu exceleiden pyörittelyä, myyntiä, ostoa ja viestintää. Täällä saan oppia uutta, eivätkä päivät ole useinkaan samanlaisia. Saan olla seuraamassa tuotteen syntyä suunnittelusta kaupan hyllylle ja saan oppia myös tuotantoprosessista kokoajan lisää. Nykyajan trendi on olla töissä ns. jokapaikan höylä, ja se sopii minulle - rakastan oppia uusia, kiinnostavia asioita. On hienoa olla mahtavien tyyppien ja brändien kanssa tekemisissä päivittäin.

Joskus on kuitenkin silmiä avaavaa siirtyä vaikkapa päiväksi aivan toisenlaisiin hommiin ja eilen oli minun päiväni. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, oli tilanne, kun meidän piti saada tuotteet lähtemään pikaisesti asiakkaalle ja täten nopein keino oli, että minä lähdin itse varastollemme riehumaan pahvilaatikoiden, mattoveitsien ja lavojen maailmaan. Päivän hommani oli purkaa pieniä tuotteita ja pakata ne pienempiin eriin. Tuotteita oli valtava määrä - tuhansia. Tiesin, että hommaa olisi valtavasti, olinhan yksin tekemässä urakkaa. Tiesin myös, että halusin tulla tänään takaisin toimistolle hoitamaan pari asiaa, joten minun oli saatava urakka valmiiksi yhden päivän aikana.

Homma oli iso, mutta sain sen onnekseni tehtyä - viimeiset hetket tein sitä aivan raivon vallassa, kädet verillä (kirjaimellisesti, teippasin pakkausteipillä haavat umpeen ja jatkoin riehumista) ja selkä sökönä vääränkorkuisen pakkauspöydän takia. Ei sillä, perus hommaa, mutta en kyllä lähtisi tekemään ihan heti uudelleen vastaavaa keikkaa. Varastotyöntekijät kävivät vuorotellen katsomassa, missä vaiheessa olen ja kaikkien reaktio oli jokseenkin epätoivoinen, sillä tuotteita oli todella suuri määrä. Yhdessä mietittiin, tuleekohan homma hoidetuksi yhdessä päivässä, mutta jumankekka, mikä voittajafiilis oli kun sain homman pulkkaan.

Nauroin itsekseni, että luojan kiitos pidin juuri taukoa rakennekynsistä, nimittäin tuon päivän jälkeen ne olisivat olleet entiset ja minut olisi varmaan naurettu pihalle varastolta. Venyttelin myös "salaa" hyllyjen välissä, sillä en halunnut näyttää muille varastolaisille selkäni olevan niin jumissa. Selkävikaiselle ei tee hyvää työskennellä edes yhtä päivää epäergonimisesti, mutta eihän sitä ota koskaan niin vakavasti kuin pitäisi.

Tänään heräsin kipeään selkään, ja haavoja täynnä oleviin käsiin. Hanskat olisivat olleet kova juttu, mutta ei ollut sellaisia joilla olisin pystynyt käsittelemään myös laatikoihin tulleita tarralappusia ja hanskojen edestakainen pukeminen olisi hidastanut työtä liikaa, joten tämä täti päätti vedellä ilman. Ei olisi ehkä nyt näitä käsiä katsellessa kannattanut, mutta mieluummin otan haavaiset kädet, kuin että olisin ollut vielä tänään pakkaamassa. Niinpä pääsi "hienohelma" konttorirotta hetkeksi oikein intensiiviseen ja epäergonomiseen pakkaustyöhön - osaa taas arvostaa tätä mukavaa ja ei niin kipeää toimistotyötä ;) Ei sillä, ettenkö muutenkin arvostaisi.

Leroy & Pimu / KIVAtrimmi


Muuten tämä viikko on mennyt työjuttujen lisäksi kotipuuhissa ja keskiviikkona kävin kuvaamassa ystäväni koiratrimmaamoa, ja ihania Pimu ja Leroy -koiria <3 Musta on ollut aivan ihana katsoa läheltä, kun ystäväni on luonut unelmaansa ja perustanut yrityksen, ja on vieläpä aivan älyttömän hyvä siinä mitä tekee. Sitä tulee iloiseksi, kun lähellä olevat ihmiset menestyy ja luovat jotain hienoa itse, omin pikku kätösin.

Pimu ja Pilvi ovat melkein saman ikäisiä, jotenkin sitä ei koskaan oikein ymmärrä kun Pimusta on tullut ylväs ja iso koira, kun Pilvi taas on niin pentumaisen oloinen ja näköinen edelleen, vaikka ikää on jo 1v ja 8 kk. Pilvi jää varmaan ikuisesti pennun näköiseksi - toisaalta, eipä se minua haittaa. Kaapossa on ihan tarpeeksi jykevää, aikuista koiraa Pilvinkin edestä. Pimu ja Leroy ovat ihanan näköiset yhdessä, Leroy on tuotu Israelista ja sen eriväriset silmät jaksaa aina ihastuttaa - persoonallinen otus! :)

Edessä on rento viikonloppu, jonka aion suurelta osin lepäillä. Ensi viikon viikonloppuna suunnataan tosiaan risteilylle tyttöporukalla, eli se viikonloppu ei tule olemaan todennäköisesti millään tasolla levollinen. Siitä eteenpäin sitten onkin monta viikonloppua pikkujouluja ja muuta happeningiä - nyt pitää levätä kun vielä voi!

Olen varmaan ainoa, joka on sitä mieltä, että on kiva juttu kun lumet sulivat...uskallanko sanoa edes ääneen? Lämpimämpi ilma on paljon mukavampi ja pääsen taas kulkemaan autohallilta toimistolle pyörällä - nopeuttaa matkaa kivasti. Toki musta maa ja pimeys ovat ikäviä, mutta kylmä ei ole koskaan ollut lempi asiani, joten minulle tämä on ihan ok näinkin. Jouluksi toivoisin tietenkin lumen tulevan taas, valkoinen joulu on mielestäni se "ainoa oikea" ja kaunein sellainen.

Minkälaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on? :) Mukavaa päivää ja pian alkavaa viikonloppua!

torstai 17. marraskuuta 2016

Uutta keittiössä & winter wishlist



Funktion kattila kaikille liesityypeille täältä

Tiedättekö sen tilanteen, kun toistuvasti kiroat jotain asiaa, mutta et saa aikaiseksi tehtyä sille mitään? Tällaiset asiat ovat usein sellaisia, joiden kanssa pärjää ärsytyksestä huolimatta ja siten jäävät "huomiselle" tai jopa ensi vuodelle..

Itselläni tällaista ärsytyksen tunnetta ovat aiheuttaneet kolme asiaa, jotka kaikki liittyvät keittiöömme: meillä ei ole ollut jäätelökauhaa, olen lusikoinut jäätelön aina isolla ruokalusikalla paketista. Meillä ei ole myöskään ollut kuorimaveistä, ollaan kuorittu perunat juustohöylällä jo varmaan pari vuotta! Eikä meillä ole ollut pientä kattilaa, ja olen aina joutunut keittämään kaiken, pienenkin määrän vettä tai ruokaa suuressa kattilassa


Kuorimaveitsi täältä  ❤  Jäätelökauha täältä  ❤  Pizzaleikkuri täältä

VIHDOIN sain aikaseksi hankkia meille nämä kauan puuttuneet asiat ja ai että miten hyvältä joku näinkin pieni asia voi tuntua! Nyt voin keittää vaikka iltakaakaot pienessä kattilassa tai jos teen vain pienen määrän ruokaa, onnistuu sekin tällä 2 litran pikkukattilalla aivan loistavasti.

Tilasin Ellokselta Funktion -sarjan tuotteita. Tuotteet ovat ruostumatonta terästä ja mikä parasta, kattila käy kaikille liesityypeille, myös induktioliedelle. Funktion tuotteita löydät tältä sivulta. Jos haluat hankkia tänä jouluna käytännöllisiä lahjoja, niin tässä yksi hyvä vaihtoehto!

ALENNUSKOODI KODIN TUOTTEISIIN:
Koodilla 345446 saat 20% alennuksen kodin valikoimasta.
Kopioi koodi ja siirry shoppailemaan TÄSTÄ ->


☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ MY WINTER WISHLIST! ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ 



1. Pehmoinen tekoturkisliivi täältä / 2. & 6. Lämminvuoriset varsikengät -20% täältä
3. Lämmin villasekoitetakki -20% täältä / 4. Nahka-look leggingsit täältä / 5. Neulemekko poolokauluksella -20% täältä

Kodin alennuskoodin ehdot:
20% alennusta kodinvalikoimasta, koskee myös huonekaluja ja merkkituotteita! Alennus koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia kodintekstiilejä, sisävalaisimia, sisustustuotteita, tapetteja, mattoja ja huonekaluja. Alennus on voimassa 22.11.2016 asti, ja sen voi käyttää vain kerran. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin, Odd Molly Home -tuotteisiin eikä Design by -tuotteisiin.


Sisältää mainoslinkkejä

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Violetti meikki pikkujouluihin






MEIKKIIN KÄYTETYT TUOTTEET

Meikkipohja, varjostukset & korostukset:
Maybelline Fit Me Luminous & Smooth meikkivoide, sävyt 125 & 250 sekoitettuna
Lumene Invisible Illumination Watercolor Bronzer, universal shade
Lumene Invisible Illumination Instant Illuminizer, sävy Rosy Dawn
Anastasia Beverly Hills Contour Cream Kit, sävy Fair
Anastasia Beverly Hills Contour Powder Kit, sävy light to medium
Maybelline Fit Me puuteri, sävy 250 Sun Beige


Silmät & kulmat:
Ciaté The Pretty Palette luomiväri
Ciaté Double Lines eyeliner & kajal, sävy musta
Lumene True Mystic Volume ripsiväri, sävy musta
Anastasia Beverly Hills Brow Wiz kulmäkynä, sävy soft brown

Huulet:
Yves Rocher Automatic Lip Liner huultenrajauskynä, sävy 51 beige
Lumene True Passion Lip Color, sävy 1 Valon leikki


Saatuani tuon Ciatén luomiväripaletin testiin, olen siirtynyt lähes täysin violetin luomivärin käyttöön - siinä on paljon parempi pigmentti, kuin ruskeassa vakkariluomivärissäni. Mielestäni violetti sopii kivasti talveen ja tähän pimeään aikakauteen. Kuvista tuli aika dramaattiset, musta pitsipusero tuo tiettyä goottimaisuutta lookiin.

Kuten tuotelistasta huomaa, on minulla muutama suosikkimerkki, joita käytän kaikista eniten. Kaikki listan tuotteet toimivat minun iholleni todella kivasti ja mielelläni suosittelen niitä muillekin. Lumenen Invisible Illumination -tuotteet otin vasta hetki sitten testiin, eikä niistä ole vielä  pidempiä testaustuloksia, mutta kaikkia muita olen käyttänyt pidempään, toisia vuosia ja toisia kuukausia. Uusimpia ihastuksia ovat tosiaan nuo Ciatén meikit - ovat laadukkaan oloisia. 

Tässäpä siis yksi idea pikkujoulumeikkiin. Onko teillä muuten paljon pikkujouluja tulossa lähiaikoina? :) Itsellä on vielä parit pikkujoulut edessä ja ensi viikon viikonloppuna lähdetään Tukholman risteilylle 8 naisen porukalla - perinteinen tyttöjen talviristeily edessä siis, kivaa! :)

tiistai 15. marraskuuta 2016

Te kysyitte parisuhteesta, me vastasimme!


Heissan ja suuri kiitos kaikista kysymyksistänne! :) Niihin oli todella kiva ja haastavakin vastata. Vastattiin näihin erikseen siten, että kumpikaan ei nähnyt mitä toinen on vastannut ko. kysymykseen.

Kuva: Täydenkuun Kuva



Mitkä teidän henkilökohtaiset ja suhteen yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat/haaveet ovat 1v, 5v ja 10v päästä?

K: En osaa / halua eritellä vuositasolle haaveita tai suunnitelmia. Haaveilen onnellisesta yhteiselosta ja siitä, että jaksamme nauraa toisillemme ja toistemme kanssa vielä vanhanakin. Sen kummempia tavoitteita en halua asettaa rakkaudelle. Itse haluan olla edelleen mahdollisimman hyvä vaimo.

T: Suunnitelma on sama kun aina: olla sellainen mies jota jaksaa katella vuodesta toiseen! Haaveena ehkä muuttaa yhessä ulkomaille jossain vaiheessa.


Kolme ensimmäistä asiaa mihin ihastuitte toisessa? 

K: Ulkonäkö, itsevarmuus, tuoksu

T: Ensimmäiset asiathan on yleensä ulkonäköön liittyviä: silmät! 👀


Mitä ajattelette siitä että esim la olisi toisella työpv ja todella aikainen herätys ja toista oltais pyydetty juhliin esim pikkujouluja niin lähtisiköhä hän vai ajattelisiko että jää kotiin että toinen saa nukkua rauhassa?

K: Hmm, itse sanoisin Tuukalle että menee, ei tarvitse jättää pikkujouluja väliin minun takia. Jos juhlijana olisin minä, saattaisin kysyä kohteliaisuussyystä että onko ok jos menen, vaikka saattaisin tietää vastauksen jo etukäteen. Katsotaan mitä Tuukka vastaa tähän.. ;)

T: Me taidetaan nukkua ihan hyvin vaikka toinen olisi juhlimassa. Ei siitä ole kauaakaan kun Kristiina oli kommeltanut ihan kiitettävästi kotiin tullessaan, enkä ollut edes herännyt.
* K:n välikommentti!! Minä en nuku hyvin aina, koska pelkään kaikkea mahdollista: pimeää, sitä että T joutuu vaikka onnettomuuteen tai muuta vastaavaa ja siksi en usein nukahda helposti jos olen yksin - mutta se ei vaikuta siihen etteikö "saisi" lähteä ulos ilman minua. JA kommellus johtui vain siitä, että vikalta rappuselta astuessani astuin pimeässä liukkaan koiran viltin päälle ja vetäsin kunnon pannut lattialle. 🙈


Jos saisit puolisoltasi yhden ominaisuuden itsellesi, mikä se olisi?

K: Hauskinta tässä on se, että koen jo "saaneeni" tai oppineeni parikin ominaisuutta, joita pidän Tuukassa hienoina. Mm. hetkessä eläminen on yksi sellainen.

T: Taidon ihastella jokaista söpöä koirakuvaa niin kuin se olisi ensimmäinen söpö koirakuva jonka on ikinä nähnyt!
K:n välikommentti: 😂


Yksi asia mitä muuttaisit toisessa?

K: Jotenkin outoa ajatella, että pitäisi muuttaa toista.

T: En mitään. En taida keksiä edes vitsillä jotain pienempää asiaa tähän hätään.. Niinhän se on, että kaikki pienetkin ”epätäydellisyydet” tekee meistä täydellisempiä toiselle.


Mikä on ihanin teko, jolla puolisosi on huomioinut sinut yhteisen matkanne varrella?

K: Kyllä se se kosinta jouluaatto aamuna vuonna 2012 taitaa olla. Toinen, mikä tulee mieleen on eräs ajanjakso 6 vuotta sitten, vuonna 2010, kun Tuukka tuki minua yli aika vaikean asian. Se on ollut ehdottomasti sellainen hetki, kun viimeistään tajusin, ettei tästä tyypistä kannata päästää irti ikinä. 💕

T: Näitä on monia ja yleensä ne on ne pienet asiat mitkä merkkaa, mutta jos nyt yksi pitää nostaa, niin Kristiina vei mut synttäreiden kunniaksi Pariisiin muutama vuosi sitten.


Kolme parasta asiaa toisessa?

K: Tuukassa parasta on ymmärtäväisyys, luotettavuus ja huumorintaju

T: Ajattelevaisuus, lojaalisuus ja huumori!


Hyvä esimerkki näin pikkujoulukauden alla että, toisen lähtiessä juhlimaan, onko teillä ikinä ollut mitään epäilystä/mustasukkaisuutta?

K: Joskus ihan nuorena, 16-18 -vuotiaana minua harmitti kovin jos T lähti vaikkapa luokkansa kanssa laivalle. Mutta totta puhuakseni en muista oliko kyseessä se että pelkäsin jotain tapahtuvan vai se, että harmitti jäädä kotiin ilman Tuukkaa. Muuten en muista kokeneeni mustasukkaisuutta koska en ole kokenut tarpeelliseksi. Kerran hain ystäväni kanssa Tuukan eräästä ravintolasta jatkamaan iltaa meidän kanssa, siellä se istuskeli sohvaryhmän keskellä jota ympäröi työpaikan naiset ja joku taisi juuri jotain T:n korvaankin supattaa. Seurailtiin tilannetta ikkunasta ja naurettiin Nooran kanssa, mutta koska oli kylmä oli pakko mennä sisälle hakemaan Tuukkaa (oltiin siis sovittu että lähdetään yhdessä jatkamaan toiseen paikkaan ystäviemme kanssa). Sitä oli kyllä hauska seurata ja naisten ilme oli näkemisen arvoinen kun mentiin moikkaamaan. Tämä on kyllä hauskin muisto tähän aiheeseen liittyen. Minusta on vaan tervettä, jos puoliso viettää aikaa joskus toisen sukupuolen edustajien kanssa, eihän sitä voi kaappiin lukittautua.

T: Ei kyllä oikeastaan ole ollut.


Milloin puolisosi on kauneimmillaan / komeimmillaan?

K: Lomalla vaikkapa etelässä juuri kun aurinko alkaa painua horisonttiin ja on aika lähteä syömään illallista johonkin kivaan ravintolaan. Rentous ja rusketus tekee ihmisestä kuin ihmisestä kauniin tai komean.

T: Ensimmäisenä tulee mieleen reissun päällä. Johtuu varmasti siitä, että sitä katsoo toista ja panostaa muutenkin ulkonäköön vähän eritavalla kuin normaalissa arjessa.



Kiitos paljon näistäkin kysymyksistä! :)

maanantai 14. marraskuuta 2016

Meidän 4 kotiamme yhdessä postauksessa




Olen asunut kotoa muuton jälkeen neljässä kodissa, joista tämä viimeisin on se ensimmäinen ihan oma koti. Muutin kotoa pois melkein heti täytettyäni 18 vuotta, vuonna 2006. Alla pienet esittelyt kaikista kodeistani / kodeistamme, joissa olen asunut.

32 m2 / pieni violetti opiskelija-koti
Ensimmäinen kotini oli violetti. Siellä oli violetti tietokonepöytä ja pinkki-violetti suuri sohva. Tasot ja pöydät taisivat olla mustaa ja valkoista. Ensimmäinen kotini oli juuri rempattu 32 -neliöinen yksiö kerrostalon kolmannessa kerroksessa, jonne ei ollut hissiä. Yksiössäni ei ollut parveketta. Tuukka muutti luokseni melkein heti muutettuani, pikku hiljaa tavara kerrallaan. Vuokra oli huimat 360 euroa kuussa. Voisiko nykyajan opiskelijoille löytyä yhtä edullisia asuntoja yksityiseltä?! Asuimme tässä kodissa vuosina 2006-2008.

62 m2 / IKEA-koti tummalla sisustusmaailmalla
Toinen kotimme oli sisustettu lähes täysin IKEA:n huonekaluilla. Siellä oli kaikki tasot mustia, paitsi ruokapöytämme oli ruskeaa massiivipuuta. Tunnelma oli synkähkö. Makuuhuone oli ainoa, jonka olin laittanut valkoiseksi. Tuolloin musta ja valkoinen olivat muotia. Toinen asuntomme oli myöskin kerrostalossa ja se oli 62 -neliöinen kaksio suurilla huoneilla. Asunto sijaitsi kolmannessa kerroksessa. Tähän asuntoon Tuukka teki meille laminaattilattian. Tässä kodissa vuokramme oli 560-620 euroa / kk. Tämä oli asunto, johon Kaapo kotiutui, kun tuli meille kesällä 2011. Tässä kodissa asuimme vuodesta 2008 vuoden 2012 alkuun, kunnes kaipasimme siistimpää, uudempaa sekä suurempaa asuntoa.


74 m2 / suurien tapahtumien koti
Kolmas kotimme oli ensimmäinen, jonka sisustukseen oli varaa panostaa hieman enemmän. Tämä asunto oli 74 neliöinen kerrostalokolmio saunalla ja parvekkeella. Se oli myöskin kolmannen kerroksen asunto. Rakastin tässä asunnossa sitä, että meillä oli wc ja kylppäri/sauna erikseen. Tässä kodissa huonoa oli vain keittiöratkaisu, se että se oli kerrostalossa ja se, että se ei ollut oma. Tämä kodin sisustus oli vaaleahko, meillä oli harmaa sohva ja muutoin tasot olivat valkoiset. Vuokramme täällä oli 980 euroa / kk eli niin paljon, että sillä maksaisi helposti jo asuntolainaa. Tässä kodissa tein blogia työkseni ja perustin yrityksen. Tässä kodissa menimme kihloihin ja asuimme siellä vielä, kun menimme naimisiin. Tämä koti on ollut rakkain kolmesta ensimmäisestä kodista. Tässä kodissa asuimme vuosina 2012-2014.

71 m2 / ensimmäinen oma koti
Neljäs ja nykyinen kotimme on vihdoin se ensimmäinen oma koti, jota on uskaltanut alkaa laittaa kaikista eniten ja johon ollaan myös panostettu rahallisesti eniten. Tämä nykyinen kotimme on noin 71 -neliöinen rivitalokolmio etu- ja takapihalla sekä lasitetulla parvekkeella. Tämä koti on tunnelmallinen, mutta valoisa. Tähän kotiin on meidän pieni Pilvimme kotiutunut kun se meille saapui ja tämä koti on kaikista toimivin pohjaratkaisultaan meille. Ainoa pieni heikkous tässä kodissa on se, että meidän kylpyhuone / wc-tilat ovat pienehköt. Muutoin tämä hipoo omaa täydellisyyttäni ja rakastan tätä kotia aivan todella paljon. Kotimme on sisustettu vaaleilla, mutta kotoisilla sävyillä. Yläkerrasta löytyy harmaan ja beigen sävyjä ja sama linja jatkuu pääosin myös alakerran huoneissa. Tähän kotiin muutimme vuoden 2014 lokakuussa, eli meillä tuli juuri kaksi vuotta täyteen asuntovelallisina. En kadu tämän asunnon ostoa hetkeäkään.

Kaikissa kodeissa on omat tarinansa ja kaikkiin koteihin liittyy tunteikkaita muistoja. Jokaista kotiamme muistelen lämmöllä ja niiden kautta on mukava muistella omaa elämänkaarta ja -tapahtumia.

Minkälaisissa kodeissa sinä olet asunut? 🏡

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

PPP = Perros Potencialmente Peligrosos



Joku saattoi jo otsikon perusteella päätellä, mitä aihetta tämä postaus tulee käsittelemään. Olen maininnut joskus täällä blogissa siitä, että olemme haaveilleet Tuukan kanssa muuttavamme hetkeksi johonkin lämpimämpään maahan, tarkemmin sanottuna Espanjaan. En käsittele itse muuttoa sen enempää nyt, mutta on toinen asia, joka minua on mietittyttänyt jo pidemmän aikaa.

Nimittäin potentiaalisesti vaarallisen koirarodun vieminen Espanjaan. Jo tämä edellinen lause ja tämän postauksen otsikko saa minulle tuskan hikipisarat kirpoamaan otsaan, mutta kaikesta ärsytyksestä huolimatta ymmärrän täysin miksi tällainen lista on tehty. Espanja on yksi monista maista, jossa on säädetty tällainen lista mahdollisesti vaarallisista koiraroduista, joiden maahantuontiin ja hankintaan on asetettu erityisiä säädöksiä sisältävä laki siitä, mitä kaikkea tällaiselta henkilöltä ja listalla olevalta koiralta vaaditaan, että koiran saa hankkia tai viedä maahan.

PPP = Perros Potencialmente Peligrosos listalle kuuluvat ainakin seuraavat rodut:

Pitt Bull Terrier, Staffordshire Bull Terrier
American Staffordshire Terrier
Rottweilers, Argentinan Dogo, Fila Brasileiro
Tosa gnu, Akita Inu
American Pitbull Terrier, Bull Mastiff
Doberman, Dogo de Burdeos, Dogo del Tibet
Mastín Napolitano, Canary Presa, Mallorcan Presa

Eli kuten listalta näkee, ovat listalle päässeet moni rotu, joita on käytetty alkujaan mm. työ-, vartija-, metsästys- tai taistelukoirina. En edes aloita kirjoittamista aiheesta "taistelukoira", sillä se herättää niin ylitsepääsemätöntä turhautumista, vihaa ja pahaa oloa minussa, että siitä postauksesta ei tulisi kaunista jälkeä ja sen jälkeen olisin täällä ruudun toisella puolella aivan hermoraunio. Sanomattakin on selvää, että inhoan koko ajatusta henkeen ja vereen. Nimimerkillä henkilö, joka alkaa itkemään joka kerta kun netissä ja telkkarissa tulee vastaan video jossa aiheena on koiratappelut.



Palatakseni itse postauksen aiheeseen, pointtina tässä koko asiassa on se, että en halua rajoittaa Kaapon elämää siksi, että oma elämäni saisi hetkellistä "helpotusta", "hyvää" tai "lisäonnea". Staffin vieminen Espanjaan nimittäin vaatisi ison paperityön ja lääkärikäyntien lisäksi sen, että herra joutuisi käyttämään julkisilla paikoilla kuonokoppaa ja sitä pitäisi ulkoiluttaa lyhyessä, metrin pituisessa (joillain alueilla kahden metrin mittaisessa) hihnassa. Vaikka kyseessä olisi lyhytaikainen oleskelu (6kk-1v) en ole silti valmis Kaapon elämänlaadusta karsimiseen. Myöskään Kaapon "hoitoon jättäminen" ei tulisi kuuloonkaan niin pitkäksi aikaa. Minä voin aivan hyvin odottaa, että meillä on elämässä sellainen hetki, kun meidän taloudesta ei löydy potentiaalisesti vaarallista koirarotua ja vasta sitten harkita uudelleen lämpöisemmän vuoden viettämistä.

Enkä missään nimessä ole sitä mieltä, että kaikkien tulisi toimia siten, kuten itse olen päättänyt toimia. Jokainen määrittelee yksilöllisesti sen, mikä on itselle ja omalle koiralle parhaaksi. Tällä kertaa olen itse sitä mieltä, että haluan tarjota koko Kaapon elämän ajan hänelle parhaaksi näkemäni elämän ja siihen kuuluu vapaana juokseminen, ulkoilmasta nauttiminen sekä kuonokopattomat kävelylenkit. En voisi koskaan kuvitella viettäväni iltapäivää vaikkapa rantakadulla ja nauttivani lämpimästä merituulesta, samalla Kaapon istuessa vierelläni ja katsoen kuonokopan remmien takaa suurilla silmillään minua. Tuo mielikuva taistelee vastoin periaatteitani siitä, millaista koiran elämän tulisi olla.

Juuri nyt, kun muutto olisi ollut vapaaehtoinen, eikä esimerkiksi jostain syystä väistämätön, valitsen näin. En uskalla edes miettiä miten toimisin, jos muutto olisi syystä tai toisesta "pakollinen". Onneksi sitä ei tarvitse nyt ajatella.

Sattuuko siellä olemaan joku, jolle tämä aihe on tai on joskus ollut ajankohtainen?