lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuoden viimeinen vuorokausi..

..lähti käyntiin kellon ympäri yöunilla. Nyt heräsin järkyttävässä niska-päänsäryssä ja yritän jumpata sitä pois ennen kuin lankean särkylääkkeisiin. Tämä kipu tosin alkoi jo eilen päivällä ja lähtee todennäköisesti vasta, kun saan kunnon  niska-hartia-selkä hieronnan. Harmi vaan, että nyt en voi sellaista ottaa hetkeen, sillä kävin eilen ottamassa vähän "akupunktiota" selkääni, niinkuin tatuoijallani oli tapana sanoa.

Jännitin tietyllä tapaa selkärangan tatuoimista aika paljon, mutta toisaalta menin sinne myös aika rennoin fiiliksin. Ei sitä samalla tavalla enää jännitä, kuin ensimmäisiä ottaessa. Sinänsä se jännitys teki kokemuksesta asteen verran hienompaa, joten en pistäisi pahakseni, jos se jännitys vaikka joskus palaisikin.



Tätä kukkaa (pioni) suunniteltiin aika pitkään ja sen tyyliä pohdittiin paljon. Alkuun innostuin vesivärimäisestä tyylistä, lopulta päädyttiinkin mustavalkoiseen. Ja se tuntuu niin omalta. Onneksi tatuoijallani on loistava silmä ja pitkän linjan taitelijana osaa sanoa mikä on jees ja mikä ei. Tällainen yksilöllinen palvelu on ehdottomasti parasta näissä jutuissa, kun vertaa sellaisiin johon menet valmiin kuvan kanssa ja se läntätään ihoon ilman mitään suunnittelua. Tämä on siis omakohtainen mielipiteeni, joillekin toimii varmasti hyvin myös erilainen tyyli.

Noh, itse tatuoiminen oli yllättävän kivutonta, eniten irvistyksiä tuotti ääriviivat, mutta varjostus oli tällä kertaa pehmeää, ja vasta ihan lopussa jouduin kiristelemään pariin otteeseen hampaita. Yhden ärräpään taisin päästää koko session aikana, vaikka jalkani perhosta tehdessä 90% sanavarastostani taisi olla pahoja sanoja. Mutta ovathan ne tehtykin aivan eri tavalla, toista hinkutettiin neljä tuntia ja kokoajan väriä värin päälle, kun tätä kukkaa teimme vain noin puolentoista tunnin ajan. Vaikkakin tämänkin jälkeen lihakset oli aivan kovat, mutta se jalka - se oli kyllä jotain aivan erilaista tähän verrattuna.

Olen aivan älyttömän tyytyväinen lopputulokseen, tämä on hyvän uuden vuoden lahja minulta minulle <3

Mahtavaa uutta vuotta, hauskaa päivää ja iltaa kaikille! Ollaan varovaisia ilotulitteiden kanssa! :)

Seuraa Bloglovin'ssa
Follow

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Nyt olen pelästynyt tarpeeksi: E951 = aspartaami

Hei, nimeni on Kristiina. Olen ollut aspartaami-addikti jo vuosia. Kuivilla nyt pari viikkoa.

Ensin se oli Pepsi-Max, lähivuosina se on ollut Cola Zero. Ruoan kanssa, janojuomana.. Ei hyvä, ei sitten ollenkaan. Aspartaamista on varoiteltu jo pitkään, mutta on hemmetin helppoa painaa villaisella jokin asia, jolle haluaa ummistaa silmänsä. Tämä on ollut itselleni juuri sellainen aihe. Alla pieni ote aspartaamin aiheuttamista oireista..

Pitempään aspartaamin käyttöön liittyviä oireita ovat krooninen väsymys, sekavuus, vapina, sammaltava puhe, migreenit, depressio, ärtymys, paniikkihäiriöt (tavallinen aspartaamimyrkytyksen oire), selvät persoonallisuuden muutokset, fobiat eli pelot, astma, rintakivut, korkea verenpaine, impotenssi ja muut seksuaaliset ongelmat, kirvelevä virtsa  ja muut virtsaamisongelmat, yletön jano ja yletön nälkä, tiettyjen ruoka-aineiden himo, lihominen,  turpoaminen (nesteen kertyminen), tulehdusalttius, nivelkivut, verensokerin heittely (mahdollinen diabeteksen esiaste, diabeetikoilla taas vaikeuttaa sairauden hallintaa), kilpirauhasongelmat, aivokasvaimet, sydänkohtaukset, halvaukset, kuolema. Lähde.



Lyhyesti sanottuna aspartaami voi aiheuttaa monia ikäviä oireita ja jopa sairauksia. Järjellä ajateltuna, eihän mikään lisäaine (E-koodi) ole hyväksi.

Päätin vihdoin, vuosien jälkeen jättää Cola Zeron päivittäisestä "ruokavaliostani" pois ja pian tulee pari viikkoa täyteen ilman tuota minut "koukkuun" saanutta juomaa. Korvasin Zeron makeutus- ja lisäaineettomilla kivennäisvesillä sekä ihan normaalilla hanavedellä.

Aluksi Zeron jättäminen tuntui ahdistavalta ajatukselta, mutta lopettaminen kävikin yllättävän helposti. Se oli vain päätöskysymys, eikä mahdollisia "vieroitusoireita" ole tullut lainkaan. Zeron juonti onkin ilmeisesti siis ollut enemmänkin totuttu tapa, kuin pakonomainen tarve.

En odota mitään huomattavaa eroa esim. olotilassa - eniten saan siitä irti, kun tiedän että tällaista ainetta ei enää kropastani löydy yhtä suurissa määrin, kuin viimeisten vuosien aikana.

Löytyykö ruudun siltä puolen light-limu addikteja tai vasta aspartaamin nauttimisen lopettaneita?
Olisi kiva kuulla kokemuksia ja ajatuksianne aiheesta!

Tiedossa kidutusta ja kuohuvaa

Heipä hei ihanat tyypit!

Tässä kuussa olen kirjoitellut blogia vähän löysemmin rantein. Osittain siksi, että olen käyttänyt aikaa paljon muuhun, kuten vaikkapa jouluhässäköintiin. Osittain myös siksi, että töissä on ollut sen verran nopsa tahti, etten ole jaksanut istua koneella enää töiden jälkeen ollenkaan, vaan käyttänyt illat sitten vaikkapa ihan vain sohvalla löhöilyyn ja koirien kanssa hengailuun. Aina ei jaksa istua koneella, eikä tarvitsekaan.

Joulu oli ja meni, ja ihanahan se olikin! Nyt on kuitenkin aika suunnata katseet tulevaan ja jos nyt ihan mietitään vaikka tätä kuluvaa viikkoa, niin tiedossa on vaikka ja mitä kivaa.

Perjantaina olisi aika mennä pieneen kidutukseen, nimittäin tatuoitavaksi. Tatuoijani on loihtinut minulle kauniin pioni-kukan, joka läiskäistään koristamaan selkärankaani. Myönnettäköön, että ehkä hieman jännittää miltä tuo selkärangan tatuointi tuntuu. Sen näkee sitten ylihuomenna.



Ja lauantaina vietetään tietenkin uutta vuotta. Meillä on juhlapaikka vuokrattuna ja kokoonnumme isolla kaveriporukalla ottamaan vuosi 2017 ja samalla Suomen 100 -vuotis juhlavuosi vastaan. Meillä on DJ soittamassa paikan päällä ja puhallusta odottaa sata ilmapalloa. Halusimme vuokrata isomman tilan, jotta mahdumme koko sakilla juhlimaan yhdessä. Monella oli jo suunnitelmia, mutta ihan kivan kokoinen poppoo ollaan saatu silti kasaan. Ihana nähdä ystäviä, laittaa vähän parempaa päälle ja kilistellä kuohuvaa ilotulitusten säihkyessä yläpuolella.

Eli kaikkea jännää on tosiaan luvassa, josta olen todella innoissani ja kiitollinen.

Mitä teille kuuluu? Lomailetteko tämän viikon vai painatteko töitä? Miten aiotte viettää uutta vuotta? :)

tiistai 27. joulukuuta 2016

Välipäivä-alen parhaat tärpit (mm. Gant & Odd Molly) jopa -70%


Valitsin muutaman hyvän tärpin välipäivä-alesta, jotka kannattaa tsekata:

GANT HOME TUOTTEET JOPA -50% TÄÄLTÄ
NILE MARMORINEN SOHVAPÖYTÄ -50% TÄÄLTÄ

4 KPL KÄSIPYYHKEITÄ 7,90€ TÄÄLTÄ
TYYLIKÄS TOPPIS PAKKASILLE 34,90€ TÄÄLTÄ
BLOGEISSA HIMOTELTU VILLAKANGASTAKKI -40% TÄÄLTÄ

ADIDAS ORIGINALS KENKIÄ -30% TÄÄLTÄ
IHANIA ODD MOLLY VAATTEITA -30% TÄÄLTÄ


Ilmoitus / sisältää mainoslinkkejä

maanantai 26. joulukuuta 2016

Meidän joulun teksti- ja kuvapläjäys





Meidän joulu on sujunut rennosti. Oikeastaan rennommin, kuin koskaan. Kaikilla on ollut hidas ja rauhallinen tahti ja olemme osanneet nauttia hetkestä ilman suorittamista. Tämä yllä oleva kuva kuvastaakin oikeastaan todella hyvin tämän joulun teemaa: villasukat jalassa, rennosti lötkötellen ja välillä kuohuvaa nauttien. Nuo villasukat ovat muuten äitini kutomat, eikö olekin upeat? Saatiin Tuukan kanssa molemmille samanlaiset villasukat ja lisäksi vielä samaan sarjaan sopivat lapaset - nyt kelpaa tassutella.




Aaton aattona vietimme joulua meillä kotona. Äitini tuli meille syömään ja vaihdettiin lahjoja. Pilvi oli aivan innoissaan koirien saamasta tyynypaketista - ei jäänyt epäselväksi kenelle paketti oli. Se on tosi jännä, kuinka koirat on niin mukana lahjojen purkamisessa, Kaapo varsinkin on ihan mestari avaamaan omia pakettejaan.




Herra odottelee milloin saa ottaa oman pikkupaketin hyllyltä. Kaapo seisoi tuossa pitkän tovin välillä lepuuttaen leukaansa hyllyn päällä ja välillä vilkuili meitä kärismättömästi. Kun herra vihdoin sai oman pakettinsa, ei mennyt kuin muutama sekunti ja paketti oli avattu taitavasti ja denstastix oli jo suussa.

Meille lahjojen antaminen on ollut jokavuotinen perinne ja nykyään on ollut ihana huomata, että ns. turhan krääsän ostaminen toisille on loppunut pelkästään siksi että "pitää ostaa mahdollisimman paljon" ja näin kun aikuisten kesken vietellään joulua, ovat lahjat sellaisia, joita oikeasti tarvitsee ja ovat jollain tapaa käytännöllisiä tai todella toivottuja. Laatuun panostetaan ja jos ei keksi mitään, on meidän porukassa tapana antaa lahjakortti johonkin liikkeeseen, joka on tiettävästi mieluinen. Itselle esimerkiksi äidin kutomat villasukat ovat jouluisin todella mieluinen ja tarpeellinen lahja. Villiksien lisäksi sain mm. kaulahuivin, kosmetiikkaa ja lahjakortteja.

Itse annoin tänä vuonna lahjaksi mm. kasvohierontalahjakortin, aamutossut, kengät, omatekoisia lahjakortteja mm. "vapaudut koiran lenkityksestä" tai "tällä lahjakortilla voit tilata kotitekoissen pasta carbonara -illallisen" sekä kosmetiikkaa, jota tarvitsee aina.





Aatto kului rauhallisesti syöden, nauttien kuohuvaa, katsellen koirien leikkejä ja tuijotellen telkkaria. Illalla käytiin joulusaunassa. Se oli ihanaa. Meillä kun ei ole enää omaa saunaa, tuntui joulusauna ihan luksukselta. Saunan jälkeen löhöiltiin sohvalla ja mussutettiin joulusuklaata. Mentiin nukkumaan puolen yön jälkeen ja nukuttiin pitkät yöunet. Rauhallinen aamu oli mukava ja siitä alkoikin meidän joulupäivä, ja kohta syötiin jo taas, vähän isommalla porukalla.

Tänä jouluna on tullut levättyä ja se on aivan ihanaa. Viime yönä nukuttiin kellon ympäri ja juuri nyt tätä kirjoittaessani olen vasta syönyt aamupalan. Ilmakin on vähän nätimpi, aurinko pilkistää pilvien takaa ja tänään kokoonnutaan vuorostaan Tuukan isän luo porukalla syömään. Kyllä tämä joulu on yhtä syömistä, mutta kyllä sitä kerran vuodessa jaksaa - ja odottaakin! Mutta rehellisesti sanoen, veikkaanpa että loppuviikosta voi maistua vaikkapa pasta, salaatti tai pizza aika todella hyvältä, kun on mennyt monta päivää jouluruoilla.

Summa summarum, takana on leppoisa ja rentouttava joulu - juuri sellainen kuin tähän väliin kaipailinkin. Olo on levännyt ja todella kiitollinen kaikesta.

Miten sinun joulusi on sujunut? Mikä oli paras jouluherkku tänä vuonna? Kuuluiko teidän jouluun lahjojen vaihtoa? :)

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulun tunnelmaa kuvien voimalla

Mysteeripussukka / joululahja työkaverilta








Pikkuruinen hyasintti lähti kaupasta mukaan

Saapuneita ja lähteviä lahjoja

Kävin rämpimässä mehtässä ja hain havuja

Näitä ehkä illalla vähän ;)

Maailman parasta joulua kaikille
Nautitaan tunnelmasta ja syödään hyvin
Käperrytään rakkaidemme kainaloon
Levätään.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulu saa tulla

Kolme yötä jouluun on...

Jos saisin vielä yhden joululahjatoiveen esittää, olisi se kaunis, valkoinen lumipeite koko Suomeen.

Tonttu se istuu orrella heilutelleen koipiaan ja tarkkaillen talon väkeä..



Pienet minikuuset syrjäyttivät joulukuusen tänäkin vuonna..

Koti alkaa olla pientä siistimistä vaille valmis jouluun, huomenna syömme töissä ihanan joululounaan ja sitten alkaakin olla työt hoidettu ennen joulua. Perjantaina on perinteisen joulukaupan vuoro heti aamusta, ja perjantai-iltana äitini tulee meille viettämään joulua ja syömään. Siitä alkaakin sitten joulun vietto oikein toden teolla ja saa nähdä rakkaita ihmisiä monena päivänä. On ihanaa, kun kaikkialla tunnutaan ottavan tämä loppuviikko hieman rennommin rantein, on mukava rauhoittua jo vähän ennen aattoa.

Jos ilma pysyy mustana, aion vuorata koko kodin täyteen kynttilöitä ja polttaa niitä läpi joulun. Jostain pitäisi vielä löytää punaista rusettinauhaa koirille kaulaan. Jouluasuja en ole karvalapsille hankkinut, pelkään aina että koirat saa lämpöhalvauksen villapaidoissaan sisällä.

Lahjasäkki alkaa täyttyä..


Tänään laitetaan viimeiset lahjat pakettiin ja toimitan tontunvirkaa illemmalla..

Tänä vuonna en ole ostanut joululahjoja ystävilleni ollenkaan, perheelle ja Tuukalle vain. Jotenkin tämä joulukuu on ollut ihan älytön rahasyöppö, on pitänyt maksella normaalien kulujen lisäksi matkaa, veden tasauslaskua, yksityistä hammaslääkäriä ja sitten vielä niitä lahjoja. Eihän ne lahjatkaan pakollisia ole, mutta minulle niiden antaminen on yksi joulun parhaista iloista, enkä halua luopua siitä.

Rahaa se vain on, ilo ja onni ovat tärkeämpiä. Ja se yhdessäolo. Siitä on joulu tehty.

Alkaako teillä joululoma jo pian? Leppoisaa jouluviikkoa! :)

tiistai 20. joulukuuta 2016

4 asiaa, joita odotan vuodelta 2017

Mainitsin jonkin aikaa sitten, että en ole oikein ehtinyt ajatella ensi vuotta vielä sen kummemmin, sillä tämä loppuvuosi on ollut aika kiireinen ja on ollut paljon ajateltavaa jo ihan tässäkin vuodessa. Siispä päätin ottaa hetken, ja pohtia mitä uudelta vuodelta oikein odotankaan. Joka vuosi sitä odottaa ja toivoo tiettyjä asioita, kuten terveenä pysymistä ja onnellisuutta. Siispä jätän nämä "itsestään selvät" toiveet pois listalta ja yritän listata jotain konkreettisempaa.

1. Hauskoja hetkiä ystävien kanssa: suurin osa ystävistäni täyttää ensi vuonna 30, eli monet kolmekymppiset on ainakin tiedossa. Itsellä on vielä yksi "armon vuosi" edessä, mutta perästä tullaan.

2. Toiveena olisi, että pääsisin matkustamaan (kolme kertaa) ulkomaille. Olen tullut siihen tulokseen, että kaukokaipuu pysyy kurissa tuolla määrällä. Vuonna 2012 reissasin kahdeksassa eri kohteessa, ja se oli jopa minulle vähän liikaa. Ensi vuodelta odotan siis ainakin Ajmanin ja Itävallan reissuja ja toivottavasti pääsen kesälomalla vielä lekottelemaan johonkin meren äärelle. Haaveena olisi esimerkiksi Montenegron tai jonkin muun uuden kohteen koluaminen, mutta myös jokin Kreikan pikkukohde voisi olla ihana. Eikä sillä, yksikin matka vuoteen on jo aivan etuoikeutettua.



3. Hieman äskeiseen liittyen, toivon, että pääsen kuvaamaan uusiin paikkoihin. Ulkomailla se on aina mielenkiintoisempaa, siksi toivonkin, että pääsen jokaisella matkalla ikuistamaan upeita paikkoja. Tykkään ihan hirmuisesti kuvata maisemia ja luontoa.

4. Odotan vuodelta 2017, että saan mielenkiintoisia työtehtäviä ja että kehityn työssäni. En ole koskaan ollut kovin kunnianhimoinen opiskelujen suhteen, mutta työssäni haluan kehittyä jatkuvasti. Eniten minua palkitseekin työssäni se, kun huomaan osaavani tehdä sen hyvin.

Mitä sinä odotat tai toivot vuodelta 2017? Olisi mielenkiintoista kuulla, sillä meillä kaikilla on varmasti hyvin yksilölliset toiveet.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Treffi-ilta @ Lönkka


Vietimme Tuukan kanssa lauantai-illan tutustuen uuteen, marraskuussa Helsinkiin avattuun Lönkka -nimiseen ravintolaan. Olimme saaneet kutsun illalliselle, ja se tuli oikeastaan aika kivaan aikaan, kun muuten ollaan menty lähiviikonloput pikkujouluissa ym. riennoissa. Siispä kahdenkeskinen hetki hyvän ruoan parissa oli oikein tervetullut.

Lönkka on sellainen ravintola, että sinne kannattaa ehdottomasti astua sisään - ravintolan ihana ja välitön tunnelma ei nimittäin välity ihan kadulle asti, mutta kun astuu sisään, tuntee heti kotoisan ja rennon ilmapiirin. Ravintolan läheisyydessä, Lönnrotinkadulla olevat muut paikat mainostavat itseään värikkäin valokyltein, ja Lönkka jää näin ollen hieman pimentoon naapureistaan. Tuukka työskentelee ravintolan lähellä, eikä ollut huomannut sitä lainkaan, vaikka pyörii Lönkalla päivittäin. Haluankin painottaa, että paikka on etsimisen ja asioimisen arvoinen vaatimattomasta ulkokuorestaan huolimatta. Lönkka sijaitsee osoitteessa Lönnrotinkatu 11.

VIIHTYVYS & PALVELU



Aivan ensiksi kiinnitimme huomiota ravintolan upeaan ja tunnelmalliseen valaistukseen - lämmin fiilis huokuu sisustuksesta asiakaspalveluun. Asiakaspalvelu pelasi nopeasti ja ystävällisesti, niin meidän, kuin muissakin pöydissä. Lönkka vaikutti sellaiselta paikalta, että sinne ovat kaikki lämpimästi tervetulleita, vauvasta vaariin.

Lönkan omistaja on sisustanut paikan hyvää sisustussilmää hyväksi käyttäen. Valaisimet olivat koko ravintolassa upeita ja se oli ilo tällaisen lamppufriikin silmälle. Itse pidin myös ravintolan pöydistä, pehmeä ja kulunut puu sopi kivasti paikkaan. Tykkäsin kovasti siitä, että pöydät oltiin osattu asetella siten, että jokaisessa pöydässä on hieman omaa rauhaa. Istuimme ikkunapöydässä, mutta olo ei ollut pimeällä ilmallakaan sellainen, että olisi istunut näyteikkunassa ohikulkijoiden ihmeteltävänä - kun taas naapuriravintolan vahva sisävalaistus nosti ikkunapöytien asiakkaat todella selvästi esiin kadulla kulkiessamme. Pointsit lisäksi siitä, että ravintolan sisustuksessa ja somistuksessa on tehty ekologisia valintoja.

RUOKA & JUOMA





Juomien osalta valikoima on kattava. Lönkka tekee yhteistyötä kymmenien eri pienpanimoiden kanssa ja varsinkin oluita löytyy moneen makuun. Maistelin itse Taavettilaisen panimon SÖR - omenasiideriä, joka on valmistettu suomalaisista omenoista.  Myös ruoassa käytetään paljon paikallisten tuottajien kotimaisia raaka-aineita.



Ruokalista on mielestäni sopivan ytimekäs, mutta silti listalta löytyy maisteltavaa kaikenlaiseen makuun.



Valitsin alkuruoaksi Little Gem Salad -salaatin, joka sisältää grillattua sydänsalaattia, paahdettua mantelia, vuohenjuustoa ja granaattiomenaa. Salaatin "höysteet" olivat todella hyviä ja maut toimivat kivasti yhteen, mutta itse sydänsalaatti oli omaan makuuni hieman liian "tylsä", kun lisukkeet oli loppu.  Mutta tässä saattoi olla ihan minussakin vikaa, sillä tykkäsin niin lisukkeista, että taisin syödä niitä turhan innokkaasti. Tuukka valitsi Sliderin, jossa oli briossisämpylä, haukipihvi ja tillimajoneesia. Molemmat alkuruoat olivat hyviä, mutta haukipihvi taisi silti viedä meidän mielestä ykkössijan.



Pääruoaksi otin Eye Fillet'n; marmorihärän sisäfileetä, paahdettuja kauden kasviksia, mantelisalsaa, lönkan perunoita ja timjamikastiketta. Pihvi oli täydellinen medium ja kasvikset maistuivat hyvin lihan kanssa. Itse en ole suuri perunan ystävä, ja jätinkin hieman perunoita lautaselle - tämä tosin toistuu jokaisessa ravintolassa, joten itse perunassa ei ollut vikaa. Sen sijaan maistelin Tuukan Iberico Ribs -annoksesta ihanan rapeita bataattiranskalaisia - niitä rakastan. Myös ribsit maittoivat hyvin, eli lihan ystäville nämä kaksi annosta ovat oikein hyviä vaihtoehtoja. Minun annoksessa ollut mantelisalsa oli itselleni uusi tuttavuus, mielenkiintoinen ja aika neutraali lisuke, mutta toimi kivasti suolaisen lihan kanssa, samoin kuin annoksen mukana tarjoiltu timjamikastike. Kokonaisuutena Eye Fillet oli mielestäni kivan tasapainoinen ja voisin mielelläni syödä annoksen uudelleenkin.



Jälkkäriksi tarjolla oli kaikkea churrosta kotimaisen jäätelön kautta pavlovaan. Omalle lautaselleni päätyi pavlova; salmiakkimarenkia, sitruunatahnaa, vadelma coulis ja tuoreita marjoja. Myönnän, että en ole suuri marengin ystävä, mutta tätä oli pakko päästä testaamaan. Makuelämys oli kirpeän hauska, pavlova poksui suussa kuin lapsena syödyt jauhetikkarit konsanaan. Marjat olivat raikkaita. Olen itse enemmän pehmeiden makujen ystävä, mutta joskus on hauska kokeilla jotain uutta ja erilaista - tätä suosittelen raikkaiden ja kirpeiden jälkkäreiden suosijoille lämpimästi. Tuukka puolestaan söi espoolaisen Caminiton mango-passion jäätelöä marjojen kera - ja se oli aivan taivaallista meistä molemmista.





KOKONAISKUVA

Kokonaiskuva jäi oikein positiiviseksi, Lönkka on tunnelmallinen ja rento paikka, jonne on mukava mennä pistäytymään joko illalliselle tai ihan vain nauttimaan laajasta juomavalikoimasta. Asiakaskunta oli hyvin vaihtelevaa, perheistä kaveriporukoihin. Parhaiten paikasta jäi mieleen lämmin ja ripeä palvelu, mukava tunnelma sekä hyvätasoinen ruoka. Lönkka on ehdottomasti pistäytymisen arvoinen paikka!

Lönkka
Lönnrotinkatu 11, Helsinki
www.lonkka.fi


Treffi-illan meille tarjosi Lönkka - lämmin kiitos koko henkilökunnalle!

perjantai 16. joulukuuta 2016

Mutru-suuta jännittää



Saan aina hyvät naurut, kun yritän ottaa koirista yhteiskuvaa. Harvoin saa molempien katsetta samaan aikaan kameraan ja vieläpä siten, että kuva olisi tarkka. Kaapolla ja Pilvillä kun on niin erilainen tyyli olla kameran edessä, että yksinään niiden kuvaus on helppoa, mutta yhdessä siitä tulee aina kunnon sirkusesitys.

Otin aiemmin tällä viikolla koirista kuvat, joita käytän joulun aikana joulutoivotuksiin ja heidän yhteiskuvasta tuli taas jotain aivan käsittämätöntä, kun Kaapo spottasi pihalla kulkevan ihmisen ja alkoi kyyläämään sitä, Pilvi taas ei tiennyt pitääkö katsoa kameraan vai sitä ihmistä ja lopputulos olikin sitten aika huvittava.

Taitaa Pilviä hieman jännittää tuo joulupukin tulo...


Pilvistä paistaa niin selvästi, että hän ei oikein tiedä miten pitäisi olla ja Kaapo puolestaan ei välitä kuvauksesta ollenkaan vaan on mieluummin kiinnostunut roskia vievästä naapurista.

Kameran rullaa on aina niin hauska katsella, kun sieltä löytyy vaikka minkälaisia ilmeitä ikuistettuna - joskus sellaisiakin joita ei itse kuvaustilanteessa huomaa edes. Tämä oli yksi niistä ja repesin kyllä ihan totaalisesti, kun huomasin Pilvin mutru-naaman!

Oikein mukavaa ja lämmintä viikonlopun alkua kaikille <3

torstai 15. joulukuuta 2016

Espoo & lähialueet: anna lahjaksi hemmottelua




Uskallan väittää, että kosmetologilla ja kampaajalla käynti on meille naisille, ja miksei monille miehillekin sellainen asia, jota haluaisi harrastaa enemmän. Toinen fakta - ainakin omalla kohdallani on se, että siitä on helppo pihistää, koska se ei ole "pakollinen meno".

Mutta ai että kuinka ihanaa se onkaan, kun pääsee rentoutumaan kosmetologin tuoliin ja nauttimaan vaikkapa kasvohoidosta tai rentouttavasta hieronnasta. Tai kun saa taivaallista päähierontaa kampaamon pesupaikalla ja poistuu liikkeestä uuden, ihanan hiusvärin kanssa.. Kyllä ne hetket ovat vaan niin ihania, ja täysin rahan arvoisia, mutta liian usein näitä tulee lykättyä kauemmas.

Tämän vuoksi koenkin, että lahjakortit kauneushoitolaan tai kampaamoon ovat aivan älyttömän hyviä lahjoja. Ei ole vuotta, kun omalle toivelistalleni ei olisi kuulunut vaikkapa hieronta- tai kosmetologilahjakortti.

Rakkaiden ystävieni luotsaama kampaamo ja kauneushoitola Hius ja Kauneus Lähde tarjoaakin nyt Cavan lukijoille pienen jouluedun:

❤ Kaikille lahjakortin ostajille yllätyslahja kaupan päälle, kun ostat lahjakortin ennen jouluaattoa. 

Mainitse blogiedusta paikan päällä ja saat mukaasi yllätyslahjan. Voit ostaa lahjakortin lahjaksi tai itsellesi. Lahjakortin saa joko tietylle palvelulle tai koko taloon ns. avoimen lahjakortin muodossa valitsemallesi summalle.

Hius ja Kauneus Lähteestä saat monipuolisia palveluita, mm. kasvohoidot ja hieronnat, kynsien geelilakkaukset, hampaiden valkaisu, intialaista päähierontaa, hiusten värjäyksiä (myös kasviväreillä!), jalkahoidot jne. Katso lisää palveluita hinnastosta, täältä.

Hius ja Kauneus Lähde
Lähderannantie 22, Espoo / Lähdekeskus
0400 585 272

Hius ja Kauneus Lähde tarjoaa blogiedun yhteistyössä Cavan lukijoille.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Just a lonely rubber boot




Eilen tullessamme lounaalta työkaverini kanssa, bongasimme yksinäisen kumisaappaan. Se oli nostettu nätisti näkyville - toivottavasti se löytää oikean omistajan luo pian.

Olen kuin vahingossa ottanut tämän joulukuun jotenkin löysemmin blogin kanssa - johtunee siitä, että muuten on ollut aika kiirettä. Varsinkin töissä on ollut tiukka tahti, ja illat olen sitten vain lepäillyt ja käyttänyt kotihommiin. Minulle kuuluu siis oikeastaan vain ihan perus arkea ja joulun odotusta. Viikonloppuna mennään Tuukan kanssa testaamaan uudehkoa ravintolaa ja otetaan muuten ihan rauhallisesti ja valmistaudutaan jouluviikkoon.

Meillä joulu vietetään vähän kuin neljässä osassa; aaton aattona äitini tulee meille syömään, aattona mennään käymään Tuukan kanssa hänen isällään ja siirrytään sitten illaksi Tuukan äidille. Joulupäivä ollaan myös Tuukan äidillä, kun T:n sisko ja hänen miehensä tulee sinne - tämä on vähän kuin kakkos-aatto, sillä syödään ja jaetaan lahjat myös tuona päivänä. Ja viimeisimpänä, muttei tietenkään vähäisimpänä, tapaninpäivänä mennään T:n isän luo syömään ja rentoutumaan. Tällainen monen päivän joulu on minusta tosi kiva, sillä silloin joulusta saa nauttia pidempään ja isommalla kaavalla.

Olen jollain ihmeen tavalla onnistunut elämään hetkessä tämän loppuvuoden, sillä usein tähän aikaan vuodesta - kun kuluvaa vuotta on jäljellä enää pari viikkoa, olen jo asennoitunut uuteen vuoteen ja vuosilukuun. Juuri nyt mielessä on vain työt, maksimissaan tuleva viikonloppu ja jossain "kaukaisuudessa" häämöttävät uuden vuoden juhlat. Niiden jälkeen voi sitten alkaa pohtia vuotta 2017 ja mitä siltä oikein haluaisi.. Tai ehkä saatan pohtia sitä jo aiemmin, nyt kun tuli puheeksi niin sehän on aika kiva ja jännä aihe.

Miten teidän loppuvuoden suunnitelmat menee? Missä ja miten vietätte joulua? :) Olisi ihana kuulla!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulu saa tulla + suloinen aputonttu



Tämä mennyt viikonloppu päätti mm. pikkujouluputken ja lahjastressin. Nyt on kaikki lahjat hankittu ja pikkujoulut juhlittu tältä vuodelta. Nyt on aika alkaa odottaa jouluaattoa ja sen lähipäiviä.

Käytiin tosiaan lauantaina vähän jouluostoksilla, lähinnä Tuukalla oli hankittavaa vielä. Itse olen tosiaan ostanut melkein kaiken netistä, mutta yhden pienen jutun löysin vielä minäkin kaupoilta. Löydettiin yllättävän helposti ja kivuttomasti kivat lahjat kaikille. Shoppailun jälkeen käytiin katsomassa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat leffassa. Olin kuullut siitä sekä hyvää että huonoa, itse kyllä pidin elokuvaa viihdyttävänä ja hienosti tehtynä. Tykkäsin. Käykää ihmeessä kurkkaamassa tuo pätkä jos olette suunnitelleet, kivasti Harry Potter fiboja tuli, heti alusta asti.

Leffailun ja ostoksien jälkeen Tuukka heitti mut vielä illaksi ystäväni luo pikkujouluihin, ja siellä katseltiin Saara Aallon finaaliesitykset hyvän ruoan ja juoman säestyksellä. Ihan mahtavaa, että Saara menestyi niin hyvin X Factorissa, täytyy olla ylpeä!

Sunnuntai valkeni hyvin nukutun yön jälkeen pirteänä. Oli ihanaa kun sai nukuttua niin hyvin molempina öinä..näin pikkujouluaikaan yöunet ovat nimittäin jääneet viikonlopuilta hieman vajaiksi. Sunnuntai kului leppoisasti torttuja tehden, joululahjoja pakaten ja joululauluja kuunnellen. Illalla katselin vielä joulumielelle -konserttia ja X Factorin tuloslähetyksen.

Työviikko alkoi lievästi sanottuna kiireisesti, päivä hurahti silmissä ohi ja illan olenkin ottanut vain rennosti katsellen telkkaria ja leväten. Pyykit odottaa pesukoneessa pääsevänsä kuivumaan, eli perus arkea täällä rullataan, ei sen kummempaa. Ja se on oikeastaan aika ihanaa. Ensi viikolla on jo jouluaatto - mihin tämäkin kuun puolikas on jo kadonnut?! Mutta toisaalta kuten sanottua, joulu saa nyt tulla. Olen valmis.

Leppoisaa uutta viikkoa teille ihanat.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Arkipäivän 3 lemppari hetkeäni

Naureskelin eilen itselleni, kun Salkkareiden loputtua olin ihan innoissani siitä, että pääsen sänkyyn! Minulla on siis lupa mennä kahdeksan jälkeen iltapuulle. Se onkin oikeastaan yksi lemppari hetkeni päivästä. Suihkun kautta peittojen alle, Pilvi mahan päälle makaamaan ja kännykkä käteen, telkkari päälle ja eikun relaamaan. Saatan hengailla sängyssä kaksi, tai kolmekin tuntia ennen kuin alan oikeasti nukkumaan. Ja tästä tulikin mieleeni miettiä lisää näitä arkipäivien lemppari hetkiä...



Päivän ensimmäinen suosikkihetki on se, kun saavun toimistolle, istahdan alas ja syön rauhassa aamupalaa sähköposteja selaillen. Haluan usein aloittaa päivän rauhallisesti, mutta joskus on niin hässäkkää, ettei se onnistu. Onneksi useimmiten saan nauttia rauhassa aamupalahetkestäni.

Toinen suosikkihetkeni koittaa, kun pääsemme töistä kotiin ja alan vaikkapa siivoilemaan tai tekemään ruokaa. Näin talviaikaan sytyttelen yleensä kynttilöitä ja puuhastelen rauhassa musiikkia kuunnellen. Varsinkin perjantaisin tämä siivoustraditio on ihan parasta - viikonloppu on mukava aloittaa puhtaassa kodissa. Ja jotenkin siinä siivotessa saa nollattua aivotkin juuri sopivasti työ- ja arkiasioista.

Kolmas hetki olikin selostettu aika hyvin jo tuolla ihan ensimmäisessä kappaleessa.

Nämä kolme hetkeä ovat ehkä arkisin ne hetket, joista nautin eniten. Ne toimivat myös kivasti etappeina päivän mittaan. Mielestäni arjessa pitää olla niitä lempi hetkiä, jotta muistaa nauttia ihan niistä tavallisistakin päivistä. Viikonloput menevät usein niin pikakelauksella, että silloin harvoin osaa pysähtyä ja nauttia hetkestä.

Mikä tai mitkä ovat sinun lemppari hetkiäsi arkipäivisin?

Tämän myötä toivottelenkin kaikille oikein leppoisaa ja mukavaa, pian alkavaa viikonloppua! :)

torstai 8. joulukuuta 2016

Minulla on hyvä olla


Nyt täytyy kyllä sanoa ihan suoraan, että tällä hetkellä minulla on aika hyvä olla. Olo tuntuu onnelliselta. Tiedän paikkani ja olen sinut elämäni kanssa. Tällaista tulee sanottua aika harvoin ja sen sanominen tuntuu hemmetin hyvältä. En tue lainkaan sanontaa, "Kell' onni on, se onnen kätkeköön.". Aion omalta osaltani taistella sitä vastaan.

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön, kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan ja rikas riemustansa yksin vaan.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan ja hiljaa iloitkohon onnestaan.
Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Eino Leino

Vaikka Eino Leino on ollut aikansa kirjailija, runoilija ja kriitikko, uskallan kritisoida ja uhmata hieman tätä tunnettua Laulua onnesta. Toki täytyy muistaa, että aikaa on kulunut reilusti yli sata vuotta sitten tämän pätkän kirjoittelun ja ajat ovat muuttuneet.

Harmikseni kuitenkin voin todeta, että eivät ne silti ole muuttuneet niin kovin, että valtaosa olisi tästä pätkästä eri mieltä. Uskon, että moni käyttää sanontaa "Kell' onni on, se onnen kätkeköön." harmillisen usein.

En lähde tässä käymään läpi sen syvemmin, miksi näin on. Yksinkertaisesti uskon sen osittain johtuvan myös siitä, että liian harva tuo onneaan esiin. Silloin se pysyykin tabuna, kiellettynä ja outona asiana, jota on sitten helppo lähteä ruotimaan negatiivisuus edellä.

Sen sijaan haluan pohtia sitä, kuinka voimme yksi ihminen kerrallaan muuttaa suuntaa toiseen, parempaan. Ja yksinkertaisuudessaan olen sitä mieltä, että tuomalla onnea esiin, me voimme normalisoida siitä iloitsemisen julkisesti ja tehdä onnesta normaalin ilmiön. Onni on yksi tärkeimpiä asioita elämässämme, miksi ihmeessä antaisimme sen pysyä piiloteltavana, jopa häpeällisenä asiana?

Tottakai ihminen osaa nauttia onnestaan yksinkin, hiljaa piilossa muilta. Mutta uskallan väittää, että omalla onnella voi tehdä myös muita onnellisemmaksi - kunhan vain se meille sallitaan. Kun ryhmä ihmisiä sättii jotain toista henkilöä leuhkaksi tai ylimieliseksi tämän kerrottua hyvistä uutisista, vaikenevat toiset miettien, uskallanko olla onnellinen toisen puolesta?

Kysynpä vain, missä vaiheessa hyvän kannattajasta on tullut se ryhmän outolintu, väliinputoaja? Miksi negatiivisuuden virrassa möyhentelevät henkilöt keräävät kannattajia puolelleen ja miksi positiiviset ihmiset vaikenevat?

Kerron jotain.. Uskon, että jokainen negatiivinen ihminen tuntee jossain tiedostamattomuuden rajamailla, alitajunnassaan, että tämä toiminta ei kanna pitkälle ilman tukijoukkoja. Toiminta on heikkoa, ja tekee myös sen kantajastaan heikon. Tällöin on luonnollista pönkittää omaa oloaan keräämällä kannattajia ympärilleen - muita heikkoja henkilöitä. Tämä on myös syy, jonka takia negatiiviset henkilöt pitävät itsestään enemmän meteliä - kerätäkseen kannattajia epävarmuutensa tueksi. Surullista tässä on se, että moni toimii näin, kuten jo sanottua, tiedostamattaan. Silloin on myös hankala lähteä korjaamaan asiaa. Sen vuoksi pidänkin erityisen tärkeänä sitä, että käyttää aikaa oman itsensä pohtimiseen. Olenko sellainen ihminen, joka haluaisin olla?

Uskallus. Uskallus on ainoa asia, jolla saamme normalisoitua onnen - julkisen onnen. Uskalletaan puolin ja toisin, tuoda esiin onneamme ja iloita toisten onnesta. Uskalletaan nousta ryhmästä esiin ja kailottaa positiivisuudesta, muiden mumistessa partaansa, onnitellaan hyvän uutisen kertojaa, tuetaan onnea.

Palatakseni oman onneni tunteeseen, minulla ei ole mitään erityistä, yksittäistä syytä, minkä vuoksi tunnen onnellisuutta. Juuri nyt, tässä hetkessä vain kaikki palaset ovat loksahtaneet oikeille urilleen. Kyseessä onkin kokonaisvaltainen, syvällisempi onnellisuuden tunne. Tämän tunteen eteen olen tehnyt itse paljon töitä yksikseni, pienen pääni sisällä. Mutta tälle onnelle on myös monta muuta aiheuttajaa. On ihmisiä ja syitä. Ja yksi niistä on se, että uskallan olla onnellinen avoimesti, rehdisti ja häpeilemättä. Ja omaa onneani täyttää se, että olen uskaltanut iloita myös muiden onnesta.

Loppuun pieni harjoitus itsetuntemuksesta.

Palaa takaisin siihen tunteeseen, joka sinulle syntyi kun luit harjoituksen yläpuolella olevaa kappaletta onnesta. Laita sitten mielikuvituksellinen rasti jomman kumman alla olevan kysymyksen kohdalle:

1. Tunsitko iloa, tai kääntyivätkö suupielesi ehkä huomaamattasi hymyyn?
2. Tuliko mieleesi haukkumasanoja tai herjaavia ajatuksia tuon kappaleen kirjoittajasta?

Kumman kohdalle laitoit rastin? Tätä sinun ei tarvitse kertoa, mutta tiedosta vastauksesi itse.

Jos rastitit mielessäsi ensimmäisen kohdan, olet todennäköisesti hyvässä tasapainossa oman sinuutesi kanssa. Osaat iloita toisten puolesta, jopa tuntemattomien - niiden puolesta, joiden onnesta on jopa liian helppo olla negatiivinen. Sinulla on lämmin sydän ja olet oivaltanut jotain aika suurta.

Jos taas rastitit toisen kohdan, voisi olla pieni itsetutkiskelun paikka. Pohtia syvällisemmin, miksi tuo kappale aiheutti negatiivisia tunteita? Kun uskaltaa päästää itsensä siihen pisteeseen, että kysyy itseltään miksi tunnen näin, on jo pitkällä. Kysymykseen on todella yksinkertainen vastaus. Se löytyy peiliin katsomalla. Lähes poikkeuksetta muihin kohdistuvat negatiiviset tunteet huokuvat oman itsensä sisältä, mutta kuinka syvältä, mistä, miksi? Ne ovat kysymyksiä, joille täytyy löytää itse vastaukset, niihin harva osaa vastata suoraan. Vain sinulla itselläsi on avaimet omaan sisimpääsi, jonkun täytyy vain kehottaa käyttämään niitä.

Tämä on helppo harjoitus, joka kertoo konkreettisesti muutamassa hetkessä, minkälainen tasapaino sisälläsi vallitsee. Tätä harjoitusta voi tehdä vaikka joka päivä eri tilanteissa. Jos oman itsensä kehittäminen yhtään kiinnostaa, on tämä mahtava apukeino siihen.

Nyt eletään yhtä vuoden odotetuimmista ajoista. Uskalletaan olla onnellisia näin joulun alla, uskalletaan näyttää se avoimesti ja viimeisenä; uskalletaan olla onnellisia myös toisten puolesta. Ei käytetä elämämme tärkeitä hetkiä pahaan, niitä hetkiä kun ei ole loputtomiin.

Oikein mukavaa ja iloista päivää jokaiselle, kuuluit sitten testin ensimmäiseen tai toiseen ryhmään. Kaikki me olemme ansainneet onnen, siispä virtuaaliset onnen toivotukset jokaisen ruudun ja näytön sille puolen. 💫

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Itävalta Salzburg - kokemuksia?

Hei hoi, löytyykö Salzburgin ja lähialueiden tietäjiä? Suunnataan ensi kesän loppupuolella Itävaltaan appiukon 60 -vuotis matkalle ja vietetään paikan päällä 4 yötä. Appiukko itse on käynyt kaupungissa, mutta minulle se on aivan uusi tuttavuus. Olen aika innoissani reissusta, sillä kuvista päätellen se on kiinnostava valokuvauskohde.

Lähdemme yhdeksän hengen poppoolla, joten tylsä reissusta ei varmasti tule. Lennämme Muncheniin ja ajelemme sieltä Itävallan puolelle, Salzburgiin. Majoituspaikkoja vielä katselemme, mutta lennot on ostettu. Meillä olisi toiveissa joko yksi tarpeeksi tilava talo, tai pari vierekkäin olevaa asuntoa. Pieniä rajoitteita asettaa meidän mukaan lähtevä, tuolloin noin 1,5 -vuotias mukula, joka tietenkin vaatii oman rauhansa ja tarpeensa.

Majoituspaikoista isolle porukalle otetaan myös vastaan suosituksia! Airbnb on ollut kovassa käytössä eilisestä asti, joten jospa sieltä tärppäisi. Muitakin kanavia saa ehdottaa, jos löytyy hyviä kokemuksia! :)

Kuva: lonelyplanet

Kuva: tripadvisor

Kuulisin mielelläni kokemuksia paikasta ja lähialueista, jos joku sieltä ruudun toiselta puolen on paikassa vieraillut. Matka-ajankohta on tosiaan loppukesä ja meillä on autot käytössä koko matkan ajan.

Parhaat tärpit, nähtävyydet, ravintolat ja kuvauskohteet kehiin! :) Olisipa ihana jos löytäisin tätä kautta jonkun siellä käyneen.


PS. huomasithan jo alempana olevan -25% alennuskoodin Ellokselle?

tiistai 6. joulukuuta 2016

Tyttöjen tortilla-ilta








Kuvan Pilvistä sylissäni nappasi ihana EHB -blogin Camilla

Vilkkaan pikkujoulukauden lomassa oli mukava viettää rauhallista, ruoan täyteistä iltaa tyttöjen kesken. Siispä kokoonnuttiin eilen meille kuuden hengen porukalla, tehtiin tortilloita kuudella erilaisella tyylillä ja vedettiin ähkyt.

Talo tyhjeni viimeisistäkin tytöistä kymmenen jälkeen, ja siivoilin siinä tunnin verran vielä kotia. Tykkään hoitaa esim. tiskit ja muut sotkut illan jälkeen kuntoon heti, ettei aamuksi jää siivottavaa. Aamulla on ihana herätä puhtaaseen kotiin.

Tänään vietetään Suomen itsenäisyyspäivää rauhallisesti. Käytiin appiukolla pannarilla ja illalla katsellaan pukuloistoa telkkarista. Olen jotenkin aivan sekaisin päivistä, tällaiset arkipyhät pistää sisäisen kelloni sekaisin ja loppuviikon puhun varmaan ihan höpöjä töissä päivien ja päivämäärien suhteen.

Ensi viikonloppuna on jälleen yhdet pikkujoulut, mutta seuraavan, joulua edeltävän viikonlopun olen rauhoittanut vain minulle ja Tuukalle. Meillä on pöytävaraus ravintolasta ja mennään kahdestaan nauttimaan hyvästä ruoasta ilman kiirettä. Joku päivä pitäisi lähteä vielä joululahjaostoksille, tosin itse olen hankkinut tänä vuonna kuin vahingossa melkein kaikki joululahjat netistä. Tuukalla on vielä hankittavaa, eli lähden hänen seuraksi palloilemaan ruuhkaan.

Tänään on ollut aivan mahtava sää, aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ihanaa iltaa kaikille! 

Miten teillä vietellään tänään itsenäisyyspäivää? :)

Ennennäkemätön alennuskoodi joululahjaostoksiin

Hei ja ihanaa itsenäisyyspäivää Suomi. 

Joulukuun ensimmäinen viikko on kohta kulunut ja nyt on korkea aika miettiä joululahjoja kuntoon.

Halusin tarjota teille kunnollisen edun jouluostoksillenne. Siispä päätin ottaa härkää sarvista ja ajattelin, että en menetä mitään, jos kysyn. Ja kyllä todella kannatti kysyä. Teille, Cava -blogin lukijoille on nyt neuvoteltu yksilöity alennuskoodi, jota ei ole ennen nähty. Tämä ei siis ole yleinen alennuskoodi, jolla saa vaikkapa "X% alennusta kalleimmasta tuotteesta", tai muuten tuttu Elloksen alennuskoodi.

Cavan lukijoille tehdyllä koodilla saat koko Elloksen tilauksestasi, tuntuvan 25% alennuksen.

Ja parasta tässä koodissa on se, että sitä ei ole rajattu niin tarkasti, kuin yleisiä alennuskoodeja. Tällä yksilöllisellä alenuskoodilla saa alennusta myös esim. huonekaluista ja suuresta osasta merkkituotteista.

Nyt jos koskaan kannattaa siis laittaa mietintämyssy päähän ja tilailla joululahjat edullisemmin. Tai jos olet harkinnut jonkin huonekalun hankintaa, kannattaa se tehdä nyt, sillä hinnasta lähtee neljäsosa pois ja se on tuntuva alennus jo pienissä, mutta erityisesti suuremmissakin hankinnoissa.

ALENNUSKOODI ON 345454 - KOPIOI KOODI JA TEE OSTOKSIA TÄÄLLÄ >

Koodin viimeinen käyttöpäivä on 11.12. sunnuntaina. Koodin tarkemmat ehdot löydät postauksen alaosasta.

LAHJAIDEOITA KOTIIN



Pyörällinen pöytä täältä   Sohva täältä  Bambu kuivausteline täältä
Sohvapöytä marmorikannella täältä  Seinähylly täältä  Tuolit 2 pack täältä


LAHJAIDEOITA MIEHELLE



Miesten kosmetiikkatuotteet täältä Miesten alus- ja oloasut täältä  Elektroniikkatuotteita täältä


LAHJAIDEOITA NAISELLE




Harmaa aamutakki täältä  ❤  Pyjamahousut täältä ja pyjamapaita täältä  ❤  Kännykän kuoret täältä   
Vaaleammat aamutossut täältä  ❤  Odd Molly aamutakki täältä  ❤  Ariana Grande hajuvesi täältä ❤   Shepherd aamutossut täältä

Elloksen toimitus kestää yleensä alle viikon, eli lahjat ehtii loistavasti vielä tonttupajaan paketoitavaksi.
Elloksella voi maksaa kortilla, verkkopankilla tai laskulla sekä osamaksulla.

Tarjousehdot:
Lisää alennuskoodi ostoskorissa sille varattuun kenttään, alennukset näet kun etenet kassalle.
Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja, mattoja ja huonekalujaAlennus on voimassa 11.12.2016 asti, ja sen voi käyttää vain kerran. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, huonekaluihin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin, Design by -tuotteisiin eikä tuotemerkkeihin UGG, Vagabond, Odd Molly, Odd Molly Home, Vagabond tai Spanx.

Tämä alennuskoodi ja lahjaideat on koottu yhteistyössä Elloksen kanssa

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Pienet joulut ja kadonneen kännykän mysteeri

Laitoin tänään hieman joulua kotiin
Heippa ja leppoisaa sunnuntai-iltaa. Täällä on tänään vedetty unta palloon melkein yhteen asti päivällä, syöty roskaruokaa ja siivottu. Olen parantunut hampaan poistosta aika kivasti, ja kipu on pysynyt aisoissa lääkkeillä. Eilisen illan jälkeen en ole ottanut ollenkaan kipulääkettä. Olo oli niin hyvä, että uskalsin lähteä ystävämme pikkujouluihin. Meitä oli iso porukka, melkein kaikki ystävät koolla.

Talon emäntä oli laittanut pöydän koreaksi jouluruoilla, ai että ne maistui hyvältä! Pukkikin kävi meitä tervehtimässä ja jakamassa muutamalle kiltille paketit. Pukki itse oli hieman tuhma, mutta näin aikuisten joulujuhlassa se taitaa olla ihan sallittua ;) Minusta tällaiset hauskat perinteet on todella ihania, koko porukka kerääntyy yhteen ja vietetään iltaa hyvän ruoan ja juoman parissa.

Ilta jatkuikin yllättävän pitkään, päätettiin lähteä vielä jatkoille ravintolaan ja saatiinkin sieltä meidän porukalle iso pöytäryhmä varattua. Kahden ja kolmen välillä huomasin, että kännykkäni oli kadonnut, ja pienen paniikin jälkeen tajusin, että sen on ollut pakko jäädä ystäviemme kotiin, sillä en ollut sitä ottanut laukustani pois baarin puolella ollenkaan. Ja sieltähän se puhelin sitten löytyi, ystäviemme kodista - onneksi. Hetken aikaa jo mietin, että olenko jäänyt pitkäkyntisten nalkkiin, mutta onneksi en. Ja minä kun en koskaan hävitä mitään.



Vähän ennen pilkkua lähdettiin Tuukan kanssa taksilla kohti kotia, ja rupateltiin vahingossa sängyssä kuuteen asti aamulla. Yhtäkkiä tajuttiin, että kohta on aamu, ja yhdet pulputtaa minkä kerkiää. Eikun unta palloon ja sinne vajaaseen yhteen asti sitä sitten riittikin.

Aamupäivän koomailun jälkeen päätin ryhdistäytyä ja tartuin imurin varteen. Laitoin siivouksen lomassa vähän joulua kotiin, mutta joulunpunaiset kynttilät ja muut jouluhärpäkkeet asetan paikoilleen vasta jouluviikolla. Poskea alkoi tykyttää inhottavasti siivouksen aikana, ja jouduinkin välillä heittämään pitkäkseni sohvalle, jotta syke laskisi - mutta eipä tuo haitannut, tällainen hidas tahti sopii minulle tänään varsin hyvin.

Tosi kiva viikonloppu takana, oli mukavaa viettää aikaa eilen ystävien kesken. Huomenna on työpäivä ja illalla olen kutsunut tyttöjä meille syömään ja istumaan iltaa. Ihanaa kun tiistaina on vapaapäivä!

Pidättekö te huomisen vapaata? Onko mitään suunnitelmia Itsenäisyyspäivälle? :)

perjantai 2. joulukuuta 2016

Hampaaton kaveri

Kirjoittelin alkuviikolla kipuilevasta viisaudenhampaastani, ja tuolloin tilanne oli se, että olin saanut julkiselta hammasläkäriltä poistoajan 20.12. aamulle. Keskiviikkona tuo kipu kuitenkin levisi kaulan alueelle ja minulla oli vahva tunne siitä, että hammas pitäisi saada pois - ja heti.. Siispä päätin soittaa yksityiselle ja sain ajan tälle aamulle. Olin tiistain ja keskiviikon aikana soitellut yksityisiä hammaslääkäreitä läpi ja pyytänyt hinta-arvioita. Osa ei osannut antaa arviota ollenkaan ja osassa hinta-arvio pyöri 500 euron tienoilla. Osassa paikoista ajat meni tammikuulle..

Päätin kuitenkin keskiviikko-iltana soittaa vielä yhteen paikkaan, jossa olin saanut puhelimitse parasta palvelua. Sain viikon viimeisen vapaan ajan ja se oli tänään klo 9 aamulla. Edessä oli röntgenkuvaus ja arvio siitä, pystyisikö hammasta poistamaan ilman leikkausta. Minua oltiin peloteltu kiemuroista juuristani maanantaina julkisella puolella ja minun annettiin ymmärtää, että operaation voi suorittaa vain kirurgi. Siksi jännitin hirmuisesti, saisinko hammasta pois tänään vai en..

Marssin vastaanotolle aamulla, ja pääsinkin lääkärille jo klo 8:50. Otettiin kuvat, ihana mieslääkäri totesi että ei tässä ole sen kummempia, eiköhän nykäistä pois. Olin ihan ällikällä lyöty; eikö juuret olekaan hankalat? Hampaani oli puhjennut täysin ja oli nätisti purennassa, joten leikkaustakaan ei tarvittu.

Lääkäri pisti varmaan sata (okei, ehkä 5?) piikkiä suuhuni ja puoli naamaa oli puuduksissa ennen kuin huomasinkaan. Lääkäri oli ihana: vahva, määrätietoinen, mutta samalla inhimillinen. Toimi nopeasti ja oli jämpti, mutta aina kun huomasi silmäni laajenevan pelosta tai kivusta, otti hän minua olkapäästä kiinni, ja tuo kosketus sai oloni aina rauhalliseksi. Mahtavaa tuntemusta hänellä oli ja tunsin olevani hyvissä käsissä. Piikkien jälkeen en tuntenut kipua lainkaan.



Itse operaatio oli hyvin hämmästyttävä. Hampaan poisto kesti realistisesti sanottuna varmaan 3-4 minuuttia, ja se tosiaan lähti ilman halkomista, nätisti yhdessä osassa. Ensimmäinen tuntemus oli todella kummallinen: lääkäri laittoi suuhuni ihan ruuvimeisselin näköisen instrumentin ja tuntui, kun hän olisi painanut ja ruuvannut sitä hampaani läpi kovalla voimalla - ai herranjestas sentään, että se tunne on outo, kun joku käyttää niin kovaa voimaa ja tiedät että nyt lähtee hammas irti. Jotenkin se on ihan älytön tunne; ei ollenkaan luonnollinen.

En ole yhtään varma miten tuo hammas loppupeleissä poistettiin - kertokaa ihmeessä jos tiedätte, että mitä tuolla "ruuvarilla" tehdään?! Anyways, about kolmannella paineen tunteella lääkäri ilmoitti, että hammas on nyt irrotettu - taisin kysyä ääneen "MITÄ?!". Toimenpide oli niin nopea, että en ollut uskoa korviani. Luulin, että hammas porattaisiin osiin ja sitten irroiteltaisiin pihdeillä.

Lääkäri ja hoitaja olivat vähän ihmeissään, kun huusin "ihanaa, kiitos!" noustessani penkistä. Mutta kyllä sitä silloin menee mielellään operaatioon, kun on oikeasti tarve. Jälkikäteen tajusin, että olisi pitänyt kysyä saanko nähdä hampaan, olisi ollut hauska nähdä minkälainen pieni perkele sen kivun aiheutti. Hampaassa oli ytimeen asti mennyt reikä ja tulehdus.

Hampaan poistosta jäi todella positiivinen kuva ja laskua maksaessani kassalla sain vielä enemmän positiivista mieltä; olin varautunut noin 300 euron laskuun. Laskuni oli 158 euroa. Tuohon summaan kuului koko suun röntgen sekä itse hampaan poisto. Että jep, nyt jäi vielä vähän rahaa joululahjoihinkin.

Tämä vain vahvistaa sitä, että jos itsellä on jokin vahva tunne asiasta, kannattaa siihen uskoa. Jos en olisi mennyt, olisin pahimmassa tapauksessa kärsinyt kivuista vielä melkein kolme viikkoa ja jouluruokien nauttiminen olisi jäänyt vähemmälle.

Tämä päivä on mennyt nukkuessa ja levätessä. Olen saanut onneksi syötyä hyvin ja Tuukka toi kaupasta Ben & Jerrys jätskiä - sillä paranee jos jollain! ;) Vajaa neljä tuntia kotiinpaluuni jälkeen, kun puudute alkoi heikkenemään, iski ihan tuhoton kipu poskeen, nappasin pari buranaa ja jatkoin kylmällä hautomista. Vielä ei ainakaan poski ole turvonnut, vaikka olin melkein varma että hamsterinposki hyökkää heti kehiin. Sitä odotellessa..

Nyt vaan toivon, että paraneminen etenee hyvin, ja että olisin sen verran kivuton huomenna, että pääsisin käymään pikkujouluissa.

Kiitos kaikille muuten kommenteista edelliseen hammaspostaukeen ja instaan ja snäppiin ja ja ja! Ihan mahtavaa, kun myötäelätte tätä hammastuskaa, vaikkakin se on toki ihan normaali ja elämään kuuluva asia, eikä lainkaan niin vakava, vaikka inhottava vaiva onkin. Kiitos siis, olette aika ihania!

Ainiin, ja paikka jossa kävin hampaan poistossa, on Hammaslääkärikeskus Helmi - lämmin suositus.