tiistai 17. lokakuuta 2017

Halloween-pohdintaa

Sieltä se Halloween taas tulla jolkottaa. Päätin etten tänä vuonna järkkää isoja Halloween-juhlia, niin kuin olen aiempina vuosina tehnyt, mutta onneksi paras ystäväni järjestää, niin pääsen siinä sivussa vähän auttamaan itsekin.

Juhlien järjestäminen on todella mukavaa, mutta myös kuluttavaa puuhaa. Miksikö?
Alla muutamia plussia ja miinuksia:

+ Rakastan suunnitella ja toteuttaa
+ On kiva, kun on jotain mitä odottaa
+ Asun ja meikin suunnittelu on hauskaa
+ Jännittävää nähdä mitä muut ovat laittaneet päälle
+ Koristelu ja somistaminen on kivaa
+ On kiva nähdä kavereita isolla porukalla


- Porukka ei vastaa tarpeeksi ajoissa kutsuun, ja saa sydän sykkyrällä odotella tuleeko kukaan kun on tilat ja   kaikki varattu ja tehty (onneksi aina saatu isot porukat kasaan)
- Monikaan ei osaa arvostaa suurta vaivaa, tai ainakaan näytä sitä
- Jos on kiire, suunnittelu vie aikaa ja muuttuu mukavasta painajaiseksi
- Joskus on vain kiva mennä ns. valmiisiin juhliin, ilman stressiä järjestelyitä

Siispä päätin muutaman vuoden järkkäilyn jälkeen "astua sivuun" ja olla vain apuna toisaalla. Tänä syksynä on ja on ollut todellakin kiire, ja huomaan että en ehdi edes päivittää blogia, kuin kerran viikkoon. En meinannut uskoa silmiä, kun huomasin että edellinen postaus on tullut viime viikon keskiviikkona. *Läpsii naamalle*

Aiempina vuosina olen ollut mm. water nymph ja joku pääkallon puolikas. Tänä vuonna ajattelin olla aave-nainen. Jokin aavemainen meikki olisi nyt sitten hakusessa, saa vinkata jos tietää jonkun hienon! Asua en vielä paljasta, mutta sanotaanko näin, että siinä on vain yksi ns. näyttävä osa, muuten varmaan mennään aika yksinkertaisella linjalla.

Juhlitaanko teillä Halloweenia tänä vuonna? Jos, niin mikä olento tai hahmo aiot olla? 👻

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Myöhästyin





Pahus, myöhästyin kauneimman ruskan kuvaamisesta. Niin monena päivänä on pitänyt mennä, mutta koskaan ei ehdi valoisan aikaan. Kun vihdoin ennätin kuvaamaan, olivat melkein kaikki lehdet jo pudonneet maahan. Tässä meidän kodin lähellä on ollut niin kaunis ruska, ja mielestäni tänä vuonna on ollut enemmän aivan tumman punaisena hehkuvia puita, kuin aiempina vuosina.

Viime viikko oli raskas, mutta eipä tästäkään viikosta ole puuttunut hengästymistä ja jänniä tilanteita. Työjutut ovat vieneet suurimman osan vuorokaudesta, mutta nyt alkaa vihdoin hellittää. Mahtava fiilis, kun näkee työnsä tuloksen.

Tällä viikolla olen myös katsonut OmaKannasta labrojeni tuloksia päivittäin, sillä ne on heitetty sinne ilkikurisesti pikku hiljaa.. Mikä olisikaan jännittävämpää, kuin saada joka päivä parin kokeen tulokset? Just niin.. Mutta joo, nyt olen saanut kaikkien verikokeiden, sekä röntgenien tulokset, ja pakko sanoa, että petyin kyllä jonkin verran.

Tutkimuksissa haluttiin etsiä siis mahdollista vuosia kestäneen yskäni ja nyt uusien oireiden aiheuttajaa ja sehän sieltä todennäköisesti sitten löydettiinkin. Erilaisia infektioita ja bakteereja testattiin, ja juuri se kinkkisin, jota en olisi toivonut kantavani veressäni, löytyi. Jos jotain positiivista, niin keuhkokuvissa ei näkynyt mitään huolestuttavaa - luonnollisesti olin jo maalaillut piruja seinille niidenkin suhteen.

Onko kukaan teistä sairastanut kroonistunutta Mykoplasmaa? Se elelee todennäköisesti tällä hetkellä minussa ja kunhan olen tehnyt pef-seurannan ja spirometrian liittyen astman tutkimiseen, tapaan lääkärin, ja katsomme miten tätä lähdetään hoitamaan.

Mykoplasma on siitä hassu kaveri, että sitä ei oikein osata hoitaa, sillä se ei käyttäydy yleisimpien bakteerien kaltaisesti. Ensiavuksi kävin tankkaamassa vitamiineja, katsotaan kuinka pitkälle ab-kuurille joudun, kun lekurin pääsen treffaamaan. Ahdistaa jo valmiiksi viikkojen - jopa kuukausien mittainen antibiootti, mutta pakkohan se on yrittää saada tämä hoidettua. Olisi ihan mukava elää yskätöntä elämää, ensimmäistä kertaa vuosiin.

Mykoplasma todetaan IgG ja IgM -vasta-aineiden arvoja tutkimalla. Minulla IgG arvo oli koholla, mutta IgM arvo ei. Tämä kertonee siitä, että olen joko hetki sitten sairastanut tuon taudin perkeleen, tai sitten olen sairastanut sen kauan aikaa sitten, ja on jäänyt krooniseen muotoon. Veikkaan jälkimmäistä, sillä yskä on tosiaan kestänyt vuosia. Ei auta kun odotella vielä pari viikkoa, saada loputkin testit päätökseen ja sitten mietitään lekurin kanssa, kuinka edetään.

Inhottavaa, kun ei ole mitään kivaa kerrottavaa, mutta tällaista tämä nyt on, ja tämä aihe on vienyt töiden lisäksi suurimman osan ajatuksistani tällä ja viime viikolla. Ehkä ensi viikolla on taas jotain mukavaakin kerrottavaa.

Jos sieltä löytyy tosiaan joku Mykoplasman sairastanut, niin olisi mielenkiintoista kuulla miten on mennyt. Toki nämä ovat niin yksilöllisiä asioita, että mikään ei mene juuri kuten toisella, mutta aina on "mukava" kuulla samassa tilanteessa olleiden ajatuksia.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Tähän astisen syksyn raskain viikko



Kokoonnuttiin eilen neljän tytön kesken ystävämme luo istumaan iltaa. Illan emäntä oli laittanut pöydän koreaksi kaikenmaailman herkuilla ja istuimmekin monta tuntia pöydän ääressä keskustellen milloin mistäkin. Kulunut viikko oli itselleni suhteellisen rankka henkisesti, ja tämä rentouttava ilta tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut vaikka ja mitä. Alkuviikon stressasin torstain lääkärikoitosta, näin painajaisia ja heräsin keskellä yötä siihen, että itken aivan hirmuisesti. Sitten vielä tuolle samalle päivälle osui kinkkinen ja aikaa vievä työjuttu, jolla on deadline hyvin pian. Kävin torstaina keuhko- ja poskionteloröntgeneissä ja lisäksi labrassa otettiin ainakin tsiljoona pulloa verta ja niistä tutkitaan kaikenmaailman asioita. Mulla on ollut noin neljän vuoden ajan enemmän tai vähemmän vaivaava pahankuuloinen yskä, ja nyt alkusyksystä se lähti pahenemaan ja mukaan astui myös mm. rintalastan kipu, polttava tunne keuhkoissa sekä hengenahdistukset.





Kun olin lapsi, sain infektio-astman diagnoosin ja siitä lähtien olen käyttänyt hengitystä avaavaa sekä keuhkoja hoitavaa piippua aina kun olen ollut flunssassa. Mutta koskaan aiemmin en ole kärsinyt kivuista tai hengenahdistuksista. Kuutisen viikkoa sitten tosiaan tilanne lähti pahenemaan ja marssin lääkäriin. Onneksi lääkäri otti homman vakavasti ja määräsi tutkimuksiin. Ensi viikolla saan tulokset, jotka kieltämättä jännittävät todella paljon.

Aiemminkin olen tästä asiasta maininnut lääkärille, tuolloin epäiltiin refluksin aiheuttamaa yskää, mutta olen alkanut epäillä, että kyse on jostain muusta näiden uusien oireiden myötä. Torstaisten kokeiden lisäksi sain ajan spirometriaan ja tietenkin myös otetaan taas uudet pef-puhallukset. Pefit ovat aina olleet itselläni hyvät, ja eilen lainasin ystäväni mittaria ja puhalsin taas terveen ihmisen lukemat ilman avaavaa lääkettä. Epäilen, että pefeistä ei ole tälläkään kertaa "apua" diagnoosin tekemisessä, siksi odottelenkin jännityksellä keuhkokuvia sekä verikokeiden tuloksia. Kaikenlaista tässä on arvailtu, nähtäväksi jää, mitä testeistä selviää.



En edes tajunnut, kuinka paljon stressasin tätä terveysasiaa, mutta kulunut viikko on näyttänyt moneen kertaan eri tavoin sen, että stressi on aika kova, ja huoli terveydestä myöskin. Toivon todella, että saan pian tietooni sen, mikä vaivaa - pahinta olisi se, että oireiden aiheuttajaa ei löytyisi. Nyt vaan odotellaan, ja yritetään mennä uuteen viikkoon hyvillä mielin.



Näin ihanat tarjoilut oli ystävämme meille laittanut ja nähnyt vaivaa. Menuulla oli mm. melonisalaattia vuohenjuustolla, ruissipsejä ja herne- sekä punajuuri-hummuslevitettä, omatekoisia lihapullia ja valkosipulimajoneesia sekä rocky roadia. Ah, tulipas nälkä tätä kirjoittaessa.

Tämä syksy on ollut kyllä tähän asti hyvä ja ajatuksia herättävä. Tuosta keuhkojutusta huolimatta olen nauttinut syksystä, viihtynyt töissä ja kotona, saanut nauraa ystävien kanssa ja levätäkin hyvin. Muutama viikko sitten aloin käydä mukavilla kävelylenkeillä ystäväni kanssa - miten terapeuttista se voikaan olla! Samalla saa liikuntaa ja jutteluseuraa, tästä tavasta ei saa päästää irti. Aika menee kuin siivillä, kun on hyvä lenkkikaveri.

Ensi viikosta on tulossa jännittävä, saan tosiaan nuo tutkimustulokset,  töissä on kiinnostava, mutta haastava projekti meneillään ja viikonloppuna päästään paremman puoliskon kanssa pitkästä aikaa treffeille. Siinä onkin jo vaikka mitä, mitä odottaa.

Nyt hyvällä fiiliksellä kohti uutta, alkavaa viikkoa! Oikein kivaa viikonvaihdetta teillekin. 💋

torstai 5. lokakuuta 2017

Jostain syystä ruusut miellyttää..



Ruusukuoret täältä
Käytä koodia Kristiina ja saat 20% alennuksen tilauksestasi

Kaipasin syksyksi tummanpuhuvaa asustetta kännykälleni. Siispä heitin kesäkuoret laatikkoon piiloon, ja vaihdoin tilalle nämä kauniit ruusukuoret. Sain kuoret iDeal of Swedenilta ja sen lisäksi teille on tarjolla alennuskoodi, jolla voitte tilailla kuoria syksyksi edullisemmin. 🍂🍃


Katso kaikki syysmalliston kuoret täältä

Sain muutenkin ihan hassun syksykohtauksen tällä viikolla. Lakkasin kynnet viininpunaiseksi, puin päälle pehmoisen jättineuleen ja kaivoin kynttilät kaapeista. Mitä näihin kuoriin tulee, olin yllättynyt siitä, miten ihastuin niihin, sillä en yleensä tykkää tummista tai mustapohjaisista kuorista lainkaan.



POWER BANKS!

iDeal of Swedenilta saa nykyään myös power bankeja, tämä on nykyaikaisen somettajan must have -juttu! En malta odottaa, että omani saapuu. Olen nimittäin miettinyt pitkään vastaavan hankintaa. Power bank on tosi kätsy esim. matkoilla tai silloin, kun tietää että on aamusta iltaan menossa, eikä käy välillä kotona.

Alennuskoodi:

Käytä koodia Kristiina ja saat 20% alennuksen tilauksestasi. Koodi on voimassa 12.10.2017 asti.


Sisältää mainoslinkkejä

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Minkä nimisiin WhatsApp -ryhmiin kuulun?



Saan joskus jotain ihan ihmeellistä viihdettä erilaisten WhatsApp -ryhmien nimistä, ja ne ovat monella usein tosi hauskoja! Päätinkin, että nyt voitaisiin vähän jakaa keskenämme, minkä nimisiin ryhmiin sitä oikein kuulutaan 🙊

Itselle WhatsApp on ehdottomasti se kanava, jonka kautta pidän yhteyttä ihmisiin. Tykkään myös ihan perinteisesti soittaa, mutta WhatsApp on silti yleisempi, ja myöskin hyvin kätevä. Kuulun muutamaan ryhmään, ja lisäksi tulee tietenkin oltua yhteydessä ihan suoraan yksittäisiin ihmisiin näiden ryhmien ohella.

Minun WhatsApp -ryhmät:

1. No Boys Club: 15 tytön ryhmä, ei poikia! 😉

2. Nou 💩 doudou: 4 tytön ryhmä, jossa aktiivisesti höpötellään milloin mistäkin, perus tyttöjen höpöttelyryhmä tiiviissä porukassa.

3. ***** markkinointimuikut: Minun ja tämän hetkisten markkinoinnin harjoittelijoideni ryhmä, jossa voidaan viestiä työjuttuja ja vähän muutakin.

4. Idiootit: Tähän ryhmään kuuluu minun lisäksi minut nykyiseen työpaikkaani palkannut esimieheni, joka jää juuri mamilomalle ja nykyinen esimieheni ja samalla läheisin työkaverini.

5. Family: Minun lisäksi ryhmään kuuluu Tuukka, hänen äiti, sisko ja siskon mies. Täällä sovitaan yleensä milloin mennään anopille syömään ja muita sellaisia juttuja.

6. Parkour: Tähän ryhmään kuuluu meidän Suomen toimiston tiimi.

7. Salzburg: Löytyi näköjään vielä listalta, mutta on jo hiljentynyt reissumme jälkeen. Täällä jaettiin kuvia yms. reissupoppoon kanssa.

Naurattaa kun miettii, miten joidenkin näiden ryhmien nimet on syntyneet. Esimerkiksi Parkour -nimi työporukallemme juontaa tästä videosta, jonka jaoin heille yhtenä päivänä.

Käytättekö te WhatsAppia viestimiseen kavereille, perheelle jne.?
Minkä nimisiin ryhmiin te kuulutte? 😊


PS. Näihin ihaniin kännykän kuoriin jaan pian aika hyvän alekoodin täällä blogissa.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Viikonlopun tumma silmämeikki




Tyttöjen ilta

Johan tuli taas viikonloppuna tälläydyttyä. Rakas ystäväni oli käymässä pk-seudulla ensimmäistä kertaa sitten viime kevään, ja järkkäsin meillä kotona pienen tyttöjen illan. Istuttiin muutaman tytön porukalla pöydän ääressä, juteltiin paljon ja mussuteltiin tortilloja. Pienten ähkyjen jälkeen lähdettiin vielä porukalla ulkoilemaan, eli humpalle. Viideltä nukkumaan ja tänään onkin sitten saanut viettää löhöpäivää syöden eilisen illan jämäruokia ja katsellen telkkarista uusintoja.

Ystävyys on jännä juttu. Se on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista. Parasta on se, että vaikka toinen asuu kaukana, jatkuu juttu aina siitä, mihin se viimenäkemällä jäi. Eilen olin valtavan onnellinen. Pöytäni äärellä istui ystäviäni läheltä ja kaukaa, osa tunsi toisensa hyvin ja osa huonommin. Silti puheensorinaa riitti läpi illan ja kaikilla oli hymy kasvoilla. Tulin niin iloiseksi. Sellaisia ystäviä arvostaa niin suuresti, joiden kanssa on helppo ja hyvä olla omana itsenään.

Illan meikki oli tumma - ihan kuin tämä syksyinen ilta. Kävin äsken kävelemässä hetken ulkona koirien kanssa ja muistin erään jännän asian, jonka koen aina syksyisin. Pelkään pimeää. Näen kokoajan metsässä liikettä ja kuulen "outoa" rapinaa, en uskalla seistä selkä metsään päin pimeällä. Pelko on jännä asia, sitä ei voi aina hallita vaikka kuinka järkeilee asian omassa päässään. Tuleeko teille koskaan iltaisin pelottava fiilis ulkona?

So this also happened this week...

Aiemmin tällä viikolla sain myös ensimmäisen paniikkikohtauksen, joka aiheutui hämähäkistä. Kuulostaa aivan naurettavalta, mutta kanssasiskot tietää mistä puhun. Meidän kylppäri on hämppien lemppari paikka varsinkin aina silloin, kun ulkona alkaa viilentyä. Näitä ällöttäviä kavereita on pieniä, ja sitten on niitä niin isoja, etten edes tiennyt Suomesta sellaisia löytyvän. Yleensä ne luimuilevat lattian rajassa, ja luikkivat äkkiä karkuun, kun valot menee päälle kylppärissä. Eräänä aamuna yhteen hämppyyn oli ilmeisesti iskenyt taistelutahto, sillä seistessäni kylppärissä ja alkaessani meikkaamaan, näin peilistä kun jättimäinen hämähäkki tepasteli olkapäälläni.

Sain aivan käsittämättömän slaagin, aloin huitoa hämähäkkiä ja se juoksenteli kohti keskiselkääni, repäisin paniikin vallassa paidan pois päältäni ja juoksin työhuoneeseen huutaen. Itkin aivan hysteerisesti ja tärisin, hengitys meni aivan omia menojaan.. Tuijotin itseäni peilistä ja tajusin, että en pysty hallitsemaan tätä kohtausta ja on vain pakko antaa sen tulla ja loppua aikanaan. Hikoilin kuin pieni possu ja itkin. Tuukka oli vielä sängyssä ja sai houkuteltua mut peiton alle "turvaan". Yritti rauhoitella, mutta paniikki oli päällä edelleen ja jouduin makoilemaan sängyssä varmaan vartin verran, ennen kuin sain edes kunnolla puhuttua.

Tiesin, että jonkinlainen hämähäkkikammo minulla on, mutta ensi kosketus suureen kotihämppyyn laukaisi minussa niin kovan reaktion, että ymmärsin kyseessä olevan ihan oikea kammo. Sellainen, mitä ei voi itse hallita vaikka tiedostaa, että hämähäkit ovat todellakin aivan vaarattomia kavereita. On kieltämättä aika pelottavaa, kun tajuaa, ettei voi hallita itseään ja koko kroppa reagoi pelkoon hikoillen, itkien, täristen ja sätkien. Nyt ehkä ymmärrän ensi kertaa heitä, joilla on jotakin asiaa kohtaan kammo.

Tarvitseeko edes mainita, että hiivin nykyään kylppäriin todella varovaisesti, tutkien joka paikan ennen kuin uskallan rentoutua..kauanhan tätäkin kestää, voi luoja.

Onko teillä jotain yhtä "naurettavia" oikeita kammoja? Entä onko teidänkin koti myös hämähäkkien koti?

PS. hämppy löytyi myöhemmin kylppärin lattialta elossa, Tuukka nappasi sen paperiin ja totesi, että oli kyllä suurin mitä on nähnyt. Aloin jo miettiä että suurentelin kokoa päässäni, mutta kun näin sen siinä paperilla niin kyllä se vaan hemmetin kokoinen oli. Toivon etten hetkeen tapaa vastaavaa, ainakaan olkapäälläni.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Syksy, jokseenkin vaikea sesonki



Meidän vaahteran lehdet on kellastuneet jo aikapäivää sitten, osa on kauniin punaisia. Muutama perkele on jo tippunut maahankin - kohta pitää taas tarttua haravan varteen. Tuo puu se on sellainen, että jos ei muuten tajua mikä vuoden aika on, se kyllä kertoo. Hassu juttu tässä vaan on se, että tämä syksy jää meidän jättisuuren, lahon vaahteran viimeiseksi. Metsuri kävi antamassa tuomionsa meidän kodin varjostajalle ja pihan sotkijalle, ja tällä viikolla koittaa tuomion päivä.

Syksy on toden totta täällä, ja muutaman päivän kuluttua alkaa lokakuu. En tiedä miksi, mutta joka vuosi löydän itseni ihmettelemästä syksyä ja sen tuomia fiiliksiä. Se aiheuttaa eniten tunteita kaikista sesongeista. Voisi luulla, että tammikuun ensimmäinen on sellainen käänteen tekevä päivä, mutta minulle se taitaa olla lokakuun ensimmäinen. Kesän viimeisetkin rippeet ovat kadonneet, illat ovat pimeitä ja ulkona viilenee - kaikki sellainen saapuu, mistä en juurikaan välitä. Kylmyys ja pimeys ovat ahdistavia, varsinkin aamuisin. Pimeät illat toisaalta tuovat tunnelmaa, täytyykin kaivella kynttilät kaapeista.



On tässä syksyssä silti varmasti jotain, mitä odotan myös positiivisesti. Kokosin alle muutamia sellaisia asioita.

1. Tunnelma, kynttilät, viltit ja telkkariohjelmat. Sohvalle käpertyminen.

2. Uusi sesonki töissä - ensi kesään asti kaikki kaudet tulevat olemaan minulle uusia. Töissä on mukavaa ja odotan innolla mitä syksy ja talvi tuovat tullessaan.

3. Pukeutuminen. Syksyllä saa kaivaa saappaat ja villapaidat kaapista esiin, syksy on ehkä mukavinta pukeutumisen aikaa. Voi hemmetti, tämä tarkoittaa myös sitä, että täytyy lähteä kaupoille.

4. Tänä syksynä tulee 13 vuotta siitä, kun aloimme Tuukan kanssa tapailemaan. Tai no, voiko niin nuorena sitä hengailua tapailuksi kutsua, mutta kuitenkin. 13 vuotta tuon tyypin kanssa. Tuntuu ihan uskomattomalta, mitä kaikkea ollaan rakennettu yhdessä. Meille, meitä varten <3

5. Ja kyllähän se niin on, että syksyn tulo tuo mieleen myös joulun lähestymisen. Sitä odotan ja siitä pidän. Joulun aika on ehdottomasti suosikkini kesän rinnalla.

Siinäpä nyt muutamia asioita, myönnän että näitä oli vaikea keksiä. Keväisin on aina paljon helpompaa luetella, mitä odottaa kesässä. Kesä on ehdottomasti suosikkikauteni, on haikeaa sanoa sille heipat. Nyt täytyy vain löytää sitä iloa myös tähän syksyyn, vaikka kylmä tai märkä eivät olekaan niitä lempielementtejäni..

Miten siellä otetaan syksy vastaan, innolla vai hampaita kiristellen?

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kukapa ei hemmottelusta tykkäisi? (Lahjakortti arvonta!)

Jos rehellisiä ollaan, voisin maata hemmotteluhoidoissa, hieronnoissa ja kasvohoidoissa vaikka joka päivä - kyllä se vaan on niin ihanaa, kun joku taikoo ihosta kauniimman ja osaa rentouttaa olon. Joskus sitä joutuu kuitenkin vaikkapa kasvohoidon aikana muistuttamaan itseäni, että nyt vaan makaat ja relaat, älä mieti mitään vaan keskity rentoutumaan.

Vaikka hemmottelu on ihanaa, joskus on vaikea antautua täysin ja rentoutua kokonaisvaltaisesti. Arjen asiat pyörii päässä, ja yleensä kun makaa vain hiljaa, alkaa erilaisia ajatuksia pulpahdella mieleen. Siksi myös mielen hallinta ja meditaatio ovat tärkeitä; näiden avulla sitä osaa sitten relata myös niissä hemmottelutilanteissa. Tällaiset rentoutushoidot ovat yksi parhaista tavoista päästä hetkeksi ulos arjen stressaavista hetkistä.


Kampissa sijaitsevan Glory for you -kauneushoitolan aula

Tästä päästäänkin hyppäämään postauksen pääaiheeseen, ja se on hemmotteluelämykset lahjana. Olen itse harrastanut hemmotteluhoitojen antamista lahjaksi jo useamman vuoden ajan; jalkahoidot, kasvohoidot, hieronnat.. Näitä hoitoja on ihana antaa lahjaksi, sillä kaikki me niitä tarvitsemme, mutta niitä tulee hankittua itselle aivan liian harvoin. Senpä takia onkin ihana antaa lahjaksi jotain, mistä tietää lahjan saajan ilahtuvan.

Jos saisin valita, ottaisin itsekin mielelläni kaikki lahjat hemmotteluhoitoina; usein lahjakortti on pitkään voimassa, joten useammankin ehtisi käyttää hyvin.. Allekirjoittaako joku saman?

En halua paljastaa liikaa, mutta koska joulu (kyllä, joulu mainittu!) on jo kolmen kuukauden kuluttua, olen alkanut jo hieman suunnitella mitä kenellekin rakkaalle haluan antaa joululahjaksi. Tämä on aikaista, mutta olen monena vuonna todennut, että kun olen suunnitellut etukäteen lahjat, pääsen paljon helpommalla joulu-marraskuussa, kun lahjojen hankinta tulee ajankohtaiseksi.

Sen lisäksi, että joulu alkaa olla pian ajankohtainen ajatuksen aihe, on tässä syksyn ja alkutalven mittaan tulossa vielä muitakin merkkipäiviä, johon täytynee miettiä lahja valmiiksi. Miksipä ei miettiä hemmotteluja myös syksyn päivänsankareille - arki on alkanut ja moni kaipaa rentoutusta työkiireiden keskelle.

Kävin itse kasvohoidossa tuolla Glory for you -kauneushoitolassa ensimmäistä kertaa tänä syksynä ja paikka oli tosi siisti, ja hoitokin oli sellainen, kuin toivoin. Otin Kauneusuni -kasvohoidon ja se yllätti kyllä täysin. Minulle ei ole koskaan aiemmin tehty kuumakivihierontaa, ja tähän kasvohoitoon kuului dekolteen ja kasvojen alueen hieronnan ja hoidon lisäksi kuumakivihierontaa pienillä, sileillä kivillä. Kuumakivihieronta tuntui paljon mukavammalta kuin olin ajatellut ja tuon kokemuksen jälkeen haluaisinkin mennä kokeilemaan ihan koko vartalon kuumakivihierontaa.

Onko joku teistä testannut kuumakivihierontaa, ja mitä mieltä olitte?

ARVONTA 💝

Olisi kiva kuulla, mikä on teidän mielestä paras lahja saada tai antaa? Tykkäättekö antaa materiaa, vai elämyksiä tai kokemuksia?

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan Elämyslahjojen 50€ avoin lahjakortti, jolla saa ostaa itselleen esimerkiksi hemmottelua tai sen voi antaa vaikkapa lahjaksi läheiselle.

Arvonta suoritetaan 29.9. klo 21:00, osallistuthan ennen sitä. Jätä kommenttiisi sähköpostiosoite tai tunnistettava nimimerkki.


Yhteistyössä Elämyslahjat

tiistai 19. syyskuuta 2017

Nämä kännykän aplikaatiot on parhautta; 15 suosikkiappia!




Rrrrakastan kuulla mitä appeja muut käyttävät, sillä niistä saa usein super hyviä vinkkejä omaankin käyttöön. Siispä päätin jakaa myös omat suosikkiaplikaationi teidän kanssa! Käytän varmasti hyvin perinteisiä appeja, mutta ehkä niistä joku saattaa olla sellainen, mitä joku ei ole vielä löytänyt.

Aloitetaan "aloitusnäytön" aplikaatioista.

1. Facebook - tämä aplikaatio löytyy varmasti monen puhelimesta, niin myös minun. Käytän Facebookin apeista lisäksi Messengeria sekä Facebook-sivu page manageria mm. blogin sekä firman sivujen hallinnointiin.
2. WhatsApp - tätä käytän eniten viestimiseen perinteisen soittamisen lisäksi.
3. Instagram - koukussa. Tulee selattua monta kertaa päivässä. Instassa päivitän yhteensä neljää eri tiliä, ja nykyään on mahtavaa, että Instassa voi hyppiä eri tilien välillä kirjautumatta välillä toisesta ulos.
4. Gmail - tätä kautta hallinnoin sekä henkilökohtaista, että työsähköpostia.
5. Snapchat - uskokaa tai älkää, tulin Snappimaailmaan todella myöhässä, reilu vuosi sitten. Päivitän Snappia säännöllisen epäsäännöllisesti, voi kun olisi enemmän aikaa. Usein tuleekin snappailtua vain silloin, kun lojun vaikka sohvalla tai sängyllä tekemättä mitään. En ole oppinut snappailemaan julkisesti, ainakaan vielä.




Seuraavaksi mennään muihin aplikaatioihin, joita käytän.

6. Nordea mobiilipankki - harvoin tulee enää kirjauduttua koneella verkkopankkiin.
7. OI. Share - Olympuksen appi, jolla saan ladattua kuvat kamerasta wifin avulla suoraan kännykkään. Aivan helmi esim. matkoilla, mutta käytän muutenkin viikottain.
8. Facetune - kätevä kuvanmuokkausohjelma, jolla saa kivasti muokattua esim. valoa, sävyä ja kontrastia. Myös isommat muutokset onnistuu, mutta näitä em. ominaisuuksia lähinnä tulee käytettyä.
9. VSCO - toinen kuvanmuokkausappi, jolla saa muutettua kuvan tunnelmaa erilaisilla väri- ja valoteemoilla.
10. Tiny Scanner - aivan loistava vehje, jos kaipaat skanneria eikä sitä ole! Skannaa aidon näköisesti ja skannaukset voi muuttaa pdf:ksi.







11. Google kalenteri - tämän avulla pysyn kartalla työmenoista ja näen kollegoiden menot myös.
12. maps.me - super matkakaveri; offline kartat pitää huolen siitä, että ei eksy uudessakaan maassa tai kaupungissa.
13. MobilePay - no mitä muuta tästä voi sanoa, kätevä rahansiirtovekotin.
14. HSL mobiililippu - silloin harvoin, kun liikun julkisilla, käytän tätä appia lipun ostoon. Ei tarvitse muistaa kantaa mukana matkakorttia saatika ladata sitä.
15. Hius ja Kauneus Lähde - tätä kautta varaan tukka-ajat ystäväni Nooran osaaviin käsiin.

Näiden lisäksi on muutamia appeja, joita tulee käytettyä joskus, mutta harvemmin. Niitä ovat mm. Wolt, Boomerang, Valopilkku, Skype, Subcard, Google Maps, Layout, ja Shazam (tämä on se, joka tunnistaa biisit!)

Mitkä aplikaatiot ovat sinun lemppareitasi? 😎

perjantai 15. syyskuuta 2017

Näillä 5:llä tuotteella luon meikkipohjani





Puhuin edellisessä postauksessa meikkaamisesta, ja nyt onkin vuorossa arkimeikkini läpikäynti. Arkena heitän kasvoille meikkipohjan ja teen kulmista vahvemmat. Näiden lisäksi saatan laittaa alaripsiin ripsiväriä, ja siinä se sitten onkin, arkimeikki on valmis. Arkimeikkiini kuuluu 5 pohjustustuotetta ja 1-2 muuta tuotetta. Nämä kaikki tuotteet ovat sellaisia, joita olen tottunut käyttämään ja ostan yhä uudelleen. Tässäpä ne tulevat

MEIKKIPOHJA:

1. Smashbox Photo Finish pohjustustuote (super tuote!)
2. Lumene CC voide, sävy tan
3. Maybelline Fit Me puuteri, sävy 220
4. NYX Matte Bronzer aurinkopuuteri, sävy medium
5. Anastasia Beverly Hills puuterimainen contourpaletti

KULMAT JA RIPSET:

1. Anastasia Beverly Hills Brow Wiz, sävy soft brown (super tuote!)
2. The Balm The Body Builder ripsiväri, sävy musta

Tällaiseen perus arkiehostukseen käytän aikaa vajaat 10 minuuttia, riippuen miten unenpöpperössä olen.

Kun on kyse vahvemmasta meikistä, käytän puuterimaisen contourin lisäksi voidemaista contouria ja silmiin lisään luomivärin, kajalin sekä eyelinerin. Jos ripsienpidennys on kärsinyt, saatan vahvistaa ripsien tuuheutta ripsivärillä.

Löytyykö samoja suosikkituotteita? 💋

torstai 14. syyskuuta 2017

Onko meikkaamattomuus laiskuutta?




Vielä muutama vuosi sitten tein päivittäin tummahkon silmämeikin myös arkisin. En tuntenut oloani lainkaan omakseni, saatika hyväksi jos lähdin vaikkapa töihin ilman silmämeikkiä. Kuvien ottaminen ilman silmämeikkiä ei tullut kuuloonkaan, eikä varsinkaan vaikkapa syömään tai ostoksille lähteminen.

Tänäpäivänä tilanne on toinen. Arkisin teen kevyen meikkipohjan ja kulmat, mutta silmiin en koske lainkaan. Joinain aamuina, jos olen oikein reipas, saatan laittaa alaripsiin ripsiväriä - ripsienpidennys on pelastus arkisin. Olen pohtinut, onko kyse siitä, että en enää pelkää kulkea vähällä meikillä, vai olenko ehkä laiskistunut? Olen tullut siihen tulokseen, että molemmat syyt taitavat painaa vaakakupissa saman verran.

Se, että pärjään arkisin vähemmällä meikillä, antaa minulle 10-15 minuuttia lisää aikaa nukkua aamuisin. Oli tähän sitten syy mikä tahansa, otan oikein mielelläni ne pienet extra-unet.

Nykyään koen meikkaamisen jopa tietyllä tapaa rasittavana - tämä ilmiö tulee esiin varsinkin matkoilla, kun "pitää" meikata päivittäin. Se jokapäiväinen laittautuminen on todella rasittavaa, ja joskus kiukuttelen reissuissa, kun en jaksa enää laittautua, taas viidettä tai kuudetta päivää putkeen. Onneksi arkielämässä saa olla keskimäärin kuusi päivää viikosta ilman vahvaa meikkiä.

Vaikka meikkaaminen aiheuttaa ärsytystä ja vie aikaa, teen sitä mielelläni noin kerran viikossa - viikonloppuisin on useinkin menoja, ja tuolloin on kiva vähän pynttäytyä. Niinkuin viime viikonloppuna, kun juhlimme kaverin kolmekymppisiä. Tämä kuva onkin viime viikonlopulta.

On samalla myös hyvin, hyvin helpottavaa, että ei enää jaksa välittää niin kovin siitä, minkä näköisenä tuolla arkirutiineissa pyörii. Minulle henkilökohtaisesti oli hyvin silmiä avaavaa se, että aloin katsella muita ihmisiä: Ruokakaupassa, lenkkipolulla, töissä, bussissa, kaupungilla.. Suurin osa naisista kulkee vähällä meikillä, tai jopa ilman meikkiä - miksi minun pitäisi tuskailla asian kanssa ja läntätä pandan silmät naamaan päivittäin? Niinpä.

Vaikka meikkaaminen on vähentynyt huimasti, ei se tarkoita sitä, että voisi kulkea ihan minkälaisena rönttäliisana tahansa ulkona. Tykkään silti siitä, että jonkinlainen siisteys on olemassa, siistit vaatteet ja edes vähän laitettu tukka. Hiukset ovatkin sitten ongelma ihan erikseen, nimittäin mulla ne on varmasti maailman vaikeimmat. (Niinkuin jokaisella naisella) 🙊

Mitenkäs siellä meikkaillaan?

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Syksyn 6 käytännöllisintä takkia -30%

Luulin tehneeni hyvät kaupat, kun ostin heinäkuussa Tallinnasta itselleni syystakin. Tuona helteisenä päivänä takki tuntui hyvinkin lämpimältä. Mutta nyt kun nämä rakkaan kotimaan kelit ovat olleet (taas) tällaiset, tajusin, että en pärjää kuin tämän syyskuun ostamallani takilla. Se on aivan liian ohut heti, kun mittari näyttää alle 5 astetta aamuisin.

Nyt on siis jälleen uusi takki etsinnässä, ja taidan tehdä takkitilauksen jo pian. Mulla on vain rehellisesti sanottuna niin vaikea kroppa, että kaikki suoranmalliset takit ovat poissuljettuja. Ne ovat lähes aina joko isoja yläosasta, tai kinnaavat lantion kohdalta. Tarvitsen siis takin, jossa on levenevä helma. Joskus se ketuttaa, että ei aina voi käyttää sellaisia vaatteita, mistä tykkäisi, mutta turha mutista.

Kokosin alle muutamia kauniita takkeja, ja jep, osa on juuri sellaisia mitä haluaisin, mutta ei sovi malliltaan minulle. Tässä siis kuusi kaunista takkia syksyksi, ja kaikki ovat -30% alessa vielä muutaman päivän ajan!


 1. Parkatakki kahdessa värissä täältä / 2. Untuvaparkatakki täältä



3. Villasekoitetakki neljässä värissä täältä  / 4. Kevyttoppatakki täältä




5. Villasekoitetakki karvahupulla täältä / 6. Untuvatakki kolmessa värissä täältä

Katso kaikki -30% aletakit täältä


Kävin viime viikolla pyörimässä kenkäkaupoilla, ja etsin hyviä syyskenkiä. Mikään ei napannut vielä, joten etsintä jatkuu. Haluaisin saappaat, mutta tuntuu, että jokaisen kaupan saappaat ovat samasta puusta veistettyjä, nilkkurit löytyykin kaapista jo viime vuodelta.

Mun lempparikumpparit, Guessin sellaiset päästävät vettä pohjan läpi, mutta en ole löytänyt reikää millään. Täytynee viedä ne suutarille korjattavaksi, nimittäin ne ovat muuten todella hyvässä kunnossa ja malliltaan jalkaani sopivat. Niissä parasta on se, että ne eivät näytä kumppareilta ja niitä voi siis käyttää huoletta muulloinkin, kuin sadesäällä.




Myös kaikki Elloksen oman merkin kengät ovat myös -30% alessa vielä muutaman päivän.
Katso kaikki alekengät täältä.


Löytyykö teiltä takit ja kengät jo viime vuodelta, vai onko samoja etsintöjä luvassa nyt syksyn tullen? Huomasin muuten eilen, että täällä Etelä-Suomessa on alkanut vaahteroiden lehdet muuttumaan punaisiksi, eli sieltä se syksy vaan tulee, vaikka kesäkään ei kunnolla alkanut. Toisaalta syksy on parasta pukeutumisen aikaa, eli jotain hyvää siinäkin. Vaikka muuten inhoankin kylmää ja märkää.

Tänään mulla on jännä ilta tiedossa, nimittäin käden tatuointiprojekti jatkuu.. Kipua tiedossa, mutta niinkuin ystäväni eilen sanoi, se on sen arvoista! Snapchatista (Kristiinamu) pääsee varmaankin näkemään vähän "livekuvaa" tatuoimisesta noin klo 18 alkaen. Lisäile minut siis Snapin kautta kaveriksi, jos et ole vielä näin tehnyt.

Kivaa keskiviikkoa, viikonloppu häämöttää jo! 🙊


Sisältää mainoslinkkejä

lauantai 9. syyskuuta 2017

Salzburg päivä 3: Red Bull museo

Kolmantena päivänä keli oli harmaatakin harmaampi, ja olimme jo illalla päättäneet, että tänä päivänä suuntaisimme Salzburgissa sijaitsevaan Red Bull museoon. Noh, näin olivat päättäneet muutama muukin. Parkkipaikan löytymisen jälkeen käppäilimme sadesäässä kohti museota, ja jo itsessään museorakennus oli upea. Se toimii samalla Red Bullilaisten toimistona. Museon sisäänpääsy oli maksuton, jota ihmettelin kovasti - hyvä niin!

Museoon astuttuamme loksahti leuka melkeinpä ensiaskeleelta alas - miten siistejä lentokoneita, autoja ja muita vempeleitä halli olikaan täynnä. Ja btw: tuo alla olevan kuvan katossa oleva pyöreä alue on NEUKKARI 😂😱 Ihan jees. Kuvasta ei näy, mutta sinne kulki paikan aulasta tuonne neukkariin asti kulkutunneli. Scary as hell!





Viimeistään Red Bull museossa sitä alkaa salaa lentokone-faniksi, eikä tuo alla näkyvä helikopterikaan ole hullumpi; siitä muodostui oma lempparini kierroksen aikana. Todella mahtipontisia vekottimia, ei voi muuta sanoa.

Hallin pihalla oli vielä muutamia koneita, ja niitä ilmeisesti myös lennätetään aika-ajoin. Meidän kohdalle ei osunut lentonäytöstä, joka harmitti hieman, mutta kyllä näissä koneissa oli ihailemista ihan sisätiloissakin.




Yllä näkyy toinen lempparini; lähes kokonaan peilipintainen lentokone, joka oli muuten sisältä todella upea. Lentokoneeseen ei päässyt sisään, mutta aivan kärjestä näkyi lasin läpi hyvin myös aikamoinen luksussisustus.

Itse museon halli oli upea, kokonaan lasinen ja katossa näytti killuvan aika mahtavat äänentoisto- ja valolaitteetkin. Tuo halli voi olla myös aika upea ilta-aikaan, kun on pimeää ja sinne sytytetään valot. Kesäaikaan aurinkokelillä halli saattaa olla tukalan kuuma, eli tuonne ehkä kannattaakin suunnata pilvisenä päivänä tai talvikaudella.




Hallin reunalla meitä moikkasi myös Predator - en tiedä miten se liittyy Red Bulliin, mutta oli todella vaikuttava kapistus - ja suuri, vaikkei kuva ehkä annakaan niin ymmärtää. Tuollaisen patsaan kun saisi oman kodin ovelle vartioimaan. 😁 Museo oli mielestäni todella kiva paikka ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Museossa oli lisäksi kahvila ja ravintola, jos haluaa samalla ottaa vaikka lounasta.




Museokierroksen jälkeen suunnattiin kaatosateessa läheiseen kauppakeskukseen Europarkiin, jossa käytiin vähän ostoksilla ja lounastamassa. Tämä päivä oli perjantai, ja perjantai-iltana juhlimme meidän asunnolla Tuukan isän 60 -vuotis synttäreitä ja yllätimme hänet. Tästä illasta en valitettavasti voi tehdä postausta, sillä kaikissa kuvissa näkyy niin paljon perheenjäseniä, mutta sanotaanko näin, että ilta oli täynnä onnen kyyneleitä, naurua, beer pongia, ilmapalloja ja Sacherkakkua.

Viimeinen Salzburg postaus tulee ulos ensi viikolla, ja siellä onkin sitten kuvia meidän retkestä Salzburgin vanhankaupungin linnaan, joka oli myös vaikuttava paikka kokea ja nähdä.

Hyvää viikonloppua muruset! :)

perjantai 8. syyskuuta 2017

Matka Salzburgiin - päivä 2: vanhakaupunki



Toisen päivän aamu koitti aurinkoisissa tunnelmissa, ja minä puolestaan olin valvonut lähes koko yön kuumissani - asunto oli todella kuuma, sillä siellä ei ollut kunnon viilentävää ilmastointia. Heti herättyä oli pakko hypätä kylmään suihkuun, jotta päivä pääsi kunnolla käyntiin. Koko muu porukka suuntasi aamupalan jälkeen vaijerihissillä ylös vuoristoon, ja minä kammojeni takia jäin maan kamaralle.

Kuvat on ottanut Tuukka


Kuvien perusteella aivan mahtava paikka ja harmittaa, että olen niin pelkuri, etten uskaltanut vaijerihissin kyytiin. Pakko varmaan ryhdistäytyä ja seuraavalla vastaavalla reissulla rohkaistua. Olin suunnitellut käyttäväni aurinkoisen aamupäivän tepastelemalla vanhaan kaupunkiin ja kuvailemalla kauniita maisemia. Ja näin teinkin. Muut olivat vuorilla, ja itse suuntasin kaupungille kamera kaulassa.





Salzburgin vanhakaupunki on kaunis, mutta pakko sanoa, että se ei tehnyt samanlaista vaikutusta, kuin monen muun maan vanhat kaupungit. Salzburg on tavallaan kuin kuori vain - palvelu ei sattunut ainakaan meidän kohdalla olemaan kovin kehuttavaam ja muutenkaan en saanut ehkä sitä parasta kuvaa paikallisista. Luonnollisestikaan yhden kaupungin ja sen osien koluaminen ei riitä koko maan arvioimiseen, tämä on selvää. Mutta meidän kohdalle ei tällä kertaa osunut aidosti ystävällisiä tai palvelualttiita ihmisiä. Lisäksi minulle tuli yllätyksenä, kuinka huonosti paikalliset puhuvat englantia.







Vietin tosiaan aamupäivän kaupungilla, ja kolusin pikkukatuja ja kirkkoja. Löysin kuin sattumalta todella upealle hautausmaalle, jossa oli hautoja ja katakombeja. Hautausmaa oli täynnä toinen toistaan upeampia hautakiviä ja ristejä sekä kukka-asetelmia. Satuin paikalle juuri kello 12:00 ja viereisen kirkon kellot alkoivat kajahtelemaan kumeasti - tämä hetki tuntui samaan aikaan hienolta ja pelottavalta.







Aamupäivän käppäilyn ja muiden vuoristoreissun jälkeen otettiin pikkulepo asunnolla, ja sen jälkeen suunnattiin Tripadvisorista katsomaamme  ravintolaan syömään. Otin goulashia, eli pitkään kypsytettyä lihaa tummassa kastikkeessa, ja pakko sanoa, että ei ollut lemppariani. Palvelun lisäksi ruokakulttuuri ei ollut omaan mieleeni, ainakaan niiltä osin mitä itse ehdin maistella. Hyvää perinteistä pihviä ja raikkaita salaatteja oli vaikea löytää. Kanasalaattien kanatkin oli leivitetty tai friteerattu - kertomattakin selvää, että neljässä päivässä ehti tulla ähky ja inho rasvaa kohtaan. Onneksi löysimme kuitenkin parina päivänä myös kivat paikat, joista sai vähän muutakin kuin schnitzelia tai goulashia.

Vanhastakaupungista muuten vielä sen verran, että siellä oli helppo kulkea ja tykkäsin siitä, että kahviloita ja kauppoja oli kivasti katujen varrella. Näin ollen pystyi välillä pysähtymään hetkeksi ilmastoituun kauppaan tai kahvilaan ja ottamaan hetken rennosti kävelyn ohella.

Salzburg on kaunis paikka, ja ehdimme nähdä monia paikkoja kaupungista myös reissun muina päivinä. Kerron näistä lisää seuraavissa postauksissa. Tulossa ainakin juttua RedBull museosta, vanhankaupungin yllä kohoavasta linnasta sekä mielenkiintoisesta olutkaupasta.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Matka Salzburgiin - päivä 1: Chiemsee

Vietimme viime viikon loppuosan reissussa, jonne suuntasimme yhdeksän hengen porukalla. Tuukan isä täytti pyöreitä, ja hän oli järjestänyt perheelle mahtavan matkan Itävaltaan, Salzburgiin. Matkalle lähtö jännitti, sillä on sanomattakin selvää, että niin suurella porukalla voi sattua ja tapahtua. Lähdin kuitenkin avoimin mielin reissuun, oli tosi mukavaa viettää aikaa kunnolla kivalla poppoolla, ja toki Itävalta kohteena oli myös minulle aivan uusi.

Lensimme keskiviikko aamuna Saksan Müncheniin, josta vuokrasimme autot ja lähdimme ajelemaan kohti Salzburgia. Autojen saaminen kesti onneksi vain tunnin verran jättimäisistä jonoista huolimatta, ja pian jo pääsimme pakkaamaan itsemme, ja tavaramme autoihin. Aluksi meidän oli tarkoitus mennä suoraan majapaikkaamme Salzburgiin, mutta koska loppuviikolle oli luvattu sadekeliä, päätimme tehdä jo keskiviikkona yhden retken.



Asensimme navigaattoriin osoitteeksi Chiemseen järven, mutta hetken ajelun jälkeen tajusimme, että navigaattorissa oli päällä asetus, joka ohjasi meidät vain pienempiä teitä pitkin määränpäähän. Hetken aikaa ketutti, kunnes tajusimme, miten mahtavia maisemia meidän pikkuteiden reitin varrella oli. Vuoristomaisemia, lampaita ja upeita pikku kyliä ihaillessa lähes tuplaantunut ajoaika ei haitannut laisinkaan, ja tästä ajomatkasta ensimmäiseen kohteeseen tuli yksi matkan parhaista paloista.



Parin tunnin ajelun jälkeen Chiemsee häämötti edessämme, ja hyppäsimme laivaan, joka kuljetti meidät läheiselle saarelle. Maisemat olivat aivan upeita ja mittari näytti +29 astetta. Vesi oli syvän vihreää, vuoret kohosivat horisontissa ja se vehreys - näitä on hyvin vaikea edes kuvailla. Saarelle päästyämme kävelimme Herrenchiemseen palatsille, ja edessämme oli jälleen yksi niin hieno paikka, etten meinannut uskoa silmiäni.





Kuva: herrenchiemsee.de

Yllä lainattu kuva, jossa näkyy saari jolla olimme. Kuvan keskellä näkyy mainitsemani palatsi, jota kävimme ihailemassa.

Kun palatsi ja sen ympäristö oli koluttu, oli aika lähteä veneellä takaisin autoille ja ottaa suunta kohti majapaikkaamme Salzburgissa. Meille oli vuokrattu kaksi suuta asuntoa läheltä Salzburgin vanhaa kaupunkia, joen varrelta. Asuntomme olivat Easyapartments Riverside 2 ja 3, joita suosittelen lämpimästi jos suunnittelet matkaa Salzburgiin isommalla porukalla. Yhden asunnon koko on 130m2 ja sinne mahtuu 10 henkeä yöpymään. Asunnot oli varusteltu moitteettomasti ja kaikki sujui muutenkin hyvin vuokraajien kanssa. Asunnot löytyvät mm. Airbnb:sta.




Asunnoilta käveli noin 15 minuuttia vanhaan kaupunkiin ja ihan joen toisella puolella oli uudempi puoli, jossa on mm. kiva nähtävyys, Mirabel garden upeine kukkaistutuksineen. Asunnon vieressä on hyvin varusteltu ruokakauppa, josta sai hyvin hankittua aamu- ja iltapalatarvikkeet. Asuntojen vuokraaja oli todella mukava ja auttoi meitä kaikissa tilanteissa, hän jopa puhui meidät ulos tilanteessa, jossa meinasimme saada sakot kun navigaattori ohjasi meidät väärin ja poliisit pysäyttivät meidät meidän omalla "kotitiellä". Kaikenlaista sattui, mutta lisää kerron meidän reissusta seuraavassa postauksessa.

Tällaiselta näytti meidän ensimmäinen päivä reissussa, yritän tehdä mahdollisimman pian toisen osan, jossa kerron meidän muista päivistä ja siitä, mitä kaikkea puuhasimme itse määränpäässä, eli Salzburgissa.