sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Haarniska, joka salpaa hengitykseni


Olen aina pitänyt itseäni "teknisesti" ajateltuna hyvin kunnianhimottomana ihmisenä. Tämän puolesta puhuu mm. se, että jätin korkeakoulun kesken ja siirryin opiskelemaan alaa, jota opiskeltiin ammattikoulussa. Tein näin, koska sisimmässäni tunsin, että olen onnellisempi niin.

Olenkin elänyt elämääni aina onnellisuus edellä. Yritän tehdä aina kaikkeni, että olisin sillä hetkellä onnellisimmillani. Uskon vahvasti, että elämän tarkoitus on elää omasta mielestä hyvä elämä - onnellisena.

Uskon myös, että elämä kannattelee, kunhan vain tekee päätöksen sen mukaan, mikä sydämessä tuntuu oikealta. Järkiratkaisut eivät ole minun erityistaitoni - elän ehdottomasti enemmän tunnepohjaisesti ja uskon siihen, että hyvä tulee hyvän luo. Tällä motolla olen mennyt eteenpäin, ja tulen vastaisuudessakin menemään. Mutta toki usein järki- ja sydän pelaavat yhteispeliä, ei kuitenkaan ihan jokaisella kerralla.

Sisälleni rakennettu stressikeskus pitää huolen siitä, että kehoni ilmoittaa minulle jos jokin on vinossa, kuten juuri nyt, rintaani puristaa voimakas haarniska, joka salpaa hengitykseni aina tietyin aikavälein. Se haarniska kertoo, että jollain elämän osa-alueella ei ole kaikki nyt niin, kuin toivoisin olevan. Se muistuttaa tasaisin väliajoin, missä mennään - jopa joskus silloin, kun on täydellisen uppoutunut johonkin toiseen asiaan ja sitä kautta saanut mieltä painavan asian pois ajatuksista. Se tyhjentää kyynelkanavat monsuunisateen lailla, kun on sen aika. Tämän kaiken olen kokenut lähipäivinä.

Juuri nyt elän suurten päätösten aikaa, ja lähiaikoina elämäni tulee muuttumaan jollain tapaa suuntaan tai toiseen. Molemmat suunnat ovat hyvin poikkeavia nykytilanteestani. Molemmat suunnat ovat pelottavia ja ahdistavia, mutta toinen ahdistaa vähemmän. Ja jos minun täytyy tehdä päätös kumpaan suuntaan lähden, valitsen luonnollisesti sen vähemmän ahdistavan suunnan. On olemassa myös kolmas vaihtoehto, joka olisi itselleni kaikista mieluisin - mutta tämä suunta on niin epävarma, ja sen selkiytymiseen menee aikaa - ehkä jopa niin kauan, että väsyn ja teen päätökseni kahden muun vaihtoehdon välillä, ennen kuin mieluisin ehtisi selvitä.

En myöskään halua toimia liian hätiköidysti, ja sen vuoksi pakotankin itseni sietämään epävarmuutta jonkin aikaa - katsotaan kuinka pitkälle pääsen, en kuitenkaan halua raastaa hermojani aivan loppuunkaan.

Onneksi lähelläni on maailman paras tukiverkosto, joista ehdottomasti vankimpana tukipilarina on kaikista rakkaimpani. Heidän ja hänen avullaan tämä tilanne on hieman helpompi, ja jaksan elää epävarmassa tilanteessa paremmin.

Eli tällä hetkellä joustan hieman omasta motostani, ja odotan jos aika toisi ratkaisun asialle - voihan olla, että tilanne raukeaa ja palaset loksahtelevat paikoilleen itsekseen. Mutta toivon, että se tapahtuu mahdollisimman nopeasti, sillä luonteeni ei anna periksi liikaa.

Tänään olen kiitollinen tästä viikonlopusta, kun sain ystävieni ja rakkaideni voimalla elettyä muutaman hetken ilman tuota hengitystä salpaavaa haarniskaa. Olen kiitollinen ihanasta auringonpaisteesta ja siitä, että lomaan on enää reilu viikko aikaa. Loman aikana lupaan unohtaa kaikki huolet ja keskittyä yhdessäoloon Tuukan kanssa, lepäämiseen ja uusien kokemusten keräämiseen.

4 kommenttia :

  1. Voisin tällä hetkellä kirjoittaa täsmälleen samat sanat, samaistun vahvasti.

    En tiedä mitä joudut kokemaan tai mihin asia liittyy mutta toivon hurjasti voimia ja tsemppiä 💕

    Terkuin toinen tunne-ihminen 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sinne myös voimia ja tsempit ❤ Toivottavasti hyvää uutta viikkoa ☺️🌸

      Poista
  2. Voitko kertoa enemmän niin me lukijat voimme auttaa sinua? :) terveisin psykiatriksi opiskeleva lukijasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Katriina! Hienoa että olet innostunut alastasi. Tällä kertaa tämä kyseinen asia taitaa olla sellainen, että vain minä itse voin tehdä päätökset ja auttaa itseäni. Tsemppiä opiskeluun! 😊🌸

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.