torstai 20. huhtikuuta 2017

Koiraperheen elämää




Koiraperheiden - kuten lapsiperheidenkin elämä on hyvin yksilöllistä, ja erilaisia elämäntapoja löytyy moneen lähtöön. Kaaposta ja Pilvistä toivotaan postauksia tasaisin väliajoin, ja ajattelinkin nyt hieman kirjoitella meidän elämästä - koiraperheen näkökulmasta.

On olemassa koiraperheitä, joissa koirat ovat "vain koiria", eli ne ovat kivoja kavereita, mutta elävät täysin muun perheen jaloissa. Näissä perheissä koira ei saa tulla sohvalle tai sängylle, sen tarpeista huolehditaan vain ns. pakolliset tarpeet, se elelee omaa elämäänsä perheen kodissa, eikä sitä juurikaan oteta mukaan elämän menoihin. Monesti näissä tapauksissa koira on otettu ns. jonkun takia, eikä koko perheen yhteisestä tahdosta.

On myös koiraperheitä, joissa harrastetaan kasvatustoimintaa, ja joskus näissä perheissä koira ei ole kuin perheenjäsen, vaan niitä tulee ja menee - ilman sen suurempia tunnesiteitä. Näissä perheissä on totuttu siihen, että koiran tarkoitus on jalostaa yhä parempia rodun edustajia, ja että pentueita tulee ja menee, joskus useinkin.

Sitten löytyy perheitä, joissa koira on kaikessa mukana, sen ehdoilla elellään, ja koira on mukana minne tahansa perhe meneekin. Koiraa pidetään perheenjäsenenä ja sen kanssa vietetään paljon aikaa. Koiran mukaan hankitaan tietynlainen auto ja ehkä jopa kotikin. Koira vaikuttaa perheen kaikkeen tekemiseen ja sisältöön vahvasti.

Näiden muutaman kärjistetyn esimerkin lisäksi löytyy koteja, joissa koiraa inhimillistetään liikaa, ja sellaisia, joissa koiraa kohdellaan kaltoin. Kaikenlaisia perheitä löytyy, mutta useimmiten perheet ovat muutaman esimerkin sekoituksia. Jokainen perhe tekee, kuten parhaaksi näkee, eikä toisten tavasta pitää koiraa ole muilla kovin kummoista sanottavaa - niin kauan kun koiraa ei kohdella kaltoin tai niin kauan kun koiran olosuhteet ovat hyvät.



Pitkähkön alkusepustuksen jälkeen päästäänkin siihen, miten meillä elellään. Kuten sanottu, jokaisella on se oma tapa elää - niin koira-asioissa, kuin muissakin. Meille koirat ovat ehdottomasti perheenjäseniä, ja niiden kanssa vietetään paljon aikaa. Kun ensimmäinen koira otettiin, tehtiin periaatepäätös, että kun koira otetaan, se myös hoidetaan hyvin. Luonnollisesti koiran hankinta tarkoittaa rahan ja ajan menoa, ja joistain asioista luopumista. Me emme ikinä ole yli 9 tuntia pois kotoa päivän aikana, ja se tottakai rajoittaa menoja jonkin verran. Emme esim. koskaan voi mennä töiden jälkeen vaikkapa ostoksille, tai olla yhtä aikaa kokonaista yötä pois kotoa. Mutta nämä ovat asioita, jotka ovat meille ok ja selkeitä, ja jos joskus tulee tarve olla pois yötä kotoa, silloin hankitaan koirille hoitaja.

Meidän koirat ovat hieman erilaisia, Kaapo on nyt vanhemmiten alkanut viihtymään paljon yksin. Se mm. nukkuu usein yläkerrassa, kun me muut nukutaan alakerrassa. Se viettää joskus myös päivisin aikaa eri huoneessa, kuin me. Pilvi taas on hyvin usein siellä missä minäkin olen, tälläkin hetkellä, tätä kirjoittaessani se istuu tuossa viereisellä tuolilla, ja katselee mitä puuhailen. Pilvi rakastaa olla lähellä, ja tuleekin lähes poikkeuksetta viereeni tai rintani päälle makaamaan, jos menen itse makuuasentoon. Kaapolla tulee läheisyyskohtauksia aina aika-ajoin, esim. viime viikonloppuna sen oli pakko änkeä molempina aamuina ihan meidän viereen, mielellään päälle tai alle.

Ja tästä päästäänkin aiheeseen - nukkuminen. Kun 2011 oltiin hankkimassa Kaapoa, toitotin kovaan ääneen, että meillähän ei koira nuku sängyssä. Mutta kappas vaan, kun aikaa meni, niin heltyi tämän mamman sydän. Vasta vanhemmiten Kaapo on alkanut nukkua muualla, kuin sängyssä. Sohvalle koirat ovat aina saaneet mennä, paitsi jos on vieraita, silloin kysyn saako koirat olla mukana sohvameiningeissä - jos ei, niin silloin pysyvät lattialla. Pilvi taas on ihan vauvasta asti päässyt sänkyyn, jotenkin uskon että tässä on käynyt samoin, kuin oikeiden lapsien kanssa kuulemma usein käy: toisella on löysemmät säännöt, kuin ensimmäisellä.

Pilvillä onkin hauska tapa (tai jos kysytään koiranhoitajiltamme, niin ei ollenkaan hauska 😄), eli Pilvi tykkää tosi paljon nukkua peiton alla, ja hän osaa myös pyytää päästä sinne. Ensin se tulee istumaan tyynyn viereen ja alkaa tuijottaa peittoa. Jos peitto ei maagisesti nouse, alkaa neiti kuopia peittoa tassullaan. Se saattaa myös pitää epämääräistä kurnutus-ääntä tehostaakseen kuopimista. Ja se tosiaan tekee sitä niin kauan, että peitto nousee, ja että hän pääsee sen alle. Ei siis osaa itse ryömiä peiton alle, vaan se täytyy neidille nostaa ylös. Tämä on minusta hassu tapa, ja nykyään osataan jo yölläkin nostaa peittoa Pilville, eikä herätä siihen enää. Mutta ymmärrän vallan hyvin, jos koiranhoitajat eivät tästä niin välitä. 🙊 Varsinkin talvisin on kiva saada pehmoinen lämpöpatteri lämmittämään jalkoja. Kesällä voi olla, että Pilvi saa porttikiellon peiton alle, kun on muutenkin lämmin.





Parhaiten varmasti meidän elämää kuvaa, kun sanon, että koirat ovat läsnä kokoajan ja puuhailemme niiden kanssa paljon. Minulla on esim. tapana jutustella Pilvin kanssa aina, kun se vain on näköetäisyydellä. Kun katsellaan telkkaria, saatan harjailla tai hieroa koiria, temppuillaan yhdessä, valokuvaan niitä viikottain itselleni muistoksi.. Käydään kävelyllä yhdessä ja erikseen, esimerkiksi eilen halusin mennä rauhalliselle kävelylle järven rantaan, ja otin vain Pilvin mukaan. Tämä siksi, että jos on kaksi koiraa, ei saa itse samalla tavalla rentoutua ja nautittua lenkistä. Ja toisena päivänä taas Kaapo saa oman lenkkinsä, vastapainoksi. Meillä on oma piha, jossa varsinkin kesäkaudella ollaan paljon, koirat saa makoilla ja peuhata nurmikolla, heitellään niille lelua tai riehuvat keskenään. Talviaikaan koitan aina panostaa enemmän mm. tokoon ja muuhun, jota voi harjoitella sisällä, jotta koirat saisi tarpeeksi aktiviteetteja talvisinkin, kun ulkona ei pysty olemaan niin kauaa.

Iltaisin katsellaan koko poppoo sängyssä telkkaria, ja samalla yleensä vedetään iltavillit - varsikin Pilvi tykkää riehua iltaisin. Meillä koirien kanssa olo on hyvin paljon leikkiä, temppujen opettelua ja tietenkin pihalla oloa. Koirapuistoissa me ei käydä enää, koska Kaapo ei enää katsele vain vierestä, jos toinen uros käy sille ärhentelemään. Tämän vuoksi en halua ottaa riskiä, että joku tuo uhittelevan uroksensa puistoon ja täten Kaapo joutuisi vaikeaan tilanteeseen. Lenkillä muiden koirien ohitus menee oikein hyvin, eikä Kaapo ole lähes lainkaan toisista kiinnostunut. Kerran kävi niin, että kävelimme tietä pitkin, ja vastaan tuli koira, joka alkoi äristä Pilville. Pilvi käveli siis toisella sivullani, ja Kaapo toisella sivulla. Kaapo kiersi heti Pilvin ja tämän murisevan koiran väliin ja alkoi puolustaa Pilviä. En ollut uskoa silmiäni, meidän leppoisa tossukka nosteli huuliaan. En tietenkään suvaitse sellaista käytöstä, ja otin Kaapon heti puhutteluun, mutta kaipa tuollainen käytös tietyllä tapaa on eläimille ihan luonnollista - omia puolustetaan, muttei aleta itse rähisemään ensin.

Kesäisin käydään läheisen järven rannalla kahlaamassa ja metsästämässä kelluvia keppejä, jopa uimassa jos uskaltaa. Eilen käytiin tosiaan Pilvin kanssa katsomassa onko kaikki jäät ja lumet jo sulaneet, ja neiti paineli suoraan veteen kahlaamaan - hullu nainen! Tätä odotellaan kovasti, että päästään vesileikkeihin. Meidän asuinalue on muutenkin hyvin mukava koirien kannalta, on metsää ja kävelyteitä, vettä ja kallioita.



Mutta eipä se koiraperheen elämä aina ole niin ruusuista, nimittäin meidän Pilvillä menee tuo tuhoamiskausi hieman aalloissa. Joskus se on pitkiä aikoja tuhoamatta mitään, ja tällä viikolla kun tulin töistä kotiin, se oli syönyt meidän sohvan kulman rikki. Kaikista leluista ja virikkeistä huolimatta, Pilvin valtaa joskus itse paholainen. Mutta tällaiset asiat vain pitää hyväksyä, niiden kanssa on elettävä, kun on koiran päättänyt hankkia. Mutta en voi kiistääkään, etten olisi "pieniä" pultteja saanut, kun näin että kallis sohva on osittain tuhottu. Luojan kiitos Kaapolla ei ole tällaista viettiä, tulisi nimittäin vähän pahempaa jälkeä niillä hampailla ja leukavoimilla. Harmillista on se, että vakuutukset eivät korvaa koiran aiheuttamia tuhoja. Ainakin näin olen ymmärtänyt.

Toinen asia, joka tulee todennäköisesti jokaisen koiran kohdalla jossain vaiheessa vastaan, on lääkärikäynnit. Meillä on onneksi toistaiseksi selvitty ns. peruskäynneillä, eikä tähän asti ole tapahtunut mitään suuria katastrofeja. Mutta kaikkeen pitää varautua, ja siksi hankittiin molemmille koirille heti niiden saavuttua kattavat vakuutukset, jotka turvaavat taloudellisesti, jos jotain vakavaa sattuisi. Vakuutukset eivät ole halpoja, ja kahdelle koiralle kertyy hyvä potti vuositasolla, mutta se antaa sielunrauhaa sille, jos joskus pitäisi päästä vaikkapa operaatioon, joka veisi meidän molempien kuukausipalkat, ei se tuolloin jäisi rahasta kiinni.

Tästä koira-aiheesta voisin höpötellä vaikka kuinka, mutta ehkä tiivistän tämän aiheen siihen, että meillä koirat elää mukana meidän puuhissa ja olemme järjestäneet elämämme niin, että nämä kaksi pikkusopulia elävät mahdollisimman hyvää elämää meidän kanssa. Meille tämä on normaalia ja kevyttä, mutta kyllä mulla välillä käy sääliksi meidän koirien hoitajat, kun läväytän niiden nenän eteen 2 x A4 sivun ohjeet siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Miten niin kontrollifriikki? Vain parasta meidän mussukoille 😅 Onneksi nämä hoitajat ovat niin hyviä, että kertovat vasta lomien jälkeen, ettei lukeneet ohjeita, ja olen saanut olla ilman stressiä reissujen ajan. Mutta kaikesta hemmottelusta huolimatta, tiedostamme, että koira on eläin, eikä ihminen ja näin ollen eivät ole turhan inhimillistettyjä. Meillä koirat ei esimerkiksi saa lähes lainkaan turhia herkkuja tai ihmisten ruokaa, tiedänpä yhden koiran, jolle tehdään joka aamu nakkivoileipä, "koska se tykkää siitä". Aivan..

Millaisia koiruuksia teiltä löytyy? Elelläänkö teillä koirien ehdoilla, vai onko teillä jokin muu tapa elellä koirien kanssa? Olisi kiva tietää minkälaisia turreja sieltä löytyy!

18 kommenttia :

  1. Olipa ihana lukea teidän hauveleista :) meillä on pieni spanieliherra ja hän on kyllä ihan täysin perheenjäsen, joka otetaan mukaan kaikkeen. Kiltti ja aivan älyttömän empaattinen koiruus, tosin tänään töistä tullessa oli lähellä etten napannut koiraa kainaloon ja vienyt löytöeläinkotiin ajatuksella "löysin tämän meiltä". Koira oli kolmen tunnin yksinolo aikana ripuloinut 3 eri paikkaan ja haju oli kotiin tullessa mitä mahtavin :D mutta kaikillahan meillä on joskus mahatauti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah mahtava tuo viimeinen lause. Ja niin totta! Minäkin "kaupittelin" Pilviä vitosella Snapchatissa maanantaina 😅 Spanielit on suloisia, itsellä edelleen ikävä lapsuusajan lemmikkiä, joka oli Cavalieri. Kiva kun kommentoit ja mukavaa päivää teille!

      Poista
  2. Meillä asustelee pitkäkarvainen mäyräkoira joka on kyllä täysin yksi perheenjäsenistä. Sohvalla saa olla ja sängyssäkin se välillä nukkuu, vaikka aluksi muka koitin sitä välttää :D. Koira on aikalailla minun vastuullani, toki mieheni siitä myös huolehtii, mutta selkeästi se on enemmän minun koirani. Olen aika tunnollinen ja tarkka koiran hoidossa, periaate on just se, että kun koiran kerran on ottanut, siitä myös täytyy huolehtia kunnolla. Sen vuoksi en esimerkiksi oikein raaski aloittaa mitään kodin ulkopuolista harrastusta, koira on kuitenkin työpäivän ajan yksin kotona ja mieheni on töissä toisella paikkakunnalla, joten hän on kotona vain parina arki-iltana viikossa. Onneksi vanhempani asuvat ihan lähellä ja koira on usein heillä hoidossa. Koiraa hankkiessa kysyin vanhemmiltani haluavatko he hoitaa koiraa ja ottaa sitä välillä mukaan mökille. Jos he eivät olisi halunneet, en olisi edes ottanut koiraa. Isäni haluaisi oman koiran, mutta äitini ei halua ottaa vastuuta jokapäiväisestä lenkkeilystä, joten tämä on just sopiva kompromissi. He saavat koiran "lainaan" aina halutessaan ja meillä on varma hoitopaikka.

    Tänään taitaa pitkä lenkki jäädä välistä, koska ulkona on niin kamala sää. Meidän mäykky on niin hienohelma, ettei se lähde märällä kelillä lenkille. Toisaalta se on myös metsästyskäytössä, että ei ihan mikään sylikoira kuitenkaan. Olisi kiva kuulla vinkkejä koiran aktivointiin sisätiloissa, itsellä alkaa jo ideat loppua!

    -M-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa M! :) Kiva kun kerroit teidän karvaturrista. Ihana, että teillä on hoitajat lähellä :) Meillä myös molemmat aikamoisia hienohelmoja, varsinkin Pilvi - siis sadesäällä :D Me yleensä harjoitellaan kotona mm. namin etsintää, erilaisia temppusarjoja, paikallaan oloa (esim. laitan koirat alakertaan istumaan, menen itse yläkertaan ja höpöttelen kaikkea, mutta ne saa tulla ylös vasta kun pyydän tietyllä sanalla), Pilville teen pinnan pitkittämisharjoittelua siten, että pidän namia lattialla sen nenän alla, eikä se saa ottaa sitä kun vasta luvan kanssa. Samoin laitan sen selän taa namin, jota se ei saa yrittää kääntyä katsomaan jne. En tiedä oliko tässä mitään uutta teille, mutta tällaisia me tehdään usein :) Kiitos vielä kommentistasi!

      Poista
  3. Oli pakko kommentoida nyt tuohon Pilvin peiton alle kömpimiseen, meidän ranskis tekee täsmälleen samaa 😄 Aina pakko päästä peiton alle ja ihan iholle kiinni.

    VastaaPoista
  4. Ahhahaaa apua en kestä tuota nakkileipää :D
    Olisi muuten mukava kuulla teidän koirien päivistä enemmänki vaikka kuvien muodossa, mitkä on lempilelut ja lemppari ulkoilupaikat :)

    VastaaPoista
  5. Täytyy sen verran kommentoida,että tässä postauksessa oli siis kyseessä lapseton pari,jolloin sitä aikaa on ja ne koirat ns.tärkeimmät.
    Kuitenkin elämän muuttuessa ja aikanaan jos teillekin lapsia tulee,niin tottakai koirat on aina perheenjäseniä,mutta lopulta lapset ja muu perhe on aina ekana ja sitten vasta ne "koirat",mitä et ehkä tällä hetkellä vielä ymmärrä kun lapsia ei ole eikä siihen liittyviä velvollisuuksia.Muutoin varmastikin suurin osa lapsettomista pareista on kanssasi täysin samoilla linjoilla.
    Ihania noi teidän koirat ja Kaapo niin viisaan ja rauhallisen näköinen=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Toki saat kommentoida :) Kyllä, kirjoitan blogia omasta näkökulmastani, meidän elämästämme. Luonnollisesti ymmärrän, että lapsiperheissä asia voi olla eri. Tässä postauksessa kerroin meidän elämästämme _juuri nyt_. Kaapo tosiaan on fiksu tyyppi, ja ihanaa että se on rauhoittunut iän myötä, vihdoin! :)

      Poista
    2. Pakko kommentoida nyt 😊 meille tuli ensin koira Amanda nyt 2v1kk ja tytär kohta 9kk. Ja kummatkin yhtä tärkeitä meille ja koiran oikeudet vauvan myötä pysynyt samana 😂. Tottakai vauva vie nyt enemmän aikaa mutta Amanda tietää kun vauva nukkuu on sen vuoro saada täysi huomio. Ja saa sitä myös vauvan hereillä ollessa vauvan ehdoilla ❤️

      Meillä myös Amanda nukkuu peiton alla ja pyytää sinne tassulla kaapimalla. Amanda on rotua amerikankarvatonterrieri 😊

      Poista
    3. Kaikilla on niin yksilölliset tilanteet ja tavat, uskon että meillä myös jatkuisi näin jos lapsi jossain vaiheessa tulisi perheeseen :) Kiva kun kommentoit ja mukavaa päivää!

      Poista
  6. Meidän perheeseen syntyi vajaa 4viikkoa sitten esikoinen ja koira ollut perheessämme reilu 7 vuotta, eikä meidän koira ole sen vähemmälle huomiolle jäänyt nyt kun vauva on tullut. Ja siis meidän koira on aina ollut yksi perheenjäsenistä ja näin tulee aina olemaan <3 Aina kun mahdollista niin koira tulee mukaan minne menemmekin ja kotona ollessa saa yhtä paljon huomiota, lenkkeilyä ja muita aktiviteetteja kuin ennenkin.
    Omasta mielestä hassu ajatus että lasten tulon jälkeen koira, perheenjäsen tulisi sitten "kaiken muun jälkeen". Siinä vaiheessa kun koiran hankintaa rupesimme pohtimaan niin otimme kyllä kaiken muuttuvan elämäntilanteen huomioon.
    Tälläkin hetkellä poika nukkuu toisella käsivarrella ja koira toisella puolella kyljessä kiinni rapsutettavana, joten pahottelut jos teksti on sekavaa :D
    Teillä on kyllä hurmaavia karvatassuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Jessica! Jos meillä olisi sama tilanne, uskon että ajattelisin ja toimisin samalla tavalla kanssasi :) Kiitos, ja kiitos kun kommentoit! :)

      Poista
  7. Mulla on kääpiöpinserineiti kotona. Ja kuulun ehdottomasti tuohon kategoriaan, missä koira on rakas perheenjäsen ja sen ehdoilla mennään. Neiti on ns. ongelmakoira, eli sillä on hermorakenteessa vikaa. Eli toisinsanoen päässä vikaa :D Sille yksinoleminen on toisinaan haastavaa, ei niinkään eroahdistusta vaan sellasta tylsyyttä kaikesta aktiviteestita huolimatta. Se haukkuu yksin ollessaan ja osottaa mieltänsä pissaamalla sisälle (yleensä sänkyyn, jossa joutuukin pitämään muovitettuja lakanoita koiran ollessa yksin). Neidillä on myös "masennuslääkitys" vähän tasapainottamaan tuota mieltä, koska tuo vika aiheuttaa sen, ettei se osaa käsitellä tiettyjä tuntemuksia ja nostattaa tosi helposti negatiivisia kierroksia, jolloin siitä tulee ihan mahdoton. Kaiken tämän lisäksi neidillä on vielä vahtiviettiä, eli vaikka olisinkin kotona, haukkuu äänille suhteellisen herkästi. Tästä syystä esimerkiksi en voi asua kerrostalossa. En voi myöskään töiden jälkeen jäädä mihinkään, ja jos koira joutuu olemaan kaksi kertaa päivässä yksin on näitten yksinolojen väliin tultava useampi tunti koiran kanssa olemista, että kerkeää unohtamaan edellisen yksinolon. Vaikka tälläsen ongelmakoiran kanssa on tosi haastavaa elää, niin en silti kyllä koiraa pois vaihtaisi! Se on kuitenkin kaikinpuolin ihana ja rakastettava otus :) Mun neidillä on myös hauska tapa nukkua peiton alla, yleensä se tulee tökkimään nenällä kun peiton alle haluaa, mutta tarvittaessa osaa kyllä mönkiä sinne peiton alle itsekkin :D Tosin vieden koko peiton mukanaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa ja ihailtavaa, kun jaksat huolehtia koirasta vaikka ongelmallinen onkin! Kiva kun kerroit teistä ja kommentoit :) Hyvää viikonloppua!

      Poista
  8. Kiva oli lukea teidän koirista taas :) Ja muutenkin oli järkevää teksiä, taas kerran :). Meillä on kaksi kissaa, mutta meininki muuten aika samanlainen kun teillä. Joskus kyllä tuntuu, että mietitään kissoja vähän liikaakin, kun kissat menevät aina kaiken edelle ja ollaan paapottu niitä varmaan ihan liikaa ;D. Mutta eipä tuosta liiasta paapomisesta mitään haittaa tunnu olevan, paitsi että toinen kissamme osaa olla aika vaativa ,kun aina saanut kaiken huomion ja sen kanssa ollaan niin paljon touhuttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiva kun tykkäsit :) kiitos kun kerroit teidän lemmikeistä! :) mukavaa viikonvaihdetta!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.