torstai 18. toukokuuta 2017

And so the adventure begins






Enpä viime vuoden lopulla tiennyt minkälaiset kuukaudet ovat edessä, kun ensimmäisen kerran tunnistin muutoksen toiveet itsessäni. Kevään mittaan tuntemukset vahvistuivat, ja maaliskuussa sain kasattua ajatukset päässäni selväksi. Tuolloin oli ensimmäinen helpottava hetki, kun sain sanottua ääneen, että halusin muutosta, kun siitä tuli realistista, että työpaikan vaihdos olisi edessä. Asia tuntui todella rankalta henkisesti, vanhan työn jättäminen, ihanille työkavereille hyvästien sanominen, uuden työn etsintä ja sitten jossain vaiheessa uuteen työyhteisöön tutustuminen ja uuteen työhön kotiutuminen. Pitkä tie, se oli tiedossa, mutta kuinka pitkä - sitä en todellakaan osannut sanoa.

Viimeiset viikot vanhassa työpaikassa olivat henkisesti raastavia, elin epätietoisuudessa siitä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Olin hakenut tätä todella mielenkiintoista työpaikkaa, josta olen täällä teillekin puhunut. Mikään ei ollut varmaa, kuin se, että vanha työni loppuisi toukokuun ensimmäisen viikon jälkeen. Epätietoisuus ei ole lempi tunteeni, se on oikeastaan se inhokkitunne. Mutta joskus sitä vain täytyy opetella sietämään, koska ilman sitä harva pystyy elämään.

Reilu kolme viikkoa sitten kävin haastattelussa tässä paikassa, josta olen maininnut teille. Siitä viikon päästä sain tietää, että pääsin rekrytoinnissa seuraavaan vaiheeseen, kakkoskierrokselle. Tähän toiseen vaiheeseen tuli valmistella kaksi ennakkotehtävää, ja tämän viikon tiistaina kävin ne esittelemässä. Minulle jäi hyvä tunne tapaamisesta, joskin jännitin sitä paljon, ja pelkäsin sen vaikuttavan siihen, mitä pystyn itsestäni antamaan. Tällä kakkoskierroksella vahvistui entisestään se, että halusin tuon työpaikan todella kovasti. Minulle kerrottiin, että saan tietää viimeistään ensi viikon maanantaina päätöksen, valitaanko minua vai jatkuuko työnhaku.

Olin asennoitunut siihen, että nyt on odotettava viikon loppuun asti, ja että saisin todennäköisimmin puhelun vasta maanantaina. Tunneskaala meni kuin vuoristorataa, välillä olin hyvin itsevarma, välillä rypesin maan raossa ollen varma siitä, että minua ei valita. Mitäpä muutakaan sitä tekisi odotellessa, kuin analysoisi omaa osaamistaan ja onnistumistaan kerta toisensa jälkeen, jopa unissaan. 😅

Tänään aamulla istahdin koneelle, ja päätin, että tänään minulle tapahtuu jotain hyvää. Tuli sellainen valtava tunneaalto, joka loi varmuutta minuun. Eikä mennyt kauaa, kun puhelin pärähti soimaan. Jouduin tuijottamaan hetken näyttöä ennen vastaamista, kun tajusin, että kyseessä on nyt se puhelu. Vedin syvään henkeä, ja vastasin reippaasti. Yritin analysoida puhelimen toisessa päässä olevan henkilön energiaa äänestä, mutta en osannut sanoa aluksi, onko tämä hyvä vai huono puhelu. En vetänyt henkeä varmaan minuuttiin, kunnes minulle kerrottiin, että tiedossa on hyviä uutisia.

Kun kuulin, että minut on valittu hakemaani tehtävään, tunsin koko kropassani kulkevat kylmät väreet, ja itku alkoi nousta kurkkuun. Samaan aikaan nauroin ja kyyneleet lensivät silmistä, kiitin parhaasta puhelusta pitkään aikaan ja kerroin, että otan paikan mielelläni vastaan. Käytiin siinä muutama käytännön asia läpi, ja pulssi alkoi tasaantua, olin niin onnellinen.

Tätä kirjoittaessani olen saanut kelailla asiaa läpi koko päivän, mutten vieläkään usko tätä todeksi. Tuo ns. kilpailutilanne parin muun hakijan kesken sai minut epävarmaksi ja pelokkaaksi, koskaan kun ei tiedä minkälaisia vastahakijoita rekryissa on. Olen pariin otteeseen havahtunut siihen, että joudun oikein muistelemaan, että sainko sen puhelun oikeasti, vai olenko syvällä mielikuvitusmaailmassa. Mutta ei, totta tämä on, ja voin kertoa että nyt on nöyrä ja kiitollinen olo. Niin kiitollinen.

Höpöttelin tästä asiasta Snapchatin puolelle jo päivällä, ja kuten sielläkin,  niin haluan täälläkin kiittää teitä kaikkia, jotka olette olleet mukana tässä työasiassa, tsempanneet ja kannustaneet tekemään niin, kuin sydän sanoo. Se todellakin kannatti, vaikka päätös tuntui hurjalta, niin sitä taas vain huomaa, että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu. Kiitos tuesta teille, ihanat.

Nyt tie käy uusia seikkailuja, ja kokemuksia kohti.

20 kommenttia :

  1. Oikein paljon onnea! <3
    Mulla ei ole noin iso juttu tässä odoteltavana, mutta toivon vastaavanlaista yhteydenottoa lähiaikoina. Työttömänä se olis nyt oikein lottovoitto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kovasti tsemppiä, pidän peukut pystyssä! 👍🏻😊

      Poista
  2. Tsemppiä uusia haasteita kohti 😘

    VastaaPoista
  3. Mahtava juttu, kovasti onnea!! Ihanaa, että just se paikka kolahti mitä olit toivonut :) Olisi mielenkiintoista kuulla edes hyvin ympäripyöreästi minkälaisesta pestistä on kyse?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rosita! Menen markkinointipäällikön pestiin. Kivaa alkavaa viikonloppua! :)

      Poista
    2. Kuulostaa hyvältä! Voin kuvitella sopivan sulle :) Aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  4. Niin olitko merkonomi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kyllä, merkonomiksi valmistuin vuonna 2007, jonka jälkeen opiskelin vielä toisen ammattitutkinnon, matkailualalta. Sieltä valmistuin 2011, jonka jälkeen olen tehnyt töitä mm. markkinoinnin ja verkkokaupan maailmoissa.

      Poista
    2. Okei:) Tsemppiä uusiin haasteisiin!!

      Poista
  5. Onnea paljon, ihan mahtava juttu! Oon tällä taustalla jännittänyt sun puolesta :D Sain juuri itsekin maailman ihanimman työpaikan, juuri sitä työtä mitä todella haluan tehdä. En malta odottaa, että työt pian alkaa. :) Ei harmita edes se, että kesä menee töissä!


    Salla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla, ja paljon onnea sinullekin uudesta työstä!! :)

      Poista
  6. Oikein paljon onnea uuteen työhön ja kaikkeen mitä sen mukana matkan varrella vastaan tulee! 😄

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.