keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Ihana vappu! NOT.



Olen pysynyt lähes koko vapun pois blogin ääreltä. Olen tänä keväänä kertonut aika avoimesti omista fiiliksistäni, ja kuten osa teistä varmasti muistaakin, olen ollut tämän kevään aikana normaalia stressaantuneempi. Olen normaalisti iloinen ja positiivinen ihminen, ja hyvin harvoin sanon, että minulle kuuluu huonoa, jos joku kysyy. Tänä keväänä olen kuitenkin huomannut prosessoivani useampaakin isoa asiaa elämässäni. Joista yhtenä isona asiana tämä työasia.

Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että en jaksa avata koko blogia, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. En minä halua tulla tänne vain valittamaan - en haluaisi valittaa edes läheisimmilleni, vaikka onhan se aivan normaalia, että elämässä on niitä alamäkiäkin, ja stressaavia hetkiä. Kuitenkin näistä kirjoituksista jää hyvin pintapuoleinen kuva, enkä haluaisi että minusta jää tältä keväältä negatiivissävytteinen kuva tänne blogiin.

Tosiasia on kuitenkin se, että mitään vakavaa täällä ei ole sattunut tai meneillään. Tähän hetkeen on vain kerääntynyt useampi asia, joita aivoni ovat päättäneet alkaa käymään läpi samaan aikaan. Uskon, että tämä työasia on pistänyt isomman prosessin käyntiin minussa. Olen alkanut käymään samaan aikaan läpi myös mm. lapsuuttani ja perhesuhteitani. Luonnollisesti nämä asiat ovat tärkeitä ja vakavia, eikä niitä ihan nopeasti saa käytyä läpi - varsinkin jos yksin yrittää ymmärtää ja järkeillä asioita.

Olen ollut aivan todella väsynyt, huomaa, että aivoissa tapahtuva prosessi väsyttää myös fyysisesti. Huomaan, että voisin vain nukkua ja nukkua, vaikka olisin juuri nukkunut kymmenen tunnin yöunet. Ruoka ei ole maistunut normaaliin tapaan moneen päivään ja vatsassani on ollut kova kipu läpi vapun. Itku on herkässä ja olo on fyysisesti voimaton.

Samaan aikaan, kun päässäni pyörii isoja asioita, on tässä ollut mukaviakin hetkiä. Olemme mm. avanneet grillikauden omalla terassilla, pesseet terassikalusteet ja terassilaudat, vapun aikana meillä kävi kavereita ja käytiin katsomassa Tuukan kanssa Profeettoja Hartwallilla. Ilma on ollut aivan ihana pari päivää.

Odotan täällä intoa puhkuen, mitä työrintamalla tapahtuu seuraavaksi, täällä vedetään vanhassa paikassa viimeisiä päiviä. Ruoka on alkanut pikkuhiljaa maistua ja mahakipu ei ole ainakaan tänään löytänyt minua. Ja tämä blogin avaaminen oli myös selvä merkki siitä, että mieli alkaa olla pikkuhiljaa parempi.

Mitä teille kuuluu? Miten teidän vappu sujui? 🌸

17 kommenttia :

  1. Täällä myös paljon mietittävää ja jatkuva väsymys siitä johtuen. Onneksi saan kuitenkin nukuttua tosi hyvin, mutta tuntuu ettei mikään unimäärä riitä kun päivät kelaa kaikkia asioita. Meille oli tulossa vauva ja 4kk ehdinkin tietää raskaudesta ja jo se aika oli henkisesti todella raskasta, vaikkakin todella onnellista. Raskauden ja äidiksi tulon myötä alkoi vaan ajattelemaan hirveesti ihan kaikkea: omaa lapsuutta, elämän arvoja jne. Sitten vähän raskauden puolivälin jälkeen tasan kuukausi sitten meidän pieni poika kuoli kohtuun. Ainakaan vielä mitään syytä ei tiedetä (patologin vastauksia odotellaan). Se pisti taas asiat ihan uuteen perspektiiviin. Ollaan mietitty miehen kanssa ihan hirveesti kaikkea ja kyseenalaistettu monia normeja miten muiden mielestä pitäisi toimia ja mikä on oikein. Erottiin kirkosta ja päätettiin, ettei haluta kirkkohäitä eikä kasteta meidän tulevia lapsia, aiemmin nää on ollu sellasia mitä on vaan sen kummempaa ajattelematta ajatellut tehdä. Päätettiin myös rakentaa omakotitalo just sille sijainille mihin halutaan jo pian (on suunniteltu tätä jo aiemmin, mutta koska ollaan "niin" nuoria 23v. ja 25v. niin moni on kehottanut odottamaan vielä). Ylipäänsä on siis mietitty mitä just me halutaan oikeesti tehdä, mihin panostaa ja mikä on meille tärkeetä ja aiotaan yrittää mahdollisimman paljon pitää niistä kiinni. Myös näin ison surun kohdatessa tulee armollisemmaksi itseään ja muita kohtaan. Pienillä jutuilla ei oo enää niin väliä ja muiden arvostelu on vielä aiempaakin turhempaa. Tietysti iso suru on vielä koko ajan läsnä. Tuntuu, että on kasvanut ihan huimasti henkisesti viimeisen puolen vuoden aikana ja koko ajan se kasvu jatkuu. Vanhemmaksi tulo on jo sinänsä yksi iso "kriisi" elämässä ja kun siihen samaan yhdistää lapsen menettämisen niin ihan helposti tästä ei mennä eteenpäin. Pikku hiljaa tästä varmasti kuitenkin selvitään ja ollaan kyllä hyvin optimistisia tulevaisuuden suhteen. ❤️ Tsemppiä sulle mietintään ja asioiden läpi käymiseen, toivottavasti pian helpottaa ja työjutut selviää. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Iina, lämpimät osanottoni teidän suruun <3 Ihana kun jaksoit kirjoitella näin pitkästi. Kyllä isommat ajatusprosessit vie voimia, ja suru tietenkin myös - todella suuret määrät. Voimia ja hyviä ajatuksia teille <3

      Poista
    2. Minäkin otan osaa suuren suruunne <3 muistakaa surra, olkaa armollisia ja antakaa voimaa toisillenne, lämpimiä ajatuksia tulevaan ❤️

      Poista
  2. Itsekin olen käynyt samalaisia vaiheita nyt aikuisiässä useita läpi ja jossain kohtaa päätin, että nyt vihdoin hakeudun terapiaan ja se on ollut elämäni paras päätös! 😌 Siellä ajatus alkoi kirkastua ja solmut aueta. Onhan se tietysti rankkaakin, kun pintaan nousee asioita, joita on ehkä tiedostamattaankin vältellyt ajattelemasta, mutta niin sen arvoista. Mielestäni kaikkien pitäisi saada mahdollisuus jossain kohtaa käydä ammattilaisella juttelemassa ja onneksi ainakin YTHS tarjoaa nykyisin viisi ilmaista kertaa 😌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Linda! Olen täysin samaa mieltä, että jokaiselle tekisi hyvää käydä jossain vaiheessa elämää juttelemassa ammattilaisen kanssa, se auttaa varmasti ymmärtämään itseään paremmin :) Kiva että sinulle on ollut hyötyä siitä!

      Poista
  3. Voi :(. Kurjaa kuulla, että jaksamisesi on koetuksella, mutta ehkä sitten onkin hyvä hiljentää tahtia ja antaa asioille aikaa? Yleensä myös tuollaiset kriisit vievät aika paljon eteenpäin, vaikka ne raskaita ovatkin.

    Paljon tsemppiä ja jaksamista sinne ruudun toiselle puolelle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Hannele! :) Kyllä tämä tästä taas selkenee pian :) Kivaa päivää ja kiitos kommentistasi!

      Poista
  4. Ikävää, että sinulla on rankka vaihe menossa. Vaikutat niin hyväsydämmiseltä ja rehelliseltä ihmiseltä, toivon että huolesi helpottuvat pian <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, varmasti helpottavat :) Kiitos kun kommentoit!

      Poista
  5. Jos jotain hyvää, niin olet ainaki seurannut sydämesi ääntä. Jos ikinä ei tule mitään kriisejä elämässä, voiko se tarkoittaa että tavallaan tyytyy siihen mitä on? Toki jotkut voivat olla oikein tyytyväisiä elämään ilman suuria muutoksia ja mullistuksia - ehkä he ovat saavuttaneet unelmaelämänsä. Itselle mieluisen elämän takia olen valmis käymään läpi kriisit ja kiirastulet. Tsemppiä, kohta tulee tyynempi päivä ja silloin muistat, miksi kävit läpi kaikki nuo päänsisäiset taistelut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora, ihanasti sanoit. Näinhän se on! Ihanaa päivää ❤

      Poista
  6. Välillä on niitä huonoja aikoja, välillä hyviä. Kyllä se siitä! :) <3 Oletko harkinnut terapiassa käymistä? Voin sydämeni pohjasta suositella - tekisi hyvää ihan jokaiselle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen! Olisi mahtava päästä purkamaan ja oppia uutta itsestään :) kiitos!

      Poista
  7. Suosittelen terapiaa :) Kävin vuoden verran kerran viikossa terapiassa ja se sai kyllä oikeasti aikaan paljon hyvää. Minulla alkoi kaatumaan päälle yksinäisyys, lapsuuden asiat, perhesuhteet ym menneisyyden tapahtumat. Sain hyviä työkaluja ja koin, että oma ajatusmaailma muuttui. Terapiassa sai myös hyvällä tapaa olla itsekäs, se tunti oli varattu vain mulle ja mun ongelmille :D Itse kamppailin paljon menneisyyden (huonojen) valintojen kanssa ja paras oivallus mitä edelleen vaalin on se, että ne asiat mitä olen aiemmin tehnyt/päättänyt on ollut sen tilanteen hetkellä parhaaksi katsomiani enkä olisi niillä tiedoilla voinut silloin valita toisin. Tämä auttaa minua tänäkin päivänä, kun menneisyyden haamut pääsee ihon alle. Tsemppiä sinulle, mielestäni näitä postauksia voi olla enemmänkin, vertaistuki on tärkeää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ihanaa että olet saanut apua terapiasta ☺️ Ja totta puhut, niin on!

      Poista
  8. Tsemppiä ja parempaa oloa! minulla on välillä (etenkin talvella) semmoinen ääretön väsymys, joka tulee minulle kaamosajan pimeydestä. Jotkut vitamiinit ja vihreä tee voivat auttaa jonkun verran väsymykseen. Onneksi pian on kuitenkin kesä ja toivottavasti aurinkoinen

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.