maanantai 20. marraskuuta 2017

Alle 5 viikkoa jouluun!

Nyt meinasi mennä vähän pasmat ja plasmat sekaisin, kun huomasin että jouluun on ALLE 5 VIIKKOA! 🎄 Rakastan joulua, sen tuomaa pöhinää ja sitä, kun aatto tuo rauhan mukanaan. Jouluaattona on aivan erityinen fiilis. Veikkaan, että se on vuoden ainoa päivä, kun olen totaalisen rentoutunut, hymyilevä ja minut vallitsee taianomainen fiilis.

Jouluaatto on ollut aina hykerryttävä, mukava ja leppoisa, Yksi parhaista jouluaatoista on ollut se, kun sain aamiaisen sänkyyn ja Tuukka pyysi viettämään loppuelämän hänen kanssaan. Tuon, vuoden 2012 jouluaaton muistan ikuisesti. Jouluaatto on onnellinen ja lämmin.

joulu 2016


Tänäkin vuonna aion toimia tutun kaavan mukaan; kun herään, laitan joulupukin kuuman linjan pyörimään, teen pienen aamupalan ja halin koko pientä, enemmän tai vähemmän karvaista perhettäni. Hidas jouluaamu on paras. Aamupuuhastelujen jälkeen suunnataan Tuukan isälle joulupuurolle, joten aamupala ei saa olla turhan raskas - tuntuu, kuin aatto olisi pelkkää syömistä, ja niinhän se onkin. Iltapäivällä kokoonnutaan yhteen, saunotaan, syödään, pelaillaan ja katsellaan jouluisia elokuvia, mitä televisiosta nyt sattuu tulemaan. Santsataan kinkkua useaan otteeseen ja nukahdetaan uudet pyjamat päällä täysien mahojen viereen. Siitä on minun jouluaatto tehty.

Tänä vuonna ei osteta monia lahjoja, vaan muutama hyvin harkittu lahja saa riittää. Rahan meno on aivan älytöntä tänä päivänä ja nyt vältämme usean aiemman vuoden lahjapaljouden sovitusti. Ne sadat eurot menee jo ihan elämiseenkin, ja tätä materiaa on meillä kaikilla jo aivan tarpeeksi. Itse aion panostaa tänä vuonna enemmän elämyksiin ja kokemuksiin, mutta en uskalla kirjoittaa niistä enempää, ettei lahjat paljastu saajille.

Täällä siis odotellaan joulua hyvillä mielin. Vielä on vaikka mitä kaikkea ennen kuin pääsee rauhoittumaan, mutta ei haittaa. Hyvin jaksaa!

Millä mielellä te odotatte joulua? 🎁

tiistai 14. marraskuuta 2017

Syytän itseäni



Onko teillä koskaan kausia, kun syyttelette itseänne alituisesti kaikesta? Osaan yleensä elää hyvin armollista elämää, mutta välillä huomaan jumiutuneeni syyttely-modeen. Laiskuus - pitäisi hoitaa kotia paremmin, käydä useammin kävelyllä, laittaa parempaa ruokaa jne. Tällä hetkellä olen jumissa laiskuus-modessa. Työt teen hyvin, mutta vapaa-ajalla laiskottaa. Kodin laittaminen on jumiutunut - en ole uudistanut meillä mitään pitkään aikaan, vaikka haluaisin. Haluaisin myös tehdä edes kolmena päivänä viikossa lämpimän ruoan kotona, mutta juuri nyt se rajoittuu ehkä kertaan viikossa. Kodin siistinä ylläpitäminen, kuin huomaamatta yöpöydälle kertyy kasa nenäliinoja ja käytettyjä juomalaseja. Onko se tämä alkava talvi, vai miksi laiskottaa? Toivon ainakin, ettei tämä ole pysyvää.

Siirsimme syksyllä olohuoneen television makuuhuoneen seinälle, ja nyt olohuoneessa tulee vietettyä vähemmän aikaa kuin ennen. Sen vuoksi en ole viitsinyt mm. korjauttaa Pilvin syömää sohvan selkänojatyynyn vetoketjua ja heitin koko tyynyn varastoon. Nyt meidän sohvassa ei ole yhtä selkänojatyynyä ja se näyttää rumalta. Pari päivää sitten sain sentään kaivettua kynttilöitä TV-tason päälle, ettei se näyttäisi ihan hassulta tyhjillään. Haluaisin olkkariin uuden telkkarin. Ehkä täytyy sijoittaa veronpalautuksia siihen. Mutta toisaalta haluaisin sijoittaa ne myös matkaan. Näin joulun alla kun ei ole rahaa taskut pullollaan, ei saa kaikkea haluamaansa.

Tuo itsensä syyttely on inhottavaa ja saan oloni aika ahdistuneeksi välillä. Vaikka tänä vuonna olen saanut paljon hyvää aikaan, huomaan että olen myös osoitellut sormella itseäni normaalia enemmän. Tiedän tasan tarkkaan, mistä asioista osoittelen, mutta samalla mietin, jos nämä asiat olisi eri tavoin, löytäisinkö uusia asioita, joista jälleen syytellä itseään?

Kyllähän se niin on, että tämä asia on pääni sisällä suurempi, kuin oikeasti on. Haluaisin saada jostain sitä kuuluisaa energiaa; haluaisin laittaa kotia, olla reippaampi ja panostaa kotiruokaan. Silloin voisi hyvällä omatunnolla lösähtää välillä sohvan nurkkaan ja katsella telkkaria. (Jos sen TV:n saisi ensin hommattua!) Mutta kai se on vaan laitettava ajatukset järjestykseen, yritettävä enemmän ja osoitella itseään vähemmän.

Aamuisin tekisi mieli vain vetää peittoa korviin ja vaipua takaisin uneen, laitan sen tämän pimeyden piikkiin. Mutta onneksi päivä on aina mukava, kunhan saa itsensä ylös sängystä. Pomoni herää lähes joka aamu ennen viittä ja suuntaa salille ennen työpäivää. Sitä touhua katsellessa sättii itseään hiljaa mielessään. Hattua nostan sellaisille ihmisille, itse en ole ikinä osannut elää niin, enkä varmasti tule osaamaan. Kadehdin ja vajoan kohtalooni. Tuollainen energisyys ja sinnikkyys on ihailtavaa - enkä meinaa sitä, että urheilee aamuisin, vaan sitä, että saa itsensä ylös päivä toisen jälkeen ja on energinen. Mutta ei sillä, en sentään ole myöskään se huonoin aamuihminen, joka torkuttaa tunnin putkeen ennen kuin pääsee jalkeille. Putoan siis välimaastoon, jossa itsekuri riittää heräämiseen, mutta toinen osa aivoista haluaisi jäädä nukkumaan.

Tänään oli mukava, hieman erilainen työpäivä. Ajeltiin ympäriinsä ja käytiin tapaamisissa. Huomenna pääsee taas toimistolle "rauhoittumaan", jos sitä meininkiä nyt voisi näin kuvailla. Toimisto on minulle kuin toinen koti, sinne on aina mukava mennä ja saa olla oma itsensä - en voi uskoa, etten tuntenut näitä tyyppejä vielä puoli vuotta sitten. Ihan pian pärähtää kuusi kuukautta aloituksesta, tietyllä tapaa mennyt todella nopeasti, ja toisaalta tuntuu että olisin ollut tuolla aina.

Minä jään odottelemaan energiaa. Mitä teille kuuluu? 😘

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

17 vinkkiä jouluun

Joulu on ollut mielessä työn puolesta jo elokuusta lähtien, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa tulla myös ne henkilökohtaiset joulutunnelmat mielen päälle. Tänä vuonna vietämme joulua perinteisesti aikuisten kesken, nauttien hyvästä ruoasta ja seurasta. Tänään on tasan kuusi viikkoa jouluaattoon. Ensimmäiset piparit ja glögit on nautittu, kynttilät palavat ja joulumainoksia alkaa näkyä hiljalleen telkkarista. Joulu on mielestäni aivan ihanaa aikaa, henkilökohtaisesti se on lempi pyhäni. Kokosin alle 17 vinkkiä jouluun: niin lahjojen, kodin hankitojen kuin paketoinninkin osalta.


Paketointiin:





Pukin konttiin tai joulukotiin:






Suosikkimeikkejäni lahjaideaksi:








Tarpeellisia, edullisia lahjoja:












Aatoksi päälle tai lahjakääreeseen:















Näistä tuotteista haluaisin hankkia itselleni sekä lahjaksi ehdottomasti tuon samppanjan sävyisen palosammuttimen - miten hauska ja tyylikäs sisustuselementti, ja tuo turvaa palon varalta. Lahjat paketoin tänä vuonna simppelisti klassiseen yksiväriseen lahjapaperiin. Kakkoskuvan marmoritarjotin saattaa päätyä omaan keittiööni ja saatanpa täydentää meikkivarastojani Lumenen hyväksitodetulla kulmavärillä ja päivittäin käytössä olevalla CC -voiteella.

Ajatellaanko siellä jo joulua? Miten vietät joulun tänä vuonna? 🎄


Sisältää mainoslinkkejä

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Sushia ja samppanjaa bussissa

Tiistai oli pitkä päivä, tarkalleen ottaen 17 tuntinen. Meidät oli kollegani kanssa kutsuttu yhteistyökumppanimme järjestämälle retkelle Tampereelle. Lopetimme työt hieman etuajassa, ja suuntasimme keskustaan. Mukaan oli kutsuttu yhteensä kymmenkunta yhteistyökumppania ja bussi tuli noutamaan meitä. Eikä se ollut ihan mikä tahansa bussi, vaan sanoisin, että se oli bussi kaikilla herkuilla. Heti bussiin istuttuamme, käsiimme lyötiin kuoharilasit, ja lasiin kaadettiin samppanjaa. Huomasin hyvin nopeasti, että jos lasi tyhjeni, siihen kaadettiin kuin taikaiskusta lisää. Siispä päätin parin lasillisen jälkeen alkaa hieman hiljentää tahtia, jotta kokisin illan tapahtumat kirkkain silmin. Bussi otti suunnan kohti Tamperetta ja ennen kuin ehdin nälkää valittelemaan, laskettiin edessä olevalle pöydälle sushi-lajitelma. Täytyy sanoa, että sushin ja samppanjan kera tuo parin tunnin bussimatka meni kuin siivillä.

Ilta pimeni ja saavuimme Tampere-talon eteen. Alkuun saimme pienen opastetun kierroksen uudistetussa Tampere-talossa, jonka jälkeen meidät ohjattiin alakerrassa sijaitsevaan Tuhto-ravintolaan. Ravintola oli mielestäni todella kaunis ja hyvin sisustettu. Lempparisarjani lasit odottivat meitä pöydässä, ja pian jo kyseltiin mitä ruokajuomaa halusimme - juurihan vasta söimme sushit bussissa samppanjan kera! Ruoasta ei kuitenkaan koskaan tule kieltäytyä, ja nautimme alkuruoaksi punajuurikeittoa (kuvassa keittoa ei oltu vielä kaadettu lautaselle) ja pääruokana meitä odotti ehkä mureinta lihaa, mitä olen hetkeen syönyt.

Aika meni nopeasti, ja nyt olikin aika siirtyä Tampere-talon konserttisaliin. Olimme jännityksellä odotelleet, millaisen shown Olavi Uusivirta meille tarjoaisi. Konsertti oli kaksiosainen, ja ensimmäinen osa koostui hitaammista kappaleista. Olin ensimmäistä kertaa Uusivirran konsertissa, enkä tiennyt ollenkaan, mitä odottaa. Alkuosa oli omaan makuuni hieman liian taiteellinen, sotkuiseksi olohuoneeksi rakennettu lava ja kylpytakki päällä hengailevat artistit eivät ihan sytyttäneet minua, mutta kyllähän se mies osaa laulaa. Vaikka kaikki ei miellytä aina itseään, on kiinnostavaa seurata jotain uutta ja erilaista.

Väliajalla suuntasimme takaisin Tuhtoon, ja nautimme jälkiruoat ja kahvit. Vajaan puolen tunnin päästä tuli kutsu takaisin konserttisaliin, ja esityksen toinen osa sai alkaa. Myönnän, että hieman jänskätti olisiko kakkos-osio yhtä taiteellinen. Saliin päästyäni sotkuinen lavaste oli loihdittu silmälleni mieluisammaksi esiintymislavaksi ja koko toinen osa olikin yhtä tykitystä ja pääsin vihdoin kuulemaan Uusivirran tunnetumpia kappaleita. Toinen osa keikasta oli ehdottomasti mieleeni enemmän ja pidin siitä todella paljon. Super taitava laulaja ja bändi, niin monipuolinen ääni ja tyylilaji. Koko konsertista jäi kivat muistot mieleen ja olin tosi iloinen siitä, että yleisö oli hyvin mukana koko keikan ajan.



Esityksen jälkeen hypättiinkin jo takaisin bussimme kyytiin ja otettiin suunta takaisin kohti Helsinkiä. Samppislasit naaman eteen ja hetken päästä alkoi tuoksua pizza. Eikös me oltu syöty jo moneen otteeseen?! Mutta eikai siinä, pizzaa naamaan samppanjan huuhtelemana - ei voi valittaa. Saatiin mukavia juttutuokioita aikaan muiden vieraiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa, ja nautin kyllä olostani vaikka joskus tällaiset pitkät päivät ja sosiaaliset kekkerit ottavat voimille. Olenkin joskus tainnut sanoa, että pieni introvertti minussa kaipaa usein omaa rauhaa melskeen keskellä. Päivä oli samaan aikaan hieman rankka, mutta oikein mukava. Sänkyyn pääsin yhden maissa yöllä ja herätyskello herätti aamulla. Myönnettäköön, että hieman väsytti, kun tuli aika kammeta itsensä ylös sängystä.

Sellainen päivä oli eilen. Mitäs teille kuuluu? 😘

perjantai 3. marraskuuta 2017

8 faktaa aamuistani

Blogeissa kiertää mukava kysely, johon halusin itsekin ottaa osaa. Itse bongasin tämän Charin blogista. Olen hyvin vaihteleva aamuihminen, arkisin tekisi hyvin usein mieli jäädä peiton alle lämpimään, varsinkin talviaikaan. Mutta viikonloppuisin rakastan aamuja. Ellei se sitten ole krapula-aamu. 😉

Parasta aamuissa on:
Uusi mahdollisuus. Uusi päivä ja uudet jutut tuovat aina uuden mahdollisuuden johonkin ihanaan ja hyvään. Parasta aamuissa on myös se lämpö, rakkaan käsi omassani tai koiran lämmin turkki vasten kylkeäni.

Silloin minä herään:
Yleensä arkisin muutamaa minuuttia ennen, kuin herätyskello pärähtää soimaan. Yleensä kello on noin seitsemän tuolloin. Viikonloppuisin herään yleensä pissahätään. Tai Pilvin möyrimiseen peittoni alla. Viikonloppuisin herään yleensä klo 9-10 välillä. Tosin tänään vietän poikkeuksellisesti vapaapäivää näin perjantaina, ja tänään heräsin jo kahdeksalta. Why?!?

Aamiaiseksi syön:
Puuroa tai leipää. Tylsää ja yksinkertaista. Olen ollut aina huono aamusyöjä, meni vuosia etten syönyt aamuisin lainkaan. Muutama vuosi sitten opettelin syömään puuroa aamuisin.

Ensimmäinen asia mitä teen aamulla:
Laitan herätyskellon pois päältä, silittelen Pilviä joka todennäköisesti nukkuu peittoni alla, puen paidan päälle ja menen hammas- ja kasvopesulle. Viikonloppuisin avaan telkkarin ja katselen eläinohjelmia ja venytän sängystä nousemista.

Täydellinen aamu näyttää tältä:
Herään ilman pissahätää = ei tarvitse nousta heti sängystä ylös. 😄 Avaan makkarin seinällä olevan telkkarin ja katselen eläinohjelmia National Geographicilta. Silittelen koiria ja löhöttelen vain. Herätän jossain vaiheessa Tuukan, löhötään lisää.

Näin kauan kestää, että olen valmis lähtemään töihin:
Noin 30-40 minuuttia. Olen ollut aina aika nopea lähtemään talosta ulos. Kouluaikana olin ulkona vartin päästä heräämisestä. Nykyään koirat vie oman aikansa ja pitkittävät siksi aamuja.

Herätyskelloni ääni on:
Song for Someone. Yleensä herään ennen kellon soimista. Herätysääneni on ensin pelkkä värinä ja herään siihen viimeistään. Harvoin edes kuulen itse soittoääntä.

Paras vinkkini aamuväsymykseen on:
Mene aiemmin nukkumaan, ajattele jotain hyvää aamulla.

Millainen aamuihminen sinä olet? ☺️

torstai 2. marraskuuta 2017

Syksyn aikana seitsemän (7!) kertaa lekurin vastaanotolla

Helppoa!

Kirjoittelin teille jo alkusyksystä, että lääkärit ottivat vihdoin tosissaan jo vuosia kestäneen yskäni ja sitä alettiin tutkia. Tuon jälkeen olenkin ravannut erilaisissa kokeissa ja testeissä useaan otteeseen ja tällä viikolla oli sitten vihdoin ja viimein tuo ns. viimeinen lääkärikäynti, jossa selviäisi miten lähdemme hoitamaan yskää ja millä diagnoosilla.

Tai näin ainakin uskalsin toivoa. Diagnoosi on: ei diagnoosia. Ainoa tulos, joka meni yli viitearvojen oli jo aiemmin mainitsemani Mykoplasman igg -arvo, mutta ilmeisesti sekään ei mennyt niin kovin yli, että sitä alettaisiin Mykoplasmana hoitamaan. Tässä nyt sitten 8 pullon jälkeen verta, keuhko-, sydän-, ja poskiontelokuvien, pef-mittausten sekä spirometrian jälkeen kyllä vähän ketuttaa, että en saanut edelleenkään selkeää vastausta siihen, miksi yskin niin paljon.

Lääkäri sitten ehdotti, että lähdetään tekemään noin 1-2kk mittaisia hoitokokeiluja ja toivotaan että joku auttaa. Ensimmäiseksi testataan lääkettä, jonka tulisi hillitä refluksin oireita. Eli mikäli yskäni johtuu refluksista, tulisi sen laantua tällä lääkkeellä. Arvatkaa vaan, uskonko että lääkkeestä on apua?

Tämän jälkeen olisi sitten tarkoitus aloittaa noin 1 kk kestoinen kortisonipiippu- ja kortisonisuihke kuuri keuhkoille ja nenälle. Luotto ei ole tähänkään kovin korkealla.

Jos nämä kaksi eivät paranna yskää, voidaan mahdollisesti kokeilla Mykoplasmaa hoitavaa antibioottia. Ja tässä vaiheessa saan kuulemma myös lähetteen keuhkopolille, jossa he jatkavat tutkimuksia. Eli vielä menee ainakin koko loppu vuosi, ennen kuin saan todennäköisesti yskää kuriin, tai vastauksia. Ellei nyt sitten ihme tapahdu ja saan noista em. lääkkeistä apua.

Pyysin myös päästä allergiatesteihin ja saankin kutsun lähiaikoina Prick-testiin. Se on juurikin se, missä tehdään pieniä reikiä ihoon ja tungetaan mahdollisesti allergiaa aiheuttavaa ainetta reikiin. Nyt kun tutkitaan, tutkitaan sitten kunnolla.

Turhauttaa ja ärsyttää. Olo on ollut ihan hyvä pari viikkoa, kunnes tällä viikolla alkoi taas yskä ja nenän tukkoisuus. Olo ja yskä menee aalloissa, mutta onneksi sydämen muljahteluja ei ole ollut hetkeen. Kyllä tämän yskän kestän, kun sitä olen katsellut jo niin monta vuotta, mutta tuo sydäntuntuma ei ollut mukava lisä oireisiin.

Vali, vali - eihän tässä ilmeisesti kuitenkaan mitään hengen hätää ole, mutta jatkuva lekurissa ramppaaminen ja tutkimukset alkaa jo tulla korvista ulos ja ainakin oma kärsivällisyys alkaa loppua. Nyt vaan odottelemaan, josko nämä hoitokokeilut auttaisi ja jos ei, niin sitten pitää marssia sinne keuhkopolille..mitähän ihmettä he siellä meinasivat tehdä.

Tämän kirjoituksen jälkeen aionkin unohtaa tästä asiasta stressailun, kokeilen rauhassa nuo lääkkeet läpi ja sitten mietin uudelleen, jos ei ala apua löytymään.

Viikonlopusta on tulossa jännä, nimittäin meidän Halloween-juhlat lähestyvät ja tavataan taas isolla kaveriporukalla pitkästä aikaa. Aion olla ällö ja verinen.

Mitä teille kuuluu? Oletteko olleet terveenä? Entäpä näkyykö Halloween mitenkään sinun elämässä tänä vuonna? 😊

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kriisi

Nyt on kriisi. Olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa olen havahtunut pohtimaan "Onko järkeä ylläpitää blogia, jos ei ehdi kirjoittamaan?". Tässä lähes kymmenen vuoden blogikokemuksen aikana on ehtinyt ajatella vaikka mitä, mutta koskaan aiemmin ei ole ollut tilannetta, että en yksinkertaisesti ehdi tuottaa sisältöä blogin puolelle siinä määrin, missä haluaisin. Kesällä ajattelin, että syksyllä ne kiireet helpottaa, ja nyt marraskuun ensimmäisenä päivänä tajuan, että eipä sitä aikaa noin vain ilmaannu, ellei asialle tee mitään.

Tokihan minulla on vapaa-aikaa, mutta lähikuukausina olen käyttänyt sen mieluummin johonkin muuhun, kuin koneella istumiseen ja valokuvaamiseen. Enkä oikein edes tiedä, mitä valokuvaisin? En koe omaksi jutukseni kuvata pelkästään uusia vaatteita tai muita hankintoja (joita muuten ei ole tullut edes pahemmin osteltua), rumia ruoka-annoksiani tai happeninkeja. Suoraan sanottuna taidan elää liian rumaa elämää bloggaajalle. En käy useinkaan hienoissa kahviloissa, joissa saisin otettua inspiroivia, sataan kertaan muissa blogeissa jo nähtyjä kahvi- tai salaattikuvia, en todellakaan tykkää olla kameran edessä kuvattavana ja vielä vähemmän teen mitään niin fancya, että siitä voisi ottaa kuvia ja kertoa tarinoita blogissa.

Tällä hetkellä elän niin sanotusti tylsää arkea, ja vapaa-ajan käytän ystävien kanssa tai tehden kotihommia. Viime viikolla tein töitä n. 55 tuntia normaalin 37,5 sijaan, eikä tullut mieleenkään viettää vapaa-aikaa koneen äärellä. Ajatuksia tässä päässä kyllä on, mutta niiden jakaminen täällä vie aikaa. Eihän kaikissa blogeissa tarvitse olla toinen toistaan hienompia kuvia. Kyllä joku jaksaa vielä lukea ihan pelkkiä pohdintojakin, ainakin näin toivon. Olen pitänyt blogia stressin lievittäjänä ja paikkana, jonne voin tulla purkamaan ajatuksiani - joskus jopa huoliani. Tällä hetkellä kaikki on hyvin, ja huomaan, että en kaipaa blogia sellaiseen tarkoitukseen juuri nyt.

Eikä blogi ole ainoa paikka, jossa olen hurjasti passivoitunut. Myös Instagram ja Snapchat täyttyvät usein hiljaisuudesta. Vaikka juuri nyt ei näytä tätä sisältöä sen kummemmin löytyvän, silti täällä ollaan ja odotellaan aikaa, kun inspistä ja sitä moneen otteeseen mainittua aikaa taas löytyy.

Osittain tämä ajatus heräsi eräästä todella kovasti mieleen jääneestä kohtaamisesta viime viikolla. Olin töissä messuilla, kun eräs nainen tuli leveä hymy kasvoillaan tervehtimään. Hän kertoi, että on lukenut blogiani ihan alusta lähtien (vuodesta 2008) ja keräsi rohkeutta pitkään ennen kuin tuli sanomaan tämän minulle. Hän kertoi myös, että oli ollut surullinen pitäessäni tauon blogista parin vuoden ajan ja oli jälleen ilahtunut, kun aloitin blogin uudelleen vuonna 2015.

Tästä kohtaamisesta jäi niin lämmin ja hyvä mieli, siinä halattiin pariin otteeseen, kiiteltiin puolin ja toisin. Sain uskomattoman paljon energiaa tästä ihanasta naisesta. Tällaisten kohtaamisten myötä en ikinä unohda, kuinka mahtavia tyyppejä siellä ruutujen toisella puolella onkaan. Niin kultaisia, aitoja ja kilttejä. Teidän vuoksi on ollut myös ihana kirjoitella, vuorovaikutus on ollut todella mukavaa kanssanne.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa, nyt vaan peukut pystyyn, että inspis ja aika saavuttavat minut pian. Ihanaa marraskuun ensimmäistä teille. 💋

tiistai 24. lokakuuta 2017

Addiktioista



Kirjoittelin viime joulukuussa, että olin lopettanut suurelta osin Cola Zeron juomisen monen vuoden litkimisen jälkeen. Tarkoituksena oli päästä eroon päivittäisestä Zeron juomisesta ja näin 10 kk jälkeen voin todeta, että samalla tiellä ollaan edelleen. Joskus naurattaa, kun tajuaa, että niin monen vuoden tavasta on päässyt eroon kertaheitolla ilman mitään vaikeuksia. Zeroa tosin juon silloin tällöin edelleen, mutta vain harvoin. Esimerkiksi ravintolassa saatan tilata, ja joskus ostaa 0,5l pullon "erikoispäivinä". Juurikin tällainen ns. tavallinen Zeron nautiskelu oli tavoitteena, ja olen kyllä tosi iloinen että pääsin siihen. Päivittäinen Zero vaihtui veteen ja vissyyn.

Olen ilmeisesti päättänyt jatkaa tätä "lopeta kuin seinään" -meininkiä tänäkin vuonna, sillä uusin addkitio, josta olen päässyt ihmeellisen helposti eroon, on energiajuomat. Vielä muutama kuukausi sitten ahdistuin, jos aamulla ei ollut jääkaappissa Batterya odottamassa. Siis oikeasti ahdistuin. Siitä oli tullut niin vankka tapa, että ilman sitä oli vaikea aloittaa aamut. Entisen työpaikkani toimistoassari jopa hankki minua varten firman jääkaappiin Batterya muiden limujen ja juomien joukkoon - olin hyvä bisnes firmalle. ;)

Loppukesästä Battery alkoi oksettaa (kirjaimellisesti) ja vaihdoin sen Red Bulliin. Red Bullin vaihdoin hetken päästä light -versioon ja reilu kuukausi sitten kun keuhkokivut pahenivat, lopetin energiajuomien juomisen kokonaan. Tämäkin tapahtui "vahingossa" eikä lainkaan harkitusti, en vain halunnut juoda niitä, jos ne saattoivat vaikuttaa olotilaan negatiivisesti. Ja kappas, enpä ole ostanut sen jälkeen sitäkään enää.

Voisiko tämä sama tapahtua vaikka karkin syömiselle? Kiitos.

Hassua että näin tapahtuu, mutta olen enemmän kuin iloinen tästä muutoksesta. Muita vastaavia addiktioita ei taidakaan sitten enää olla. Kahvia juon ehkä kerran viikossa enkä polta tupakkaa. Toki ihan yleisellä tasolla olisi paljonkin parannettavaa, mutta jos nyt hetken aikaa keskittyisi olemaan onnellinen näistä hyvistä muutoksista ja jatkaa sitä muiden juttujen murehtimista sitten myöhemmin.


Mihin sinä olet addiktoitunut? Oletko ehkä myöskin juuri päässyt eroon jostain tavaksi muodostuneesta juomasta tai paheesta?

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Alevinkki pakkaskeleille + kosmetiikkahulluille

Huuh, sieltä ne sitten tulivat, ekat pakkaskelit tälle syksylle. Auton ikkunat piti jo pariin otteeseen skrabailla ja hansikkaat sujahti käteen. Toisaalta inhoan kylmää henkeen ja vereen, mutta samalla se mahdollistaa kivan pukeutumisen. Vielä pitäisi se kiva talvitakki hankkia, vanha alkaa nimittäin vedellä jo niin viimeisiä, että halkeaa varmaan liitoksistaan ihan pian. No mutta eipä siinä, kyllähän se on palvellutkin jo useamman vuoden ajan.

Kokosin tähän kivannäköisiä takkeja, jotka ovat nyt -25% alennuksessa. En oikein itse osaa päättää etsinkö siistimpää villakangastakkia vai superlämmintä talvitakkia. Toki molemmille olisi käyttöä.. Tuosta -25% alesta löytyy sivukaupalla, takkeja, kenkiä ja neuleita. Meni tovi selatessa nuo kaikki, mutta kannatti.



Katso kaikki -25% alennuksessa olevat takit, neuleet ja kengät TÄÄLTÄ

Kauneustuotteita alessa: Mid Season Sale on meneillään myös kauneuspuolella, josta löysin kosmetiikkaa muutamalla eurolla. Näihin superedullisiin tuotteisiin pääsee tästä. Alessa oli kaksi lempparimerkkiäni, Ciate ja Lumene. Kyseisten merkkien aletuotteet löytyy täältä.

Kulunut viikonloppu on ollut kyllä mukava. Juhlittiin eilen ystävän 30 -vuotis syntymäpäiviä isolla porukalla. Alkuillasta kokoonnuttiin eräälle saunatilalle, josta suunnattiin vielä baariin jatkamaan. Väsy tuli ennen pilkkua, ja suunnattiin hampparipaikan kautta kotiin.

Tänään onkin sitten ollut lepopäivä, joka tuli kieltämättä tarpeeseen, sillä ensi viikko on hurja työviikko ja työpäiviä kertyy normaalin viiden sijaan kuusi. Kiirettä ja vilinää tulee olemaan, mutta mukavaa sellaista, eli kirkkain mielin kohti uutta viikkoa.

Miten teidän viikonloppu on sujunut? 😘

Sisältää mainoslinkkejä

tiistai 17. lokakuuta 2017

Halloween-pohdintaa

Sieltä se Halloween taas tulla jolkottaa. Päätin etten tänä vuonna järkkää isoja Halloween-juhlia, niin kuin olen aiempina vuosina tehnyt, mutta onneksi paras ystäväni järjestää, niin pääsen siinä sivussa vähän auttamaan itsekin.

Juhlien järjestäminen on todella mukavaa, mutta myös kuluttavaa puuhaa. Miksikö?
Alla muutamia plussia ja miinuksia:

+ Rakastan suunnitella ja toteuttaa
+ On kiva, kun on jotain mitä odottaa
+ Asun ja meikin suunnittelu on hauskaa
+ Jännittävää nähdä mitä muut ovat laittaneet päälle
+ Koristelu ja somistaminen on kivaa
+ On kiva nähdä kavereita isolla porukalla


- Porukka ei vastaa tarpeeksi ajoissa kutsuun, ja saa sydän sykkyrällä odotella tuleeko kukaan kun on tilat ja   kaikki varattu ja tehty (onneksi aina saatu isot porukat kasaan)
- Monikaan ei osaa arvostaa suurta vaivaa, tai ainakaan näytä sitä
- Jos on kiire, suunnittelu vie aikaa ja muuttuu mukavasta painajaiseksi
- Joskus on vain kiva mennä ns. valmiisiin juhliin, ilman stressiä järjestelyitä

Siispä päätin muutaman vuoden järkkäilyn jälkeen "astua sivuun" ja olla vain apuna toisaalla. Tänä syksynä on ja on ollut todellakin kiire, ja huomaan että en ehdi edes päivittää blogia, kuin kerran viikkoon. En meinannut uskoa silmiä, kun huomasin että edellinen postaus on tullut viime viikon keskiviikkona. *Läpsii naamalle*

Aiempina vuosina olen ollut mm. water nymph ja joku pääkallon puolikas. Tänä vuonna ajattelin olla aave-nainen. Jokin aavemainen meikki olisi nyt sitten hakusessa, saa vinkata jos tietää jonkun hienon! Asua en vielä paljasta, mutta sanotaanko näin, että siinä on vain yksi ns. näyttävä osa, muuten varmaan mennään aika yksinkertaisella linjalla.

Juhlitaanko teillä Halloweenia tänä vuonna? Jos, niin mikä olento tai hahmo aiot olla? 👻