keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Minäkö kolmekymppinen?

Selfieiden ottaminen ei lopu varmasti kolmekymppisenäkään! 😄


Reilut kolmisen viikkoa ja mittariin läsähtää 30 vuotta ikää. Hullua. 30 on se ikä, jota miettii aina niin kaukaisena. Juuri nyt se ei tunnu lainkaan kaukaiselta, olenhan periaatteessa jo melkein kolmekymppinen, kun vuotta 29 on kulunut jo 11 kuukautta. Se on jännä, miten ajattelee elämän muuttuvan tietyissä pisteissä: naimisiinmeno, 30 vuotispäivät jne. Mutta ei se muutu. Ei elämä muutu yhtäkkiä. En tiedä miksi edes ajattelin niin joskus, enhän edes halua sen muuttuvan. Itse me teemme näistä asioista isoja, aika kuluu aina, miksi ei sitten miettisi että elämä muuttuisi yhtäkkiä kun täyttää vaikka 27,5 vuotta? Niinpä. Ihan hassua.

En ole koskaan asettanut itselleni tavoitteita siitä, mitä tulee olla ja saavuttaa ennen kuin täyttää kolmekymmentä. Mielestäni sellaiset asiat ahdistavat ja ovat aivan epärealistisia, eihän me voida koskaan tietää mitä tapahtuu, tai mitä ei tapahdu. Siksi on mielestäni turhaa asettaa tavoitteita jollekin tietylle iälle.

Miksi tunnen noloutta, kun sanon, että olen täydellisen tyytyväinen siihen, mitä olen 30 vuotiaana? Tiedän monia, jotka haluavat tehdä asioita ennen kolmeakymppiä, olla tai saavuttaa jotakin. Siksi koen huonoa omaatuntoa tietyllä tapaa siitä, että koen olevani tyytyväinen. Ehkä se, että olen tyytyväinen, johtuu myös siitä, että en nimenomaan ole asettanut tavotteita - ehkä jopa liian suuria sellaisia.

Mitä tähän lähes kolmeenkymmeneen vuoteen sitten on mahtunut? Aloitetaan ihan alusta. Kaikkea en tietenkään voi mahduttaa tähän, mutta koitan poimia niitä suurimpia asioita ja elämän etappeja.

LAPSUUS JA KOULUAIKA:

Syntymä. Minä synnyin tähän maailmaan vuonna 1988, helmikuussa. Päivä oli keskiviikko, oli kova pakkanen. Synnyin yhdeksän aikaan aamulla. Syntymäkaupunkini on Oulu.

Kun olin noin viisi vuotias, äitini ja isäni erosivat ja oli aika muuttaa Oulusta pk-seudulle. Äitini perusti koti-kampaamon ja minä menin tarhaan. Karkasin kerran tarhasta ja juoksin ilman toista kenkää kotiin, matka kartasta katsottuna on noin 1km. Selvisin kotiin, ennen kuin tarhatätini saavutti minut. Hän oli lähtenyt pyörällä perään huomattuaan että olin kadonnut.

Kouluaika oli tavallaan mukavaa, tavallaan epämieluisaa. Olen aina ollut koulussa hyvä. Nimenomaan hyvä. En huono, en erinomainen, vaan hyvä. Peruskoulussa sain lähes pelkkiä kaseja, kerran opettaja sanoikin että voisi melkein tarkistamatta antaa minulle kasin jostain aineesta. Peruskoulun jälkeen menin kauppaoppilaitokseen ja sieltä ammattikorkean kautta takaisin ammattikouluun. Opiskelin itselleni kaksi ammattia. Kun valmistuin viimeisimmästä koulusta, vannoin etten astu enää jalallani kouluun. Se päätös on pitänyt ja pitää edelleen. Voisin toki käydä kursseja ja kouluttautua työn ohella, mutta päätoimiseen opiskeluun en olisi lähtenyt enää. Jollain tavalla inhoan koulua, sitä miten siellä toimitaan jne. Olen ollut aina aikamoinen vastarannan kiiski ja hyvin vahvasti oikeudenmukainen. Jos koin, että minua tai ystävääni kohdeltiin koulussa jollain tapaa väärin, en ollut hiljaa.

TEINI-IKÄISESTÄ AIKUISEKSI

Tapasin 16 -vuotiaana Tuukan, rakastuin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Mentiin kihloihin 2012 ja naimisiin 2014. Samana vuonna ostettiin meidän ensimmäinen oma asunto. Matkan varrella on tullut kaksi koiraa, 2011 ja 2015. Asiat on juuri niin, kuin toivonkin.

Olen mennyt töihin 13 -vuotiaana ja ollut siitä asti vähintään osa-aikaisesti töissä opiskelujen ohella. Vakituisen, kokopäiväisen työurani aloitin yrittäjänä vuonna 2012. Minulle tarjottiin juuri myymäläpäällikön paikkaa, mutta halusin heittäytyä blogimaailmaan ja tein sitä työkseni parin vuoden ajan. Sen jälkeen olen työskennellyt markkinoinnin parissa tähän päivään saakka.

Matkailu on ehdottomasti yksi intohimoni ja suurimpia asioita elämässäni. Aloin reissailla enemmän heti, kun aloin saada töistä enemmän rahaa. Ensimmäinen yhteinen matka Tuukan kanssa oli vuonna 2008, jonka jälkeen ollaan käyty vuosittain kerran, pari jossain kivassa paikassa. Tällä hetkellä plakkarissa on 15 maata, joskin haluan tuon määrän kasvavan vielä huimasti. Monessa paikassa on tullut käytyä useasti, silloin kun etsii varmaa kohdetta, on tullut valittua tuttu ja hyväksi todettu paikka. Rankin ja samalla monipuolisin matkailuvuoteni oli 2013, kun kävin yhteensä kahdeksassa maassa. Lentopelkoiselle ei se miellyttävin vuosi. Muutenkin on aika huvittavaa, että pelkään lentää, mutta rakastan matkustaa.

Nyt on koluttu lapsuus, koulu, työ, parisuhde, koti ja intohimo. Mitä vielä? Ehkä minä itse, minkälainen minä olen? Herkkä, huumorintajuinen, realisti - joskin samalla haaveileva, luja ja empaattinen. Siinä muutama sana kuvaamaan minua. Ihminen on aika moninainen, eikä vain muutama sana voi kuvata kokonaisuutta. Itse olen ristiriitojen persoona; olen tietyissä asioissa todella herkkä, joustava ja mukautuva. Tietyissä asioissa pidän tasan tarkkaan kiinni sovitusta, olen itsepintainen ja hyvin oikeudenmukainen. Joskus olen niin ristiriidassa kahdessa piirteessäni, että itken ja romahdan tavoitellessani oikeutta tai korjatakseni asian. Eli tällöin herkkyys ja lujuus tulevat samassa paketissa.

Iän kertyessä on ollut helpottavaa ja ihanaa huomata, miten sitä kehittyy itsessään vuosi vuodelta. Miten ajatusmaailma pikkuhiljaa avartuu ja sitä alkaa ymmärtämään myös erilaisuutta - itsekkyys ja naivius karisee ja se on hyvin vapauttavaa. Sitä tajuaa monia asioita, mitä ei ole huomannut edes ajatella, sanotaanko nyt vaikka kymmenen vuotta sitten. Vihaan yli kaiken sanontaa; "kun kasvat, ymmärrät" mutta se pitää täysin paikkansa. Sitä on vain ihan turha sanoa vaikkapa teineille, koska silloin sitä ei todellakaan tajua.

ENTÄPÄ NYT?

Tänä päivänä olen onnellinen kotona ja töissä. Olen onnellinen niistä ystävistä, jotka olen rinnalleni valinnut. Niistä päätöksistä, jotka olen tehnyt ja siitä mentaliteetista, jolla menen eteenpäin. Minulta ei puutu mitään, paitsi ehkä hyppysellinen kärsivällisyyttä ja voisihan sitä rahaakin olla joskus enemmän, että voisi sitten vaikka matkustella enemmän. Mutta pääpiirteittäin, olen tyytyväinen sellaisena, kuin olen nyt, pian 30 -vuotiaana.

Onhan se ihan hassu ajatus, että kohta ikä ei ala enää kakkosella, pitääkö nyt alkaa käyttäytymään? Mutta ei, en suostu olemaan vakava ja kankea vaikka "ikä velvoittaisi niin". Olen edelleen yhtä lapsellinen tietyissä asioissa, joskus tekee mieli rellestää ja marmattaa kuin teini. Olen tämän sanonut ennenkin, ja sanon vielä kerran: ihminen ei vanhene sisältä, vain ulkokuori vanhenee. Tämän kuulin aikoinaan appiukolta, fiksusti sanottu! Ihminen kasvaa, mutta mieli pysyy samana. Ja minulla se ei ole luonnostaan vakavan kankea. Haluan, että se pysyy leikkimielisenä koko elämäni ajan, ja siksi en aio myöskään peitellä sitä.

Noin. Tervetuloa kolmekymppinen minä, täällä odotellaan jo!

Täyttääkö joku muu tänä vuonna pyöreitä? 😊

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Tyttöjen ilta + ulkoilua = viikonloppu



Viikonloppu on ollut ihan super! Siihen on mahtunut tasapainoisesti hupia, lepoa ja reippailua. Perjantain pyhitin levolle, tunsin olon hieman kipeäksi illalla ja kropassani oli outoja kipukohtauksia. Seurailin tilannetta hieman stressaantuneena ja juttelin hoitaja-tuttuni kanssa.. Minulla nimittäin kipeytyi torstain ja perjantain välisenä yönä käden sisäpuoli tuolta kainalon läheltä, imusolmukkeiden alueelta. Kättä vihloi ja se puutui välillä. Tuo inhottava tunne levisi perjantain aikana myös sormiin ja ranteeseen, ja illalla vielä leukaperiin. Olin jo varma että sydän oireilee, mutta ilmeisesti kyseessä olikin vain jonkinlainen hermopinne. Jumppasin kevyesti ja koitin rauhoittua pääni sisällä - nimittäin luulosairaus on se kaikista pahin. Onneksi lauantaina herätessäni käsi oli melkein normaali ja leukakin oli vain hieman jäykkä.



Kun olo oli tosiaan melkein normaali, lähdin Kaapon kanssa järvellä käymään. Spottailtiin pilkkijöitä ja retkiluistelijoita. Itse en uskaltautunut siltikään jäälle - olen aikamoinen pelkuri tässä(kin) asiassa. Laiturilta katseltiin muiden menoa jäällä ja kuvasin samalla Kaaposta muutaman kuvan muistoksi tästäkin talvesta. Olen käynyt nyt kolmena päivänä putkeen kävelyllä järvellä ja metsässä - tuo paikka on jotenkin niin rauhoittava ja olen tainnut siitä ennenkin mainita täällä. Ihan lemppari paikka rentoutua ja ottaa omaa aikaa.

Eilen illalla vietettiin pienimuotoista tyttöjen iltaa, pelattiin ja rupateltiin. Myöhemmin suunnattiin vielä baariin muutamaksi tunniksi irrottelemaan. Oli hauska ilta ja tuli tarpeeseen. Aamulla oli ihana herätä ilman heikkoa oloa ja lähdin taas melkein heti herättyäni ottamaan vähän raitista ilmaa. Tällainen pieni pakkanen (-2 C/-4 C) on ideaali minulle, muuten en niin talvesta välitäkään. Tällaiset viikonloput on kivoja, jossa lepo, hauskanpito ja ulkoilu ovat tasapainossa - näitä lisää!

Toivottavasti teidänkin viikonloppu on sujunut mukavasti? Mitenkäs siellä, oletteko te enemmän talvi- vai kesäihmisiä?

perjantai 12. tammikuuta 2018

Selfie lumisella laiturilla




Talvi meinaa ottaa minusta voiton, ja olisin aivan valmis painamaan aikakoneen nappia päästäkseni kevääseen. Nukuin eilen kolmen tunnin päikkärit, heräsin seitsemän jälkeen enkä nukkunut yöllä hyvin. Aamulla väsytti. Onneksi tänään oli etäpäivä - sai hengailla koko päivän villasukat jalassa.

Puolen päivän maissa päätin, että nyt on lähdettävä haukkaamaan happea, että jaksan istua loppupäivän koneella. Siispä ruoanlaitto sai jäädä ja lähdin tepastelemaan rantaan. Oli kaunis ilma, siitä huolimatta että inhoan talven pimeyttä ja kylmyyttä, on se visuaalisesti niin kaunis. Puut ovat huurteessa ja järven peittää ohut jääkerros. Pari ekaa askelta laiturilla jännitti, jää poksahteli jalkojeni alla.



Kun tulin takaisin kotiin, keitin ison kupillisen vihreää teetä. Niiden avuilla jaksoinkin loppupäivän, mutta en ole vieläkään syönyt. Hups! Onneksi lähdetään juuri viikonloppukauppaan ja aion hakea itselleni Subwaysta ruokaa. Se olkoon palkinto tästä työviikosta. Viikonlopulle ei ole mitään suunnitelmia, lukuunottamatta sitä, että aion tänään katsoa Voice of Finlandin sängystä. Lempparipaikkani. 😉

Jos huomenna on nätti päivä, aion mennä ulos kuvaamaan koiria. Tänä talvena on tullut otettua vähemmän kuvia kuin aiemmin, joten pitänee tehdä siihen pieni korjausliike. Paistaisipa aurinko! Se tuo vähän energiaa muuten väsyneisiin päiviin.

Kirjoittelin aiemmin tämän vuoden reissuista ja suunnitelmista - tällä viikolla sattui kiva juttu, ja minulle tuli keväälle vielä yksi reissu Eurooppaan, maahan ja kaupunkiin, joissa en ole aiemmin käynyt. Hauskaa päästä näkemään uusi kohde juuri kevään alkaessa.

Mutta tosiaan, rento viikonloppu tiedossa leväten ja ulkoillen. Minkälaisia suunnitelmia teillä on? ⛄⛅

Olohuone-mania

Meidän uuden sohvan tulisi saapua tammikuun lopulla, toivon että sen valmistus ja kuljetus eivät myöhästyisi paljoa. Tuntuu, että näiden sohvien kanssa saa aina odotella. Osa saattaa muistaakin, että olen aikamoinen sohvapöytä-friikki. Olen tykännyt meidän nykyisestä sohvapöydästä ulkonäöllisesti, mutta se on käytössä hieman pieni. Siihen ei mahdu esim. kahden ihmisen leffasyömiset. Siispä olen salaa haaveillut uuden sohvapöydän hankkimisesta sohvan rinnalle.

Haluaisin niin kovasti vaihtaa välillä pyöreän sohvapöydän kulmikkaaseen, mutta olen niin pelkuri, että pelkään koirien lyövän päänsä pöydän kulmaan, kun leikkivät olohuoneessa. Sen vuoksi olen pitänyt pyöreää pöytää viimeiset sata vuotta.

Mikä näistä olisi teidän mielestä kaunein / kivoin?



1. Lasinen sohvapöytä - klassinen lasitasoinen sohvapöytä olisi kevyt ratkaisu. Toisaalta pelkään että tuo alataso olisi aina ihan täynnä koirankarvoja ja lasipinnalla ne näkyvät super hyvin.



2.  Sohvapöytä tarjottimella - omalla tavallaan nämä tarjotinpöydät ovat kivoja, reunat estävät tavaroiden tippumisen lattialle, tai jos vaikka juoma kaatuu pöydälle, ei se valu matolle. Lisäksi tässä kiehtoo jännä väri.


3. Sohvapöytä / sarjapöytä - tämä pöytäsarja olisi ihan superhieno, mutta ne kulmat, ne kulmat.. Täytyykö luottaa siihen, että koirat ei hakkaa päätään leikkien lomassa kulmiin? En tiedä uskallanko ottaa riskiä..


Koirien takia joutuu aika paljon miettimään sisustusta, ja siksi koti ei ole koskaan ollut juuri sellainen, kuin haluaisin. Onneksi kuitenkin kompromissit joita on joutunut tekemään, ovat olleet ihan hyviä ratkaisuja nekin.

Nyt kun uusi sohva saapuu, alkaa meidän koirilla vähän epämukavampi elämä. Ne eivät nimittäin enää pääse yksin ollessaan sohvalle, vaan rajaamme niiden aluetta täällä kotona. Niillä on paha tapa jyystää leluja sohvalla, ja sohvalle jää järkyttävät kuolaläntit jotka kuivuessaan ovat tummia kohtia sohvassa. Tätä en missään nimessä enää aio katsella, ja koirat saavat syödä lelujaan jatkossa ihan omilla paikoillaan.



4. Upea mohair-torkkupeitto - tässä olisi aivan unelmien torkkupeitto. Tuo väri on vieläpä yksi suosikeistani. Onko tuo nyt sitten hieman nougatin sävyinen tms. Aivan ihana!


LISÄALE ALENNUSTUOTTEISIIN -30% 15.1. ASTI

Meidänkin sängyllä nähty päiväpeite on muuten nyt alessa, ovh 69,95€ ja nyt lisäalen kanssa hintaa jää naurettavat 14,70€! Kaikki Elloksen aletuotteet on nyt tosiaan lisäalessa -30% eli kannattaa aktivoida tarjous ja koluta aleosasto läpi täältä.




Pakko vähän avautua.. Tilasin marraskuussa yhdestä toisesta sisustusverkkokaupasta tuotteita kotiin, mutta "palaan" kyllä takaisin Ellokseen. Sain odotella tuotteita viikko- ja kuukausitolkulla. Sain viime viikolla viimeisen tuotteen tilauksen kahdeksasta tuotteesta. Tämä tarina on pidempi, mutta en halua lietsoa negatiivisuutta, joten jätän kertomatta yksityiskohdat. Mutta oli kyllä aivan naurettavaa hommaa, Elloksella ei ole ikinä sattunut mitään tuollaista ja tuotteet tulee aina ajallaan ja ehjinä perille. Kaipa se niin on, että hyvää ei  todellakaan kannata vaihtaa!

Voisi nyt vaan se uusi sohva saapua, niin olisi helpompaa suunnitella sen ympärille muuta uutta. Sohvapöytää en halua ostaa / tilata ennen kuin voin tehdä mittauksia uuden sohvan kanssa. En jotenkin osaa visualisoida sitä kunnolla, joten täytyy odotella vielä hetki. Toivotaan että sohva saapuu ajallaan! 😊 Sitten taas naas napsittua kuvia ihan omastakin kodista, ja mikä parasta - ulkona tulee kokoaja valoisampaa ja pian on taas hyvä kuvausvalo illallakin!

Onko teillä jotain sisustusprojektia meneillään kotona? Isoa tai pientä? Tuleeko teillekin aina "pakko" sisustaa fiilis kun kevät lähenee?


Sisältää mainoslinkkejä

tiistai 9. tammikuuta 2018

Tiedättekö sen sanonnan?

”Sitä jaksaa paremmin, kun on mitä odottaa.” Allekirjoitan tämän lauseen sataprosenttisesti. Olen ollut niin pitkään kuin muistan, sellainen ihminen että tarvitsen lähitulevaisuuteen jotain odotettavaa. Mielellään jokaiselle kuukaudelle oma odotettava juttunsa. Ja jos sitä odotettavaa juttua saa vielä suunnitella - vielä parempi. Tätä on ehkä vaikea käsittää, jos ei itse ole samanlainen, mutta ne jotka ovat, tietävät täsmälleen mistä puhun.

Olen tottunut sellaiseen elämäntyyliin, että reissaan kolmisen kertaa vuodessa jonnekin kauemmas kuin etelänaapuriin. Olen tottunut elämään niin, että lähes aina on seuraava reissu ja kohde suunnitteilla tai selvillä. Kaipaan niin paljon palmujen alle, että päässäni meinaa kirjaimellisesti posahtaa, jos en saa suunnitella tai varata seuraavaa matkaa. Matkailu on yksi elämäni tärkeimmistä asioista, ja haluan tehdä sitä niin paljon kun on mahdollista elämäni aikana.

Matkojen lisäksi tykkään siitä, että elämässä on muutakin mitä suunnitella ja odottaa. Olenkin aika kova tyttö järkkäämään juhlia ja pienempiä reissuja. Kun pidemmälle suuntautuvat matkat sekä pienemmät reissut ja muut happeningit ovat hyvässä suhteessa, voin hyvin. Tiedostan asian ja siksi teen töitä sen eteen, että tilanne pysyy sellaisena, ettei aivot ala murentua hiljalleen pääni sisällä.

Juuri nyt tilanne on ihan ok, mutta niin moni tuttu on nyt lämmössä, että ne kymmenet matkakuvat eivät yhtään auta sitä tosiasiaa, että sekä kehoni että mieleni kaipaisi nyt lämpimään, nauttimaan aurinkoenergiaa. Tuukka totesikin eilen, että mulle tulee joka vuosi samaan aikaan tämä epätoivoinen kaipuu aurinkoon. Ja tottahan se on. Täytyykin jatkossa alkaa varaamaan reissu aina tähän alkuvuodelle, että en vaivu epätoivoon.

Tällä hetkellä odotan montaa kivaa juttua. Muutaman viikon päästä on omat 30 -vuotis syntymäpäivät joita vietämme isolla porukalla ja lähdemme Tukholman risteilylle. Maaliskuulle pitää saada vielä jotain, että homma pysyy tasapainossa 😉 Huhtikuussa lähdetään Tallinnaan tyttöporukalla ja ollaan koko viikonloppu hotellissa aivan vanhankaupungin laidalla. Huhtikuun jälkeen helpottaa, sillä Toukokuu tuo tullessaan lämmön ja kesä alkaa. Kesällä on edessä pari reissua Etelä-Eurooppaan. Kesä on muutenkin helpompaa aikaa, kun voi nauttia lämmöstä ja auringosta ihan omalla pihalla.

Eiköhän tämä tästä sutjaannu, alkuvuosi on vain aina jotenkin niin raskas henkilökohtaisesti, että tekisi mieli myydä koko omaisuus ja karata ikuiseen lämpöön!

Kaipaatteko tekin aina jotain odotettavaa?

lauantai 6. tammikuuta 2018

Otsikoton viikonloppupäivitys



Viikonloppu alkoi eilen perinteisesti perjantai-sushilla ystäväni kanssa. Käytiin vetämässä mahat täyteen ennen elokuviin menoa. Mentiin katsomaan Pitch Perfect 3, joka kertoo acapella-yhtyeestä ja heidän kommelluksistaan. Elokuvaa tähdittävät mm. hyperhauska Rebel Wilson sekä lahjakas Anna Kendrick. Katsoin ensimmäisen osan lentokoneessa, kun lennettiin Thaimaahan vuonna 2013. Elokuvat on olleet hauskoja, juuri sellaisia tyttöhömppäelokuvia, ja jos tykkää musiikista, niin nämä osuvat kuin nappi silmään.

Mentiin leffasaliin, istuuduttiin paikoillemme ja sitten yhtäkkiä ystäväni totesi humoristisesti; "Ai me tultiin kattomaan tällasta teinileffaa". Olin ensin että aca-scuse me?! Kunnes tajusin mitä hän tarkoitti. Leffan keski-ikä huiteli tosiaan alle kahdessakympissä, ainakin tuon näytöksen osalta. Siinä tunsin itseni taas aika vanhaksi, kunnes valot sammuivat, elokuva alkoi ja räkätin samalla tavalla kuin kaikki ne nuoret aikuiset meidän ympärillä. 😄 Ei mikään elokuva tai viihde katso ikää.

Leffa oli hyvä, vaikkakin tästä saattoi huomata jatko-osien kirouksen - aiemmat ovat olleet ehkä mielestäni humoristisesti hauskempia, mutta tässä oli ehdottomasti monipuolisimmin musiikkia aiempiin verrattuna. Oli kiva käydä katsomassa pitkästä aikaa tyttöhömppää - näitä lisää!

Mulla ei ole vielä muita suunnitelmia viikonlopulle. Nukuttiin pitkään, kävin koirien kanssa kävelyllä ja tein pitkästä aikaa kookoskanaa. Ohje löytyy tästä postauksesta, mutta tänään tein kanan eri tavalla - ja oli kyllä ihan yhtä hyvää. Tänään paistoin kanat ja maustoin ne suolalla, chilillä ja valkosipulilla, kaadoin kookosmaidon kanojen päälle, lisäsin green curry tahnaa ja lisää mausteita ja annoin hautua pitkään. Nopeampaa, ja tosiaan kuten sanottu, yhtä hyvää. Lisäksi keitin täysjyväriisiä valkoisen riisin sijaan. Kannattaa kokeilla!

Tänään on ollut ihan extra synkkä päivä, herätessä oli pimeää ja nyt jo, kahden pintaan on taas jo aivan hämärää - onneksi ollaan menossa jo kohti kevättä, tulen hulluksi tästä pimeydestä! Tänään olisi kiva puuhastella jotain illemmalla, lyhyt työviikko ja yksi etäpäivä piti huolen siitä, että olen taas aivan mökkihöperö. Välipäivinä tuli tämä sama ilmiö, ja Tuukkakin huomasi mökkihöperyyteni. Hiippailin kotona yökkäri päällä ja hyräilin Pink Panther teemabiisiä - olin Vaaleanpunainen pantteri vaaleanpunaisessa yöpuvussani. Eli jep, tämä leidi kaipaa ihmisten ilmoille tosissaan!

Mitä te puuhaatte viikonloppuna? :)

tiistai 2. tammikuuta 2018

Miten me vietettiin uuttavuotta?





Meidän uudenvuoden suunnitelmat oli aivan auki vielä 31.12. aamulla. Minulle sellainen on ennenkuulumatonta, sillä rakastan suunnitella varsinkin tällaiset juhlat etukäteen. Viime vuonna tiesin jo syyskuussa, miten vietämme uuttavuotta. Luojan kiitos ystävä laittoi viestiä aamupäivällä, ja kutsui meidät heidän luokseen viettämään iltaa.

Meitä olikin sitten loppupeleissä kahdeksan hengen poppoo paikan päällä ja ilta sujui mukavasti pelaillen, syöden ja kilistellen skumppalaseja. Käytiin ampumassa raketteja pariin otteeseen illan aikana ja miehet kävi saunassa tyttöjen juoruillessa ruokapöydän äärellä. Keitettiin nauravat nakit ja kylkeen oli tarjolla perinteistä perunasalaattia. Ilta oli oikein leppoisa ja mukava.





Tänä vuonna en panostanut lookiin kovinkaan ihmeellisesti, perus vaatteet päällä menin, mutta pienellä glitterpläjäyksellä sentään jaksoin koristella kasvojani meikin lisäksi. Rakettimyyjä kehui glittereitä, tuli hyvä mieli. Ostin kasan tähtisadetikkuja - eikä yhtäkään muistettu polttaa. Ei aina ehdi kaikkea.

Stressasin hieman kotiinpääsyä, nimittäin koirien takia täytyy aina päästä kotiin ajallaan. Olin onneksi katsonut, että parilla bussilla pääsee, jos takseja ei saa. Yhden maissa alkoi jo väsy painaa - oltiinhan aloitettu ilta jo viideltä iltapäivällä. Siispä kokeilin onneani ja tilasin taksin, se tärppäsi yllätyksekseni heti ja oltiin jo ennen puolta kahta kotona. Taksikuitissa lukee tarkalleen ottaen klo 01:18. Ei aina jaksa riekkua aamu-varhaiseen saakka. Oli ihana mennä vällyjen alle halimaan koiria, jotka oli pärjänneet hyvin kotona. Pari vuotta sitten Kaapo reagoi uuteenvuoteen oksentelemalla, ja tänä vuonna molemmat oli nukkuneet kylppäriin tekemässämme pesässä pyyhkeiden päällä. Meille ei haluta kutsua enää uudeksivuodeksi vieraita, sillä silloin Kaapo stressaa vielä enemmän. Yksin sillä taitaa olla paras olo, kun ei ole ihmisiä lähellä paapomassa ja aiheuttamassa lisää stressiä.

Tänä vuonna odotin kyllä uuttavuotta, mutta lähiaikoina tulee toinen juhlahetki, jota odotan enemmän. Kolmekymppiä menee ihan pian rikki - pitäisikö jo alkaa opetella käyttäytymään? ;) Synttäreitä lähdetään juhlimaan kaveriporukalla risteilylle, ihan mahtavaa miten moni on halunnut lähteä mukaan - laiva kun ei ole kaikille se lempparipaikka olla. Itse viihdyn hyvin ja tämä oli helpompi ja stressittömämpi ratkaisu, kuin juhlien järjästäminen.

Tällaista tänne, uusi vuosi alkoi hyvin, oli hauska palata takaisin toimistolle höpönassujen työkavereiden kanssa ja tästä se lähtee - vuosi 2018!


Miten sinä vietit uuttavuotta?

maanantai 1. tammikuuta 2018

Uutta alkuvuoteen

Hyvää uutta vuotta! Vuosi on vaihtunut ja moni muukin varmasti ajattelee samoin kuin minä: jotain uutta pitäisi saada, tai ainakin uudistaa vanhaa. Oli se jokin sitten elämäntapa, vaatekaapin uudistus, kodin sisustus tai jokin muu, jotain uutta sitä aina kaipaa näin vuoden alussa. Itse en tehnyt tänä vuonna mitään uuden vuoden lupauksia, vaan pyrin edelleen elämään onnellisena ja hetkessä.

Kuitenkin kaipaan myös jotain uutta, ja se tulee tapahtumaan tänä vuonna kodin osalta. Emme suinkaan ole muuttamassa, mutta haluan alkaa panostaa sisustukseen taas hieman paremmin. Viime vuosi meni hiljaisissa merkeissä sisustamisen saralla, ja tänä vuonna siihen tulee muutos. Käytiin jo välipäivinä ostamassa uusi sohva, joka saapuu toivottavasti tämän kuun lopulla. Sen ympärille voikin sitten alkaa rakentaa hieman uudistunutta olohuonetta. Tästä muutoksesta inspiroituneena kokosin alle parhaat aletärpit, joihin törmäsin selaillessani verkkokauppojen uudenvuoden aleja.


KOTI JA SISUSTUS









Käytän itse tosi vähän netistä löytyviä tarjouksia kauneudenhoidossa, mutta mainoksen orjana kävin kurkkaamassa tarjousvalikoimaa. Olin tosi yllättynyt, kuinka hyviä etuja löysin, ja vieläpä ilmeisesti ihan hyviin paikkoihin. On totta, että kauneushoidot ovat hintavia, ja joskus olisi kiva saada nistä hieman alea. Keräsin tähän muutaman hyvän tärpin, joista ainakin itse innostuin. Jos kaipailet alkuvuoteen hemmottelua, ehkä joku näistä voisi olla kokeilun arvoinen?


KAUNEUS JA HEMMOTTELU

❤  Jalkahoito kynsienlakkauksessa Forumissa 35€ (norm. 69€)


+ BONUS:
Adidaksen uusia malleja & aletuotteita jopa -50% liikuntaan ja vapaa-aikaan täältä
Boohoon kaikki tuotteet vain tänään 1.1.2018 -50% koodilla BOOM - käytä etu täällä


Sellaisia alevinkkejä alkuvuoteen. Huomenna olisi sitten tarkoitus palata toimistolle kymmenen päivän paussin jälkeen, nimittäin tein välipäivät töitä kotoa käsin. Siellä odottaakin aikamoinen työmaa, sillä nyt täytyy alkaa suunnitella tulevaa vuotta ja lyödä vuosi 2017 pakettiin. Alkuvuoteen on tulossa kivoja juttuja, muutenkin kuin työn saralla, nimittäin ei ole enää montaa viikkoa, kun sanon hyvästit "kaksikymppiselle" minälle ja siirryn uudelle vuosikymmenelle. Apua!

Kirjoittelen meidän uuden vuoden vietosta myöhemmin, nyt täytyy jatkaa pyykkirumbaa, pesin koneellisen uusia lakanoita ja pyyhkeitä - ihana saada uusia liinavaatteita käyttöön. Palaillaan pian! 😘


Sisältää mainoslinkkejä

lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 tykätyimmät kuvat


Instagram: @kristiinamu

Kuten moni muu, myös minä jaan vuoden yhdeksän tykätyintä kuvaa. Kollaasi perustuu siis Instagramin vuoden 2017 eniten tykkäyksiä saaneisiin kuviin ja omasi voit käydä katsomassa 2017bestnine.com -sivustolta. Ja eikun kuvien pariin!

1. Kesällä päätin värjätä hiusten latvat turkooseiksi. Niistä tykkäsi moni, niin kuin itsekin tykkäsin. Aikansa kutakin, ja nyt olen jo takaisin ruskealatvainen nainen.

2. Tulppaanit ovat ehdottomasti yhtiä suosikkikukkiani, ja ymmärrän hyvin miksi moni muukin niistä on tykkäillyt.

3. Ananaskamut Maltalla. Yksi omia lempparikuviani tältä vuodelta - ja samoin yksi lempi hetkiäni. Oltiin ystäväni kanssa Maltalla viikko kesäkuun alussa. Tämä kuva on Blue Lagoonilta, Cominon saarelta.

4. Matkailulla jatketaan, perinteinen passikuva lentokentältä. Tässä tosin vähän väsyneenä, eilisissä meikeissä. Olin autolla kaverin synttäreillä, ajoin kotiin aamuyöllä ja suunnattiin Tuukan kanssa lentokentälle, kohti Kroatiaa. Reissu oli aivan ihana.

5. Huomaa, että pidetyimmät kuvat ovat hyvin usein reissuaiheisia. Tämä kuva on maaliskuulta meidän Arabiemiraattien reissulta. Kohteemme oli Ajman ja kuva on hotellimme, Fairmont Ajmanin parvekkeelta otettu. Tähän näkymään jaksoi herätä mainiosti joka aamu.

6. Pilvi pönöttämässä olkkarissa. Oikein harmittaa että en ole loppuvuodesta ehtinyt / jaksanut / voinut panostaa sisustamiseen, mutta vuonna 2018 teen siihen muutoksen.

7. Kaapo viime tammikuussa, yksi lemppari kuvani Kaaposta. Pakkasta oli lähes kolmekymmentä astetta, juostiin ulos, napattiin kuva ja juostiin takaisin sisälle.

8. Kroatian lomalta tämä kuva. Instassa kuvan yhteydessä oli kuvatekstinä asiaa siitä, että on tärkeää olla kotona omassa vartalossaan. Se unohtuu meiltä naisilta liian usein.

9. Viimeisenä kuva 29 -vuotis synttäreiltäni, olin kutsunut tyttöjä meille syömään ja juhlimaan. Tänä vuonna tuleekin sitten pyöreät täyteen, ja juhlin vähän eri tavalla vanhenemista.

Sellainen oli Best Nine tänä vuonna. Hyvää uutta vuotta! 🎉❤️😘

perjantai 29. joulukuuta 2017

Stressin ja muutosten vuosi 2017



Tuntuu jotenkin hirmu vaivalloiselta alkaa avaamaan tätä vuotta. Ei siksi, että se olisi ollut huono, vaan siksi, että en millään haluaisi käydä niitä ahdistuksen, epätietoisuuden ja pelon tunteita läpi uudelleen. Toisaalta, tällä hetkellä tilanne on aivan toinen, joten voi hyvällä mielellä ajatella näitä tunteita vain niinä kuin ne ovat; tunteina. Niinä, jotka ovat hetkessä ja toisessa taas eivät.

Koko alkuvuoden olin todella stressaantunut. Tunsin, että tekemäni työ ei ole lainkaan sitä, mitä halusin. En päässyt kehittymään, en päässyt luomaan. Työtehtävät muuttuivat päälaelleen siitä, mitä olin mennyt ko. yritykseen tekemään. Tunsin oloni arvottomaksi. Työkaverit olivat kivoja, mutta työ itsessään nakersi syvältä. Koko alkuvuoden psyykkasin itseäni, ja se näkyi myös täällä blogissa vahvasti. Toinen pohdiskeleva postaus toisensa perään, syvällisiä ajatuksia ja oman käytöksen - sekä muiden pohdintaa.

Kun kesä läheni, alkoi myllytys. Loppukeväästä irtisanoin itseni, jäin ns. tyhjän päälle tietämättä tulevasta. Oli pakko laittaa stoppi pitkään jatkuneelle stressille ja itkuisille illoille. Olo oli niin helpottunut, kun pääsin pois. Ehdin olla pari viikkoa työttömänä, kun sain tämän vuoden parhaan puhelun. Olin saanut työpaikan yrityksestä, jossa näin tulevaisuuteni kirkkaana, jossa pääsisin tekemään, kehittymään ja luomaan tavalla, jota olin kaivannut. Kesä alkoi kieltämättä mahtavissa merkeissä.



Kesä ja syksy hurahtivat nopeasti ja joulu alkoi tehdä tuloaan. En ole koskaan ollut näin kiireinen, ja tuntuu osittain siltä, että en ole ehtinyt tehdä sellaisia asioita, joita olisin halunnut. Mutta ei se mitään, uuden oppiminen ja alku on aina tiivistä tahtia - nyt alkaa jo helpottaa, kun takana on seitsemän kuukautta uudessa työssä. Olen jo kuin kotonani, ihana tiimi ympärillä ja kiinnostavat tehtävät.

Tänä vuonna työ on siis ollut hyvin isossa roolissa elämässäni, ensin stressinä ja vanhan päättymisenä, sitten uutena alkuna ja innostuksena. Toivon vuodelta 2018 sitä, että ei tarvitsisi stressata niin paljoa, kuin tänä vuonna. Vuonna 2018 aion syventää osaamistani, kokeilla uutta ja nauttia työstä.

Mitä tulee henkilökohtaiseen elämään, on vuosi 2017 ollut hyvä. Olen niin onnellinen siitä, että saan jakaa arkea maailman parhaan ihmisen kanssa. Onnellinen siitä, että puolison lisäksi rinnallani on toinen henkilö, johon voi luottaa kuin kiveen. Tänä vuonna tästä asiasta entistä konkreettisemman teki se, että paras ystäväni muutti naapuriin asumaan, mikä voisi olla parempaa! Tänä vuonna olen myös jättänyt erään ihmisen taakseni, jonka läsnäolosta koitui enemmän pahaa mieltä kuin onnellisuutta. Alkuun se oli raskasta, mutta jälkeenpäin ajateltuna se meni juuri kuin pitikin. Mikään ihmissuhde ei toimi vain yhden osapuolen yrittämisellä. Herranjestas sentään, miten kevyt olo onkin ollut, kun ei ole tarvinnut miettiä ja pahoittaa mieltään kerta toisensa jälkeen. Kaikella on tarkoituksensa.

Vuosi 2017 on ollut siis muutoksien vuosi, täynnä stressiä ja huolta, mutta onneksi se on nyt ohi. Silti en kadu mitään, kaikki on nyt paremmin, kuin vuosi sitten. Jännityksellä odotan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Juuri nyt kaipaan tasapainoa, hyvää flowta ja sitä, että saa viettää aikaa rakkaimpien kanssa.

Oliko vuosi 2017 sinulle hyvä vai haastava?